Kitarat: kitarakamat ›

WanhaWetäjä: GAS killed GAS ts GAS Guitraworksin tekemä thinline tele riittää mulle 1. kitaraksi lopun ikää, varalla omien kuvien Yamaha + pari akkaria.
Pari halpista myin pois ja eipä ole ollut niitä ikävä kun tuolla soittelee.
https://muusikoiden.net/dyn/users/153639.jpg
 
On kyllä komee kitara.

WanhaWetäjä: GAS killed GAS ts GAS Guitraworksin tekemä thinline tele riittää mulle 1. kitaraksi lopun ikää, varalla omien kuvien Yamaha + pari akkaria.
Pari halpista myin pois ja eipä ole ollut niitä ikävä kun tuolla soittelee.
https://muusikoiden.net/dyn/users/153639.jpg
 
Hieno thinline. Sen näkee jo kokeilematta kuvasta, ettei halpiksia jää ikävä. :)
 
Ennustan GAS Guitarworksille menestyksekästä tulevaisuutta.

WanhaWetäjä: GAS killed GAS ts GAS Guitraworksin tekemä thinline tele riittää mulle 1. kitaraksi lopun ikää, varalla omien kuvien Yamaha + pari akkaria.
Pari halpista myin pois ja eipä ole ollut niitä ikävä kun tuolla soittelee.
https://muusikoiden.net/dyn/users/153639.jpg
 
GAS Guitarworksin Pekka Mäkinen on huippu jätkä. Tehnyt mulle paljon kitaran huoltotöitä. Laatu ja palvelu aina priimaa!

Varsinkin rumpukamojen ostamisen myötä on tullut mieleen, että jos ei näillä onnistu niin ei kalliimmat kamat auta yhtään. Sama juttu kitarakamoissa, ei tee oikein mieli ostaa mitään uutta, koska ei ole mitään tarvetta.

Krice: Varsinkin rumpukamojen ostamisen myötä on tullut mieleen, että jos ei näillä onnistu niin ei kalliimmat kamat auta yhtään. Sama juttu kitarakamoissa, ei tee oikein mieli ostaa mitään uutta, koska ei ole mitään tarvetta.
 
Rupesin pomputtelee tos bassoa ja sama fiilis. 220 € makso yammun basso ja tolla mennää.

AngieRainbow: GAS Guitarworksin Pekka Mäkinen on huippu jätkä. Tehnyt mulle paljon kitaran huoltotöitä. Laatu ja palvelu aina priimaa!
 
Ei voi kuin kompata lukuisia huoltoja ja kolme custom-kitaraa teettäneenä. Neljäs on jo tilattu. Sekä työn jälki että asiakaspalvelu ovat vertaansa vailla.

Jucciz: Ei voi kuin kompata lukuisia huoltoja ja kolme custom-kitaraa teettäneenä. Neljäs on jo tilattu. Sekä työn jälki että asiakaspalvelu ovat vertaansa vailla.
 
Minäkin olen alkanut käyttämään kitaroitani Pekan pajalla. Varsin joustavaa palvelua ja työnjälki erinomaista. Tässä taas muutamia modauksia suunnitteilla :-)
 
terv. tyytyväinen asiakas Seinäjoelta

Tapoin tässä viikolla kaasut paikalliseen musaliikkeeseen... Laittamalla kaiken samaan tilaukseen tietenkin :D Sieltä ois nyt Source Audion Nemesis sekä Ventris tulossa. Testiin tulee myös tuo Mooerin Radar.
 
Jos yritettäis näillä sinne ens vuoteen asti...?

Aina huvittaa tämä ketjuni, kun tulee vastaan...
 
GAS on ollu todella voimakasta viime aikoina. Bändin kanssa liveräkkiin tuli vihdoin Mesan 2:90 pääte ja kaikki kytkemiset ovat parin johdon takana keikalla. Silti kauhea hinku vaihtaa jotain ihan vaihtamisen ilosta. En usko, että digiin siirtyminenkään ratkaisisi tätä asiaa. Alkanut jopa tympiä se, että enemmän aikaa menee mnet torilla kuin itse kitaran äärellä. Ja että joku vielä treenaileekin uusia juttuja. Ite hinkkaa samat hikiset licksit läpi aina. Ääh. Turhautunut kaikkeen... jatkakaa.

Aika paljon tässä ketjussa toistuu ajatus, että kun ostaa tarpeeksi hyvät kamat, niin se tappaisi GAS:in kun ei vaan enää parempia saa. Mä olen itsekin ajatellut välillä vähän samalla tavalla. Kuitenkin kun mietin omia ostoksiani viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin enimmäkseen en ole ollut tyytymätön olemassa olevaan kalustooni. Mulla on jo pitkään ollut ihan hyvät kamat. Ostoimpulssi on lähtenyt selvästikin sen ostettavan kohteen huokuttelevuudesta ja toisinaan on raha poltellut taskussa, että olen ihan systemaattisesti vain etsinyt jotain ostettavaa, vaikka mitään tarvetta ei ollutkaan. Joku ihana kitara tai muu härpäke on vaan ollut pakko saada. Kamojen myyminen tuli jossakin vaiheessa kuvaan mukaan ja sekin lähti liikkeelle ihan siitä, että pitää rahoittaa sitä ostamista (siksi vaihtokaupat on mielestäni ihan kelpo tapa tehdä torikauppaa). Ja myöhemmin alkoi tavaran paljous ahdistaa ja kamasta piti ihan tosissaan hankkiutua eroon.
 
Tuolla välillä on ollut kyllä ihan sellaisia perusteltujakin hankintoja ihan oikeisiin tarpeisiin, mutta esimerkiksi yhtäkään kitaraa en ole ostanut tarpeeseen, vaan ne on kaikki mielitekoja. Paitsi noista nykyisistä tuo Tokai tuli vaihtokaupassa ja siitä en ollut erityisen innostunut ja aioin myydä sen tuotapikaa pois, mutta se onkin liian hyvä myytäväksi. Vaikka se on ruma kuin perkele ja ei se ole mitenkään mikään semmoinen joka saisi sukat pyörimään jalassa, niin se vaan on ihan hemmetin hyvä kitara, niin että sille on siunaantunut kaikenlaista käyttöä enkä sitten olekaan sitä myynyt.
 
No toisaalta ne tarpeetkin on välillä syntynyt omasta hölmöilystä. Nyt olen kuitenkin vakuuttunut, että ainakin minun kohdalla kamashoppailu oli turhautumisahdistuksen torjumiseen sijaistoimintaa. Kun soitto ei sujunut tai musassa ei ole mitään mielekästä tekemistä, niin sitä alkoi selailla toria. Niin ollen päättelin, että ostohimoa ei voi voittaa ostelemalla lisää ja kalliimpaa, vaan pitää vain lopettaa osteleminen. Pitää vaan päättää, että nää käsillä olevat kamat riittää mulle ja pitää loptettaa ostaminen ja itselleni tuo Tori oli yhteen väliin myös paha paikka. Luulisin, että olen myös mainonnan uhri ja mun ostokäyttyäytyminen on silleen impulssiivista, että sitä vastaan pitää vähän taistella ettei lähde mopo käsistä.
 
En minä ole missään tapauksessa GAS:ilta suojassa, mutta nyt on aika seesteinen fiilis soittokamojen osalta. Toisaalta olen myös kohdannut vakavia taloudellisia vastoinkäymisiä elämässäni, mikä ehkä vielä tehokkaammin hillitsee yltiöpäistä shoppailun himoa. Katsotaan nyt kuinka käy :-) mä oikeasti en pidä itsessäni tästä shoppailevasta puolesta enkä pidä hyvänä juttuna, että olen siihen sortunut. Pahaa pelkään että olen hukannut luovia voimavarojani tällaiseen joutavaan toimintaan.

hallu:
 
No toisaalta ne tarpeetkin on välillä syntynyt omasta hölmöilystä. Nyt olen kuitenkin vakuuttunut, että ainakin minun kohdalla kamashoppailu oli turhautumisahdistuksen torjumiseen sijaistoimintaa. Kun soitto ei sujunut tai musassa ei ole mitään mielekästä tekemistä, niin sitä alkoi selailla toria.
 
No tämä on kyllä totta sillä lailla, että se itse soittaminen on jäänyt välillä ihan toissijaiseksi asiaksi arjen kiireen äärellä, mutta kiireessäkin ehdit vessassa käydä toria läpi. =D
 
En minä ole missään tapauksessa GAS:ilta suojassa, mutta nyt on aika seesteinen fiilis soittokamojen osalta. Toisaalta olen myös kohdannut vakavia taloudellisia vastoinkäymisiä elämässäni, mikä ehkä vielä tehokkaammin hillitsee yltiöpäistä shoppailun himoa. Katsotaan nyt kuinka käy :-) mä oikeasti en pidä itsessäni tästä shoppailevasta puolesta enkä pidä hyvänä juttuna, että olen siihen sortunut. Pahaa pelkään että olen hukannut luovia voimavarojani tällaiseen joutavaan toimintaan.
 
Jos nyt edes hetken olis seesteistä, niin alkais soittokin maittamaan. No kai niitä on huonompiakin asioita kuin kitaralaitteiden testailu.

2 vuotta myöhemmin alon soittamaan harrastepändissä bassoa ja nyt selaillaan bassoefektejä. Ei näin.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 244 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Iskeekö kenelläkään ikinä hirvittävä turhautuminen ja vitutus ylenpalttisesta kitarakamamäärästä? Enkä tarkoita, että pitää olla rekkalastillinen, vaan subjektiivinen kokemus riittää.
 
Itsellä on ollut jo jonkin aikaa. Turhaa ryjää kaikki paikat täynnä ja iso osa todellisuudessa ihan turhaan. Täysin samaan ja enempäänkin pääsisi paljon vähemmällä...
 
Huoh, pitäisi varmaan vaan myydä pois...

Laulava Kylätohtori: Iskeekö kenelläkään ikinä hirvittävä turhautuminen ja vitutus ylenpalttisesta kitarakamamäärästä? Enkä tarkoita, että pitää olla rekkalastillinen, vaan subjektiivinen kokemus riittää.
 
Itsellä on ollut jo jonkin aikaa. Turhaa ryjää kaikki paikat täynnä ja iso osa todellisuudessa ihan turhaan. Täysin samaan ja enempäänkin pääsisi paljon vähemmällä...
 
Huoh, pitäisi varmaan vaan myydä pois...
 
Khyl.
 
Mulla on pedaalihyllyn jämät (pedaaleineen) yhä lattialla kotona kitarakamojen vieressä.. moneen viikkoon en ole soitellut edes. Ei jaksa edes myydä, saati katsella toria. Vois myydä ylimääräsiä pois, muttei jaksa. Melko ankea tunnelma kaikenkaikkiaan. Kaikki on testattu mitä joskus on haaveillut. Nyt pitäis vaan nautiskella ja opiskella soittoa tai tehdä biisejä, mutta ei huvita yhtään. Saapas nähdä kauanko tätä vielä jatkuu, joka tapauksessa melko poikkeuksellinen tilanne.
 
Tammikuussa on yleensä alkanut jonkin asteinen kamarumba mennä vuosina. Josko se siitä taas sitten... =D

Laulava Kylätohtori: Iskeekö kenelläkään ikinä hirvittävä turhautuminen ja vitutus ylenpalttisesta kitarakamamäärästä? Enkä tarkoita, että pitää olla rekkalastillinen, vaan subjektiivinen kokemus riittää.
 
Itsellä on ollut jo jonkin aikaa. Turhaa ryjää kaikki paikat täynnä ja iso osa todellisuudessa ihan turhaan. Täysin samaan ja enempäänkin pääsisi paljon vähemmällä...
 
Huoh, pitäisi varmaan vaan myydä pois...
 
Ainakin mua ahistaa liiallinen soittokaman määrä, ja välillä olenkin laittanut rompetta torille ihan vain harvennusmielessä. Etenkin ahistaa, jos on soittamattomia kitaroita. Mun mielestä ne eivät pysy edes säädöissä jos lojuvat pitkiä aikoja vailla käyttöä. Efektispeduja en ole pahemmin laittanut kiertoon. Ne, jotka eivät ole aktiivikäytössä, nakataan isoon laatikkoon. Sitä lootaa välillä pengotaan ja tehdään "löytöjä".

Laulava Kylätohtori: Iskeekö kenelläkään ikinä hirvittävä turhautuminen ja vitutus ylenpalttisesta kitarakamamäärästä? Enkä tarkoita, että pitää olla rekkalastillinen, vaan subjektiivinen kokemus riittää.
 
Itsellä on ollut jo jonkin aikaa. Turhaa ryjää kaikki paikat täynnä ja iso osa todellisuudessa ihan turhaan. Täysin samaan ja enempäänkin pääsisi paljon vähemmällä...
 
Huoh, pitäisi varmaan vaan myydä pois...
 
Juu täällä nousee käsi pystyyn heti :-D eli kyllä ahdistaa ja viimeaikoina olen koittanut hillitä kamahamstrausta. Mulla on tällä hetkellä neljä sähkökitaraa ja siinä tuntuu jotenkin kokoajan olevan yksi liikaa, mutta en vain ole ollut vielä valmis luopumaan siitä ylimääräisestä (tiedän toki mikä noista lähtee sitten kun lähtee). Bassoja on kaksi ja niistäkin toinen on liikaa, mutta sitä asiaa vielä tunnustelen. Vahvistimia on kaksi (toinen himassa ja toinen reeniksellä) ja sen vielä kestän, mutta kolmatta en enää kyennyt pitämään vaan se piti poistaa vaikka oli hieno laite ja joutuin siitä halvalla luopumaan. Pedaaleja ei onneksi ole kuin neljä ja niiden läsnäolon pystyn vielä jotenkin itselleni perustelemaan.
 
Mutta kyllä minä olen aika herkkä näissä jutuissa :-)

Laulava Kylätohtori: Iskeekö kenelläkään ikinä hirvittävä turhautuminen ja vitutus ylenpalttisesta kitarakamamäärästä? Enkä tarkoita, että pitää olla rekkalastillinen, vaan subjektiivinen kokemus riittää....
 
Ei hirvittävä mutta ei oo kiinnostusta kerätä ns 'nurkkiin' joutavaa kamaa. Kitarat olen vähentänyt kahteen. Sen verran on oltava niin kauan kun on bändi / keikkailuharrastusta. Pedaalitkin lähtee melko pian kiertoon kun on tehnyt päätöksen että mikä pysyy laudassa ja mikä ei.
 
Käytäntö sanelee tarpeen. Treeniksellä on toiset vahvistinkamat kun kaikkea ei ole mahdollista kuljettaa kerralla. Bändihommat kun loppuu niin sitten toinen vahvistinsetti lähtee. Jne.
 
Tuollaista peruskamaa -vahvistin, kabinetti - on kuitenkin suhteellisen helppo hankkia käytettynäkin jos tarvetta ilmenee.
 
Voisi ehkä tiivistää asian niin, että vähän mutta melko arvokasta. Vahvistinosastoa lukuun ottamatta.
 
E: Sekin vielä että kun ne the soundit löytyi niin kiinnostus kamarunkkaamiseen loppui. Ei tässä ole noin 1,5 vuoteen ollut 'tarvetta' etsiä...sitä jotain...

Laulava Kylätohtori: Iskeekö kenelläkään ikinä hirvittävä turhautuminen ja vitutus ylenpalttisesta kitarakamamäärästä? Enkä tarkoita, että pitää olla rekkalastillinen, vaan subjektiivinen kokemus riittää.
 
Huoh, pitäisi varmaan vaan myydä pois...
 
Always buy never sell on mottoni kitarakamoissa, enkä ole poikennut siitä kuin lähinnä kitaramikrofonien kohdalla. Pari transistorivahvaria ja peruspedaalia on mennyt myös vuosien saatossa. Transistorit myin, koska pelkäsin että ne hajoavat ollessaan vuosikausia käyttämättä ja veivät turhaan tilaa. Kitaroita saattaa olla muutama turhake, mutta eipä nuo laukuissa juuri tilaa vie. Olen huomannut ilmiön, että välillä oltuaan laukussa vuoden tai pari kitara voi tuntua ihan uudelta ja tappaa gassiä osaltaan.
 
Ihmiset käyttävät cd-levyjään linnunpelättiminä ja myyvät niitä eurolla pois. Vanhoista kapisista kaseteista sen sijaan maksetaan jo enemmän mitä niiden alkuperäinen hankintahinta oli. Kymmenen vuoden päästä ihan taatusti CD-levyt tulevat tekemään uuden tulemisen. Kitarapedaalit ja vahvarit ei nyt kiinnosta väkeä, mutta ne saattavat kiinnostaa tulevaisuudessa. Tunnustan myös keräilijäluonteena nauttivani kaman omistamisesta, enkä ahdistu sen määrästä millään tavalla.
 
Onnistuin tappamaan ainakin toistaiseksi kalliin ja ehkä turhan Gassin. Mulla oli alkuvuodesta paha kuumotus ns. premium Les Pauliin. Katselin Torilta ja Reverbistä Gibsonin Custom Shoppeja ja käsityöläispajojen tuotoksia. Loppukesästä vaihdoin vanhaan LP Classiciini Throbakin-mikit, ja sen jälkeen en ole kokenut enää mitään tarvetta uudelle kitaralle. Muut kitarat on olleet siitä lähtien lähes soittamatta, ja pedaalilautakin tulee monesti ohitettua kokonaan. Tämä baked mapple Les Paul vuodelta 2012 on aina ollut ehkä parhaiten käteeni sopiva kitara, mutta ylikuumat ja rujot 500T ja BKP Miracle Man-setit pitivät kitaran oikean soundin ja potentiaalin tähän saakka piilossa. Kannen palat eivät virheettömästi sovi yhteen, mutta tämä esteettinen seikka on aika pieni puute muuten täydellisen tuntuisessa kitarassa.

My GAS has been killed. Sitä en tehnyt minä, vaan niin siinä vaan kävi. Ei kiinnosta enää. Kaikenlaista tuli vielä hankittua, mutta ei vaan jaksa enää mitään testirumbaa. Ajatus esim. spedu-, kaiutin- tai mikkirumban aloittamisesta tuntuu ylitsepääsemättömältä. En tiiä, miten tässä näin kävi... :(
 
Kai se siitä joskus vielä muuttuu. Myyntihommatkin ovat olleet jäissä, kun en ole jaksanut pistää mitään torillekaan.
 
Jaa a, soittamaanko tässä pitäisi muka alkaa vai mitä helvettiä...

Minä luulisin nyt antaneeni omalleni lopullisen kuoliniskun punaisella Gibson SGJ:llä ja Marsun SL-X nupilla, tosin ruumista ei kyllä edelleenkään ole löydetty.