Kitarat: kitarakamat ›

Pohdin itse asiaa kolmen promillen kännissä avaruusfysiikalla. Sitten herran armo toi vastauksen. Tulin tulokseen, että kyllä nämä Japanian Charvelit ja Ibanezit sieltä vuosituhannen toiselta puolelta kuulostaa täysin eriltä kuin halvimmat Harley Bentonit. Akustisesti, sähköillä, puhtaana ja säröillä. Puut silti samat lehmus, vaahtera ja ruusupuu.
 
Nyt on aika keittää kahvit ja mennä paistattelemaan valoon sekä kirkkauteen. Ulos kahville siis.

GiovanniDiRondo: Ihan liian monitahoinen ja toisaalta täysin itsestään selvä kysymys.
 
Siis, jos oletetaan tilanne, jossa soitetaan kantele-tyyppistä soitinta, jossa kieli voi värähdellä täysin vapaasti, niin paras sustain olisi soittimessa, joka olisi akustisesti täysin kuollut, mutta ei myöskään absorboisi värähtelyä ollenkaan.
 
Mutta kitarassa se ei toimi näin. Sustain riippuu osittain siitä, miten kieli näpäytetään, ja ovatko kielet korkealla vai matalalla.
 
Jos kitara resonoi hyvin, niin tietyissä olosuhteissa sustain on sellaisessa kitarassa parempi kuin jos sen rakenne ei pystyisi ylläpitämään energiaa, vaikka se olisi muuten jäykkä ja ideaali sähkökitara.
 
Kitarassa energiaa absorboituu rakenteeseen sekä säännöllisenä värähtelynä että myös ihan raakana iskuenergiana, joka saa kaulan värähtelemään tämän ominaistaajuuksilla.
 
Toisaalta- ja tämä on se päivänselvä osuus - jos soitin on tehty puusta jossa äänennopeus on heikko ja attenuaatio suuri, kitara ei resonoi vaan ääniaalto menee hukkaan ja sustain on sen vuoksi huono.
 
Näiden asioiden vuoksi on olemassa kaksi eri koulukuntaa - joko tehdään hyvin resonoiva sähkökitara tai sitten akustisesti kuollut, mutta jykevä soitin. Näiden välissä on sitten ne kitarat, jotka eivät ole oikein kumpaakaan. Niissä on sitten "huono sustain".
 
Olet muuten aika tsufeella. Resonointia tulee välttää.

finlanderr: ...Resonointia tulee välttää.
 
Miksi?
 
Virhe. Liian vanha aihe tai kirjoittaja.

Koivut tuossa takapihalla resonoivat ihan eri tavalla soundiin, kun etupihan kuuset (ja yx mänty) soittelen keittiössä keppiä, kaataessani lisää mehua lasiin. Kyllä ne puut vaikuttaa selkeästi!

säkkipilli: Koivut tuossa takapihalla resonoivat ihan eri tavalla soundiin, kun etupihan kuuset (ja yx mänty) soittelen keittiössä keppiä, kaataessani lisää mehua lasiin. Kyllä ne puut vaikuttaa selkeästi!
 
Ootappas syksyä ja talvea kun lehti tippuu ja havujen päälle kertyy tykkylunta, niin huomaan eron totisesti. Silloin pitää kitara säätää uusiksi. Helpommalla tietysti pääset kun vaihdat kaikki metsän puut lähistöltä havuiksi. Tietysti nämä kelitkin kelpaavat mainiosti.

Sellasta oon tässä pohtinut, että kun kaulan takaosaa napauttaa, niin vahvarista kuuluu "klong". Kielet nappaa sen äänen vaikka demppaisi. Eri osista kitaraa tulee erilaisia kolauksia. Ääni kuuluu myös jos venyttää kielen pois tieltä ja soittaa hammer-onin nauhojen väliin tahi nauhaan, eikä ääni (ainakaan kokonaan) häviä vaikka kielikin olis pelissä.
 
Että eikö vähääkään puut vaikuta siihen millasta se kolina on? Jos vähän vaikuttaa niin eikö pikatessa? Aina puhutaan kielen energiasta varsinaisen soinnin aikana, mutta ätäkissähän koko systeemi eniten heilahtaa. Luulis, että kieli välittää energiaa merkittävästi ennen kuin se alkaa soimaan itekseen.
 
Tuli vaan mieleen.

tapiomarko: Ootappas syksyä ja talvea kun lehti tippuu ja havujen päälle kertyy tykkylunta, niin huomaan eron totisesti. Silloin pitää kitara säätää uusiksi. Helpommalla tietysti pääset kun vaihdat kaikki metsän puut lähistöltä havuiksi. Tietysti nämä kelitkin kelpaavat mainiosti.
 
No älä!! Taidan tilata kiinasta uuden ilmaston. Tosin paikalliset tarjoaa jo uutta mallistoa merkkihinnoilla.

Arkka:..Luulis, että kieli välittää energiaa merkittävästi ennen kuin se alkaa soimaan itekseen....
 
Niin... ettei peräti varastoisi sitä energiaa sinne puihin myöhempää käyttöä varten?
 
Se toki tarkoittaisi sitä, että ne puut merkitsevät jotakin, joten eihän energian siirtyminen voi oikeasti olla mahdollista. ;D

BugBadWolf: Niin... ettei peräti varastoisi sitä energiaa sinne puihin myöhempää käyttöä varten?
 
Se toki tarkoittaisi sitä, että ne puut merkitsevät jotakin, joten eihän energian siirtyminen voi oikeasti olla mahdollista. ;D
 
Täh!? ... siis energiahan vain siirtyy, vibrasta toiseen. Tosissaan olo on myös enegrian siirtymistä Floydin kautta Bigsbyyn. ...

säkkipilli:...enegrian siirtymistä Floydin kautta Bigsbyyn. ...
 
Sinullako on kitarassa molemmat? Mielenkiintoinen ratkaisu.
 
Värähtely puolestaan on mutkikas juttu. Sehän on oikeastaan isku muuttuneena aalloiksi. Jos värinän voimakkuus olisi vakio, mölinämme puumateriaalista olisi varsin turhaa. Sehän ei ole.
 
Tehdään fysiikan testi. Otamme Robben Hoodilta lainaksi nuolen ja ammumme sen stratocasterin kielellä seriffin otsaan. Sillä aikaa kun foorumin seriffi miettii, joskos bannia vai ei tuollaisesta, jatkamme arvailua.
 
Rämäytämme siis kieltä oikein kunnolla. Jokaisella kapistuksella on jonkinlainen värähtelytaajuus, joka tietenkin riippuu sen muodosta ja materiaalista. Taitaapi olla nimeltään ominaisvärähtelytaajuus vielä. Hassu keksintö. Kun kitaran kieli värähtelee, vain tietyllä voimakkuudella se soi harmonisesti. Liika voima aiheuttaa rumaa ääntä, kunnes kieli asettuu.
 
Ampukaamme siis seriffiä vielä kerran, mutta nyt vain kuvittelemme sen nuolen siihen kitaran kielelle. Vedetään kieltä kunnolla ja päästetään. Kuuluu djäng (tuohon saa kukin päissään keksiä paremman äänen, jos se on nyt se oleellisin asia). Soittimessa käykin sillä lailla möhelösti, että osa kielen värähtelystä siirtyykin puutavaraan (jos se on internetissä kovin arvostettua Hyvää Puuta). Tämä leikkaa ...
 
(Kuule nyt ihan oikeasti ei voi olla Floikka ja Bigsby samassa kitarassa samaan aikaan. Kelmin elkeitä tuollainen temppuilu)
 
...yllättäen kielestä liian - muuten rumiksi ääniksi muuttuvan - värähtelyn ja muuttaa sen puun värähtelyksi.
 
Heti, kun voimaa ei ole liikaa kielellä, puu palauttaa sen. Tämä on vähän niinkuin veisi kirjastosta kirjan lainaksi ja antaisi sitten sen myöhemmin takaisin vähän kuluneempana. Tai ei välttämättä yhtään sellaista, mutta minkäs minä kirjastojen hullutuksille voin? Kielelle palanneena tämä värinä sitten jatkaa B-nuottia, kunnes soittaja kyllästyy tai näpäytyksemme voima on lopussa.
 
Se, miten värähtely uppoaa tuohon puutavaraan, saattaa johtua puutavaran rakenteesta. Puutavaran rakennehan onkin sitten kiinni mm puulajista, joskin erilaiset kuivatusprosessitkin asiaan vaikuttavat.
 
Voi toki olla, että joku on vain keksinyt koko jutun, eikä sillä olekaan mitään tekemistä koko homman kanssa. Ei näistä nettijutuista koskaan tiedä ;D

BugBadWolf: Sinullako on kitarassa molemmat? Mielenkiintoinen ratkaisu.
 

 
(Kuule nyt ihan oikeasti ei voi olla Floikka ja Bigsby samassa kitarassa samaan aikaan. Kelmin elkeitä tuollainen temppuilu)
 
Voihan olla! Jos nyt lähdetään fysiikkaan, kemiaan ja muihin hypnotieteisiin , niiin sehän on mahollista, vaan ei todennäköistä.
 
ps. hyvin vibraa kyllä!
 
t: peikkoenglanniksi

säkkipilli:... niiin sehän on mahollista, vaan ei todennäköistä...
 
On mahdollista.
 
Voisi olla mielenkiintoista soittaa mokomalla värkillä. Onnistuessaan olisi varmaan samankaltainen taituri kuin olisi kokki joka kahdella puuhaarukalla kutoo kymmenen litran kattilallisesta spaghettia villapuseron.

BugBadWolf: On mahdollista.
 
Voisi olla mielenkiintoista soittaa mokomalla värkillä. Onnistuessaan olisi varmaan samankaltainen taituri kuin olisi kokki joka kahdella puuhaarukalla kutoo kymmenen litran kattilallisesta spaghettia villapuseron.
 
Nyt kun aloit herkuttaa, niin oikeasti alkoi kiinnostaa kokeilla moista hirwiötä!

säkkipilli: Nyt kun aloit herkuttaa, niin oikeasti alkoi kiinnostaa kokeilla moista hirwiötä!
 
Pitänee tilata sellainen custom tuosta naapurikylästä, jossa on body molemmissa päissä lankkua.

BugBadWolf: Pitänee tilata sellainen custom tuosta naapurikylästä, jossa on body molemmissa päissä lankkua.
 
Jumelpliut.... kuvaa kehiin sit!?

Tullaanpas pois poppari aitiosta ja siirrytään vakavaksi...
 
Nimittäin antitonewoodilaisten puolijumala will myöntää nyt että puulla voi olla merkitystä ja korjaa oman fysiikkansa vastaamaan enemmän todellisuutta.
https://www.youtube.com/watch?v=9idyOaelfUs
 
Hänen pääpointtinsa ovat...
 
Puun laji ei merkitse mutta puun laatu ja muoto. Ja puun ominaisuuksista eniten merkitsisi resonanssi taajuus.
 
Jokainen puusta tehty kitara on yksilö ja ne eivät voi olla täysin samanlaisia.
 
Tonella ja sustainilla on yhteys.
 
Will ei usko että puilla on hirveästi merkitystä toneen, mutta ymmärtää että se voi merkitä toisille. Will ei kuitenkaan myönnä että hänen aiemmat fysiikkavideonsa olisivat väärässä. Vähän hän nyt siinä selittelee asiaa kun köh, köh niillä puilla nyt voikin olla merkitystä. Aplodit silti Willille kun nyt vähän myöntää puiden vaikutuksen olemassaolon. Onhan tämä jampalle kohtuu nolo juttu.
 
Vielä menee pari juttua mielestäni Willillä metsään ja alla omat mielipiteeni niistä.
 
Resonointi ei haluta myöskään akustisiin kitaroihin. Niissä se dead spot on vieläkin kamalemman kuuloinen kuin sähkiksissä.
 
Puun lajilla on siinä mielessä merkitystä että se antaa suuntaa minkälaisia ominaisuuksia sillä puulla on. Jos otetaan otannaksi 1000 kappaleen erät mahonkia ja vaahteraa niin aivan varmasti noiden keskiarvoista huomaa mihin suuntaan tonessa mahonki kallistuu ja miten taas vaahtera eroaa mahongista. Edelleen voivat mahonki ja vaahteraa kuulostaa aivan samalta mutta sitä lajin vaikutusta puukappaleiden ominaisuuksiin ei voi kiistää.
 
Tämä on kuitenkin Williltä sen verran hyvä avaus että valitettavasti keskustelu tästä turhakkeesta taitaa loppua.

tumppusormi: Tullaanpas pois poppari aitiosta ja siirrytään vakavaksi...
 
Nimittäin antitonewoodilaisten puolijumala will myöntää nyt että puulla voi olla merkitystä ja korjaa oman fysiikkansa vastaamaan enemmän todellisuutta.
https://www.youtube.com/watch?v=9idyOaelfUs
 
Hänen pääpointtinsa ovat...
 
Puun laji ei merkitse mutta puun laatu ja muoto. Ja puun ominaisuuksista eniten merkitsisi resonanssi taajuus.
 
Jokainen puusta tehty kitara on yksilö ja ne eivät voi olla täysin samanlaisia.
 
Tonella ja sustainilla on yhteys.
 
Will ei usko että puilla on hirveästi merkitystä toneen, mutta ymmärtää että se voi merkitä toisille. Will ei kuitenkaan myönnä että hänen aiemmat fysiikkavideonsa olisivat väärässä. Vähän hän nyt siinä selittelee asiaa kun köh, köh niillä puilla nyt voikin olla merkitystä. Aplodit silti Willille kun nyt vähän myöntää puiden vaikutuksen olemassaolon. Onhan tämä jampalle kohtuu nolo juttu.
 
Vielä menee pari juttua mielestäni Willillä metsään ja alla omat mielipiteeni niistä.
 
Resonointi ei haluta myöskään akustisiin kitaroihin. Niissä se dead spot on vieläkin kamalemman kuuloinen kuin sähkiksissä.
 
Puun lajilla on siinä mielessä merkitystä että se antaa suuntaa minkälaisia ominaisuuksia sillä puulla on. Jos otetaan otannaksi 1000 kappaleen erät mahonkia ja vaahteraa niin aivan varmasti noiden keskiarvoista huomaa mihin suuntaan tonessa mahonki kallistuu ja miten taas vaahtera eroaa mahongista. Edelleen voivat mahonki ja vaahteraa kuulostaa aivan samalta mutta sitä lajin vaikutusta puukappaleiden ominaisuuksiin ei voi kiistää.
 
Tämä on kuitenkin Williltä sen verran hyvä avaus että valitettavasti keskustelu tästä turhakkeesta taitaa loppua.
 
Ansiokkaasti kiteytetty Tumppu. Lisään sen verran että puun lajilla ei ole merkitystä - eipä niin. Siis ihan tahansa mikä materiaali (vaikka silakkapihvi) tuottaa saman soundin jos sillä on sama jäykkyys ja tiheys (=tuottaa samat ominais-, eli resonanssitaajuudet) ja jos materiaaleilla on samat vaimennuskertoimet. Siis jos edellämainittujen lisäksi bodyn muoto ym. muut muuttujat ovat samat, soundi on tasan sama. Käytännössä esim 3D-tulostamalla on todella haastavaa jäljitellä puuta täydellisesti, koska puulla on ihan erilaiset ominaisuudet eri suuntiin (syyt) eli se ei ole isotrooppinen materiaali. Mutta 3D-tulostus tulee pikavauhtia ja kehittyy todella nopeasti.
 
Seuraavaksi voitaisiin jatkaa väittelyä paksun lakka-maalikerroksen vaikutuksesta soundiin. Käytäännössähän paksu lakkakerros voi muuttaa materiaalin vaimennusominaisuuksia - ehkä hiukan sitä matalinta ominaistaajuuttakin. Eli body on käytännössä laminoitu rakenne. Lamina on vaan tosi ohut ja se on ihan pinnassa.
 
Rattoisaa maanantaita itse kullekin.

finlanderr: Ansiokkaasti kiteytetty Tumppu. Lisään sen verran että puun lajilla ei ole merkitystä - eipä niin. Siis ihan tahansa mikä materiaali (vaikka silakkapihvi) tuottaa saman soundin jos sillä on sama jäykkyys ja tiheys (=tuottaa samat ominais-, eli resonanssitaajuudet) ja jos materiaaleilla on samat vaimennuskertoimet. Siis jos edellämainittujen lisäksi bodyn muoto ym. muut muuttujat ovat samat, soundi on tasan sama. Käytännössä esim 3D-tulostamalla on todella haastavaa jäljitellä puuta täydellisesti, koska puulla on ihan erilaiset ominaisuudet eri suuntiin (syyt) eli se ei ole isotrooppinen materiaali. Mutta 3D-tulostus tulee pikavauhtia ja kehittyy todella nopeasti.
 
Seuraavaksi voitaisiin jatkaa väittelyä paksun lakka-maalikerroksen vaikutuksesta soundiin. Käytäännössähän paksu lakkakerros voi muuttaa materiaalin vaimennusominaisuuksia - ehkä hiukan sitä matalinta ominaistaajuuttakin. Eli body on käytännössä laminoitu rakenne. Lamina on vaan tosi ohut ja se on ihan pinnassa.
 
Rattoisaa maanantaita itse kullekin.
 
Meikäläiseltä jäisi syömättä sellainen silakkapihvi, jonka jäykkyys ja ominaisresonanssi olisi sama kuin vaikkapa vaahterassa. E: perhana hymiö unohtu :-D

hallu: Meikäläiseltä jäisi syömättä sellainen silakkapihvi, jonka jäykkyys ja ominaisresonanssi olisi sama kuin vaikkapa vaahterassa.
 
Eiku sitä kuuluisi tietysti imeskellä. Kuin silakkapihvin makuinen tikkari... Nam nam...
 
e. pisteet Willille. Lienee ollut tiukka paikka kaiken sen mölinän jälkeen myöntää olleensa väärässä. Siihen ei olisi kaikki pystyneet...

Laulava Kylätohtori: Eiku sitä kuuluisi tietysti imeskellä. Kuin silakkapihvin makuinen tikkari... Nam nam...
 
e. pisteet Willille. Lienee ollut tiukka paikka kaiken sen mölinän jälkeen myöntää olleensa väärässä. Siihen ei olisi kaikki pystyneet...
 
Mun mielestä tähän keskusteluun saataisiin eloa kun nyt kaikki vaihdettaisiin näkantoja yhteisestä sopimuksesta. Ne jotka ovat olleet änipuuuskovaisia siirtyisivät äänipuuateisteiksi ja päinvastoin. Koko homman voisi aloittaa alusta ja keksiä tavan puolustaa aikaisemmasta poikkeavaa kantaa. Jos ei muuten saataisi eloa hommaan, niin voitaisiin kieltää käyttämästä jo esitettyjä argumentteja jolloin väkisinkin pitäisi keksiä jotain uutta. Sitä kun mentäisiin seuraavat kaksisataa sivua, niin eiköhän alkaisi olla tämä luu kaluttu puhtaaksi :-D.