Kitarat: kitarakamat ›

Suomeen tuotaessa saattaa kitarat kärsiä kun ilmastot muuttuu. Elkää itkekö niistä puiden elämisestä johtuvista asioista, vaan tingatkaa kaupanpäällisiksi nauhojen huolto- ja korjausoperaatioa, asiansa ymmärtävä kauppis kyllä antaa sen kalliin kitaran kaupanpäällisiksi.
 
Verenpunaisia kyyneliä pidätellen huuli kotiinlähtiessä täristen sitä ei saa.

Suomeen tuotaessa saattaa kitarat kärsiä kun ilmastot muuttuu.
 
Pitää paikkansa. Joskus olen asiasta kirjoitellutkin, eli ainakin meikäläisen 335 kärsi ensimmäisten suomi vuosien aikana kosteusvaihteluista. Lähes jokaisen nauhan kohdalta on reunalistalakassa pieni "hiusmurtuma". Viimekerralla kun kielet vaihdoin tarkastin asian ja sekä ala-, että yläpuolella enää yksi nauha jonka kohdalla halkeamaa ei ole. Nämä eivät tunnu mitenkään, mutta kosmeettisesti ikävä juttu. Varsinkin kun ottaa huomioon soittimen hintaluokan.
Ja tätäkään ei olisi sattunut jos nauhat tulis listan päälle...

Osin tuo kyllä ymmärtääkseni johtuu omasta tietämättömyydestäkin, koska talvisin suomalainen (etenkin kerrostalo-) ilma on liian kuivaa ja ilmaskostuttimet ei paljoa maksa. Yksinkertaisimmillaan se on malja vettä lähellä patteria. Tai näin minulle joku ainakin saarnasi ;)
 
Edit: TYpo

Huh luinpa tätä keskustelua ja rupesi pelotamaan, kun syksyllä pitäisi Gibsonilta ostaa joko Les Paul tai SG. Pitäisiköhän kääntyä sittenkin Tokain puoleen?

Huh luinpa tätä keskustelua ja rupesi pelotamaan, kun syksyllä pitäisi Gibsonilta ostaa joko Les Paul tai SG. Pitäisiköhän kääntyä sittenkin Tokain puoleen?
 
Parantaa asiaa miten?
 
Suomen ilmasto on suomen ilmasto, kaikki suomeen tuotavat kitarat joutuvat ainakin nauhanpäiden viilaukseen yleensä jo kaupassa.

Huh luinpa tätä keskustelua ja rupesi pelotamaan, kun syksyllä pitäisi Gibsonilta ostaa joko Les Paul tai SG. Pitäisiköhän kääntyä sittenkin Tokain puoleen?
 
Sanotaanko nyt näin että huonoimmillaankin Gibson LP tai SG on hyvä soitin. Ei sieltä tehtaalta ihan epäkuranttia tavaraa pääse ulos. Pientä fiksausta toki joutuu tekemään soittimelle kuin soittimelle... kiitos tämän kotimaisen ilmaston. Talvella kylmää ja kuivaa, kesällä lämmintä ja kosteaa. Siinä on meinaan soittimet kovilla...
 
Gibsonin tapauksessa saat kitarallesi aina laukun, asiallisen puutyön, laadukkaan elektroniikan sekä hardwaren. Uskallan väittää (vaikka moni Tokain omistaja tästä varmasti hernepellon vetääkin nenäänsä) että Gibson kestää pitkässä juoksussa paremmin ja pelkästään jo näistä asioista tulee ero hintaan. Edelleen näkee 60 ja 70-luvun Gibsoneita aktiivisessa soitossa, toki kuluvia osia on jouduttu uusimaan mutta minulla ei Tokain LC80 kestänyt edes viittä vuotta. Ensimmäisen vuoden jälkeen oli vaihdettu jo elektroniikka, nauhat viilattu, satula tehty uusiksi, virittimet uusittu jne jne. Talla meni seuraavana vuotena ja samalla myin kitaran pois.
 
Monesti vain, liikkeissä myytävät Gibsonit ovat trimmaamattomia, kun liikkeillä ei aina enää ole käytössään sellaista fiksaajaa joka tsekkaisi läpi soittimet. Tästä asiasta on varmasti tässäkin threadissa useita esimerkkejä... esim. tuo meikäläisen Gibson LP Classicin testailu ihan aloitusthreadissa. Se kun oli suoraan toimituksen jälkeen pakasta revitty kun tyypittelin. Eli se on kulkenut aluksi jenkeistä eurooppaan, euroopan keskusvarastolta intolle ruotsiin, ruotsista helsinkiin ja helsingistä tänne paikalliseen. Siinä on välissä kerennyt paketti ottamaan jo muutaman iskun ja tutustua erilaisiin ilmastoihin ja ympäristöihin. Huolestuttavaa siis, ettei kaikkia kitaroita liikkeissä ole aina trimmattuna, asiallisin kielin varustettuna.
 
Uskallan väittää että Gibsonin uskaltaa ostaa, vaikkapa jopa sikana säkissä, mutta sen järkevyyttä sopii epäillä. En minä sijoittaisi koskaan yli 2000e soittimeen jota en ensiksi pääsisi testaamaan huolellisesti. Eli testausta suositellaan jo tästä syystä, vaikka soittimet olisivat 100% priimaa tavaraa. Sokkona ostettu 2500e Les Paul voikin osoittautua omaan käteen/syliin epämukavaksi, tästä hyvä esimerkki on itselläni:
 
Esim. LP:n tapauksessa se 50s kaulaprofiili on SE minun juttu... sillä 60s "Slimtaper" profiililla on minun mielestäni kauhea soitella. Täten Gibson Les Paul sillä 60s profiililla on minun lapaseen aivan kamala. Foxille taas tuo 60s taisi olla "SE" oikea, jollen ihan väärin muista.
 
Kannattaa siis testata ennen ostoa. Ei Gibsonin kanssa voi mennä vikaan.

Huh luinpa tätä keskustelua ja rupesi pelotamaan, kun syksyllä pitäisi Gibsonilta ostaa joko Les Paul tai SG. Pitäisiköhän kääntyä sittenkin Tokain puoleen?
 
No ei helevetissä!

Parantaa asiaa miten?
 
Se on vaan niin ylivertaisen hyvä ja halpa, lisäks se on paremman näköinen, ja sen status on aivan vertaansa vailla! Kyl meidänkin, ystävä hyvä, pitäs ottaa ns. "järki käteen" ja mieluummin siirtyä tuon innovatiivisuudestaan tunnetun yhtiön tuotteisiin! Onhan herra Loster Rockfus tuon mallin takana! Jenit hänelle!
 
Suomen ilmasto on suomen ilmasto, kaikki suomeen tuotavat kitarat joutuvat ainakin nauhanpäiden viilaukseen yleensä jo kaupassa.
 
Ainoa ettei nykyään oo enää niit "ruohonjuuritason" fiksaajia liikkeitten listoilla, jotka kävis tekemässä "asian harrastuksesta ja ehkä *köh* jollain asevelidiilillä" noita pre-sales pikkuremppoja. Suomen ilmasto tosiaan tekee omia pikku pikku juttujansa, viime talvinen huoltoluukkujen staattisen sähkön keruu yhtenä omituisena muistutuksena. Ja toki, jälleen pääsen toteamaan, että onkohan esim. puitten kuivatus ja niitten tasaantuminen (siis esim. kaulan rakennukseen käytettävän raaka-aineen) nykyään koitettu saada turhan nopeaksi. Toki valmistusmäärien kasvu, ja samanaikaisesti käytetyn soitinrakennuslaatuisen puutavaran vähyys ja laadun hienoinen heikkeneminen aiheuttavat varmasti harmaita hiuksia tehtaissa ympäri maailmaa. Ei oo Hondurasin mahonkia, japseilla on vähissä sen-ash. Kuvioitua vaahteraa sorvissa lasketaan viiluksi, koskapa sillä tavalla saadaan yhden kitaran kansipuista 15 tai enemmän, ja alla voidaan käyttää oksaisempaa tai värivirheellistä, ei välttämättä huonompaa muuten kuin esteettisesti, puuta.
Massatuotantokeppeihin sitten laitetaan agathista, natoa tai muuta vastaavaa "kakkosluokan" puuta, päälle peittävä väri, kuvaprintti tai spesiaali-liekkimaalaus.
 
Nauhanpäitä saa muutenkin olla kuivissa kerrostalo-tahi yleensä keskuslämmitys-biotoopeissa eläville puisille kielisoittimille hinkkailemassa, talven jäljiltä. Vaikka tehtaat yrittävät kaikkensa.
Kun tässä topikissa nyt yhden tehtaan systeemeitä pohditaan, niin otanpa kätöseen tuon "käytetyn" LP DoubleCut Standard Plussan mukana (ja kaikkien uusien Gibojen mukana) tulleen Warranty Cardin. Siinä on MS-niminen henkilö suorittanut tuon soittimen Pre-Pack Checkin eli tehtaalta lähtiessä on tarkastettu seuraavat asiat:
Exterior Finish (eil ne maalaus-ym. jutut) järjestyksessä
Top, Back,Sides, Neck-Fretboard Bridge/Saddle Peghead/Nut Binding ja viimeisenä Hardware
Seuraava listaus onkin sitten Playability järjestyksessä
Action Intonation Buzzing Electronics
ja lopuksi vielä
Cleaning, String change ja Case inspection plus Warranty Card.
 
Eli siinä on G-tehtaan dokumentoitu tehtaaltalähtötarkastus. 23 ruksia on tää mr/ms MS tehnyt.

Eli testausta suositellaan jo tästä syystä, vaikka soittimet olisivat 100% priimaa tavaraa. Sokkona ostettu 2500e Les Paul voikin osoittautua omaan käteen/syliin epämukavaksi, tästä hyvä esimerkki on itselläni:
 
Esim. LP:n tapauksessa se 50s kaulaprofiili on SE minun juttu... sillä 60s "Slimtaper" profiililla on minun mielestäni kauhea soitella. Täten Gibson Les Paul sillä 60s profiililla on minun lapaseen aivan kamala. Foxille taas tuo 60s taisi olla "SE" oikea, jollen ihan väärin muista.
 
Kannattaa siis testata ennen ostoa. Ei Gibsonin kanssa voi mennä vikaan.
 
Tähdennän viel ´crusherin tosi hyvän kirjoituksen jatkoksi, että siinä vaiheessa, kun tosiaan tietää mitä on hommaamassa, ja vastaavaa, voi harkita ostaa kokeilematta. Muuten ei, ja jos on vähänkään epävarma, niin mieluummin ei. Sisäänostajat toki joutuu jatkuvasti moista tekemään, siis ostamaan kokeilematta (mahdottomuus se oliskin) MUTTA ne ei omilla rahoillaan niitä osta, ja liikkeet/maahantuoja voi aina ei-kriteerit täyttävän soittimen palauttaa. Toki se asiakaskin, mutta arvatkaapas, kummalle se on helpompaa?? 8)
Ja kyl, 60´s kolmipalavaahterakaula volutella kiitos! Jos ei saa vaahteraa volutella, niin ainakin se 60-profiili.. :)

Tällaisena välihuomautuksena sanoisin että Gibson on tuotevalikoimaltaan ja liikeidealtaan melko erilainen kuin monet muut valmistajat. Gibsonin tuotteet ovat säilyneet usean kymmenen vuoden ajan täysin sellaisenaan.
 
Gibsonin kehitys painottuu lähinnä tuotantolinjojen ja markkinoinnin tehostamiseen. Ei tuotteen paranteluun. Sitä en tiedä minkä takia näin on, mutta taustalla täytyy olla hyvin merkittäviä taloudellisia syitä. Yksi tärkeimmistä on aikanaan hankittu nimi Gibson. Se on legenda ja malliston muuttaminen ja kehittäminen olisi askel pois brändistä. Vaatii paljon pokkaa lähteä kehittelemään ja muuttamaan tuotetta jos maailmalla on jo valtava määrä asiakkaita jotka pitävät soitinta jo sellaisenaan lähes täydellisyyden huipentumana.
 
Eron huomaa kun vertaa tuotteita esim. Ibanez:in valikoimaan. Sieltähän löytyy innovaatioita niin plugien upotuksista, potikoiden asettelusta, kauloista, talloista jne.
Tänä päivänä on vaikea kuvitella että esim. Ibanez myisi pääasiallisesti vain sitä ensimmäistä malliaan joka tuotantolinjalta putkahti ulos kun yritys perustettiin. Gibsonin kohdalla näin taas on. Liiketoiminta painottuu siis toiseen äärilaitaan.
 
Rohkenen tässä vielä lopuksi sohia muurahaiskekoa ja väittää että jopa Les Pauleja voisi hieman kehittää.
 
Itse arvostaisin suuresti jos Gibson pystyisi kehittämään Les Paulin jossa ylänauhoille pääsy olisi helpompaa. Pienellä kehitystyöllä se onnistuisi varmasti.
 
Toinen seikka on kaulakulmat ja kannen kaarevuus. Moni kitaristi ei pidä korkealle nousevista kielistä. Miten olisi Les Paul loivemmalla kulmalla ja matalammalla kannella?
 
Sähkö ja elektroniikkapuolelta sitten löytyy toinen osa-alue jossa soittajia voitaisiin palvella.
 
Tämän tyyppisten soitinta parantavien innovaatioiden sijaan Gibson on lähtenyt kehittämään esim. faded malleja, jotka eivät sinänsä mielestäni tuo mitään lisäarvoa soittajalle. Jonkun mielestä pinta voi tuntua miellyttävämmältä mutta itse näen asian niin että tuollainen viimeistely on tuotannollisesti huomattavasti halvempi. Kitaratehtaalla yksi surrimmista pullonkauloista on nimenomaan viimeistely. Uskoisin että Gibson on keksinyt tässä tehokkaamman tavan valmistaa kitaroita. Ja markkinointikin on onnistunut hyvin. Lanseerattiin kitara jossa on sama fiilis kuin vanhoissa farkuissa. Nyt faded sarjaisten Les Paulien hinnat on hilattu jo yli sen mitä "kunnon" viimeistelyllä tehty malli maksoi faded sarjaa lanseerattaessa.

Tähän vielä sanoisin sen että Gibson tekee edelleen todella hyviä kitaroita ja vaikka tuossa faded sarjaa kritisoinkin, niin kyseisen ryhmän SG oli mielestäni soundiltaan todella positiivinen yllätys.
 
Mutta vaikka Gibson hyviä kitaroita edelleen tekeekin, en kuitenkaan ole tykästynyt tähän Gibsonin paikalleen jämähtäneisyyteen. Itseäni kiinnostaa aina pienet parannukset joilla klassikko saadaan päivitettyä uudelle vuosituhannelle. Ja mikään ei estä siinä rinnalla myymästä "fiilistelijöille" sitä originaalia.
 
Mutta omasta puolestani reissuet voisi heittää jo romukoppaan ja mennä jo asioissa eteenpäin.

No ei nyt muurahaiskekoa, mutta ei se olisi enää Les Paul - nuo muutokset olisi niin radikaaleja, että kyseessä olisi jo uusi malli
 
"Sähkö ja elektroniikkapuolelta sitten löytyy toinen osa-alue jossa soittajia voitaisiin palvella."
 
Les Pauleja kyllä löytyy melkoisilla varianteilla jos elektroniikasta puhutaan ja tutustuu mallin historiaan.
 
Ja etteikö Gibson olisi yrittänyt? Ovat vain todenneet kerta toisensa jälkeen, ettei jengi halua ostaa Gibsonin nimellä mitään uutta ja ihmeellistä. Yhtäaikaa kirous (monta klassikkoa joka myy kuin häkä) ja kirous (uudet mallit ei myy edes kuin...no keksiköön joku tähän jotain).
 
Jos katsellaan Gibsonin katalogia ja Fenderin katalogia, niin taitaapa Gibsonilla olla enempi ihan itsenäisiä malleja, kun taas Fenkulla hirveä määrä erilaisia variantteja Stratosta ja Telestä (ja muutama Jazzmasteri ym päälle).
 
Ibanezit ja muut "uudet" valmistajat on sitten ihan filosofialla liikkeellä
 
Edit: muokkaus

Mutta vaikka Gibson hyviä kitaroita edelleen tekeekin, en kuitenkaan ole tykästynyt tähän Gibsonin paikalleen jämähtäneisyyteen.
 
Tekeehän se vaikka minkälaisia ihme virityksiä, mutta ei niitä taida kukaan ostaa kun ne häviää vähin äänin... :) "Ei tää o niinku ukin wanha 59!"

Jep... Gibson tukeutuu perinteisiin. Ibanezilla on perinteitä myös, mutta esim. 70-luvun mallistossa oli heilläkin paljon Gibson ja Fender kopioita. Sekä Gibson että Ibanez valmistavat erilaisia soittimia. Jos haluaa JS-modelin niin sitä ei Gibsonilta löydy, se löytyy Ibanezilta. Jos haluaa alkuperäisen ja aidon Les Paulin, sitä ei Ibanezilta löydy. Mielestäni on hyvä asia että on olemassa valinnanvaraa, erilaisia, eri tarpeisiin ja eri käyttäjille.
 
Mitä tulee ylänauhoille pääsyyn, niin kyllä minä (ja aika moni muukin LP:llä soittava) sinne on päässyt valittamatta :) Siinä on vain se oma juttunsa. Kaikki eivät toki tykkää. Itse vihasin LP:tä ja Telecasteria, lähinnä ulkonäön vuoksi. Sitten ostin ensimmäisen LP Kopion (Fenix FenixPaul FP-40 muistaakseni) ja ihastuin välittömästi. Ihastuin myös siihen ulkoasuun vuotta paria myöhemmin. Jos m.netissä Foxilla on maine "gibsonin miehiä" niin minulla on vastaava maine #kitaristit-kanavalla irkissä :)
 
Olen myös ratkaissut monta ongelmaa sillä, että Les Paulien lisäksi minulla on kitaravarustuksessa myös pari Charvelia ja pari Ibanezia :) Molempi parempi, mutta vielä tarvitsee saada perinnehenkiset Strato ja Tele sekä ES335-tyyppinen... kenties Ibanez Artcore-sarja (joka myös valmistetaan perinteisillä liimakaulaliitoksilla ilman suurempia pyöristyksiä).

Les Pauleja kyllä löytyy melkoisilla varianteilla jos elektroniikasta puhutaan ja tutustuu mallin historiaan.
 
Ja etteikö Gibson olisi yrittänyt? Ovat vain todenneet kerta toisensa jälkeen, ettei jengi halua ostaa Gibsonin nimellä mitään uutta ja ihmeellistä. Yhtäaikaa kirous (monta klassikkoa joka myy kuin häkä) ja kirous (uudet mallit ei myy edes kuin...no keksiköön joku tähän jotain).
 
Ne ei vaan myy..Vaikka kuinka olisi hyviä. Mm. NAMMissa palkittu (huom! jopa ihan muutama vuosi sitten) Nighhawk-mallisto Special,Standard ja Custom, jotka olis olleet näitä kaivattuja "uusittuja" LP-johdannaisia. Les Paulia moititaan, ettei se ole muuttunut, mutta vuodesta 1948 ihan samanlaisena ollut Tele-halko, siihen on kaikki tyytyväisiä? Eikö siitä sais myös ergonomisemman ja mukavamman pikku viilauksilla? Elektroniikkakin siin on mitä on, kauhuleffoista tuttu lever-switchi ja kaikkee.. 8)
Entäpä miksi ei Gibsonin RD-mallisto, vaikka Robert Moog suunnitteli siihen elektroniikan kompressoreineen, ekspandereineen, tullut suosituksi? Missä ovat Sonex, Invader, US-1, S-1, Marauder? Minkä vuoksi eivät Flying V-2 ja Explon kehitysversiot käyneet kaupaksi?
Gibsonin R&D-porukka tekee hommia ihan kiitettävästi, mutta tuon firman vahvuus on myös sen kirous: Gibsonilta halutaan niitä klassikkomalleja.. M.O.T.

Heh heh - näköjään mulla oli kirjoitusvihre...tarkoitin siis juuri "siunaus ja kirous". Kaippa se kävi ilmi muutenkin...
 
T:Gibson Victory MVX II:n omistaja

T:Gibson Victory MVX II:n omistaja
 
Aww..Norlinin viimeinen kehitelmä..Victory.. *hyrrr*
 
Hih, kun tuli puhetta niist R&D-osaston jutuista.. tätä ei löydy historiikeista eikä mistään.. ensimmäistä kertaa rohkenen esitellä ainoan, mutta huonon kuvan, joka mulla on: Les Paul Hyperspeed vuodelta 1988 (tai 1987) kaikki kielet 013...
 
http://www.lehmo.com/fox/lataamo/LP%20Hyperspeed.jpg

Suomi on niin pieni maa,että tännehhän ei lähetetä kun semmoset gibsonit jotka ei jenkkilän markkinoille kelpaa.Customshopin kitaroita ne ei ees varmaan vaivaudu lähettään,itse kysyin hintaa customshopin firebirdistä niin maahantuoja ei sitä ole pystynyt selvittään ja aikaa on kulunut 8kk,saatikka semmosta tänne sitten hommaan.Ei se merkki todellakaan ole tae että juuri "se" kitara on paras,mutta kokeilemallahan se selviää ei ensimmäistä suinpäin kannata ostaa.

Les Paulia moititaan, ettei se ole muuttunut, mutta vuodesta 1948 ihan samanlaisena ollut Tele-halko, siihen on kaikki tyytyväisiä? Eikö siitä sais myös ergonomisemman ja mukavamman pikku viilauksilla?
 
Hee... minähän olen sanonut näihin wanhoihin klassikoihin että pidän paljon enemmän näistä parannelluista versioista, kuten Charvel/Jacksonin super-strat malleista... niissä on paranneltu alkuperäistä paljonkin. Telecasteristahan tuolla olikin jo puhetta ja jotenkin tele-miesten asenne tuntuu toisinaan olevan vähän sellainen että Telecasterin kuuluu olla vaikeasoittoinen ja epäergonominen. Mutta niinhän se on että makunsa kullakin... :)
 
Missä ovat Sonex, Invader, US-1, S-1, Marauder? Minkä vuoksi eivät Flying V-2 ja Explon kehitysversiot käyneet kaupaksi?
 
Gibsonin R&D-porukka tekee hommia ihan kiitettävästi, mutta tuon firman vahvuus on myös sen kirous: Gibsonilta halutaan niitä klassikkomalleja.. M.O.T.
 
Edellisvappuna oltiin keikalla Turussa ja toisen bändin (Vespa) kitaristilla taisi olla Sonex. Silloin en mokomaa tunnistanut, mietinpä vain että onpa omalaatuisen näköinen tulkinta Les Paulista... :P
 
Flying V2:sta taas tulee jostain syystä mieleen Deanin V-malliset. Mutta en sitten tiedä olisiko tuosta saanut vähän paremman vielä jos olisi tehnyt nuo viisteet vähän rauhallisemmiksi. Kyllähän tuon tapaisia löytyy esim. ESP:n V Standardista "haarojen välistä"... Ei paskempi kuitenkaan.
 
Mutta kyllähän se taitaa olla juurikin niin, että kun mallisto vakiintuu niin uusien yritysten on vaikea päästä läpi. Eihän esim. Jacksonin tuotannossa ole tainnut vähään aikaan tapahtua mitään oleellista muutosta. RR, King V, Soloist, Kelly ja Dinkyt ovat aika vakiintuneita ja uudet NAMM-mallit ovat lähinnä näiden uudelleenlämmitettyjä malleja. Tosin, se Kelly on aika hyvin onnistunut... :P

Suomi on niin pieni maa,että tännehhän ei lähetetä kun semmoset gibsonit jotka ei jenkkilän markkinoille kelpaa.
 
Tokihan sitten muut tehtaat tänne lähettää ne parhaista parhaat..;)
Maahantuojaa täytyy kovistella, en kovin kummoisena kyllä tuota nykyistä Lurkmannin systeemiä pidä, mutta varmaan nekin ryhtyy toimeen, kun riittävästi herkistelee. Ja ainahan sitte voi nykyään kääntyä vaikka Brittein saarten tai muun Unionin jäsenvaltion edustajan puoleen..tulleja ei sitten sen enempää tule. Lisäksi, voihan aina meilata itse "pääkallonpaikalle" ja selvittää, että Skandinavian alueen edustaja ei pyynnöistä huolimatta ole antanu hinta-ja saatavuustietoja. Kyllä ne sieltä kertoilevat sitten, koska pelut pieniä on...kyllä 8 kuukaudessa pitäis tietoa saada, eihän mulla menny kuin 6 tuntia kun Customer Servicestä sain yhden kytkentäkaavion...

Mutta kyllähän se taitaa olla juurikin niin, että kun mallisto vakiintuu niin uusien yritysten on vaikea päästä läpi. Eihän esim. Jacksonin tuotannossa ole tainnut vähään aikaan tapahtua mitään oleellista muutosta. RR, King V, Soloist, Kelly ja Dinkyt ovat aika vakiintuneita ja uudet NAMM-mallit ovat lähinnä näiden uudelleenlämmitettyjä malleja. Tosin, se Kelly on aika hyvin onnistunut... :P
 
Mhh..itsehän pidän kovin Phil Collenista..siis mallista PC-1.. ;)
Mutta kyllähän se on noin, eipä tuskin kukaan tiedä mitään esim. Fender Katanasta tai Gibson Corvuksesta.. Tosin itse en tuota Corvusta sure, toisin ku Nighthawkia..
Ehkä ainoa "uustutkielma" joka on myynnillisesti onnistunut, on LP Studio. Studioitten rinnakkaismallit ei ole ihan yhtä hyvin myyneet, saa nähdä sitten onnistuneeko Firebird Studio paremmin.
Toki on sellasia "steady seller"-malleja firman mukava tehdä. Ja toisten kopioida... ;)