Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Ymmärsit ihan oikein, ei kaikki kuluminen ole välttämättä kaunista.
 
Tossa on niin monta monessa. Se reliikin arvostus perustuu kai vahvasti siihen, että pre-CBS Fenkkuja ei NOS-kuntoisina juuri löydy.
 
Mutta yleisesti, ja edullisemman pään soittimissa varsinkin, kitara kuluu sillee kuin kuluu ja pyynti/myyntihinta sitten heijastaa sitä onko oikein vai väärin kulunut.
Mulle (toki tiettyyn pisteeseen saakka, romut erikseen) soitin saa näyttää historiansa ja käyttönsä, noita valmiiksi vanhennettuja en oikein osaa arvostaa.
Ja hei (kun joku tuolla asiasta mainitsi), nauhanpäitten pyöristys tai kaulan mattaus on säätöä/huoltoa, ei relikointia.
 
Joskus kyl mietin että miten noi CS masterit jaksaa kun ne kattoo työlistaa: maanantaina edessä uudennäköisen kitaran hinkkausta kuluneeksi, tiistaina edessä uudennäköisen kitaran hinkkausta kuluneeksi jne. Luulis että joskus kysyis pomolta että saanks vaikka jonkin aikaa pohtia millanen olis uusi Fenderin myyntivalttimalli, edellisestä on jo aika pitkä aika.

73nd3r: T......... Luulis että joskus kysyis pomolta että saanks vaikka jonkin aikaa pohtia millanen olis uusi Fenderin myyntivalttimalli, edellisestä on jo aika pitkä aika.
 
Jos se toimii, älä muuta sitä :-). Se vaan on niin totta. Ei huipulta pääse kuin alaspäin joten kannattaa pysyä paikallaan.
 
Mutta joo, mitä tulee reliikkistratoihin tms. niin Fenkkujan erityisesti straton suurin vahvuus ja valtti on että sitä pystyy modailemaan helposti vaikka mihin. Siksi jos tehdään joku mestarimalli jota ei raatsi modailla, niin onko siinä lopultakaan järkeä?
 
Mun mielestä vanhassa kitarassa on viehätyksensä ja kun ei vanhoja kitaroita kaikille halukkaille riitä, niin on ihan luontevaa että niitä aletaan tekemään sitten lisää..... kun kerran kysyntää riittää.
 
Itselläni on pari japsia ja yksi amerikkalainen sähkis ja indonesialainen basso ja kiinalainen akkari. Kaikki on yli kymmenen vuotiaita (paitsi tuosta bassosta en ole ihan varma) eikä ne ole myytävänä :-).

73nd3r:
Joskus kyl mietin että miten noi CS masterit jaksaa kun ne kattoo työlistaa: maanantaina edessä uudennäköisen kitaran hinkkausta kuluneeksi, tiistaina edessä uudennäköisen kitaran hinkkausta kuluneeksi jne. Luulis että joskus kysyis pomolta että saanks vaikka jonkin aikaa pohtia millanen olis uusi Fenderin myyntivalttimalli, edellisestä on jo aika pitkä aika.
 
Ja pomo vastais, että et saa, koska Fenderin ei pidä ikinä muuttuvan tai kehittyvän vaan tehdään ja kopioidaan ikuisesti samaa paskaa ku 60 vuotta sitten! Sitä se jengi haluu! ;-) :D
 
Ois kyllä veemäistä olla Fender-dirikka kun mitään kehitystä ei markkina salli. ;-)

jkiva: Ja pomo vastais, että et saa, koska Fenderin ei pidä ikinä muuttuvan tai kehittyvän vaan tehdään ja kopioidaan ikuisesti samaa paskaa ku 60 vuotta sitten! Sitä se jengi haluu! ;-) :D
 
Ois kyllä veemäistä olla Fender-dirikka kun mitään kehitystä ei markkina salli. ;-)
 
Ainoastaan suomalainen on kyllin typerä keksiäkseen pyörän uudelleen ja uudelleen ihan vaan siksi että luulee pyörän keksimisen olevan tärkeämpää kuin pyörällä ajon :-)

73nd3r: Joskus kyl mietin että miten noi CS masterit jaksaa kun ne kattoo työlistaa: maanantaina edessä uudennäköisen kitaran hinkkausta kuluneeksi, tiistaina edessä uudennäköisen kitaran hinkkausta kuluneeksi jne. Luulis että joskus kysyis pomolta että saanks vaikka jonkin aikaa pohtia millanen olis uusi Fenderin myyntivalttimalli, edellisestä on jo aika pitkä aika.
 
Huumorilla tuon otin, mutta silti totean, etteivät ne CS master buildereiden päivät taida aina olla sitä samanlaisten kitaroiden kopiointia. Netistä löytyy helposti videoita Fenderin Custom Shopin toiminnasta sekä kuvia tuotoksista. Omasta hyllystä löytyy myös Fender Custom Shopista kertova teos The Dream Factory. Luulen, että aika harvassa on maailmalla ne luthierit, jotka pääsevät yhtä mielenkiintoisia, monipuolisia ja haastavia kitaraprojekteja toteuttamaan. Joillakin on toki enemmän vapautta työssään, mutta ei välttämättä samassa määrin niitä lystin maksavia asiakkaita.
 
Ja mitä relikointeihin tulee, voihan relikoinnin toki tehdä monella tavalla, mutta eivät alan huippuammattilaiset niitä miten vain roiskien ja hutiloiden tee, vaan luovasti monia eri menetelmiä käyttäen. Eiköhän sellainen tee työstä huomattavasti mielekkäämpää kuin joidenkin relikoimattomien butter scotch Telecastereiden teko putkeen.

hallu: Ainoastaan suomalainen on kyllin typerä keksiäkseen pyörän uudelleen ja uudelleen ihan vaan siksi että luulee pyörän keksimisen olevan tärkeämpää kuin pyörällä ajon :-)
 
Jos fenderöinti ois päässyt vallalle automaailmassa niin ajeltas edelleen T-Fordeilla. Keinotekoisesti ruostutetuilla sellaisilla. ;-)

Reliceistä puhuttaessa aina keskitytään Fender CS soittimiin, mikä on tietty ymmärrettävää. On niillä hienojakin, mutta todella tökeröjäkin tekeleitä on paljon. Itselläkin on ollut yksi CS relic ja eipä ne relicit kokonaan vakuuttaneet. Se tärkein, eli kaulan "sisäänsoitettu" fiilis puuttui kokonaan, kun rungossa oli taas reliciä enemmän. Ihan outo yhdistelmä. Vaahterakaulojen otelaudan kuluminen on monesti tosi feikin ja ruman näköistä. Ihan jo sen vuoksi en huolisi itselle sellaista kitaraa. Pari tollaista teleä oli nytkin torilla.
 
Sen sijaan Nachon relicit on ihan eri tasoa, ei eroa kyllä lainkaan aidoista vanhoista soittimista. https://www.nachoguitars.com/guitars/
 
Mun mielestä noissa Nachoissa on muutenkin selkeämpi ja fiksumpi idea: ne yrittää olla mahdollisimman samanlaisia mitä aidot kovasti soitetut 50s ja 50s soittimet, ihan kaikkia konehuoneen ja kaulataskun alla olevia merkintöjä myöden. CS Fenderit jää monesti aivan puolitiehen. Ne näyttää muka vanhalta, usei ihan överisti, mutta tarkemmin katsoen huomaa ettei ne oikeasti ole vanhoja.

jkiva: Jos fenderöinti ois päässyt vallalle automaailmassa niin ajeltas edelleen T-Fordeilla. Keinotekoisesti ruostutetuilla sellaisilla. ;-)
 
Ne on hienoja, maailma olisi parempi paikka jos teillämme liikkuisi sellaisia :-). Oletko katsellut telkkarista Fast & loud sarjaa, siinähän ne välillä tekee todella hienoja relikoituja autoja jotka kyllä ovat ihan muuta kuin joku Tesla. En itseasiassa ole varma pystyisikö Teslaa edes relikoimaan tai tulisiko siitä yhtään sen hienompi...... vai mahdollisesti jopa rumempi. Joku viikko sitten näin keravalla vähän naarmusemman Teslan eikä se yksilö ainakaan ollut mitenkään edukseen. Joihinkin autoihin sopii kiilto ja toisiin ruoste.
 
Proidi, joka ajaa bussia, totesi että liikenteessä se väistää jolla on kiiltävämpi maali :-D näinhän se monesti kyllä meneekin, vaikka se sen vähän vitsinä sanoi :-)

tackleberry: Reliceistä puhuttaessa aina keskitytään Fender CS soittimiin, mikä on tietty ymmärrettävää. On niillä hienojakin, mutta todella tökeröjäkin tekeleitä on paljon. Itselläkin on ollut yksi CS relic ja eipä ne relicit kokonaan vakuuttaneet. Se tärkein, eli kaulan "sisäänsoitettu" fiilis puuttui kokonaan, kun rungossa oli taas reliciä enemmän. Ihan outo yhdistelmä. Vaahterakaulojen otelaudan kuluminen on monesti tosi feikin ja ruman näköistä. Ihan jo sen vuoksi en huolisi itselle sellaista kitaraa. Pari tollaista teleä oli nytkin torilla.
 
Sen sijaan Nachon relicit on ihan eri tasoa, ei eroa kyllä lainkaan aidoista vanhoista soittimista. https://www.nachoguitars.com/guitars/
 
Mun mielestä noissa Nachoissa on muutenkin selkeämpi ja fiksumpi idea: ne yrittää olla mahdollisimman samanlaisia mitä aidot kovasti soitetut 50s ja 50s soittimet, ihan kaikkia konehuoneen ja kaulataskun alla olevia merkintöjä myöden. CS Fenderit jää monesti aivan puolitiehen. Ne näyttää muka vanhalta, usei ihan överisti, mutta tarkemmin katsoen huomaa ettei ne oikeasti ole vanhoja.
 
Eikös suomessa Juha Mäntymaa tehnyt todella vaikuttavia reliikkejä sekä vahvistimista että kitaroista? muistaako joku?

hallu: Eikös suomessa Juha Mäntymaa tehnyt todella vaikuttavia reliikkejä sekä vahvistimista että kitaroista? muistaako joku?
 
Khyl vaan, katso tuolta..
https://www.monsteramps.fi/tuotteet/visual-clone-guitars/

Mulla on ollut yksi Mäntymaan strato. Olihan se kuvissa vakuuttava, mutta livenä ei kyllä ollut sitä mitä odotin. Rungon maalauksessa oli mm. selvä valumajälki kaulataskun lähellä ja maalausjälki oli muutenkin "roiskemaista". Sunburstista siis näki yksittäiset maalipisarat ympäri kitaraa. Lapa vaikutti ihan siltä kuin nitron alle olisi jätetty polykerros. Muoviosia oli vanhennettu jollain asetonilla tms. ja niin edelleen. Missään päin kitaraa lakka ei ollut halkeillut. Siitä näki heti, että siitä oli yritetty tehdä vanhan näköinen - ei, että olisi oikeasti ollut vanha.
 
Soitettavuus siinä oli aivan mahtava. Kaula oli uskomattoman mukava kädessä. Oikeastaan kaikki tatsiin ja soundiin liittyvät jutut olivat kohdillaan.
 
Itse harrastan omissa projekteissani relikointia. Ihan vain siksi kun ne tuntuu käsissä paremmilta ja kitaraa käsittelee huolettomammin kun ei näytä priimalta. Hiekkapaperi ja ruuvimeisselillä raapiminen eivät kuulu työkaluihini.
 
Mun profiilissa pari tekelettäni. Vihreää teleä alan kasaamaan huomenna.

hallu: Ne on hienoja, maailma olisi parempi paikka jos teillämme liikkuisi sellaisia :-). Oletko katsellut telkkarista Fast & loud sarjaa, siinähän ne välillä tekee todella hienoja relikoituja autoja jotka kyllä ovat ihan muuta kuin joku Tesla. En itseasiassa ole varma pystyisikö Teslaa edes relikoimaan tai tulisiko siitä yhtään sen hienompi...... vai mahdollisesti jopa rumempi. Joku viikko sitten näin keravalla vähän naarmusemman Teslan eikä se yksilö ainakaan ollut mitenkään edukseen. Joihinkin autoihin sopii kiilto ja toisiin ruoste.
 
Proidi, joka ajaa bussia, totesi että liikenteessä se väistää jolla on kiiltävämpi maali :-D näinhän se monesti kyllä meneekin, vaikka se sen vähän vitsinä sanoi :-)
 
Teslat taitaa relikoitua aika nopeasti itsestään (maalipinnan laatu)... ;-)

https://www.youtube.com/watch?v=WWMwH2J_zKg
 
Oh hell no. x)

Zholax: https://www.youtube.com/watch?v=WWMwH2J_zKg
 
Oh hell no. x)
 
Antaa vähän perspektiiviä reliikkikriitikoille kuinka vaativasta operaatiosta relikoinnissa on kyse ja selittää samalla sen miksi siitä joutuu maksamaan. Uutuuttaan kiiltelevä kitarahan on vasta pintakäsittelyn puolessa välissä relikoituun verrattuna. Kun ostat uutuuttaan nahkean kiiltävän kitaran, se on vähän niinkuin keskeneräinen :-)

hallu: Antaa vähän perspektiiviä reliikkikriitikoille kuinka vaativasta operaatiosta relikoinnissa on kyse ja selittää samalla sen miksi siitä joutuu maksamaan. Uutuuttaan kiiltelevä kitarahan on vasta pintakäsittelyn puolessa välissä relikoituun verrattuna. Kun ostat uutuuttaan nahkean kiiltävän kitaran, se on vähän niinkuin keskeneräinen :-)
 
Puhumattakaan siitä, että se pitää saada melkein ekalla yrittämällä onnistumaan, eikä aina tiedä mitä tapahtuu, kun antaa rungolle runtua, tunkee pakkaseen tms. Novolla tuo homma osataan, ovat ainakin kuvien ja videoiden perusteella parhaasta päästä tuon tyylisessä viimeistelyssä.
 
Hommasin jokin aika sitten M.netin Torilta reliikki-Telen. Tykkään tällaisessa kitarassa, että ulkonäkö on "rouhea". Maalipinta uppoaa syykuvioihin, vähän kolhua siellä täällä, patinaa metalliosissa. Joihinkin muihin kitaramalleihin sopii sitten paremmin uutuuttaan kiiltävä viimeistely.
 
Mielestäni se, että ihmiset vetävät relikoinnista herneen nenään, on vähän outoa. Siinähän se on viimeistely, missä muutkin. En tiedä muista, mutta omat kitarani ovat iältään väliltä 1-43 vuotta. Ei noi vanhimmatkaan näytä joltain SRV:n tai Rory Gallagherin skeboilta. Oma hiki ei vaan vastaa Alienin happoverta, joten eihän ne samalla tavalla kulu. Kitaroissani näkyy vaan pientä kulumaa lavassa, kun aina se johonkin osuu, ja ehkä rungon reunassa. Maalipinnasta ei puutu mitään isoja siivuja tms.
 
Kyllä se vaan niin on, että modernit pintakäsittelymatskut ovat sen verran kestävää kamaa, ettei noita pelkällä kovalla soitolla relikoi "luonnonmukaisesti". Paremman tuloksen saisi heittämällä kitaran metsään talvella ja antaisi jänisten syödä reunat ja peurojen juosta päältä.

LaXu:
Mielestäni se, että ihmiset vetävät relikoinnista herneen nenään, on vähän outoa. Siinähän se on viimeistely, missä muutkin. En tiedä muista, mutta omat kitarani ovat iältään väliltä 1-43 vuotta. Ei noi vanhimmatkaan näytä joltain SRV:n tai Rory Gallagherin skeboilta. Oma hiki ei vaan vastaa Alienin happoverta, joten eihän ne samalla tavalla kulu. Kitaroissani näkyy vaan pientä kulumaa lavassa, kun aina se johonkin osuu, ja ehkä rungon reunassa. Maalipinnasta ei puutu mitään isoja siivuja tms.
 
Kyllä se vaan niin on, että modernit pintakäsittelymatskut ovat sen verran kestävää kamaa, ettei noita pelkällä kovalla soitolla relikoi "luonnonmukaisesti". Paremman tuloksen saisi heittämällä kitaran metsään talvella ja antaisi jänisten syödä reunat ja peurojen juosta päältä.
 
Näi o.
 
Kuten tuossa videolla kävi ilmi, on kyse käsityöstä. Ja lopulta aika työläästä pakastamisine sun muine hienouksineen. Epäilemättä järkevän näköisen murjomisen saavuttaminen vaatii myös useamman epäonnistuneen yritelmän ennen kuin löytyy keinot uskottavan jäljen saamiseksi.
 
Periaatteessahan voisi myös lähteä sille linjalle, että kitaran lakka, valmiiksi asennetut virittimet, virittimille poratut reiät, valmiiksi kolvatut sähköt jne. on kaikki hömpötystä ja rahastusta, koska kukapa nyt ei virittimen reikiä porailisi iltatöinä keittiön pöydän äärellä. Relikointi on osa valmiin tuotteen työstämistä siinä missä kaulan paikalleen kiinnittäminenkin. Kitaran eteen tehdyt työtunnit näkyvät väistämättä hinnassa.
 
Silti jaksan ihmetellä relikointia ja sitä, että porukka ostaa nimenomaan relikoituja kitaroita. Mutta se on minun näkökulma. Eipähän kaikki jaksa ymmärtää minunkaan tyylillisiä valintojani. Eikä tarttekaan.

En osta relic kitaroita, enkä myöskään valmiiksi revittyjä farkkuja.
Ymmärrän kyllä, että relic käsittely vie aikaa ja se maksaa. Minusta on kuitenkin hyvä asia, että uusi kitara näyttää myös uudelta.
Ehkä pienen myönnytyksen voisin tehdä miedolle relic käsittelylle, mutta heavy relic on ehdottamasi ei. Mutta jos joku haluaa sellaisesta maksaa, niin minulle se on ihan sama.

On ne vain hienoja nuo hevireliikit.
 
https://admin.paolettiguitars.com/w … -400-heavy-black-e1699353131110.jpg

mpekkanen: En osta relic kitaroita, enkä myöskään valmiiksi revittyjä farkkuja.
Ymmärrän kyllä, että relic käsittely vie aikaa ja se maksaa. Minusta on kuitenkin hyvä asia, että uusi kitara näyttää myös uudelta.
Ehkä pienen myönnytyksen voisin tehdä miedolle relic käsittelylle, mutta heavy relic on ehdottamasi ei. Mutta jos joku haluaa sellaisesta maksaa, niin minulle se on ihan sama.
 
Tästä tuli mieleen, että melkoista myötähäpeätunnetta tulee kun näkee keski-ikäisen polvet revityissä farkuissa.

hallu: Antaa vähän perspektiiviä reliikkikriitikoille kuinka vaativasta operaatiosta relikoinnissa on kyse ja selittää samalla sen miksi siitä joutuu maksamaan. Uutuuttaan kiiltelevä kitarahan on vasta pintakäsittelyn puolessa välissä relikoituun verrattuna. Kun ostat uutuuttaan nahkean kiiltävän kitaran, se on vähän niinkuin keskeneräinen :-)
 
En oo enää yhtään varma ootko tosissas vai et, joten hyvin kirjoitettu!