Kitarat: kitarakamat ›

rosberg: Tom Andersonin lavan takaa löytyvä Comic Sans on muuten sellanen kammotus, että en ikinä ostaisi. Sama kuin olisi oksentanut päiväpeitolle ja nukkuisi sen päällä selvinpäin.
 
Voihan helvetti. Onneksi tämä tuli puheeksi, meikäläinen kyllä paiskaisi sen kitaran parvekkeelta jos moinen tulisi uutta soitinta tarkastellessa vastaan.

Mulla tosin meni Tom Anderson pannaan jo kun toi Tommi Evilä soitti jonkun em-kisavirren sellaisella. Niissä vanhoissa ei ole sitä Comic Sansia, että ehkäpä sellainen vielä menisi.

Mitään merkkiä vastaan ei nyt suorannaisesti ole mitään, en tiedä oonko niin "puusormi" vai mitä, mutta monet halpisritsat on ollut ihan päteviä soittimia. Ainakin kotisoittelussa. Tokihan erot voi tulla paremmin esiin jos tuolla keikkaa heittää maalimalla..
 
Tokihan turhamaisuuksia löytyy, ennemmin ottasin vaikka samalta linjalta putkahtaneen kitaran jollain muulla kuin Harley Bentonin -logolla.
 
Ja nuo Music Manit on varmasti hienoja instrumentteja, mutta kyllä jotenkin niiiin ruma kitara ettei toista tule mieleen: http://www.thomann.de/fi/music_man_axis_tg.htm

A-L: ..Muutoin en suunnikkaita kohtaan tunne suurempia antipatioita, hiljattain sain kokeilla japanilaista Jackson RR:ää. Istui lapaseen todella mukavasti, ja floikkakin oli blokattu. Ärsyttävästi valui polven päältä koko ajan veke, mutta ei niitä vissiin sängyn reunalle rämpyteltäviksi ole suunniteltukaan....
 
On suunniteltu myös siihen, mutta ilmeisesti et hahmottanut järjestelmän käyttöliittymää eli sitä että alempi sakara tulee pitää soiton aikana jalkojen välissä.

zedder: On suunniteltu myös siihen, mutta ilmeisesti et hahmottanut järjestelmän käyttöliittymää eli sitä että alempi sakara tulee pitää soiton aikana jalkojen välissä.
 
Juuri näin ja v-malliset kitarat on istualtaan monesti jopa paljon parempia soittaa kuin vaikka stratot tai telet. Ainakin itse tykkään,mutta maku juttujahan nämä on.

mpekkanen: Juuri näin ja v-malliset kitarat on istualtaan monesti jopa paljon parempia soittaa kuin vaikka stratot tai telet. Ainakin itse tykkään,mutta maku juttujahan nämä on.
 
Joo, joku RR on kyllä ehdottomasti yksi ergonomisimpia muotoja istuaaltaan soitettaessa, kun iskee sen alasakaran jalkoväliin. Pistää vielä vasemman jalan alle jonkinmoisen korokkeen, niin jo on klassinen asento saavutettu ja kylläpä on kiva soittaa.

Decadetroll: Joo, joku RR on kyllä ehdottomasti yksi ergonomisimpia muotoja istuaaltaan soitettaessa, kun iskee sen alasakaran jalkoväliin. Pistää vielä vasemman jalan alle jonkinmoisen korokkeen, niin jo on klassinen asento saavutettu ja kylläpä on kiva soittaa.
 
Lainaanpas tuota ja lisään että piuha kulmablugilla.. onhan rärrät kivoja laitoksia :)

Decadetroll: Joo, joku RR on kyllä ehdottomasti yksi ergonomisimpia muotoja istuaaltaan soitettaessa, kun iskee sen alasakaran jalkoväliin. Pistää vielä vasemman jalan alle jonkinmoisen korokkeen, niin jo on klassinen asento saavutettu ja kylläpä on kiva soittaa.
 
Aikoinaan kaveri kokeli istuen Randyäni alasakara oikean reiden päällä. Näytti tuskalliselta.

Epiphone ja squier. Squierista tulee "halpiskitara" mieleen jostain syystä vaikka on niissä varmaan ihan kelpojakin pelejä. Epiphonen les paulin lapa taas on ruma kuin mikä ja siinäkin tulee jo merkistä vähän mieleen tuo "halpis" mielikuva. Lisäksi ovat jotenkin muovisen näköisiä IMO.
Jacksoneista taas on jäänyt huono fiilis kun niiden kaulat on jotenkin omaan käteen todella epäsopivia. Olen kokeillut paljon erilaisia mutta kun ei vaan, ei. Bodyn osalta niiltä löytyisi kyllä paljon siistejä keppejä.
Vaikkei sitä nyt kysyttykään niin ESPit taas tuntuu "ammattilaismaisimmilta" kitaroilta joita olen kokeillut, mielikuvat ja hyvä istuvuus kädessä todwnnäköisesti tekee tämän.. Ja ei sitten koske "alle" tonnisarjan kitaroita.

Decadetroll: Joo, joku RR on kyllä ehdottomasti yksi ergonomisimpia muotoja istuaaltaan soitettaessa, kun iskee sen alasakaran jalkoväliin. Pistää vielä vasemman jalan alle jonkinmoisen korokkeen, niin jo on klassinen asento saavutettu ja kylläpä on kiva soittaa.
 
Mun sängynreuna-asento on semmoinen käpertyvä könötys, siinä ei ole valitettavasti sijaa ylevyydelle.

Tonnisarjan esp :/

JaaGeRMaisTeR: Lainaanpas tuota ja lisään että piuha kulmablugilla.. onhan rärrät kivoja laitoksia :)
 
Alkuperäisesä custom shop Randy Rhoads mallissa on jakki siellä yläsakarassa stratonjakki kuvussa. Se on upotettu siihen niin ,että siihen käy ihan suora tavallinen plugi. Näissä halpis sakarakitara malleissa,useammalla merkillä ja useassa mallissa se jakki on siellä alasarvessa ja siihen tarvitsee sen kulmaplugin jos istualtaan haluaa soitella. Tosin Gibsonin V on kanssa ehkä paremman näköinen kulmaplugilla ,vaikka se ei siinä kyllä soittoa haittaa vaikka piuha olisi ihan tavallinenkin.
 
Jotkut sakarakitarat on kyllä sellaisia ,että ne on kaulapainoisia seisoaltaan soitettuna ja huonoja myös istualtaan.
Itsellä on ollut seitsemän B.C. Rich kitaraa aikoinaan ja lähes kaikki ne mallit mitä minulla oli olivat seisoviltaan kaulapainoisia. Eagle oli sellainen malli, että se ei ollut kaulapainoinen ja muistaakseni Warlock oli kanssa ihan hyvin balanssissa. Näistäkin B.C. Rich kitaroista jotka olivat seisoviltaan kaulapainoisia niin monet niistä olivat sitten istualtaan hyviä soittaa. Esim, Bich ja Ironbird (tämä minun rautalintu tarvitsee kulmaplugin istualtaan soitetuna) ovat sellaisia malleja. Bich kitaroita on ollut 4 ja ne kaikki olivat kaulapainoisia vaikka mallit ja puut olivat näissä kaikissa ihan erit. Ihan näistä tämän päivän B.C. Rich kitaroista ja varsinkin niistä ihan halvoista minulla ei ole mitään kokemusta ,että millaisia ovat. Uusin B.C Rich mitä minulla on ollut ja on vieläkin niin se on vuodelta 2003. Kaikki muut taisivat ollakin sitten 80-luvulta ja japanilaisia kitaroita jotka olivat muuten paljon parempia minkälaisen kuvan näistä nykypeleistä ainakin porukka on saanut. Ne olivat laadullisesti ja soundillisesti hyviä ja monipuolisia kitaroita. Myöskin vibra on ollut vain kahdessa niistä 7 kitarasta ja muissa kiinteä talla, että rajusta ulkomuodosta huolimatta ne olivat silti aika perinteisiä sähkökitaroita. Pari näitä sakarahirmuja löytyy siis vieläkin ja eipä ne niin paljoa tilaa vie, että olisi ihan pakko alkaa väkisin myymään.

mpekkanen: .. Bich kitaroita on ollut 4 ja ne kaikki olivat kaulapainoisia vaikka mallit ja puut olivat näissä kaikissa ihan erit.
 
Pikkusen sitten on valmistusmaalla merkitystä, tai paremminkin käytetyillä puilla.. Mulla on ollut 2 Rich Bichiä, ja molemmat on olleet perspainoisia, jos tarttuu siitä kaulan tyvestä kiinni. Tai istualtaan soittaessa. Hihnan kanssa on ihan täydellisessä balanssissa tuo mikä mulla on. Se toinen jäi Brittein saarille 80-luvulla, ja tämä nykyinen on taas noita viimesiä Bernardo Chavez Rico seniorin tekemiä, ja signeeraamia.
Tuollanen siis.
http://muusikoiden.net/dyn/users/113205.jpg

fox: Pikkusen sitten on valmistusmaalla merkitystä, tai paremminkin käytetyillä puilla.. Mulla on ollut 2 Rich Bichiä, ja molemmat on olleet perspainoisia, jos tarttuu siitä kaulan tyvestä kiinni. Tai istualtaan soittaessa. Hihnan kanssa on ihan täydellisessä balanssissa tuo mikä mulla on. Se toinen jäi Brittein saarille 80-luvulla, ja tämä nykyinen on taas noita viimesiä Bernardo Chavez Rico seniorin tekemiä, ja signeeraamia.
Tuollanen siis.
http://muusikoiden.net/dyn/users/113205.jpg
 
Näistä kolme oli japanilaista nj sarjaa 80-luvulta. Yksi oli pulttikaulainen ja hieman pienempi koppainen kuin nämä läpirunkoiset. Sitten näitä läpirunkoisia oli kaksi muuten samanlaista nj series keppiä,mutta toisessa oli kahlerin kampi ja toinen oli badass tallalla niinkuin tuo pulttikaulainenkin. Näissä läpirunkoisissa oli samanlainen elektroniikka kuin tuossa sinun kuvassa olevassa. Läpirunkoisen vibrattoman hiotutin joskus puulle ja se oli mahonkia,niin kaula kuin bodykin. Neljäs oli 90-luvulla tehty baritoni kaarevalla kannella ja pulttikaulalla siinä oli loimuvaahteraa kaula ja ebonyä otelauta. Bodysta en ole varma,mitä kaikkea puuta siinä on kun se on musta väriltään. Luultavasti vaahterakansi,mutta pohja vaikuttaisi joltain muulta kuin mahongilta(?). Kaikissa näissä on hihnatapit ihan normaaleissa paikoissa ja kyllä ne kaikki olivat hieman kaulapainoisia. Pulttikaulainen nj vähiten ja baritoni luonnollisesti kaikkein eniten. Niin ja nämä oli kaikki kuusikielisiä.
 
Korjaan hieman. Näissä NJ sarjan läpirunkoisissa tuo elektroniika ei ollut ihan noin moni nappinen kuin tuossa sinun kuvassa. pari pientä miniswitsiä puuttui ja samanverran potikoita. Siinä oli kuitenkin se särö ja varitone tyylinen kytkin,molemmille mikeille puolitus ja volumet ja tone. Tietysti myös mikkikykin. En ole enää ihan varma oliko särölle pyöritettävä potikka.

Rickenbacker: En ehkä kammoa mutta en kyllä sellaista omaan käyttööni halua, vaikka niin Cliff Burton kuin myös Susanna Hoffs ovat semmoisilla soittaneet ja ehkä joku muukin...
 
Epiphone: Sitäkään en kammoa, mutta jos haluaa hankkia Gibsonin, niin sellaisen saa tietääkseni tänä päivänä sen verran kilpailukykyiseen hintaan ettei saman konsernin kopiota ole tarvis ostaa.
 
Ibanez: Toiset tykkäävät, toiset eivät. Ei mitään varsinaista järkisyytä olla pitämättä, mutta kyseinen merkki ei itselleni edusta mitään ihmeempää, ehkä kenties Iceman:iä lukuun ottamatta.
 
Yamaha: Varmaan ihan OK soittimia joukossa, mutta kun muitakin löytyy eikä kuitenkaan löydy mitään järisyttäviä perinteita ainakaamn omien seuraamieni musiikinlajien osalta.
 
PRS, Suhr, Tom Anderson: Parempien ihmisten hiukan mitäänsanomattomia kitaroita?
 
GJ2: Olisi saanut jäädä tuo merkki/tehdas perustamatta. Jacksonien irvikuvia, lavat kaameita ja rungot höpsojä.
 
Jaa, kai sitä jäi vielä muutama merkki joita voisi soittaa ja omistaakin... :)

JaaGeRMaisTeR: Tonnisarjan esp :/
 
Oli sitten tonnisarjaa tai normisarjaa niin ihan yhtä muovisia ne on custompajaa myöten.
 
Otan takkini.

Olen hassu.
En tuomitse mitään pelkän merkin perusteella.
 
Pahoittelen, että lipsuin aiheesta taas.

mpekkanen:
Korjaan hieman. Näissä NJ sarjan läpirunkoisissa tuo elektroniika ei ollut ihan noin moni nappinen kuin tuossa sinun kuvassa. pari pientä miniswitsiä puuttui ja samanverran potikoita. Siinä oli kuitenkin se särö ja varitone tyylinen kytkin,molemmille mikeille puolitus ja volumet ja tone. Tietysti myös mikkikykin. En ole enää ihan varma oliko särölle pyöritettävä potikka.
 
"Säröllä" varmaan meinaat pre-amppia (eli etuvahvistinta).. ;) Ihan termiselvityksenä vaan. Täysin puhtaita efektejä toki on kitaroissa ollut sisäänrakennettuna kauan, muttei kyllä kovin monella merkillä.
Noissa Rich Bicheissä se etuvahvistinyksikkö/yksiköt on muuttuneet "melko lailla", se minun ensimmäinen oli yhdellä piirilevy-etuasteella, tämä "uusi" onkin kahdella "Bullet" preampilla. Kummallekin mikille omansa.
Puolituksen sijastahan noissa on ollut aina series-parallel eli sarjaan-rinnan kytkentä, se rinnan kytketty humppari on aika vakuuttava "yksikelais-simulaatio" mutta pysyy humpparina. Sitten tietty on vaiheenkääntö, ja preamp on-off eli pystyy soittelemaan, vaikka olis patteri tyhjentynyt..
Aktiivielektroniikkahan on kokonaan eri juttu kuin aktiivimikit.

fox: "Säröllä" varmaan meinaat pre-amppia (eli etuvahvistinta).. ;) Ihan termiselvityksenä vaan. Täysin puhtaita efektejä toki on kitaroissa ollut sisäänrakennettuna kauan, muttei kyllä kovin monella merkillä.
Noissa Rich Bicheissä se etuvahvistinyksikkö/yksiköt on muuttuneet "melko lailla", se minun ensimmäinen oli yhdellä piirilevy-etuasteella, tämä "uusi" onkin kahdella "Bullet" preampilla. Kummallekin mikille omansa.
Puolituksen sijastahan noissa on ollut aina series-parallel eli sarjaan-rinnan kytkentä, se rinnan kytketty humppari on aika vakuuttava "yksikelais-simulaatio" mutta pysyy humpparina. Sitten tietty on vaiheenkääntö, ja preamp on-off eli pystyy soittelemaan, vaikka olis patteri tyhjentynyt..
Aktiivielektroniikkahan on kokonaan eri juttu kuin aktiivimikit.
 
Pakko sanoa että nippulaa ja nappulaa löytyy :) mitkä muuten nuo bassonvirittimet tiolla päässä on? Miettiny monesti mutta en ole vieläkään keksinyt.

JaaGeRMaisTeR: Pakko sanoa että nippulaa ja nappulaa löytyy :) mitkä muuten nuo bassonvirittimet tiolla päässä on? Miettiny monesti mutta en ole vieläkään keksinyt.
 
Se on nääs 10-kielinen, mutta olen sitä normi 6-kielisenä yleensä käyttänyt. =)
Bernardo tuolloin -77 päätti sen noin toteuttaa. Lavan läpi on 4 reikää, joista kielten toinen pää tulee, ja tuolla persiissä on sitte nuo oktaavi- ja parikielten virittimet. Samalla periaatteella oli esmerkiks Washburnin 80-lukulainen 12-kielinen "ratkaistu", ei tullu lapaan ylimäärästä pituutta eikä massaa, kun kielet oli kahteen suuntaan.