Kitarat: kitarakamat ›

Freewheeler: Aika pitkän teleopiskelun tuloksena olen sitä mieltä, että raskaampi saarnibody soi parhaiten. Sellainen about nelikiloinen Tele on just. Tai pari sataa grammaa päälle. Ja paksu hyvinasettunut kaula myös.
 
Mulle kevyempi parempi, yleensä soundinkin suhteen mutta eritoten sen jälkeen kun kroppa rupesi temppuilemaan niin painaville kitaroille ei kiitos. Paksusta kaulasta pidän kyllä ja sillä on iso juju soinnissa.

Freewheeler: Aika pitkän teleopiskelun tuloksena olen sitä mieltä, että raskaampi saarnibody soi parhaiten. Sellainen about nelikiloinen Tele on just. Tai pari sataa grammaa päälle. Ja paksu hyvinasettunut kaula myös.
 
Minä tykkään myös painavista Fendereistä :-). Mulla on rapia neljäkiloinen strato ja se on justiinsa hyvä. Mun Baja tele on kyllä hyvä, mutta on se liian kevyt.... ihan liian kevyt. Kaupassa vertailin bajaa vintagesarjan telluun, niin se vintage oli paljon painavampi ja soi akustisesti kirkkaammin ja napakammin. Bajan sointi on akustisesti voimakas, mutta ei samalla tavalla koostunut ja napakka. Bajasta tykkään silti, vaikka siinä tuo keveyden pulma onkin.

hallu: Minä tykkään myös painavista Fendereistä :-). Mulla on rapia neljäkiloinen strato ja se on justiinsa hyvä. Mun Baja tele on kyllä hyvä, mutta on se liian kevyt.... ihan liian kevyt. Kaupassa vertailin bajaa vintagesarjan telluun, niin se vintage oli paljon painavampi ja soi akustisesti kirkkaammin ja napakammin. Bajan sointi on akustisesti voimakas, mutta ei samalla tavalla koostunut ja napakka. Bajasta tykkään silti, vaikka siinä tuo keveyden pulma onkin.
 
Ostin vuosi takaperin kokeeksi GFS:n Paulownia (Keisaripuu) telebodyn. Se oli painoltaan ihan balsaa, mutta soundasi aika hyvältä. Painoi varmaan vain kilon. Kyllä kitarassa pitää massaakin olla.

Freewheeler: Aika pitkän teleopiskelun tuloksena olen sitä mieltä, että raskaampi saarnibody soi parhaiten. Sellainen about nelikiloinen Tele on just. Tai pari sataa grammaa päälle. Ja paksu hyvinasettunut kaula myös.
 
Mene ja tiedä, mun JV squju on kevyin koskaan omistamani tele (n. 3,9kg, saarnibody) ja samalla ehdottomasti parassoundisin. Resonoikin ihan hulluna. Toisaalta kyllähän tuo(kin) asettuu aika tarkasti siihen neljän kilon pintaan että ota siitä sitten selvää... ;D

Åboensis: Mene ja tiedä, mun JV squju on kevyin koskaan omistamani tele (n. 3,9kg, saarnibody) ja samalla ehdottomasti parassoundisin. Resonoikin ihan hulluna. Toisaalta kyllähän tuo(kin) asettuu aika tarkasti siihen neljän kilon pintaan että ota siitä sitten selvää... ;D
 
Mulla on CV Squier, joka on vähän päälle 3,8 kg kuusibody (mitä lie lajiketta, ja mikä yleensä on paino kun kuusta on oikeissa Fendereissä käytetty?) ja se on muka omasta mielestä vähän painavan puoleinen. Soi kyllä hyvin, mutta ehkä body voisi olla pykälän kevyempi ja vastaavasti kaula jykevämpi, vaikka ei mikään tikku olekaan, niin tuntuma voisi olla "kevyempi", vaikka yhteispaino olisi sama. Tasapainolla voi olla kait isokin merkitys miten subjektiivisesti painon kokee?
 
Voi tosin vaikutelmaan olla syynä sekin, että eniten tulee soitettua 3,4 kg stratolla, ja nyt viime aikoina tuolla toisaalla esillä olleella himpun vajaat 3 kg Gibsonin LP DC:llä

Itse en ole niin tarkka siitä painosta. Kunhan se on 3-4,5kg välillä niin pärjää.

Gabe: Itse en ole niin tarkka siitä painosta. Kunhan se on 3-4,5kg välillä niin pärjää.
 
No soundihan se on mikä ratkaisee ja paino on vain makuasia. Nykyään on vaikka millä mitalla keveiksi kairattuja kitaroita tarjolla ja vastaavasti painavampaa kamaa löytyy sitä arvostaville.
 
Minua yllättää, että miksiköhän tämä painoasia jotenkin tuntuu herättävän tunteita niin paljon? tai oikeastaan se herättää tunteita minussa, enkä oikein ymmärrä että miksi. Jostain syystä aina kun painavia kitaroita soimataan, niin tunnen tarvetta pulustaa niitä ja suorastaan tuohdun kamalaan paatoksillisiin palopuheisiin asian tiimoilta. En oikein tiedä että miksi se on minulle niin tärkeää :-D.
 
Toinen on nuo seitkytluvun stratot. Aina kun näen jonkun soimaavat noita seitkytluvun lopun stratoja tai telluja, niin se näyttääminusta niinkuin koulukiusaajien piiri olisi potkimassa maassamakaavaa ja taas säntään mesoamaan asiasta ja puolustamaan että "ei ne nyt niin huonoja ollu" :-D.
 
Tämä on oikeasti vähän kumma juttu, että miksi mä otan kaksi näin mitätöntä juttua näin samperin henkilökohtaisesti :-D. No huh helpotti purkautua.... kiitos kun kuuntelit :-)

Gabe: Itse en ole niin tarkka siitä painosta. Kunhan se on 3-4,5kg välillä niin pärjää.
 
Henkilövaa'alla punnitsin piruuttani kitarat muutama päivä sitten ja sillä sai lukemat:
 
Tokai stratot: 3,3 kg
Tokai tele: 3,6 kg
Gibson Les Paul Traditional: 4,4 kg
 
Stratot ja tele on just täydellisen painoisia, Gibsonkin on hyvä, mutten välttämättä enää paljon painavampaa haluaisi. Toisaalta PRS taisi olla jo alle 3 kg ja minusta siitä tuli jo vähän sellainen lelufiilis - jotenkin liian kevyt...
 
Eli itsellä hyvin pitkälti samat lukemat...

Laulava Kylätohtori: Henkilövaa'alla punnitsin piruuttani kitarat muutama päivä sitten ja sillä sai lukemat:
 
Tokai stratot: 3,3 kg
Tokai tele: 3,6 kg
Gibson Les Paul Traditional: 4,4 kg
 
Stratot ja tele on just täydellisen painoisia, Gibsonkin on hyvä, mutten välttämättä enää paljon painavampaa haluaisi. Toisaalta PRS taisi olla jo alle 3 kg ja minusta siitä tuli jo vähän sellainen lelufiilis - jotenkin liian kevyt...
 
Eli itsellä hyvin pitkälti samat lukemat...
 
Mulla on Fender Baja Tele 3,3 kg henkilövaaalla ja Gibson LesPaul stankku vuosimallia 1995 (eli nykyinen traditional) painoin 4,2 kg (painoi aikaisemmin 3,7 kg eli on lihonut melkein puoli kiloa :-)). Mun strato on seitkytlukua ja painoi yhdessä mittauksessa henkilövaaalla 4,5kg mutta on painon tuntumaltaan tosi lähellä tuota lessua (voi olla tosiaan vähän painavampi, mutta en nyt sitä punninnut että onko laihtunut vai lihonut).

Laulava Kylätohtori: Henkilövaa'alla punnitsin piruuttani kitarat muutama päivä sitten ja sillä sai lukemat:
 
Tokai stratot: 3,3 kg
Tokai tele: 3,6 kg
Gibson Les Paul Traditional: 4,4 kg
 
Stratot ja tele on just täydellisen painoisia, Gibsonkin on hyvä, mutten välttämättä enää paljon painavampaa haluaisi. Toisaalta PRS taisi olla jo alle 3 kg ja minusta siitä tuli jo vähän sellainen lelufiilis - jotenkin liian kevyt...
 
Eli itsellä hyvin pitkälti samat lukemat...
 
Punnitsin myös Mojon ja Navin piruuttani kun ne on tuossa vieressä:
 
Ruokangas Mojo (tele): 3kg
Navigator N-LP-480CTM (LP Custom): 4,1kg
 
Navi on siinä ylärajalla omaan makuun, mutta kohtalaisen kevyt kun ottaa huomioon että se on mahonkia/vaahteraa/eebeniä ja ilman mitään kevennyksiä.

Freewheeler: Ostin vuosi takaperin kokeeksi GFS:n Paulownia (Keisaripuu) telebodyn. Se oli painoltaan ihan balsaa, mutta soundasi aika hyvältä. Painoi varmaan vain kilon. Kyllä kitarassa pitää massaakin olla.
 
Itelläkin yks GFS:n Pawlonia bodyinen tele ja on yksi suosikeistani ja painaa GFS:n preampin ja patterin kanssa 2.8 kg. Kaikki yli 3 kilon on musta, en nyt sano liikaa, mutta turhaa.

Freewheeler: Ehkäpä maailman paras Telen etumikki. Ihan sairaan hyvä. Onnitteluni :-)
 
Jep, se on kyllä loistava. Kiitokset vaan Mnetin raatilaisille suosituksesta, eipä olisi muuten tuollainen tullut mieleenkään...

hallu: No soundihan se on mikä ratkaisee ja paino on vain makuasia. Nykyään on vaikka millä mitalla keveiksi kairattuja kitaroita tarjolla ja vastaavasti painavampaa kamaa löytyy sitä arvostaville.
 
Minua yllättää, että miksiköhän tämä painoasia jotenkin tuntuu herättävän tunteita niin paljon? tai oikeastaan se herättää tunteita minussa, enkä oikein ymmärrä että miksi. Jostain syystä aina kun painavia kitaroita soimataan, niin tunnen tarvetta pulustaa niitä ja suorastaan tuohdun kamalaan paatoksillisiin palopuheisiin asian tiimoilta. En oikein tiedä että miksi se on minulle niin tärkeää :-D.
 
Toinen on nuo seitkytluvun stratot. Aina kun näen jonkun soimaavat noita seitkytluvun lopun stratoja tai telluja, niin se näyttääminusta niinkuin koulukiusaajien piiri olisi potkimassa maassamakaavaa ja taas säntään mesoamaan asiasta ja puolustamaan että "ei ne nyt niin huonoja ollu" :-D.
 
Tämä on oikeasti vähän kumma juttu, että miksi mä otan kaksi näin mitätöntä juttua näin samperin henkilökohtaisesti :-D. No huh helpotti purkautua.... kiitos kun kuuntelit :-)
 
Yksilöitähän nämä loppujen lopuksi ovat. Ei se valmistusvuosi, merkki tai painokaan vielä siitä kitarasta paljoa kerro. Pääasia että se on hyvä sille soittajalle itselleen ja inspiroi soittamaan.

Gabe: Yksilöitähän nämä loppujen lopuksi ovat. Ei se valmistusvuosi, merkki tai painokaan vielä siitä kitarasta paljoa kerro. Pääasia että se on hyvä sille soittajalle itselleen ja inspiroi soittamaan.
 
No ei joo, mutta mulla on varmaan toi seitkytluvun strato vähän herkkä paikka kun se oli mun eka kunnollinen kitara ja mulla on vahva tunneside siihen. Tosiasiassa mun on laatukysymyksiä ihan turha sen kohdalla pohtia, koska se on tunnekitara. Sitä paitsi mä olen pistänyt sen varsin hyvään tikkiin eli ei se edes kerro Fenderin sen aikaisesta laadusta kun tämäkin alunalkaen on tullut kitarapajalta soitinkorjaajan käsistä ja olen sitä itse vuosien varrella opetellut säätämään ja viimeksi se kävi taas soitinkorjaajalla nauharempassa jolloin se laitettiin samalla tiukkaan tämminkiin.
 
Mulla varmaan unohtuu, että jos joku sanoo että seiskaysi stratot on huonoja, niin eihän se tästä mun kitarasta puhu, vaan niistä muista :-D. Siksi mä alan kohkaamaan siitä asiasta sitten.
 
Sellainen yllättävä yksityiskohta kylläkin, että keveyttään lukuunottamatta baja yltää melko samanlaiseen soittofiilikseen kuin tuo stratokin joten ei nämä uudetkaan fenkut mitään ihan surkeita ole :-).

Jos teillä on japanilaisia Tokai tms. telejä esim. 80-90 luvulta, niin viittisittekö mitata onko satulan leveys sama mikä nykypäivän japsitoksuissa, eli 42,8mm?

klobasa: Jos teillä on japanilaisia Tokai tms. telejä esim. 80-90 luvulta, niin viittisittekö mitata onko satulan leveys sama mikä nykypäivän japsitoksuissa, eli 42,8mm?
 
vm. -84: 42,55mm

Tervehdys teleihmiset,
 
Pientä dilemmaa pukkaa.
Minulla on japanilainen Tokai Breezysound, eli telemallinen vehje. Melko iso kaula, vaahteraa kauttaaltaan. Runkopuusta en ole varma mutta kokonaispaino 3,4 kiloa ja sointi kirkkaanpuoleinen.
 
Mikkeinä tällä hetkellä Dimarzion Twang Kingit. Oikein oivat mikit, varsinkin kevyempään menoon ja twangiahan on ihan runsain mitoin. Jotenkin vain tuntuu että tallamikki saisi olla hieman pallikkaampi. Yhdessä palatelessä minulla oli Dimarzion sinkkukokoinen humppari Tone Zone T, mutta siinä ei ollut läheskään yhtä hyvä ja avoin soundi pikkurosoilla kuin tässä TK:ssa. Sitten taas kun gainia oli paljon niin Tone Zone hoiti tontin oikein hyvin ja omaan korvaan paremmin kuin TK.
 
Eli onko porukalla kokemuksia hieman jytkymmästä tallamikistä Teleen? Lähinnä tässä haetaan ehkä hieman enempi tööttiä leadeihin, tanakkuutta dempattuihin komppeihin ja himpun verran sustainia lisää sooloihin jne. Soundi lähtee sormista ja kompressoripedaalit on olemassa joo, mutta saahan sitä kysyä :)

Kuplamuovi: Tervehdys teleihmiset,
 
Pientä dilemmaa pukkaa.
Minulla on japanilainen Tokai Breezysound, eli telemallinen vehje. Melko iso kaula, vaahteraa kauttaaltaan. Runkopuusta en ole varma mutta kokonaispaino 3,4 kiloa ja sointi kirkkaanpuoleinen.
 
Mikkeinä tällä hetkellä Dimarzion Twang Kingit. Oikein oivat mikit, varsinkin kevyempään menoon ja twangiahan on ihan runsain mitoin. Jotenkin vain tuntuu että tallamikki saisi olla hieman pallikkaampi. Yhdessä palatelessä minulla oli Dimarzion sinkkukokoinen humppari Tone Zone T, mutta siinä ei ollut läheskään yhtä hyvä ja avoin soundi pikkurosoilla kuin tässä TK:ssa. Sitten taas kun gainia oli paljon niin Tone Zone hoiti tontin oikein hyvin ja omaan korvaan paremmin kuin TK.
 
Eli onko porukalla kokemuksia hieman jytkymmästä tallamikistä Teleen? Lähinnä tässä haetaan ehkä hieman enempi tööttiä leadeihin, tanakkuutta dempattuihin komppeihin ja himpun verran sustainia lisää sooloihin jne. Soundi lähtee sormista ja kompressoripedaalit on olemassa joo, mutta saahan sitä kysyä :)
 
Quarter Pound on tosi hyvä.

kojones: Quarter Pound on tosi hyvä.
 
Olrait, kiitos vinkistä!
Katselin että QP:n DC-resistanssi on 17, Twang Kingin kaulamikin noin 6.2.
 
Vaikkei noihin pelkkiin DCR-numeroihin ole tuijottamista, onko tuossa kuitenkin riski ettei mikkejä saa keskenään järkevästi balanssiin? Tuo Twang Kingin kaulamokkula on nimittäin aika maukas.

Kuplamuovi: Olrait, kiitos vinkistä!
Katselin että QP:n DC-resistanssi on 17, Twang Kingin kaulamikin noin 6.2.
 
Vaikkei noihin pelkkiin DCR-numeroihin ole tuijottamista, onko tuossa kuitenkin riski ettei mikkejä saa keskenään järkevästi balanssiin? Tuo Twang Kingin kaulamokkula on nimittäin aika maukas.
 
Itselläni oli sama ongelma ja testasin tallassa Duncanin STL-2:sta, BKP:n the Bossia ja Duncanin Little '59:'ä. Itselle jäi tuo Little '59 käyttöön, vaikka toisaalta tykkäsin kovasti myös STL-2:sta. Tosin tuntui, että Little '59:stä sai enemmän telemäisiä ja single coilmaisia soundeja kuin STL-2:sta. STL-2:sta ei tosiaan mitään helkkyviä puhtaita saa irti, vaan toimii enemmän vähän isommilla säröillä. Vaikka toisaalta kyllä se hienosti toimi kitaran volan ja tonen kanssa, mutta sihän siitä silti periteisimpiä soundeja irti saa.
 
The Boss taas oli mielestäni pykälän tehokkaampi kuin Twang King, mutta itselle silti vielä vähän liian tehoton. Mutta muuten hyvä ja kokeilemisen arvoinen mikki kyllä.
 
Twang King on kyllä ihan ehdoton kaulassa. Itse sain kaikki em. mikit balanssiin TK:n kanssa, mutta sitä en osaa sanoa, oliko ne kaikki välttämättä Oikeaoppisessa Mnet Approved Balanssissa....