Kitarat: kitarakamat ›

Näitä eroja on taidettu sivuta jossain ennenkin, mutta kysytään nyt vielä...
 
Eli soundilliset erot ES-339 vs. Les Paul. Sekä ES-339 vs. ES-335. Eikös tuo ES-339 ole Les Paulin kokoinen, mutta ontto, kuten ES-355, joten onko se soundiltaan lähempänä Les Paulia vai täysikokoista Essiä? Muistelisin, että sanovat, että ES-339:n soundi poikkeaa merkittävästi ES-335:stä?
 
Ja sähköiset erot tietty, akustisilla eroilla ei tässä kohtaa ole väliä, kun sähköillä sitä kuitenkin soitetaan...

Jos aiemmin oli kaikki hyvin, niin nyt on vielä paremmin. Käytin Les Paul Studioni Amfisoundilla huollettavana ja säädettävänä. Enää ei tarvitse arpoa onko tuo Studio ykköskitarani vai ei. Kyllä se on :) Tuollaista soitettavuutta saa kyllä etsiä kitaraliikkeistä useampien uusien LP Studio-yksilöiden joukosta.
 
Olen sanonut aiemminkin ja sanon jälleen kerran: Käyttäkää edes joskus ne kitarat kunnon huollossa. Toki osa osaa tehdä kaikki tarvittavat toimenpiteet ihan itse, mutta suurin osa varmaan ei. Mullakin oli tuossa nauhoissa pientä kulumaa ja satulan urat oli kuluneet (tai viilattu) liian matalalle. Sitä oli sitten yritetty kompensoida (jonkun aiemman omistajan toimesta) säätämällä liikaa notkoa kaulaan. Arvaatte varmaan, että kitaran soittotuntuma muuttui aika huimasti, kun nuo asiat korjattiin. Täytyy kyllä vilpittömästi kehua Amfisoundin ammattitaitoa ja palveluasennetta.
 
-iec

iec: Käyttäkää edes joskus ne kitarat kunnon huollossa.
 
Komp komp. Semmoisesta meh -kitarasta voi tulla vallan hyvä, ja hyvästä paras.

J-100:een uudet virit ja taas voi parikytä vuotta soitella, ainakin. Klusonien käyttöikä lienee sen verran. Toivotaan että koneistetut Gotohit kestää paremmin.

On se hyvä ainakin yks Gibsoniitti pitää talossa, pysyy mieli rauhallisena :-)
 
Valkoinen SG Standard, jo hetken aikaa tuossa ollut ja odotellut ensi-kiksien laantumista mutta ei, kyllä se vaan on just niin hyvä ku ensivaikutelma oli.

Ohhan miulla jo Gibsoniitista sorvattu ruoska ollu jo muutaman kuukauden, mutta en oo muistanu keulia.
 
https://instagram.com/p/6ayTB1Gryx/?taken-by=karvamammutti
 
Tommottinen Les Paul Menace. Kojonesin käämimät Paf-tyyppiset ratkaisut kiinni. Kivasti soi rokki.

Karvamammutti: Ohhan miulla jo Gibsoniitista sorvattu ruoska ollu jo muutaman kuukauden, mutta en oo muistanu keulia.
 
https://instagram.com/p/6ayTB1Gryx/?taken-by=karvamammutti
 
Tommottinen Les Paul Menace. Kojonesin käämimät Paf-tyyppiset ratkaisut kiinni. Kivasti soi rokki.
 
On muuten sen näköinen Gibson, että riippuu vähän asiakkaasta miten asiat ovatten... Joku peto sitä vissiin on kynsinyt?
 
Varmasti erottuu massasta eli ei roiku tuommoista joka putiikin/veijon telineessä.

Tommonen sukeutui junnusta, kun bigsby vaihtui stopbariin:
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/138446.jpg

Andy Six: Tommonen sukeutui junnusta, kun bigsby vaihtui stopbariin:
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/138446.jpg
 
Toi on komee.

johanssen: Toi on komee.
 
Tänks. Kyllä siitä ihan soiva peli sukeutui.

Ka mänishän tuo joku nätti lp std koristeena ja sisustuselementtinä.

Edelleen kiinteässä parisuhteessa '57 LPB-7:n kanssa, pelonsekaista kunnioitusta tuntien nostan aina laukusta.

Omistaako kukaan täällä viime vuosien (2012-2014) Traditionaalia? Kiinnostaisi, että minkälainen se 50s neck on niissä.

JeKo: Omistaako kukaan täällä viime vuosien (2012-2014) Traditionaalia? Kiinnostaisi, että minkälainen se 50s neck on niissä.
 
Paksu. Silleen pesismailapaksuutta. Näin ainakin vm. 2013 traditionalissa.

fhtagn: Paksu. Silleen pesismailapaksuutta. Näin ainakin vm. 2013 traditionalissa.
 
Helpottaa kummasti arviointia jos laittaa viestiin paksuuden millimetreinä 1. nauhan kohdalta. Tässä jotain tietoja Gibsonin kaulaprofiileista jostain ulkomaiselta foorumilta :
 
http://forum.gibson.com/index.php?/ … diagram-of-50s-vs-60s-neck-profile/
 
Mulla 2007 Studiossa to 60's slim taper ja Pärssisessä wide fat. Kummatkin tuntuu omaan kouraan ihan hyviltä. Voin vielä myöhemmin mittailla nuo paksuudet, kun ehdin. Muistaakseni PRS widefat noin 1mm paksumpi kun Gibson 60's slim taper.
 
Edit: Ja se kaulaprofiilin sopivuus itselle pitää testata ihan omin kätösin. Ei se muuten selviä. Mieluiten vielä siten, että saa viikon verran soitella. Minuutin testi jossain kitarakaupassa ei vielä paljoa kerro.
 
Edit 2: vaikea tuo on mitata, mutta noin 19,5mm on Gibson 1. nauhan kohdalta ja PRS wide fat noin 21mm.
 
-iec

JeKo: Omistaako kukaan täällä viime vuosien (2012-2014) Traditionaalia? Kiinnostaisi, että minkälainen se 50s neck on niissä.
 
En omista, mutta bändikaverilla on 2010 Traditional 50's kaulalla. Muutamaan otteeseen oon sitä soitellu, eikä se todellakaan istu mun näppeihin, joihin se 60's slim on paras. Tiedä sitten, onko noi profiilit mitenkään muuttuneet viime vuosina.

iec: Helpottaa kummasti arviointia jos laittaa viestiin paksuuden millimetreinä 1. nauhan kohdalta.
 
Näinhän tuo tekee, en vaan ikinä ollut mitannut tuota sen tarkemmin lähinnä vaan vertaillut tuntumaa muiden omien kitaroiden kanssa. 60's slimtaper saa allekirjoittaneen kädet kipeiksi ja siitä paksumpi '59 rounded on oma lemppariprofiili. Traditionalissa on kuitenkin vielä tästäkin jytkympi versio. Pikaisen mittauksen tuloksena paksuus ekalta nauhalta on noin 23-24 mm väliltä.

Soittelin taas vähä J-100:sta. On se hyvä varsinki ku on uudet virittimet. Yhtään sähkögibsonia ei kyl oo. Eikä oo het tulossakaan.

Minua on aina ihmetyttänyt tuo Gibsonin kaulaliitos. Toiminnallisesti se on ok, mutta minua häiritsee se pikku nykämä joka jää "törröttämään" kun kaula loppuu ikäänkuin liian aikaisin. Toki ymmärrän että se on tukeva, mutta monella muulla kaulaliitos on hiottu näkymättömiin. Lisäksi jopa stankussa häiritsee, kun ne puut eivät "jatku" loven puolelta vaan jopa taittuvat hassusti ja sauma ihan huutaa olemassaoloaan. Bindaus vielä tehostaa jotenkin keskeneräistä yksityiskohtaa. Omassa valkoiseksi maalatussa studiossa sitä ei havaitse ja on siten paljon siistimpi. Luulisi että pikkusen modaamalla kaulan pyöristystä tulos olisi näyttävämpi.

Nyt kun on reilut pari viikkoa Midtown Customia renkuttanut, niin onhan tässä pitkälti sellanen "no nyt"-fiilis. Olisi itsepetosta väittää, että se on täydellinen kitara - on tossa toki pari pikku juttua, jotka jättää toivomisen varaa - mutta kaiken kaikkiaan tullaan mainiosti juttuun. Lyhyellä matikalla 12 skebaa on ollut pidempään omistuksessa ja vähintään toinen mokoma kulkenut nopeammin käsieni kautta, ja kyllähän tämä tuntuu tähän mennessä parhaiten käsissä tuntuvalta ja soivalta peliltä.
 
Sinänsä ikävä juttu, että vähän salaa meinasin soitella tällä aikani ja pistää ennemmin tai myöhemmin lihoiksi stankku-LP:tä varten, mutta tämä taitaakin jäädä taloon ja köyhtyminen jatkuu, kun sopiva LP löytyy.