Kitarat: kitarakamat ›

http://muusikoiden.net/dyn/users/134638.jpg
 
Kyllä nyt kelpaa. Omistan useamman Gibsonin ja kaikki on mitä parhaiten: musta kaunotar on uusin ja vuodelta 2012 (tai 2013), sunbursti on R8 vuodelta 2003 ja kolmipalakantinen custom on vuodelta '89. Kaikissa vähän eri luonne, kaikki hemmetin hyviä soittimia. Kitaraosasto kunnossa, onneksi pedaaleissa on vielä vähän ihmeteltävää ja vahvistimet voisi myös miettiä.

Durty: Ai sen Kitarapajan kolmemikkisen? Oli hämmentävän halpa.
 
Joo. Siinähän ei oo orkkis mikkejä, kova laukku puuttuu ja nauhat on ihan lopussa ja plugin vieressä on halkeama. Siitäpä se alhainen hinta. Mutta eipä hätää. Huomenna lähtee uudelleen nauhotettavaksi ja halkeama paikataan.
 
Kotosalla fiilistelly Orangen kanssa ja ohan toi pirun kova peli. Paljon parempi kuin soittajansa :D
 
Tässä mun babyt ;) http://muusikoiden.net/dyn/users/134660.jpg

Spirocore: http://muusikoiden.net/dyn/users/134638.jpg
 
Kyllä nyt kelpaa. Omistan useamman Gibsonin ja kaikki on mitä parhaiten: musta kaunotar on uusin ja vuodelta 2012 (tai 2013), sunbursti on R8 vuodelta 2003 ja kolmipalakantinen custom on vuodelta '89. Kaikissa vähän eri luonne, kaikki hemmetin hyviä soittimia. Kitaraosasto kunnossa, onneksi pedaaleissa on vielä vähän ihmeteltävää ja vahvistimet voisi myös miettiä.
 
Onpa kyllä nätti uusi Gibsoni. Jotenkin tutun oloinen. :)

Pääsin eroon, jopa hyvällä hinnalla...Les Paul Standard, vm. 91 tai jotain.
Eli voi sanoa: Omistin....
 
Oli se hieno kitara vaan ei toiminut mulla.

the-Antero: Tässä mun babyt ;) http://muusikoiden.net/dyn/users/134660.jpg
 
Komeet kolmoset sulla. Mulla on vaan noi kaksoset, joitten väliin on vielä joku valkolainenkin työntänyt ittensä. http://muusikoiden.net/dyn/users/134603.jpg

Menkäähän faceen ja sieltä etsikää "lukinmaan musiikki" Kajaanin paikallinen. Ovat olleet messuilla ja kuvanneet maailman kalleimman Gibsonin.

johanssen: Komeet kolmoset sulla. Mulla on vaan noi kaksoset, joitten väliin on vielä joku valkolainenkin työntänyt ittensä. http://muusikoiden.net/dyn/users/134603.jpg
 
Todella hienot! Tollanen punanen kutkuttais mutta ehkä sit joskus. Kunhan vielä ekaks hommaan sen vaaleen Sg Customin kammella ja specialin tv-yellowna :D

Kokeilinpa tänään kaisaniemen fasulla 2015 LP Traditionaalia. Ennakkoon olin aika epäilevä ja ehkä pessimistinenkin näiden suhteen. Näin aiemmin Studion ja Juniorin siellä ja se leveämpi kaula oli jotenkin koomisen näköinen - en kokeillut niitä silloin.
 
Kuitenkin tuo Traditional oli todella hyvä kitara, olin tosi yllättynyt. Nopean rämpyttelyn aikana en ehtinyt huomata mitään ihmeellistä kaulan leveydessä tai ylipäätään tatsissa - vaikka mun LP:t tähän mennessä ovat olleet ns. normaaleja kaikki. Tuo uusi kaulaprofiili oli ehkä parhaita, mitä on tullut vastaan, hm!
 
Omistan itte 2002 68CA:n ja se nyt on ihab ok kitara, viimeistely vähän sinnepäin ja tallakin taitaa olla vinossa, mutta kaukaa katsottuna hieno :) Tuo 2015 jäi kovasti kutkuttelemaan kylläm!

Tänään tuli vaihdettua kielet -80 Gibson V2:seen ja samalla availin "takaluukun" kun ei ole aiemmin tullut sinne kurkattua ja kannen sisäpinnasta löytyi hienoa historiaa kitarasta (kuva profiilin takana).
Sinne on kirjoitettu nimet "johnny gogo 9/13/80" ja "andy marshall 11/22/88", kenenköhän taiteilijoiden puumerkit mahtavat olla, tuskin selviää mutta hauska löytö kuitenkin.

No niin, nyt on Studio ollut pari vuotta ja pitäisi huoltaa otelauta. Tässä se on granadilloa, siis hieman vaaleampi kuin ruusupuu. Nyt se on tummunut ja selvästi likainen. Olisi tarkoitus putsata se Gibsonin omalla hoitoaineella, mutta pitäisikö se ensin hioa tms? Eniten arveluttaa nuo helmiäis-otelautaupotukset, miten niiden kanssa mennään? Olisiko parasta antaa tässä vaiheessa olla hinkkailematta kun on aika uusikin ja vain putsailla? Irtolikahan lähtee vaikka pankkikortilla.

Ei pitäisi hioa. Puhdistaminen tehdään ihan yksinkertaisesti puhdistamalla. Ensin enimmät rapsuttelemalla pankkikortilla tms. tai esim. hammasharjalla, josta harjaksia lyhennetty. Sitten lemon oil ja riepu -hinkkaus. Samalla tulee lauta öljyttyä.
 
Jos oikein hirmuiset töhkät on, niin harjauksen jälkeen voi 0000 teräsvillalla varovasti sipoa. Mutta tämä on Erittäin Viimesijainen Keino.

Ihmetyttää, miten tuo alunperin todellakin vaalea granadillo on tummunut ja on jo lähes ruusupuun väristä, ainakin paikoin. Oheisessa kuvassa näkyy hyvin myös, miten huokoinen se on.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/134853.jpg
 
Tosin eihän ruusupuukaan ole täysin sileä ja siinäkin on puun solukkoa näkyvissä. Kai tuo on ihan normaalia?

Yallup: Ihmetyttää, miten tuo alunperin todellakin vaalea granadillo on tummunut ja on jo lähes ruusupuun väristä, ainakin paikoin. Oheisessa kuvassa näkyy hyvin myös, miten huokoinen se on.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/134853.jpg
 
Tosin eihän ruusupuukaan ole täysin sileä ja siinäkin on puun solukkoa näkyvissä. Kai tuo on ihan normaalia?
 
Samalta tuo lauta näyttää kuin 2013 -mallisessa granadillo -Studiossani. On yhtä epätasainen väriltäänkin.
 
Nuo otelautamerkit lienevät mitä aidointa muovia, ja niissä näkyy jo tehtaan jäljiltä aika selviä hiontajälkiä. Enpä olisi kovin huolissani puhdistustoimia suoritettaessa.
 
Itse olen käyttänyt Kyser Dr. Stringfellow Lem Oil -litkua.

Yallup: Tosin eihän ruusupuukaan ole täysin sileä ja siinäkin on puun solukkoa näkyvissä. Kai tuo on ihan normaalia?
 
Riippuu paljon lajikkeesta. Intian ruusupuu on kyllä paikoin todella huokoista.

Gabe: Riippuu paljon lajikkeesta. Intian ruusupuu on kyllä paikoin todella huokoista.
 
Ja varmaan myös puun laadussa. Saman lajinkin sisällä toinen voi olla nopeasti kasvanutta 'höttöä' ja toinen hitaammin kasvanutta kiinteämpää ja jämäkämpää.
 
Ainakin tämän huomaa kotimaisissa (talon)rakennuspuissa. Voisin kuvitella, että kitarapuissa on sama juttu. Ja kuten aina, se vintagepuu on parempaa. Eipä ole vanhan hirsitalon puut sellaista höttöä kuin raksaliikkeestä haetut. :)

Laulava Kylätohtori: Ja varmaan myös puun laadussa. Saman lajinkin sisällä toinen voi olla nopeasti kasvanutta 'höttöä' ja toinen hitaammin kasvanutta kiinteämpää ja jämäkämpää.
 
Juurikin näin, tämän vuoksi käytin sanaa paikoin. En tiedä miten löyhästi nimikettä ruusupuu voi käyttää. Mutta omassa taannoin omistamassani Sg:ssä oli tosi vähän huokosia siinä otelautapuussa, mietin tätä kun katselin juuri yhtä uutta 2015 malliston vastaavaa liikkeessä. Kiinnitin oikein huomiota siihen miten huokoinen se otelautapuu oli. Fenderilläkin on paljon vaihtelua tässä, huokoisimmat rupulaudat näyttää olevan mehikaaneilla.

Kaksi G:n bassoa löytyy. 86' Explorer ja 2013 Tunska. Kyllä niillä soittaa ja äänimualma on murea.
 
Mojo-osastokin on tarpeeksi kunnossa vaikka ei olekkaan vahvistimena 200-400w isoa putkikiuasta. Sellainen hommataan sitten ehkä joskus, tai ei.

zedder: Samalta tuo lauta näyttää kuin 2013 -mallisessa granadillo -Studiossani. On yhtä epätasainen väriltäänkin.
 
Nuo otelautamerkit lienevät mitä aidointa muovia, ja niissä näkyy jo tehtaan jäljiltä aika selviä hiontajälkiä. Enpä olisi kovin huolissani puhdistustoimia suoritettaessa.
 
Itse olen käyttänyt Kyser Dr. Stringfellow Lem Oil -litkua.
 
Samaltapa tuo näyttää. Itse asiassa on näyttänyt koko ajan, kun katsoo vanhempia kuvia, joissa jo alussa tuossa oli noita tummempia kohtia. Aluksi vain pisti silmään sen ruusupuuta vaaleampi sävy, mutta ehkä siihen on tottunut kun kaverina on vain vaahteraotelautainen strato! Selvästi huomaa, että tummemmat kohdat ovat huokoisempia kuin vaaleat, mutta kovaa puutahan tuo on, eikä ainakaan kynnellä saa mitään jälkeä. Kai noista jurmuista ei ole muuta haittaa kuin kerää likaa? Oikein hyvä otelauta ja passaa hyvin valkoiseen kitaraan. Kunhan ei sitten itse pilaa joutavalla hankaamisella, saahan soittimessa olla soittamisen jälkiä. Tuo on 2012-mallia, tosin ostettu T-kaupasta 2013 viimeisien joukosta aika edukkaasti.

Minäkin sitten liityin Gibsonin omistajien joukkoon. Löysin sopivan kevyen Les Paulin, eli 2007-vuosimallin LP studio Worn Cherryn. Paino selkäystävällinen 3,3kg (punnittu oikein digitaalisella keittiövaakalla). Tämähän on yllättäen vielä kevyempi kuin mun PRS SE Eg :) Gibsoni istuu myös hyvin käteen, vaikka tässä on se ohuempi 60's kaulaprofiili. Täytyy myöntää, että tune-o-matic talla on se mun juttu. Käsi asettuu siihen optimaalisesti dempatessa. Ei ihan vuottakaan ehtinyt kulua siitä kun möin Epiphonen LP:n, ja nyt piti ostaa taas LP-mallinen kitara... Pitäisiköhän mun nyt viimein jo uskoa, että Les Paul on mun kitaramalli :)
 
Omistan siis Gibsonin ja kaikki on hyvin.
 
-iec

iec: Täytyy myöntää, että tune-o-matic talla on se mun juttu. Käsi asettuu siihen optimaalisesti dempatessa.
 
Oon samaa koulukuntaa. Iso tekijä tossa on myös skaala, ei ole talla liian "takana", eli lähellä perää. Ei tartte pitää hölmön ylhäällä kitaraa.