Kitarat: kitarakamat ›

Mikko_AAA: Fender on julkaissut tänään uuden Vintage 2 sarjan. Onpas vain houkuttelevia. Sinällään mitään uutta, mutta hyvä linjasto mun mielestä. Voin kuvitella että fender vintagemiehet etsii juuri noita malleja.
 
Juuri näin on! Omistan 2017 AV Telecasterin ja senkin hommasin jälkijunassa 2019.
Mutta tosiaan tänään oli yllätys suuri kun hoksasin 57 stratin, minkän speksit on melkein kun Claptonin "brownie". Ja viellä vasurina!
 
Tuntuukin, että niitä julkaistan just viiden vuoden välin, niin sen myöten seuraava tsäänssi sitten 2027. Sen perusteella on se selvä keissi - Christmas come early this year!

kalmerk: Juuri näin on! Omistan 2017 AV Telecasterin ja senkin hommasin jälkijunassa 2019.
Mutta tosiaan tänään oli yllätys suuri kun hoksasin 57 stratin, minkän speksit on melkein kun Claptonin "brownie". Ja viellä vasurina!
 
Tuntuukin, että niitä julkaistan just viiden vuoden välin, niin sen myöten seuraava tsäänssi sitten 2027. Sen perusteella on se selvä keissi - Christmas come early this year!
 
Toivottavasti nämä mallit pysyy mukana. Uskoisin että ovat hyvä myyntivaltti.
 
Itseäkin kuumottelisi tuo fiesta red strato. Kuumotellut jo vuosia ja nyt tuli mallistoon takas. Osta nappi kuumottelee.

Mikko_AAA: Fender on julkaissut tänään uuden Vintage 2 sarjan. Onpas vain houkuttelevia. Sinällään mitään uutta, mutta hyvä linjasto mun mielestä. Voin kuvitella että fender vintagemiehet etsii juuri noita malleja.
 
Huvittava juttu sinällään, koska lähes kaikki Fenderin mallit on vintage-malleja. Tässä Fender on vaan selkeästi tehnyt "gibsonit" ja vintage-lisähintaa on enemmän kuin pitäisi. Menee silti ehkä kaupaksi, niinhän ne Gibsonitkin menee, oikeastaan paremmin mitä kalliimpia ne on. Keräily on ihan älytön ilmiö nykyisin.

Menee silti ehkä kaupaksi
 
Menee, koska suurin osa kitaristeista on aika konservatiivista porukkaa mitä näihin trad-valmistajiin tulee. Gibsonhan yritti jossain vaiheessa uudistua ja kehittää mallivalikoimaansa ja turpaan tuli, koska niitähän nyt näköjään vaan pitää tehdä kuten isoisän aikaankin, tai myynti kärsii.
 
Alkuperäisten keräilystä voidaan sitten olla montaa mieltä. Tai oikeastaan siitä ei kannata olla mitään mieltä, koska kysynnän ja tarjonnan laki tulee määrittämään vintagekitaroiden hintatason joka tapauksessa, eivätkä siihen mielipiteet vaikuta. Tosin heti seuraavaan hengenvetoon todettakoon, että 1) Reverbin sun muiden idioottihinnat puhkimoddatuistakin yksilöistä eivät taatusti ole pitkän päälle kestävällä tasolla, mutta silti joidenkin kuvitelma siitä, että 2) vintageheskat voivat vain ja ainoastaan nousta arvossaan, on sekin kyllä em. huolimatta täyttä toiveajattelua.
 
PS. Ja jollette jälkimmäistä usko, niin menkääpä tänne ja skrollatkaa sivua alaspäin, kunnes saatte hintaindeksikäppyrän näkyviin:
 
https://atticcapital.com/gruhn-guit … -king-of-vintage-guitar-collecting/

msalama: Menee, koska suurin osa kitaristeista on aika konservatiivista porukkaa mitä näihin trad-valmistajiin tulee. Gibsonhan yritti jossain vaiheessa uudistua ja kehittää mallivalikoimaansa ja turpaan tuli, koska niitähän nyt näköjään vaan pitää tehdä kuten isoisän aikaankin, tai myynti kärsii.
 
Alkuperäisten keräilystä voidaan sitten olla montaa mieltä. Tai oikeastaan siitä ei kannata olla mitään mieltä, koska kysynnän ja tarjonnan laki tulee määrittämään vintagekitaroiden hintatason joka tapauksessa, eivätkä siihen mielipiteet vaikuta. Tosin heti seuraavaan hengenvetoon todettakoon, että 1) Reverbin sun muiden idioottihinnat puhkimoddatuistakin yksilöistä eivät taatusti ole pitkän päälle kestävällä tasolla, mutta silti joidenkin kuvitelma siitä, että 2) vintageheskat voivat vain ja ainoastaan nousta arvossaan, on sekin kyllä em. huolimatta täyttä toiveajattelua.
 
PS. Ja jollette jälkimmäistä usko, niin menkääpä tänne ja skrollatkaa sivua alaspäin, kunnes saatte hintaindeksikäppyrän näkyviin:
 
https://atticcapital.com/gruhn-guit … -king-of-vintage-guitar-collecting/
 
Alkuperäiset vintagekitarathan olivat tarkasti määritellyltä ajalta ja niiden haluttavuus perustui niiden parempaan laatuun. Sanakirjan mukaanhan vintage ei ole synonyymi vanhalle, vaan tarkoittaa myös tietynlaista paremmuutta. Siksi onkin hauska nähdä, että tuleeko todella jostain 2000-luvun kitaroista ylikalliita vintagekitaroita. Vaikea uskoa, mutta kyllähän parhaat laittaa jo nyt vintagelisää 90-luvun perusruoskiin ja ilmeisesti jotkut tyhmimmät niitä vielä ostavat. Vaikea uskoa, että ihmiset olisivat valmiita maksamaan tavallisista kitaroista hirveitä hintoja vain iän takia, mutta eihän ihmisten tyhmyyttä voi aliarvioida.
 
Samoin ilmiö, jossa vanhoista halvoista risoista speduista tulee kultaa, koska niiden valmistus on lopetettu tai joku youtube hemmo on tehnyt niistä videon, on täysi mysteeri meikäläiselle. Ehkä minä olet tässä sitten tyhmä, joka ei tajua neroutta tämän kaiken takana.

msalama: Menee, koska suurin osa kitaristeista on aika konservatiivista porukkaa mitä näihin trad-valmistajiin tulee.
 
Menee, tätä katselin ja näemmä heti myyty loppuun:
 
https://www.thomann.de/fi/fender_av_ii_61_strat_rw_frd.htm

Ehkä minä olen tässä sitten tyhmä, joka ei tajua neroutta tämän kaiken takana.
 
Et ole, etkä ollenkaan poissa jäljiltä tuon vintage-termin määritelmänkään perusteella, koska Oxford Languagesin mukaan vintage on "denoting something from the past of high quality, especially something representing the best of its kind". Joten jos joku myy nyt jotain 70-lukulaista pulttikaula-lastulevypaskahalpiskloonia jonain, joka on "especially something representing the best of its kind", niin perkele, mä pyydän saman tien mun vanhasta neuvostobalalaikasta kolmetonnia, koska sehän on sitten kanssa laadultaan ihan parasta vintaakia :D

Menee, tätä katselin ja näemmä heti myyty loppuun
 
Ahas, kelppa siis kyl. Toivotaan kuitenkin, että joku täkähemmo onnistuu nappaamaan itselleen yhden, koska käyttäjäarvio olis eri kiva saada.

Krice: Huvittava juttu sinällään, koska lähes kaikki Fenderin mallit on vintage-malleja. Tässä Fender on vaan selkeästi tehnyt "gibsonit" ja vintage-lisähintaa on enemmän kuin pitäisi. Menee silti ehkä kaupaksi, niinhän ne Gibsonitkin menee, oikeastaan paremmin mitä kalliimpia ne on. Keräily on ihan älytön ilmiö nykyisin.
 
Fenderillä oli aikaisemmin ensimmäinen vintagesarja. Sen jälkeen se muutettiin original sarjaksi ja nyt vintage 2 sarjaksi takaisin. Näissä on ollu klassikkomallit vintagespekseillä. Muuten Fenderin linja on ollut modernia valtaosin. Toki muodot on samoja, mutta muuten moderneja ominaisuuksiltaan.
 
Sinällään en sanois että kaikki fenderit on vintagemalleja. Edelleen valtaosa taitaa olla moderneja mut lisäsivät tai laajensivat tuota persvakoäijäosastoa.
 
Toki jos muodoista puhutaan niin muutoksia ei ole, mut sitten kaikki kitarat on vintagea.

Laulava Kylätohtori: Alkuperäiset vintagekitarathan olivat tarkasti määritellyltä ajalta ja niiden haluttavuus perustui niiden parempaan laatuun. Sanakirjan mukaanhan vintage ei ole synonyymi vanhalle, vaan tarkoittaa myös tietynlaista paremmuutta. Siksi onkin hauska nähdä, että tuleeko todella jostain 2000-luvun kitaroista ylikalliita vintagekitaroita. Vaikea uskoa, mutta kyllähän parhaat laittaa jo nyt vintagelisää 90-luvun perusruoskiin ja ilmeisesti jotkut tyhmimmät niitä vielä ostavat. Vaikea uskoa, että ihmiset olisivat valmiita maksamaan tavallisista kitaroista hirveitä hintoja vain iän takia, mutta eihän ihmisten tyhmyyttä voi aliarvioida.
 
Samoin ilmiö, jossa vanhoista halvoista risoista speduista tulee kultaa, koska niiden valmistus on lopetettu tai joku youtube hemmo on tehnyt niistä videon, on täysi mysteeri meikäläiselle. Ehkä minä olet tässä sitten tyhmä, joka ei tajua neroutta tämän kaiken takana.
 
Aika turhaa hommaa tuo muiden haukkuminen tyhmäksi. Fiilisjuttujahan nämä kitarat ovat. Jos joku haluaa vetää 90-luvun kitaralla syystä tai toisesta ja on valmis maksamaan siitä, niin eipä se ole sen fiksumpi tai tyhmempi peruste maksaa kitarasta kuin mikään muukaan. Maksaahan monet ekstraa uuden kitaran kuluttamisesta vanhan näköiseksikin. Itselleni nuo ovat paljon helpommin perusteltavissa kuin maksaminen siitä, että kitara näyttää uudelta ohimenevän hetken ja saa repiä suojakalvot itse pois. Tuo uutuuden ostaminen tulee vieläpä usein hyvin kalliiksi, koska se ominaisuus katoaa hetkessä.

Krice: Huvittava juttu sinällään, koska lähes kaikki Fenderin mallit on vintage-malleja. Tässä Fender on vaan selkeästi tehnyt "gibsonit" ja vintage-lisähintaa on enemmän kuin pitäisi. Menee silti ehkä kaupaksi, niinhän ne Gibsonitkin menee, oikeastaan paremmin mitä kalliimpia ne on. Keräily on ihan älytön ilmiö nykyisin.
 
Löytyykö mitään perustetta tuolle, että mitä kalliimpia ovat, sitä paremmin menevät kaupaksi? Itse laittaisin kyllä rahani kiinni sen puolesta, että Fenkullakin Aasiassaja Meksikossa tehdyt mallit menevät pari kertaluokkaa parennin kaupaksi kuin vaikka CS-versiot.

Pitää myös muistaa, että soittotuntuman lisäksi myös fiilis ratkaisee eli mikä tuntuu kotoisalta. Tottahan se on että merkit lavassa on ihan turhaa ja laadut vaihtelee. Itselle ei silleen väliä asialla, mutta ymmärrän sen näkökulman että jos on paatunut vintagemies ja esikuvat on soittanut Gibsoneilla ja Fendereillä niin se voi olla olennaista mitä lavassa lukee. Soittotaitoonhan se ei vaikuta, mutta fiilis ja mielikuvat on myös tärkeitä kun poimii kitaran käteen. Lisäksi se että tuntuu myös "omalta" ihan väritykseltään ja merkiltään ja malliltaan ja mitä se onkaan kenellekki. Itse ainakin haluan semmoisen soittimen mikä tuntuu omalta ja ei aiheuta vitutusta kun ottaa kitaran käteen, että äääh tää ei oikein tunnu jotenkin omalta vaikka on hyvä hinta laatusuhde.
 
Sinällään ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia. Jos joku haluaa ostaa 50.000 Gibsonin vuodelta 60 ja saa siittä inspistä ja tykkää niin se on ok. Myöskin jos joku haluaa vetää 300 harley bentonilla on ok.
 
Silleen ihan turhaa tinkaamista mikä on liikaa rahaa ja mikä ei kun jokainen määrittelee sen korvien välissä hyvin pitkälti mitä on valmis maksamaan mistäkin.

Mikko1978: Löytyykö mitään perustetta tuolle, että mitä kalliimpia ovat, sitä paremmin menevät kaupaksi?
 
Valmistajat on selkeästi havainneet, että löytyy markkinoita keräily-tyyppiseen kitaroiden ostamiseen. Sitä vartenhan nuo vintage-tyyliset uusversiot on lähinnä tehty ja hinta on sen mukainen. Jos kitarasta saa vähintään lähes tuplahinnan mitä se normaalisti maksaisi niin sellainen liiketoiminta on kannattavaa, mutta tilanne on siitä erikoinen, että markkinasektori ei ole edes tarkoitettu soittajille. Tosin keräily ei ole harvinainen ilmiö sinällään, mutta kitaroiden osalta se on kohtalaisen uusi tapaus, koska kitarat "ikonisena" brändinä on tuore ilmiö.

Toissapäivänä postissa tuli sitten tuo 57 AM Vintage II stratti. Täytyy sanoa, että nuo vintage-henkiset kolahtaa minulle täysin - on siinä nitrolakassa vaan eri tuntuma ja tietty fiilis.
 
Yksilö itse virheettön ja hyvä työn jälki. Erikoista tässä on itselle se 1-ply plektrasuoja ja tietenkin se soft-V kaula. Sen paksuus näyttää kun deep C kaulalla, mutta eri tuntuma.
 
Minulla on ollut mexican, deluxe ja am standard. Hyviä kitaroita kaikki, mutta niissä puiuttui se "jotain". Tämä on sitten neljäs, mikä näillä näkymällä saa jäädä taloon.
 
Aina, mikä yllätti, että ei ollut hihna mukaan. Toiselta ei ollut yllätys, koska Fenderin sivulla penkoessa se "kauppa" ehdotti ovelasti hihnoja ostettavaksi.
 
Bottom line on, että tämä sopii heille, kuka etsii vintage-henkistä kitaraa, mutta 50-60-luvun kitaraan tai CS-ään rahkeen eivät riittä. Minulla on nyt niitä vintage-sarjan kitaroida kaksi ja juonittelen saman sarjan 54 p-basson ostaamista, vaikka tuo on oikeakätinen. Onneksi legendaarinen bassisti Keith Fergusson näytti, miten niitä tulee käyttää.

Tämmönen heviukkokkin ihan hurahtanut Stratoihin. USA kepakkoo löytyy ja Diggaan iha jokaisesta. SRV kevyesti soitossa relicoituneena on semmonen mahtava luottovehjes melkeen mihin vaan. Texasit on sen verta kuumat et sillähän repii vähän kovempaakin. Mitä vanhempaan tulee sillä fiilistellään ja kunnioitetaan jo pelkästään mitä vaan nuottia pehmoisammin. Uudet American Prot 2 tolpan kelluvana on kyl tosi herkähköjä ja tuntuu jo ihan floikalta tatsiltaan. Pron ohuempi kaula tuntuu nykyaikaiselta. Huomasin et mulla ei oo mitää välii minkä paksunen kaula on, sillä joka Straton kaula tuntuu täysin kotoisalta.
Soittelen hempeitä Ambiet kaikuja.. välillä enemmän mausteita ja Tubescreameria. Oon oikeasti löytänyt ihan uuden ulottuvuuden näillä. Tuntuu että kun soittelee Stratolla niin sen jälkeen vähän tykimpi heviskebakin sulaa näppeihin. Kehittää ihan vietävästi touchia ja eripaksuiset plektrat vielä käyttöön niin äänimaailma on lähes rajaton. Oujee!!
Kyllä kauan kesti et vihdoin tajusin kuin mahtavia nää on.

On ne kivoja ja mukavia, Fenkun Stratot, siksi laitoinkin yhden lisätilaukseen.
 
Tuommonen tuli laitettua tilaukseen, huomenna sen lähettävät Hollannista The Fellowship Of Acousticsista.
 
Fender Stevie Ray Vaughan Stratocaster 3 Color Sunburst 1997
 
https://cdn.webshopapp.com/shops/179375/files/413959436/image.jpg

Musta Eric Johnson strato kiinnostaisi hankkia, kun sellaisen aikanaan menin tyhmänä myymään pois, mutta eipä noita tunnu liikkuvan. Stratoja on pari jo ennestään, mutta tällä hetkellä ei yhtään Fenderiä.

BigPapa: On ne kivoja ja mukavia, Fenkun Stratot, siksi laitoinkin yhden lisätilaukseen.
 
Tuommonen tuli laitettua tilaukseen, huomenna sen lähettävät Hollannista The Fellowship Of Acousticsista.
 
Fender Stevie Ray Vaughan Stratocaster 3 Color Sunburst 1997
 
https://cdn.webshopapp.com/shops/179375/files/413959436/image.jpg
 
Kovii pelejä SRVt onnittelut. Mulla 99 malli. Muutama lakkakolhu ja naarmuu mutta tummia pohjiltaan Player condition.. Upeat käytönjäljet. Säädin viimisen päälle ja pitää vireen kuin Faarao kurin alamaisilleen. Talla kelluu pari millimetriä ja tremppa toimii upeasti molempiin suuntiin. Hioin/viimeistelin 17 välin eteepäin ylänauhat kiillottaen ei rämise. Kunnon rähinä peli. Ottaisin mukaan mihin vaan milloin vaan ja hoitaa homman. Helvatan miellyttävä soittaa ja kaula on tukeva ja nopia. Kaikista käytönjäljistä huolimatta aivan super puhdas kuitenkin siisteydeltään ilman likaa ja pölyä.

Krice: ... Tosin keräily ei ole harvinainen ilmiö sinällään, mutta kitaroiden osalta se on kohtalaisen uusi tapaus, koska kitarat "ikonisena" brändinä on tuore ilmiö.
 
Mitä nyt kukin sitten "uutena tapauksena ja tuoreena ilmiönä" sitten pitää. George Gruhn kirjoitti 1975 kattavan artikkelin The Art & Science of Guitar Collecting, ja ennen tuota artikkeliakin oli jo useita soittajia sekä ihan "alan harrastajia" jotka olivat noita soittimia jo valmiiksi nurkkiin ja "sängyn alle" hommanneet. Toki oli niitäkin, jotka edelleen noita ihan töissäkin käyttivät.
1990-luvulla ihan Suomessakin oli esmerkiks Kauppalehden liitteessä pitkä artikkeli soittimista "sijoituskohteena". Itsehän tuli tuohon artikkeliin jotain kitaroista lausuttua toimittajalle.
 
Että en itse tuota nyt mitenkään tuoreena ja uutena tapauksena näkisi.

fox: Että en itse tuota nyt mitenkään tuoreena ja uutena tapauksena näkisi.
 
Pitääkö näitä aina erikseen tarkentaa? Siis suhteessa keräilyn historiaan, sehän on satoja, ellei tuhansia vuosia vanha ilmiö. Siinä mielessä uusi keräilykohde. Ja ehkä soittimet yleensäkin, en ole ihan varma, mutta olettaisin että niitä ei ole kovinkaan usein nähty keräilykohteina vaan enemmänkin käyttöesineinä tähän mennessä.