Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Ymmärrän kyllä tuon Fender-pakkomielteen paremmin kuin hyvin.
 
Mun mielestä puheena olevien valintojen välillä on kyse ennen muuta aitoudesta ja alkuperäisyydestä. Jos niitä arvostaa, ei ole vaihtoehtoja. Jos haluaa vaan hyvän kitaran, merkki voi olla mikä tahansa.

Tsugu Way: Jahas, mutta onkohan siis se CS nyt tie onneen sitten? Ei välimalleja tai komppromiseja enää.. En tiedä - järki meinaa lähteä ;-)
 
Ei välttämättä, mutta jos sellaisen haluat, niin kannattaa ostaa suoraan sellainen. Mutta liikaa ei CS:kaan kannatta odottaa, ettei tule pettymyksiä...

2randpo: Mun mielestä puheena olevien valintojen välillä on kyse ennen muuta aitoudesta ja alkuperäisyydestä. Jos niitä arvostaa, ei ole vaihtoehtoja. Jos haluaa vaan hyvän kitaran, merkki voi olla mikä tahansa.
 
Pointsit kyllä tästäkin mielipiteestä. Ajattelen, että iso osa kitaraharrastusta on myös niiden tutkiminen, historiikkien lukeminen, kataloogien katselu, esikuvien soiton ja soittokamojen seuraaminen. Jostain tälläisestä se itselläni nyt oleva Fender-kuume nostaa päätään. Jos valinnan tekee pelkästään (silmät kiinni) sillä, että mikä tuntuu sylissä jämerältä, pysyy vireessä ja soi hyvin, niin taatusti pärjää vaikkapa sillä Tokailla. Mutta nämä ei ole aina pelkillä järkisyillä tehtäviä valintoja. Itselläni kuumottaa sen vuoksi mm. erityisesti Eric Clapton signature sen vuoksi, että Clapton on Jumala. Voi olla että petyn siihen jos sellaisen hankin, mutta kun...

Tsugu Way: Pointsit kyllä tästäkin mielipiteestä. Ajattelen, että iso osa kitaraharrastusta on myös niiden tutkiminen, historiikkien lukeminen, kataloogien katselu, esikuvien soiton ja soittokamojen seuraaminen. Jostain tälläisestä se itselläni nyt oleva Fender-kuume nostaa päätään. Jos valinnan tekee pelkästään (silmät kiinni) sillä, että mikä tuntuu sylissä jämerältä, pysyy vireessä ja soi hyvin, niin taatusti pärjää vaikkapa sillä Tokailla. Mutta nämä ei ole aina pelkillä järkisyillä tehtäviä valintoja. Itselläni kuumottaa sen vuoksi mm. erityisesti Eric Clapton signature sen vuoksi, että Clapton on Jumala. Voi olla että petyn siihen jos sellaisen hankin, mutta kun...
 
Ei kitarakauppoihin kannata liikaa järkeä sotkea. Sen verran vaan, ettei nyt ihan 'vääräspeksistä' mene ostamaan. Loput sitten fiiliksellä ja mojolla...
 
Mutta tuossahan on ratkaisu ihan käden ulottuvilla. Jos vaan speksit täsmää, niin ei muuta kuin kaupoille. :)
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=921852

Tsugu Way: Pointsit kyllä tästäkin mielipiteestä. Ajattelen, että iso osa kitaraharrastusta on myös niiden tutkiminen, historiikkien lukeminen, kataloogien katselu, esikuvien soiton ja soittokamojen seuraaminen. Jostain tälläisestä se itselläni nyt oleva Fender-kuume nostaa päätään. Jos valinnan tekee pelkästään (silmät kiinni) sillä, että mikä tuntuu sylissä jämerältä, pysyy vireessä ja soi hyvin, niin taatusti pärjää vaikkapa sillä Tokailla. Mutta nämä ei ole aina pelkillä järkisyillä tehtäviä valintoja. Itselläni kuumottaa sen vuoksi mm. erityisesti Eric Clapton signature sen vuoksi, että Clapton on Jumala. Voi olla että petyn siihen jos sellaisen hankin, mutta kun...
 
Jos tykkäät nykyisestä japanin stratostasi, tuskin saat parannusta hankkimalla japanin tai meksikon Fenderin suunnilleen samoilla spekseillä. Myöskään am vintage -malli ei ole takuuvarma parannus laadullisesti. Ja kyllä cs -puolellakin kannattaa vähän katsoa minkä yksilön valitsee. Clapton signature on mun mielestä erittäin hyvä riippumatta vuosimallista (muutosta on tapahtunut vuosien varrella). Kannattaa kokeilla, jos tulee vastaan. Signaturemalleista saattaa löytyä just se sopiva täydennys kitara-arsenaaliin. Eric Johnson strato on myös maukas kitara, siis ne vanhemmat kokovaahterakaulaiset. Ja monet tykkää srv-mallista tosi paljon.

Laulava Kylätohtori: Ei kitarakauppoihin kannata liikaa järkeä sotkea. Sen verran vaan, ettei nyt ihan 'vääräspeksistä' mene ostamaan. Loput sitten fiiliksellä ja mojolla...
 
Mutta tuossahan on ratkaisu ihan käden ulottuvilla. Jos vaan speksit täsmää, niin ei muuta kuin kaupoille. :)
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=921852
 
Arvaa, että olen tuota kuolannut monta iltaa. Ja siis tavallaan ihan kädenulottuvilla kun asuu samalla paikkakunnalla. Mutta silti ainakin tuhat euroa liian kaukana - vaikka söis kuukauden kauravelliä..

Rämppy: Jos tykkäät nykyisestä japanin stratostasi, tuskin saat parannusta hankkimalla japanin tai meksikon Fenderin suunnilleen samoilla spekseillä. Myöskään am vintage -malli ei ole takuuvarma parannus laadullisesti. .
 
Kävin äsken ruokatunnilla paikallisessä liikkeessä koesoittamassa yli puolenkymmentä stratoa laajalla skaalalla: Mex - Amer Standard - Amer Vintage - Custom Shop. Ja kyllähän se paremmuus vaan kulki näissä hinnan mukaan. AVRI ois jo ehkä menny, mutta erehdyin testaan pari Custom Shoppia. Aivan ylivoimaisia! Ja löyty nyt itselle sopiva kaulaprofiilikin. En tiedä nimeä, mutta se on joku sellanen tuhdihko C.

Tsugu Way: Kävin äsken ruokatunnilla paikallisessä liikkeessä koesoittamassa yli puolenkymmentä stratoa laajalla skaalalla: Mex - Amer Standard - Amer Vintage - Custom Shop. Ja kyllähän se paremmuus vaan kulki näissä hinnan mukaan. AVRI ois jo ehkä menny, mutta erehdyin testaan pari Custom Shoppia. Aivan ylivoimaisia! Ja löyty nyt itselle sopiva kaulaprofiilikin. En tiedä nimeä, mutta se on joku sellanen tuhdihko C.
 
CS-laatua lähellä on Eric Johnson Strato. Kannattaa kokeilla ja siinä on ainakin mulle hyvä kaula, soft-V joka on tuhdimpi kuin keskimääräinen straton kaula.

Tsugu Way: Kävin äsken ruokatunnilla paikallisessä liikkeessä koesoittamassa yli puolenkymmentä stratoa laajalla skaalalla: Mex - Amer Standard - Amer Vintage - Custom Shop. Ja kyllähän se paremmuus vaan kulki näissä hinnan mukaan. AVRI ois jo ehkä menny, mutta erehdyin testaan pari Custom Shoppia. Aivan ylivoimaisia! Ja löyty nyt itselle sopiva kaulaprofiilikin. En tiedä nimeä, mutta se on joku sellanen tuhdihko C.
 
Kyllähän mullekin kävi niin, että tähän mennessä paras strato löytyi fenderin custom shop -osastolta (NOS '60). Mutta monta cs fenkkuakin piti tsekata, ei ne kaikki mitään ihmeellisiä yksilöitä olleet. Yksi mieleenjäänyt strato on meksikolainen Chris Rea - malli. Se oli hieno yksilö ja kaula oli kourantäyttävä.

Ei muuten hullumpi tämäkään http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=920527

Tsugu Way: AVRI ois jo ehkä menny, mutta erehdyin testaan pari Custom Shoppia. Aivan ylivoimaisia! Ja löyty nyt itselle sopiva kaulaprofiilikin. En tiedä nimeä, mutta se on joku sellanen tuhdihko C.
 
Minäkin menin tekemään tämän. :D Nyt ollaan pötkitty jo jonkun aikaa Custom Shop '60 Stratocasterilla (Closet Classic viimeistely) ja on ensimmäinen kitara josta en ole keksinyt mitään napistavaa tai vaihdettavaa. Siinä on tuollainen modern C:tä tuhdimpi C profiilin kaula mikä on just passeli. Jonkun verran testailin eri CS mallejakin ennen kuin sopiva tärppäsi, mutta kyllähän tämän hintaluokan kitaroissa kannattaakin olla varma valinnastaan. Onnea etsintään ja muistahan päivitellä mihin lopulta päädyt.

"AVRI ois jo ehkä mennyt" Aika rajua tekstiä :D

Sarko: "AVRI ois jo ehkä mennyt" Aika rajua tekstiä :D
 
Nyt on kovat panokset. :D

Gabe: Nyt on kovat panokset. :D
 
Niin on! En oo koskaan aiemmin ostanu yli 1100e kitaraa. Ja nytkin joudun sijoittaan siihen jääkaappi + astianpesukonerahoja. Yleensähän mulle on riittäny muutaman satasen Tokai tai Ibanez, mutta nyt jos menee 2000-3000e yhteen kitaraan, niin kyllä siinä pitää olla jotain elämää suurempaa. Jotain joka kohoaa arkisen puurtamisen yläpuolelle :-D

Tsugu Way: Niin on! En oo koskaan aiemmin ostanu yli 1100e kitaraa. Ja nytkin joudun sijoittaan siihen jääkaappi + astianpesukonerahoja. Yleensähän mulle on riittäny muutaman satasen Tokai tai Ibanez, mutta nyt jos menee 2000-3000e yhteen kitaraan, niin kyllä siinä pitää olla jotain elämää suurempaa. Jotain joka kohoaa arkisen puurtamisen yläpuolelle :-D
 
Ihan ymmärrettävä ajatus sinänsä. Oma näkemykseni Fenderin klassisista malleista on se, että ne ovat eräällä tavalla tarkoitettu "arkiseen puurtamiseen", luotettaviksi työjuhdiksi. Brändiin ja malleihin on sitten ajan saatossa, levytysten ja soittajien myötä, kehittynyt tiettyä "mojoa" ja glooriaa, ne ovat nousseet nopeasti soitinten Pantheoniin sinne Gibsonin archtoppien ja Les Paulien rinnalle. Aika hyvin soittimilta, joiden valmistus muistutti ja muistuttaa edelleen autotehtaiden moduuleihin perustuvaa kokoamistekniikkaa.

Tekisipä mieleni kokeilla Fenderissä olevia Lollareita Tokain SSL-1:ten tilalle. Kiinnostaisi kovasti, että onko se Tokain hyvä soundi mikeissä vai muissa osissa. SSL-1:t eivät ole muissa kitaroissa olleen niin vakuuttavia, joten olisi kiinnostavaa kuulla, miten nuo Lollarit soivat Tokaissa verrattuna Fenderiin, joka sekin on hyvä kitara (ja vieläpä teräsblokilla)...
 
Saisi vähän selville, että missä Tokain hyvyys asuu, mikeissä vai puissa...

Laulava Kylätohtori: Tekisipä mieleni kokeilla Fenderissä olevia Lollareita Tokain SSL-1:ten tilalle. Kiinnostaisi kovasti, että onko se Tokain hyvä soundi mikeissä vai muissa osissa. SSL-1:t eivät ole muissa kitaroissa olleen niin vakuuttavia, joten olisi kiinnostavaa kuulla, miten nuo Lollarit soivat Tokaissa verrattuna Fenderiin, joka sekin on hyvä kitara (ja vieläpä teräsblokilla)...
 
Saisi vähän selville, että missä Tokain hyvyys asuu, mikeissä vai puissa...
 
Päivittelehän kokemuksia kun teet vaihdon, kiinnostaa kuulla. Painuiko se EKT teräsblokki testi muuten ihan unholaan? Siitäkin olisi ollut mielenkiintoista kuulla, ajatuksen tasolla nuo vähän houkuttaisi mutta vähän liian skeptinen olen jotta raaskisin ostaa.

Sarko: Ihan ymmärrettävä ajatus sinänsä. Oma näkemykseni Fenderin klassisista malleista on se, että ne ovat eräällä tavalla tarkoitettu "arkiseen puurtamiseen", luotettaviksi työjuhdiksi. Brändiin ja malleihin on sitten ajan saatossa, levytysten ja soittajien myötä, kehittynyt tiettyä "mojoa" ja glooriaa, ne ovat nousseet nopeasti soitinten Pantheoniin sinne Gibsonin archtoppien ja Les Paulien rinnalle. Aika hyvin soittimilta, joiden valmistus muistutti ja muistuttaa edelleen autotehtaiden moduuleihin perustuvaa kokoamistekniikkaa.
 
Luotettava työjuhta arkiseen puurtamiseen - jo 22. nauha puuttuu.

Kontiak: Luotettava työjuhta arkiseen puurtamiseen - jo 22. nauha puuttuu.
 
Ei siellä ole mitään kiinnostavaa kuitenkaan.

antnis: Ei siellä ole mitään kiinnostavaa kuitenkaan.
 
No näinpä just!