Kitarat: kitarakamat ›

Kyllä Customia myytiin LP Custom nimellä jo ilmestyessään, eli 1954.

Mun mielestä on hyvä että Gibson on tehnyt tuon nyky Standardin Les Paulista. Nimiasiasta olen samaa mieltä että Traditionalin olisi voinut pitää Standardina jne. Ehkä kuitenkin Gibsonilla haluttiin pelata niin sanotusti varman päälle ja käyttää legendaarista "Standard" mallinimeä tässä ns. uudessa kitarassa ja näin parantaa mallin mahdollisuuksia markkinoilla.
 
Kerrataanko viime vuosien muutokset Les Paul Standardissa? Mielellään saa tarkentaa, täydentää ja kertoa enemmän vanhoista malleista.
 
-2007: Vuodesta 1982 lähtien Standardin runko on kevennetty yhdeksällä kevennysreiällä (Swiss-cheese). Vuonna 2007 runkoihin tehtiin ns. kammionti (chambering). Vuosi 2007 on kuitenkin aloitusvuosi jolloin Standardeja on kevennetty sekä Swiss-cheese että kammiointi tekniikalla.
 
-2008: Vuoden 2008 Les Paul toi nämä "modernit" uudistukset malliin. Eli kammioitu kevennys, epäsymmetrinen kaulprofiili, pitkä kaulaliitos (long neck tenon), lukittuva talla, lukittavat virittimet, lukittava jakki, hihnalukot sekä nauhojen PLEK käsittely. Vanhan Standardin jalanjälkiä seuraa uusi Traditional malli joka perustuu 80- ja 90-lukujen Standardiin.
 
-2012: Lisäyksenä 2008-malliin uudessa 2012 Standatrdissa on muuttuva otelaudan radius (compound), uudenlainen rungon kevennystekniikka ja push/pull potenttiometrit sekä mikrofinien kelanpuolitus, vastavaihe ja tallamikin suorakytkentä joka ohittaa potentiometrit.
 
-2013: Standardia myydään 2013-mallina mutta en löytänyt eroja vuoden 2012 vastaavaan. Uudessa Traditional mallissa taas on täyden mahongin runko jota siis ei ole kevennetty.
 
Tässä vielä nämä läpileikkauskuvat Gibsonin kevennystekniikoista:
 
http://www2.gibson.com/News-Lifesty … son-les-paul-guitars-0615-2012.aspx

^ hyvä tiivistys.
 
Se mikä minua ihmetyttää, on mustien stankku lespojen tiputtaminen valmistuksesta.
 
Ebony ja transluent black ovat poissa vaihtoehdoista.
 
Muista lp malleista näitä varmaan vielä löytyy?

http://www2.gibson.com/News-Lifesty … son-les-paul-guitars-0615-2012.aspx
"Gibson Master Luthier Jim DeCola: The weight relieving enhances the resonance, which I feel helps with the sustain."
 
Mikäli tämä pitää paikkansa, on virallisesti kumottu myytti painavan kitaran paremmasta soinnista.

FensonGibder: ^ hyvä tiivistys.
 
Se mikä minua ihmetyttää, on mustien stankku lespojen tiputtaminen valmistuksesta.
 
Ebony ja transluent black ovat poissa vaihtoehdoista.
 
Muista lp malleista näitä varmaan vielä löytyy?
 
Traditionaliakaan ei saa mustana eikä nykäyään Golt Toppinakaan. Myös oma All Time Favorite eli Wine Red on poissa värivaihtoehdoista kummastakin mallista.

Vilpur1:
-2013: Standardia myydään 2013-mallina mutta en löytänyt eroja vuoden 2012 vastaavaan. Uudessa Traditional mallissa taas on täyden mahongin runko jota siis ei ole kevennetty.
 
2012- ja 2013-malleissa ei tosiaan ole muuta eroa, kuin 2013-mallien kansivaihtoehdot. Niitä kun taitaa saada kolmessa eri luokassa loimumäärän mukaan. Hinta luonnollisesti korkeampi, mitä enemmän loimua.

LaMotta: Mikäli tämä pitää paikkansa, on virallisesti kumottu myytti painavan kitaran paremmasta soinnista.
 
Missä moista tarinaa "painavampi on parempi"on levitetty ? Panavampi voi olla isompi ei sitä tue.

mattim: Missä moista tarinaa "painavampi soi paremmin"on levitetty ?
 
Ainakin mulle on aikoinaan Les Paulin ostoilmoitukseen vastattu useammalta taholta, että "tämmöinen ja tämmöinen tarjolla, ei ole kevennysporattu, joten soi paremmin."

Vladi: 2012- ja 2013-malleissa ei tosiaan ole muuta eroa, kuin 2013-mallien kansivaihtoehdot. Niitä kun taitaa saada kolmessa eri luokassa loimumäärän mukaan. Hinta luonnollisesti korkeampi, mitä enemmän loimua.
 
Juu niin tietysti, "Year of the Les Paul". Eikös muuten ollut joku 2010 Standard limited jossa oli P90 kaulassa? En nähnyt sellasta koskaan.

Vladi: Ainakin mulle on aikoinaan Les Paulin ostoilmoitukseen vastattu useammalta taholta, että "tämmöinen ja tämmöinen tarjolla, ei ole kevennysporattu, joten soi paremmin."
 
Poistettu

Vilpur1: Juu niin tietysti, "Year of the Les Paul". Eikös muuten ollut joku 2010 Standard limited jossa oli P90 kaulassa? En nähnyt sellasta koskaan.
 
Enpä ole moiseen törmännyt, vaikka keväällä tuli käytyä iso liuta Les Pauleja läpi.
 
2008-malli on kyllä muuten selvästi erilainen, kuin muut soittamani Standardit. Se on ensimmäinen Les Paul, jonka itse luokittelisin kaulapainoiseksi, senverta radikaalit kevennykset rungossa oli. Soundi oli tämän myötä myös erilainen, muttei välttämättä huonompi. Siinä oli ehkä aavistus ES-335:sta mukana, sellainen ilmavampi soundimaailma. Puhtaasti makukysymyksiä, että tykkääkö kummanlaisesta enemmän.

Löysin Gibsonin sivulta vielä tän 2010 Standardin esittely sivun. On jonkin sortin Robot sarjan jatkaja kenties.
 
http://www2.gibson.com/Products/Ele … Les-Paul-Standard-2010-Limited.aspx
 
Ja tässä lisää Robottiajan Les Paulista
 
http://www2.gibson.com/Products/Ele … uitars/Les-Paul/Gibson-USA/LPX.aspx

Treenit vedetty stratolla ja vaikka se oli kivaa niin ens kerralla mukana on taas SG. Myö ollaan kasvettu yhteen ja silleen. Yks parhaita ratkasu ikinä oli kyllä laittaa Bareknucklen Mississippi Queen (P90) kaulamikiksi. Pirulauta ni pelaa kivasti kun tallassa on oikein räyhäkkä Häussel Alnico V PAF.

Myrkky Nuoli: Treenit vedetty stratolla ja vaikka se oli kivaa niin ens kerralla mukana on taas SG. Myö ollaan kasvettu yhteen ja silleen. Yks parhaita ratkasu ikinä oli kyllä laittaa Bareknucklen Mississippi Queen (P90) kaulamikiksi. Pirulauta ni pelaa kivasti kun tallassa on oikein räyhäkkä Häussel Alnico V PAF.
 
Yllättävänkin hupaisa mikki on kyllä Mississippi Queen.. Et sitten molempia laittanu? Mulla on tuossa DC:ssa "sovitettu pari" eli toinen on RWRP.
Tuolla aiemmin oli tuosta paino-kysymyksestä jotain taas jälleen, tähän paikkaan täytyy kertoilla taas jälleen muutamia seikkoja. Johan tuo viimeistään tuli kumottua 70-luvun lopuilla kun Jeff Hasselberger päätti että Ibanezilla valmistetaan täysmessinkinen kitara. Kas kun tuo aika oli sitä "messinkikautta" jolloin piti sustainia parantaa messinkisillä "virityspaloilla", ylikoon talloilla ja vastaavilla. No, Jeff meinas että täysmessinkinen kitara, se se varmaan on sitten ihan ultimate. Pikkusen päälle 40 kiloinen Ibanez 2622 EQ Artist messingistä työstettynä oli kyllä vallan soipa peli, vaan ei sustainit siitä juurikaan lisääntyneet, oli myös paha soittaa. Sylissä tuppas jalkojen verenkierto häiriintymään, ja seisten ei tahtoneet hihnat kestää.
 
Tuossapa se on..
http://www.ebay.com/itm/ws/eBayISAP … =230982079148&item=230982079148
 
Tietty kaikki, mikä ylläpitää (ei demppaa) sitä kielten värähtelyä lisää sustainia, mutta tuossakin "liika on liikaa".. Vähän sama kuin tuolloin 70-80 -luvuilla noita mikkejä "viriteltiin" myös esim. magneetteja "tehostamalla" herkkyyden lisäämisen toivossa. Ylikoon- ja/tai kovin tehokas magneetti saattaapi päin vastoin tehdä siit soundista muhjua sekä leikkaa sustainin aika pieniin, kun se kieli jälkimmäisessä tapauksessa siinä magneettikentässä lakkaa äkkiä värähtelemästä. Vallankin paksummat kielet, koskapa niissä on sitä massaa magneetille enemmän tietenkin. Brittikaveri kokeili jotain rare earth-metallimagneetteja, en tiiä oliko sitten seokseltaan mitä, ja totesi "Too powerful, damn near to weld the strings to those polepieces!"

fox: Yllättävänkin hupaisa mikki on kyllä Mississippi Queen.. Et sitten molempia laittanu? Mulla on tuossa DC:ssa "sovitettu pari" eli toinen on RWRP.
 
Enpä mie! Tartten sitä PAF-saundia tallasta. Sieltä tulee joko kasariheviraastoa, kevyttä fuzzailua tai full on muffailua, tarttee pikkusen paksuutta, eikä liikaa napsua. Cleanit ja pikkurosot otankin sitten kaikki kaulasta ihan suosiollta. Juuri tähän tyyliin tuo PAF/P90 on kyllä älytön yhistelmä.

Turhaan ehkä hehkutan vielä onnistuneesta gibson kaupoista, mutta onnellinen olen onnistuneesta ostoksesta, slash signature les paulista.
Syy tähän signature malliin löytyi kitaran spekseistä eikä pelkästään kitaristista signeturen taustalta.
Kieltämättä kuitenkaan esikuvan antamaa innoitusta kitaran soiton aloitukseen ja sen edelleen kehittämiseen.
Kitara soi myös akustisesti loistavasti ja kaula on minun käteen juuri sopiva, ei kait siinä muuta, huippu hankinta....

Larox: Turhaan ehkä hehkutan vielä onnistuneesta gibson kaupoista, mutta onnellinen olen onnistuneesta ostoksesta, slash signature les paulista.
Syy tähän signature malliin löytyi kitaran spekseistä eikä pelkästään kitaristista signeturen taustalta.
Kieltämättä kuitenkaan esikuvan antamaa innoitusta kitaran soiton aloitukseen ja sen edelleen kehittämiseen.
Kitara soi myös akustisesti loistavasti ja kaula on minun käteen juuri sopiva, ei kait siinä muuta, huippu hankinta....
 
Minkäsvuoden peli? Paljos piti köyhtyä

Little Savage: En omista Gibsonia ja kaikki on päin persettä tyttöystäväkin jätti. Olen tässä pienen Les Paul kaasun vallassa katsellut käytettyjä muusikoiden.netin torilta ja ebaystä.
 
Mutta mitäs mieltä tuosta kitarasta onko hinta kohdillaan ? Ihan pikainen vastaus riittää. Ei tarvitse tehdä asiasta sen pidempää offtopiccia.
 
http://www.thomann.de/fi/gibson_lp_traditional_pro_ii_50s_hcs.htm
 
No nyt omistan Gibsonin ja kaikki on hyvin. Naistakin sain viime viikonloppuna. Kyllä se ura tästä urkenee.

Vilpur1:
-Uudessa Traditional mallissa taas on täyden mahongin runko jota siis ei ole kevennetty.
 
En huomannut oliko tätä joku jo sanonut, mutta kyllä noissa Traddeissakin ne "perinteiset" poraukset on. Uusissa Stankuissa ja Studioissa ja monissa muissa on sitten ne "kammiot", eli chambered-nimellä kulkeva isompi kevennys.
 
Ellei sitten uusimpaan Traditionaliin ole tullut näinkin radikaalia muutosta?
 
E: Traditional on kaiketi 90-luvun Standard spekseiltään, jos läheisintä verrokkia hakee. Standard on sitten se moderni näkemys kaikilla uusilla jipoilla, robootti-virittimiä laskematta.
 
Korjatkaa taas jos höpöjä puhun.

Little Savage: Naistakin sain viime viikonloppuna.
 
No onnittelut tästäkin.