Kitarat: kitarakamat ›

73nd3r: Hihittelen tässä omaa jumiutumistani, kun kaksnuppinen Strato vaan näyttää oudolta. Mutta älä ota nokkiis, sama reaktio mulla on niihin Dan-Smith-era Stratoihin - ja niissä on vielä vääränlainen jakki...
;)
 
Täysin sama juttu itsellä.
 
Pleksi on hieno, mutta kun ne kolme potikkaa on vaan palanut kiinni verkkokalvoille... :D

Minusta kitara on aika hieno. Toki tulee olo että jotain puuttuu, vallankin kun omasta mielestä perinteinen volapotikan paikka on nerokkainta ikinä, mutta silti värkki näyttää harkitulta erikoismiehen työkalulta.

Mutta katsokaas kun maailma muuttuu ja me sen mukana. Myönnetään että tietäjille (menee varmaan tietynlaisen rock-poliisiuden alle..) jotain puuttuu mutta esim tavan turakaiset tuskin huomaa. Jos olen oikein ymmärtänyt niin Leon alkuperäinen idea stratosta oli se että osia voi vaihdella "helposti" ja että jokainen soittaja saa muokata pelistä omanlaisensa ja tällä mennään. Mua ei haittaa ollenkaan jos joku pitää kummallisena, niin on soittajakin.
 
E: kotisoitossahan tuo potikan paikka on mitä parhain mutta mulla se vaan menee sellaseksi röytämiseksi livenä että koon 11 koura pyörittelee huomaamatta volyymit pienemmälle mutta eipä enää.

Tomtom: kotisoitossahan tuo potikan paikka on mitä parhain mutta mulla se vaan menee sellaseksi röytämiseksi livenä että koon 11 koura pyörittelee huomaamatta volyymit pienemmälle mutta eipä enää.
 
Tässä olisi jollekulle hyvä tutkimuksen paikka, että mikä on se syy, että toisilla se potikka säätyy tahattomasti ja toisilla ei. Soittotyyli, liian löysät potikat vai mikä?

Kefiiri: Tässä olisi jollekulle hyvä tutkimuksen paikka, että mikä on se syy, että toisilla se potikka säätyy tahattomasti ja toisilla ei. Soittotyyli, liian löysät potikat vai mikä?
 
Mulla kävi joskus tuota myös, mutta sitten opettelin siitä pois, koska en halunnut alkaa kitaraa modaamaan. Nykyään ei juurikaan enää tuota tapahdu, vaikka runttaisi kuinka hullusti. Eli kyllä siitä eroon pääsee, kun jaksaa tuota tietoisesti miettiä sen aikaa, kun aivot ohjelmoituvat uudellen..

Stratocasterin runkohan on aivan loistava. Muuten siinä on pari oleellista vikaa ....
- vibra on vain tiellä ja sitä tulee notkutettua ihan liiaksi, kun se nyt on siinä
- keskimikki on välillä tiellä
- volumenuppi on vähän turhan lähellä.
Niinpä tuli pari vuotta sitten ostettua tämmöinen, kun ei ollut edes paha hinta:
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/157526.jpg

73nd3r: Hihittelen tässä omaa jumiutumistani, kun kaksnuppinen Strato vaan näyttää oudolta. Mutta älä ota nokkiis, sama reaktio mulla on niihin Dan-Smith-era Stratoihin - ja niissä on vielä vääränlainen jakki...
;)
 
Kun Straton pleksitä siirretään vola toisen tonen paikalle, niin tuosta tulee kieltämättä jotenkin epätasapainoisen näköinen. Sitten kun poistetaan se ylimääräinen toinen tone ja vola siirretään vain vähän etäämmälle kielistä tyyliin esim. Tom Anderson The Classic, niin lopputulos näyttää oikein hyvältä. Paul Reed Smith ja John Mayer vain siirsivät kaikkien kolmen potikan paikkoja vähän ja lopputuloksena oli Straton näköinen pleksi, jossa ei kuitenkaan volapotikka ole kiinni kielissä.
 
Kefiiri: Tässä olisi jollekulle hyvä tutkimuksen paikka, että mikä on se syy, että toisilla se potikka säätyy tahattomasti ja toisilla ei. Soittotyyli, liian löysät potikat vai mikä?
 
Eiköhän tuo ole selvää ilman tutkimuksiakin. Oikean käden liikeradastahan tuo riippuu.
 
Tomtom: Jos olen oikein ymmärtänyt niin Leon alkuperäinen idea stratosta oli se että osia voi vaihdella "helposti" ja että jokainen soittaja saa muokata pelistä omanlaisensa ja tällä mennään.
 
En kyllä tiedä Leon ajatuksista tämän suhteen yhtään, mutta vähän omituiselta tuo kuulostaa, koska noihin aikoihin vaihto-osien tarjonta lähenteli nollaa.

Tomtom: Mutta katsokaas kun maailma muuttuu ja me sen mukana.
 
Hienoja, itselle suunniteltuja ja varmasti omaan käteen funktionaalisia sekä sun että tuo perttimen kitara on, sillä tavalla en kritisoinut.
 
Rockpoliisin virkaakaan en tunnusta, tämä on kummiskin kamarunkkauspalsta jossa vanhakantaisuus saanee olla yksi mielipide muiden joukossa - ja kuten sanottu, itsekin sitä hihittelen.
Jotenkin vaan mun aivot sanoo ihaillen, että Strato osui originaalina niin kohilleen, että parantamisen varaa ei juurikaan ole. Iso lapakin meni persiilleen. Ja mihin hemmettiin ne kadotti neljä ruuvia tremolosta, ja miksi muka? (Tähän joku itseironinen isovirnistyshymiö.)
 
Tuo volapotikan tahaton hyväily, keskimikin lähentely, vibrakammen tunkeilu on opetteluasioita ja Straton luonteenpiirteitä. Enkä tälläkään tarkoita dissata kenenkään taitoja tai valintoja. Claptonkin jättää kammen piirongin päälle.
 
PS: Jopa Leon alkuperäinen idea vaihdeltavuudesta taisi olla tuotantolähtöinen; samanlainen palikka samanlaisen paikalle. ;)

Hyvä että asia herättää keskustelua, on tietty selvää että oma "potikan hyväily" on vaan huonoa soittotaitoa. Mulle ei ittelle ole ollenkaan tärkeää se että yksi potikka"puuttuu", koska tuo on kuitenkin alunperin rakennettu soittajan työkaluksi ja tämä on kuitenkin kiipperi, eli luovun tästä aihiosta vaan aivan viimeisessä hädässä, muut kitarat saa kyllä mennä. Mulle taas vibra on ihan ehdoton ja itse tykkään tuosta modern- tremolon tuntumasta enemmäin kuin perinteisestä. Makuasioita sano musti jne.

Mä taas en osaa käyttää kelluvaa Straton tremoloa, se on liian herkkä. Jotkut osaa näppäillä pitäen samalla kiinni kammesta, mutta siinä tulee tahatonta sävelkorkeuden muutosta heti kehiin. Miten se pitäisi tehdä?

En minäkään, mutta mulle toimii parhaiten se että kahva ei ole tiellä vaan roikkuu vapaasti siellä alhaalla, tai missä nyt sattuukaan heilumaan

Joo, silloin varmaan pitää hyväksyä että kammessa on hieman klappia, ja ehkä sen turvin sitä voi pitää kädessäkin ilman että joka liikahdus vaikuttaa sävelkorkeuteen. Mutta en ehdi tottua siihen klappiin kun jo luovutan ja vedän tallan kiinni kanteen.

Mulla kelluvana, max sävelaskel ylöspäin. Lukkovirittimillä ja oikein säädettynä pitää vireen erittäin hyvin. Nuo virittimet lisää painoa vähäsen ja mietin joskus että vaihtaisin kevyempiin mutta vireen pito on kuitenkin tärkein juttu. Tämä menee ehkä taas sille linjalle että oikeasti ei mitään järkeä säätää kun "lisäpaino" ei kuitenkaan ole kovin montaa grammaa. Jos vertaa esim Teleen, huomaa eron käytännössä. Jahm se onkin lähdettävä noutamaan omaa muotopuolta sieltä huollosta, illalla tulille.

Mikko1978: ...............
En kyllä tiedä Leon ajatuksista tämän suhteen yhtään, mutta vähän omituiselta tuo kuulostaa, koska noihin aikoihin vaihto-osien tarjonta lähenteli nollaa.
 
Tämä kitaramalli käytännössä synnytti koko kitaramodaamisen teollisuushaaran. Ja mahdollisuus tehdä "palaaster" on varmasti ostittain tämän mallin suuren menestyksen ja pitkän iän salaisuus. Tämä vain osui kerralla ihan häränsilmään eikä tätä vain ole pysytynyt enää parantamaan. Kaikki jälkeenpäin tehdyt superstratot sun muut eivät ole alkuperäistä parempia, vaan ainoastaan erikoistuneempia johonkin eli eivät sovellu yhtä hyvin kuin alkuperäinen yleiskitraksi. Ja tämä vielä niin, että kitralla on voimakas ihan ikioma jäljittelemätön persoonansa.
 
Itse olen yleiskitaristi ja pikkupojasta asti olen ajatellut, että strato ja lespaul ovat sähkökitaran arkkityypit, että muuta ei tarvita koska kaikki muut ovat jonkinlaisia variaatioita noista kahdesta. Ja itseasiassa pitkään toimin juuri niin, että mulla oli vain strato ja pauli ja niillä pärjäsi. Sittemmin olen ostellut kaikenlaista rämpytintä, mutta tosiasia edelleen on että strato ja lessu kattaa kaiken.
 
Ja mitä tulee straton vola potikkaan se on juuri oikealla kohdalla. Tämä on niin viimeisen päälle valmiiksi ajateltu kitara, että sitä ei voi lakata hämmästelemästä.

hallu: ..Ja mitä tulee straton vola potikkaan se on juuri oikealla kohdalla. Tämä on niin viimeisen päälle valmiiksi ajateltu kitara, että sitä ei voi lakata hämmästelemästä..
 
Joo sulle (ja ilmeisesti kaikille muillekin)- mutta ei mulle ;)

Tomtom: Joo sulle (ja ilmeisesti kaikille muillekin)- mutta ei mulle ;)
 
No pitää joko sopeutua siihen tai sitten siirtää potikkaa. Se voi tietty olla, että kun olen pikkupojasta asti sitä potikkaa tottunut siinä katselemaan, niin ei se vaan ole ikinä häirinnyt. Sen sijainti mahdollistaa kuitenkin sen, että pikkusormella voi samalla pyöritellä sitä potikkaa kun soittaa jolloin saa semmoisen sellomaisen soundin tai siis kun atakin piilottaa sen potikan avulla niin kuulostaa ihan jousisoittimelta. No ei se oli iso eikä tärkeä asia, mutta se on siinä kätevästi kummiskin saatavilla.

Tämä oli taas sitä kuuluisaa sarkasmia jota(kaan) itse en osaa. Hyvä että on vaihtoehtoja vs LP- johdannaiset.

Toivottavasti tämä nyt näkyy teille, mutta Totorohan se ratkaisee pöljältä näyttävän kaksipotikkaisen straton ongelman mitä tyylikkäimmällä tavalla:
 
https://muusikoiden.net/dyn/tori/581866.jpg
 
EDIT: Piti myydä toi, mutta en raski.

Oikein kätevä toteuttamistapa. Kaikki on sallittua.

hallu: Tämä kitaramalli käytännössä synnytti koko kitaramodaamisen teollisuushaaran. Ja mahdollisuus tehdä "palaaster" on varmasti ostittain tämän mallin suuren menestyksen ja pitkän iän salaisuus. Tämä vain osui kerralla ihan häränsilmään eikä tätä vain ole pysytynyt enää parantamaan. Kaikki jälkeenpäin tehdyt superstratot sun muut eivät ole alkuperäistä parempia, vaan ainoastaan erikoistuneempia johonkin eli eivät sovellu yhtä hyvin kuin alkuperäinen yleiskitraksi. Ja tämä vielä niin, että kitralla on voimakas ihan ikioma jäljittelemätön persoonansa.
 
Itse olen yleiskitaristi ja pikkupojasta asti olen ajatellut, että strato ja lespaul ovat sähkökitaran arkkityypit, että muuta ei tarvita koska kaikki muut ovat jonkinlaisia variaatioita noista kahdesta. Ja itseasiassa pitkään toimin juuri niin, että mulla oli vain strato ja pauli ja niillä pärjäsi. Sittemmin olen ostellut kaikenlaista rämpytintä, mutta tosiasia edelleen on että strato ja lessu kattaa kaiken.
 
Ja mitä tulee straton vola potikkaan se on juuri oikealla kohdalla. Tämä on niin viimeisen päälle valmiiksi ajateltu kitara, että sitä ei voi lakata hämmästelemästä.
 
Strato on ollut modaamisen alusta asti varmasti myös modaussaavutuksiltaan ikonisin kitara, mutta tämä kaikki alkoi paljon sen jälkeen, kun Leo oli jo firmansa myynyt. Siksipä uskonkin, että Straton ratkaisut ovat tuotantoa silmällä pitäen tehtyjä, eikä 50-luvulla kukaan vielä edes nähnyt modausaikakauteen asti. Itse näen paljonkin parannuksia, jotka tekevät Stratosta paremman soittimen ihan mihin vain käyttöön. Elektroniikoissa esimerkiksi tallamikin tone, matalampi häiriötaso ja paremmin tasapainossa olevat mikit ovat kaikki sellaisia parannuksi, jotka kelvannevat kaikille. Kaksi tonea, joista ei riitä yhtään tuota säätöä eniten tarvitsevalle tallamikille, taitaa olla aika suuren enemmistön mielestä huono ratkaisu. Sitten tietty esim. Tom Andersonin kaulan liitos on aivan ylivertainen ratkaisu verrattuna alkuperäiseen.
 
Unohdat tuossa nyt sen lankun, joka homman aloitti. Tele esi-isineen omaa erittäin vahvan oman paljon käytetyn soundinsa. Sitä ei Stratosta tai Lespasta saa. On myös paljon muuta, mitä ei Stratolla tai Lespalla kateta.