Kitarat: kitarakamat ›

BugBadWolf:
Huippulaadukasta pulttikaulaa made in soomi-perkele saa alkaen alle kahden tonnin. Ensimmäinen Googletus toi nokan eteen seeässää kolmesta tonnista eteenpäin.
 
Ensimmäinen googletus? Just...
 
Fenkun CS kitaroihin pääsee käsiksi 2000-3000 eurolla. Jos haluaa oikeasti laittaa rahaa haisemaan niin sitä varten on Masterbuiltit. En pidä mitenkään hölmönä jos joku sellaisenkin tahtoo. Käytetyistä CS-Fendereistä voi tehdä hyvinkin onnistuneita diilejä ja niistä saa helposti rahansa takaisin.

BugBadWolf: Arvo ja hinta ovat eri asioita ja missasit lainauksessasi olennaisen. Sanoin että lisää arvoa, mutta ei hintaa. Merkitys muuttuu kun toisiinsa kuuluvat asiat erotetaan omiksi lauseikseen.
 
Puhuin tuossa (tällä kertaa) tietenkin tuosta Aurorastani. Siinä on sellaisia ratkaisuja, joita ei saa muualta. Tämä, ja se fakta että olen todellakin itse sotkeentunut suunnitteluun, nostaa kitaran arvoa omissa silmissäni. Mutta ymmärrän liiankin hyvin sen että jos myyn sen, en voi nostaa sillä perusteella hintaa. Näin se nostaa tapauksessani arvoa, mutta ei hintaa...
 
Juu, toki omien speksien mukaan teetetty soitin on tilaajalle tehdascustomia arvokkaampi, jos siinä on ominaisuuksia joita muualta ei saa, tai ei saa niin että ne yhdistyisivät samassa kitarassa.
 
Mutta kun kirjoituksesi oli vastine MadMattille, oletin sinun puhuvan sellaisesta tapauksesta jossa (lainaus MadMattilta) "lopputulos on yhteneväinen samalla hintalapulla. Nostaako oma mukana olo jotenkin arvoa. Nykyisissä CS-kitaroissa riittää valinnanvaraa speksien osalta ja laatu on hyvää. Homma on tehty helpoksi jos tietää mitä haluaa."
 
Eikös tuokin näkökulma ole ihan relevantti? Jos löytää valmiina juuri halutun sorttisen soittimen samalla hinnalla mitä kitaran teettäminen maksaisi, niin miksipä ei hommaisi sellaista. Jos ei muutenkaan välitä siitä suunnitteluvaiheesta.
 
Itse varmaan tilaisin tuollaisessa tapauksessa soittimen kitaranrakentajalta ihan sen takia että pääsisin sillä tekosyyllä norkoilemaan kiehtovalle soitinrakennusverstaalle, mutta kyllä MadMattin logiikka mielestäni pitää kutinsa.
 
Lupasin että en ala vänkäämään, mutta taisin heti rikkoa lupaukseni. Tätä se on kun tänne nettiin lähtee seikkailemaan:/

MadMatt: Ensimmäinen googletus? Just...
 
Fenkun CS kitaroihin pääsee käsiksi 2000-3000 eurolla. Jos haluaa oikeasti laittaa rahaa haisemaan niin sitä varten on Masterbuiltit. En pidä mitenkään hölmönä jos joku sellaisenkin tahtoo. Käytetyistä CS-Fendereistä voi tehdä hyvinkin onnistuneita diilejä ja niistä saa helposti rahansa takaisin.
 
Teetin reilu vuosi sitten thinline-telen lähipajalla (5km), sain valita oikeastaan kaiken mitä kitara sisältää ns kädestä pitäen, toki seppä opasti ja kertoi hyvin seikkaperäisesti mistä puut olivat kuin myös rautapuoli, mikit etc mentiin läpi monelta kantilta koska en ihan 100% tiennyt mitä halusin, itse asiassa kitaran teettämien oli aika lailla spontaani idea kun kävin pajalla hakemassa yhtä kitaraani pikku rempasta. No, taisi seppäkin vähän avittaa "tehdään sulle kitara" puheillaan ;-)
 
Tavotteena oli soundillisesti monipuolinen ja kaikkeen taipuva kitara ja sellainen siitä myös tuli. En norkoillut pajalla koko ajan "kyttäämässä" miten valmistus sujuu mutta aina tiettyjen vaiheiden jälkeen kävin tai seppä lähetti kuvia missä mennään.
Koko projekti kesti vajaan puoli vuotta, hintalappu varsin kohtuullinen 2600€, siihen sisältyi kova laukku, käytänössä rajaton takuu ja mikä oli tärkeintä, sain sekä persoonallisen kitaran että pääsin tutustumaan todella mukavaan ja työhönsä intohimoisesti suhtautuvaan kaveriin joka avarsi varsin niukkaa tietämystäni kitaran valmistamisesta ja mitä kaikkea siihen voi liittyä. Mielenkiintoista ja voin suositella omanlaisen kitaran teettämistä ainakin "once in a lifetime" kokemuksena.
 
Teetin kitaran itselleni 60v lahjaksi, kitara on valmistusnumeroltaan 12, en edes harkinnut mitään G tai F kitaraa, custom shopeista ei ole kokemusta mutta perus SG ja amerikan Strato ovat olleet työkaluina joskus, kuin myös jokunen halvempi ritsa, kaikilla on pärjätty joten jotain perspektiivia kitaroista on kun keikkavuosiakin on yli 40, näistä kitaristina ehkä 20.
 
Mitä näistä vääntämään, kukin tekee tavallaan, elämä on lyhyt, soittakaa niitä kitaroitanne ja nauttikaa niistä, mitä ikinä ne ovatkin.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/153639.jpg

MadMatt: Fenkun CS kitaroihin pääsee käsiksi 2000-3000 eurolla. Jos haluaa oikeasti laittaa rahaa haisemaan niin sitä varten on Masterbuiltit. En pidä mitenkään hölmönä jos joku sellaisenkin tahtoo. Käytetyistä CS-Fendereistä voi tehdä hyvinkin onnistuneita diilejä ja niistä saa helposti rahansa takaisin.
 
Codalla on muuten nyt hyvä valikoima CS-Fenkkuja ja ketjun innoittamana ajattelin tilata sieltä ennen kuin Brexit tulee.

fox: Sun olis kannattanut viime syksynä olla tuolla Mnet-ekskursiolla Ruokankaan Juhan pajalla niin olisit saanut täydellistä infoa toiminnastaan..
 
No ehkä jossakin elämäntilanteessa olisin saattanut lähteäkin, mutta nyt olen viiemisen vuoden aikana elänyt läpi sellaisen vaiheen ettei moinen juolahtanut edes mieleen..... tai kyllä se mieleen juolahti kun näin Juhan esittämän avoimen kutsun, mutta en silti pystynyt virittäytymään sellaiseen tilaan, että olisin lähtenyt.
 
Ja pikkusen päälle 120 vuotta, jos ihan tarkkoja ollaan. ;)
 
Kiitos :-)
 
Mutta minä käsitin, että kyse oli yleensä eri puljujen "custom shopeista", niitähän on melkein joka-ainoalla valmistajalla. Kenellä isompia, kenellä pienempiä. Alkaen "muinaisilta ajoilta". Tuolla ituvirtasen ansiokkaassa yhteenvedossa oli mainintoja moneen suuntaan. Mitä tulee tuohon sinun pohdintaasi Gibsonista, pitää ihan ensittäin tähdennellä, että vaikka se Les Paul-malli tuossa esille tuli, kyseisen tehtaan repertuaarissa se on vaan yks. Vaikkakin se "kaikille tuttu". Vielä sen edellistä aiemman johdon aikaan se terävin käsityötä vaativa ammattitaito oli siellä "jatsilaatikkopuolella" joka oli se alkuperäistäkin alkuperäisempi suunta. Tuosta taustasta johtuen se lankkukitarapuolikin erosi valmistusteknisesti Fullertonin omaksumasta linjasta. Leo Fender (ja Kauffmann, partnerinsa) olivat sähkömiehiä, ja Leo sitten kehitteli oman uraa uurtavan rakennustapansa. Vaikutteita tuli varmasti Lovell Kieseliltä, joka julkaisi omista kitaroistaan mm. "räjäytyskuvat" joista 50-lukulaiset sai osviittaa siitä mitä se sähkökitara oli "syönyt". Jos se L. Kiesel vaikuttaa vieraalta nimeltä, niin firmansa hän nimesi poikiensa Carsonin ja Gavinin mukaan, siitä tuli siis Carvin..
Mutta customshop-teemaan ei tuolla ole varsinaisesti merkitystä, pahoittelen off-topikointia..
 
No toki on kyse CS:istä ja mun pohdinnassa ainoastan viittasin kyseisen puljun pitkään historiaan kitarantekijänä. Keskeisin asia jota halusin tuoda esille, on G-pajan nykytuotanto että miten ymmärrän eri mallien suunnitellun palvelevan asiakkaiden tarpeita, että sieltä oikeasti tulee jokaiselle jotakin. Itselläni tämä oivallus syntyi kun kävin viimein kesällä hypistelemässä muutamaa R:ää niin ymmärsin, että se ei ole vain "hieno" LesPaul, vaan se on ihan eri soitin kuin LP standard. Ja tajusin myös että jos haluaa sellaisen soittimen, niin stankkua vaan ei kannata ostaa, että ostaa sitten sen CSR:n tai yrittää löytää joltakin muulta valmistajalta jotain mikä olisi enemmän siihen suuntaan. Mutta ehkäpä tää on vähän offtopikkia (kun en viitsi siitä kateudesta hölistä enempää, koska mulle kateus on ihan todellinen tunne ihmisillä, mutta keskustelussa se on "natsikortti").
 
E: kiitos muuten tuosta sun viimeisen kappaleen tiedonjyvästä liittyen Kieseliin, minä olin tottapuhen miettinytkin miksi firma muutti nimensä Carvinista :-). Mulla oli itselläni yksi Carvin ja se oli kyllä järjettömän hyvä soitin (heittämällä paras millä olen koskaan soittanut tai omistanut), mutta se oli vähän liian HiFi mun makuun ja kun mua kiellettiin viemästä sitä punkbändin treeneihin (saatika keikoille), niin myin sen sitten pois ja ostin rahoilla Koch Twintonen.

Kuha: Codalla on muuten nyt hyvä valikoima CS-Fenkkuja ja ketjun innoittamana ajattelin tilata sieltä ennen kuin Brexit tulee.
 
Jo toinen tässä ketjussa! Tästähän sukeutui oikein Fender CS:n myynninedistämiskampanja! ;-)

stratomaster: Jo toinen tässä ketjussa! Tästähän sukeutui oikein Fender CS:n myynninedistämiskampanja! ;-)
 
Nokitan Ruokankaan Mojolla. On tulossa speksausvaiheeseen kunhan tästä ehtii... ;-)

krk: Nokitan Ruokankaan Mojolla. On tulossa speksausvaiheeseen kunhan tästä ehtii... ;-)
 
Itse omistan kyseisen kitaran ja iso suositus, on hyvä! :)
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/159059.jpg

jerryjee: Kokeilin tässä Gibson Les Paul Custom Shop-kitaraa ja kyllähän se hyvältä käsissä tuntui. Hintaa oli sitten rapiat viisi tonnia.
 
Mietin, että kun custom-soittimissa pyritään rahastamaan nostalgialla ja brändillä, maksukykyisiä ostajia, niin kuinka paljon sitä ilmaa soittimen laadussa on mukana? Eli laatuero siis korvien välissä, henkimaailman juttuja?
 
Toki Custom-soittimissa on varmaan käsintehtyä, samoin materiaalit on huolella valittuja. Mutta YouTubessa on videoita, joissa verrataan Custom shop-soitinta ihan perus-kopiosoittimeen kuten custom-Fender vs. Squier ja äänen ero ei minusta ihan herkästi ole kuultavissa. Silloin kun ei tiedä, kummasta soittimesta ääni tulee.
 
Kun keskustelu on muuttunut muutamissa kommenteissa jo aika kauaksikin tästä alkuperäisestä, niin lainataan sitten tätä uudestaan. En niinkään vastaa tässä aloittajan kysymykseen hänelle henkilökohtaisesti, vaan ihan yleisesti. Tämäkin kirjoitus toki vain omien kokemusten pohjalta...
 
Kotimaassa on muitakin soitinrakentajia kuin Ruokangas. En tarkoita, ettei Ruokankaan kitarat olisi hyviä tai jopa todella erittäin hyviä. Ne ovat kuitenkin aika useasti sieltä hintahaitarin yläpäästä, jos vertaa moniin muihin kotimaan seppiin. En tässä myöskään tarkoita jotain sellaista kaveria joka väsää harrastuksena jossain kurssilla kitaroita, lähinnä kiinnostuksesta soitinrakenteluun. Kaikki kotimaiset custom soittimet eivät ole aina siis välttämättä ihan niin kalliita kuin porukka luulee.
Esquire tyylisen telen saa varmasti halvimmillaan kotimaasta usealtakin valmistajalta alle 2000 euron, mutta LP kitara on jo rakenteellisesti kalliimpi toteuttaa.
 
5000 eurolla saa kuitenkin hyvinkin monelta pajalta tuollaisen LP Custom tyylisen kitaran, jos vain haluaa. Rahaa saattaa jäädäkkin, jos sillä nyt sitten on kenellekkään mitään väliä!!!
 
Mikäli jossain kaupassa kuitenkin pääsee kokeilemaan jotain hyvää kitaraa ja siinä tuntuu olevan kaikki kohdallaan-->Se varmaan kannattaa sitten ostaa.
Kaikkien uusien kitaroiden tai käytettyjenkin soittimien uutuuden viehätys menee ohitse. Liikkeessä ei pääse kuin ensivaikutelmasta kiinni ja vasta pitempi aika ja soitanta kertoo millainen se soitin oikeasti on.
 
Soittamiseen ehkä kuuluukin eräänlainen tiettyjen peruskitaroiden läpikäyminen. Voi olla toki sellaisia kavereita, että he ovat muutamien ensimmäisten edullisien kitaroiden jälkeen ostaneet sellaisen kitaran jolla ovat sitten soittaneet koko ikänsä.
Usein kuitenkin soittajan vuosien mukana tahtoo tulla lisää soittimia ja ne näkemyksetkin voivat musiikin suhteen hieman muuttua. Voidaan hakea aivan uudenlaisia juttuja ja tarpeet muuttuvat.
Jos haetaan sitä parasta LP kitaraa taikka esim. Jackson RR tyylistä keppiä, niin todennäköisesti aina on olemassa vieläkin parempi. Silloinkin kun itsellä on jo käsintehty huippukitara.
Se itselle parempi voi olla myös hieman edullisempikin ja soittaja ei välttämättä osaisi sanoa kaikkia asioita etuukäteen mitä siinä pitäisi olla toisin.
Siksi soitinrakentajalta tilaamisessa voi olla paljonkin järkeä. Toki voi soitinliikkeen kivijalassakin olla sellainen myyjä, joka osaa neuvoa ja tietää monenlaista(kuunteleeko kukaan tällaisia neuvoja on sitten jo toinen asia). Eikä kaikki myyjät yritä aina myydä sitä kalleinta ratkaisua, mutta varmasti sellaisiakin on.
Myös soitinrakentajia on monenlaisia ja tuollaista oman custom kitaran teettämistä kannattaisi miettiä ihan huolella ja myöskin missä sen teettää.
Vaikka kitarasta tulisikin "täydellinen" on tosiaan melkoisen varma, että jostain päin maailmaan saattaa löytyä parempi.
 
Miksi sitten kannattaisi tilata soitinrakentajalta?
Lähes kaikki sepät ovat valmistaneet noita perus tele/strato/LP jne. kitaroita. Soitinrakentajien toimeentuloista todella suuri osuus elannosta tulee soittimien huolloista ja korjauksista.
Heillä on siis useasti ihan käytännön kokemusta siitä, millaisia asioita joutuu jossain tetyssä mallissa yleensä korjaamaan ja mitä siinä voisi tehdä paremmin. Jos ostaa vaikka Gibsonin(esim.), niin niissä kaikki sellaiset ns. parannukset eivät onnistu, koska Gibson tekee soittimet omalla tyylillään.
Itse ei välttämättä tarvitse tietää maailman kaikista kitaramikeistä, mikä käy ja millaisen/millaisia tarvitsee, että saa halutunlaisen soundin. Kaikki rakentajat eivät myöskään ole sellaisia, että aina tarjotaan pelkästään niitä kaikista kalleimpia vaihtoehtoja. Ne vinkit voivat olla ostajalle jopa niin, että sen soittimen saa edullisemmin ja se voi olla siis parempi soundinenkin.
Loimuton vaahterakansi soundaa ihan yhtä hyvälle kuin loimuinenkin, mutta tulee ostajalle huomattavasti halvemmaksi.
Kitaroihin tulee myös ajan myötä väkisin aina enemmän tai vähemmän elämisen jälkiä. Jotkut pintakäsittelyt ikääntyvät hienommin ja tällainenkin voi olla joskus soittimen hankkijalle seikka, jota ei ole tullut ajatelleeksi.
Näidenkään ei tarvitse tuoda lisää hintaa siihen kitaraan...
Soittimen kaulan reunalista tekee myöskin tulevaisuuden nauharemontista hieman kalliimman, mikäli sellaisen bindauksen kaulaan haluaa.
On siis paljon asioita joiden huomioiminen edesauttaa sitä, että kitara tulee olemaan myös jatkossa kovassa käytössä ja muutoinkin toimiva, ehkä myös edullisempi huoltaakkin.
Jos pajalla käy itse oman/omien kitaroiden kanssa ja soittelee-->Rakentaja saa paremmin selville millaista soundia haetaan. Tästä ei ainakaan ole haittaa ja näin voi aika helposti tehdä selväksi millaiseen soittoon soitin tulee.
 
Kun täällä on paljon kerrottu, ettei ole mitään väliä maksaako joku HYVÄ kitara jotain jos sellaisen haluaa ostaa. Ei kuulemma myöskään haittaa, vaikka sellaisen saisi samoilla spekseillä tilattua edullisemminkin...
Musaliikkeessä kun olin hommissa yli 25 vuotta sitten, niin silloin ei ainakaan nuo ns. hyvät yksilöt kiinnostaneet ketään. Ne kiinnosti vain silloin jos ne olivat oikean värisiä. Toki tärkein oli kitaran merkki ja ja malli.
Tämä sama juttu tuli huomattua, olipa kyseessä nuori taikka vanha soittaja. Olipa kyseessä perinteinen tai modernimpi soitin.
Joskus sai tilata uutta kitaraa ja asiakas odotteli useita kuukausia, että sai kitaran oikealla värillä. Eikä siis monesti ollut kyseessä edes mikään handmade soitin. Kaupassa oleva punainen taikka sunburst olisi lähtenyt asiakkeelle vieläpä normaalisoitinta halvemmalla, kun vaihtuvuudenkin kannalta ei ole järkeä varastoon kitaroita kerätä. Tällaista väärän väristä ei edes kokeiltu, vaikka siitä teki vielä sellaisen tarjouksen, ettei sitä tilattua toisen väristä voinut myydä niin halvalla. Asiakas olisi saanut kitaran siis edullisemmin, eikä olisi tarvinnut odottaa mahdollisesti jopa useita kuukausia. Tokailla taisi ainakin olla välillä(joissain kitaroissa) nuo odotusajat aika samaa luokkaa kuin mitä monella kotimaan kitarasepällä on koko kitaran tekeminen.
 
Nyt hyvin monet puhuvat soittimista ja varsinkin noista hyvistä yksilöistä?
Käytetty kuulemma kannattaisi aina ostaa ja kun noita ilmoituksia katselee, niin hinnan noustessa myös tuo hyvän yksilön merkitys kasvaa. Ainakin sellaista myyntipuhetta kerrotaan...
Kuinka moni kitaran ostaja on ihan oikeasti kokeillut(tai ostanut?) myös sellaisiakin yksilöitä, jotka eivät ole värinsä puolesta kiinnostanut?
Kyllä se minullakin ja varmasti kaikilla vaikuttaa, minkä värinen soitin on. Voiko silloin vielä puhua hyvästä yksilöstä, jos edes kokeiluun kelpaa vain muuamalla värillä olava soitin?
 
Youtubesta jos kuuntelee jotain Harley Benton vs. Gibson XXX sounditestäjä--->Niin ei varmaan ole kovinkaan ihme, jos ne erot eivät olekkaan ihan niin suuria kuin kyseisiä soittimia kokeilisi itse jossain ja isommilla volumeilla. Soittotatsista puhumattakaan...

mpekkanen: Kun keskustelu on muuttunut muutamissa kommenteissa jo aika kauaksikin tästä alkuperäisestä, ...................
 
Paljon hyvää asiaa, en kaikkea viitsinyt lainata, mutta tässä sun kirjoituksessa on kyllä vinha perä. Siis ihan omaa käyttäytymistäni vuosien varrelta kun mietin, niin se menee juuri noin. Ensin kaikki ulkomusiikilliset seikat (merkki, malli, valmistusmaa, väri....) olivat niitä kaikkein tärkeimpiä asioita, mutta ajansaatossa ukonäön merkitys on vähentynyt ja nykyisin saatan ostaa jopa sellaisen kitaran jonka väristä, merkistä, tms. en niin kamalasti pidä, jos soitin on hyvä.
 
Mutta tämäkin on vähän muuttuvainen asia. Jos on pitkään soittamatta.... siis todella pitkään (itselläni oli kahdeksan vuoden tauko), niin sitä aloittaa ikäänkuin alusta. Toki soittotaidosta säilyy perusasiat ja silleen, mutta se korvan herkkyys soittamisen tatsin palautuminen ottaa aikaa ja soittimen merkitys on ihan erilainen. Kun kymmenisen vuotta sitten aloin pitkästä aikaa taas soittamaan, niin kävin läpi uudelleen sellaisen tietynlaisen "aloittelijan polun" ja tuli kahlattua kamojakin läpi melkolailla. Ei siinä mitään opin paljon, mutta lopulta päädyin uudelleen samaan loppupäätelmään, jonka periaatteessa olin tietävinänikin..... mutta en sitten oikeasti tiennyt kuitenkaan.
 
Mutta siitä olen varma, että oli kitara kallis tai halpa CS tai stankku, niin siitä soittimesta selviää kaikki mitä tarvitsee tietää. Tarkoitan, että jos ei huomaa eroa kahden kitaran välillä soittotuntumassa soundissa tms. niin sitten tekee sen valinnan hintalapun tai vaikka värin perusteella. Toisaalta jos huomaa eron kahden soittimen välillä, niin sitten ostaa sen paremman, tai sitten sen mihin on varaa ja yrittää parhaansa mukaan tuunata siitä semmoisen kun on hyvä.

Ei se, että saa itse olla mukana, lisää aina arvoa. Jotta se lisäisi arvoa, pitäisi oikeasti tietää, mitä haluaa, eikä vain kuvitella ja luulla haluavansa jotain. Se oma mukanaolo saattaa pahimmassa tapauksessa laskea arvoa (ja jälleenmyyntihintaakin, jos oikein typeriä speksaa). Liian paljon näkee torilla niitä custom kitaroita (ja vahvareita), kun on luultu, että itse speksaamalla tulee arvoa, mojoa ja juuri sitä, mitä haluaa, mutta oikeasti ei sitten ollakaan tiedetty, mitä halutaan.
 
Toisaalta, valmiissa kitaroissa voi olla ominaisuuksia, joita itse ei olisi edes keksinyt haluta tai tiennyt niiden olemassaolosta. Ja valmiissa kitaroissa pääsee testaamaan ominaisuuksia, jotka eivät ole itselle tuttuja. Jos on kokeillut useita kitaroita ja aina tykännyt vaikka tietystä kaulaprofiilista, niin voi mennä ja tilata kitaran sellaisella. Mutta sitten, kun kokeileekin jotain harvinaista profiilia valmiissa kitarassa, tajuaa, että tämä on vielä parempi.
 
Se on todella ikävä myytti, että custom kitara on aina hyvä, tuo lisäarvoa itselle ja on juuri sitä, mitä itse oikeasti haluaa. Asiahan ei missään tapauksessa ole kaikkien kohdalla näin.
 
Ja vielä yksi aspekti, joka lähes kaikilta tuntuu unohtuvan, eli mikä on status/luksusesine. Se on esine, jota ei voi vertailla ominaisuuksien pohjalta, vaan brändiarvon pohjalta. Huippuautot, -laukut, -vaatteet tai kitarat. Ei ne ole, eikä niiden ole tarkoituskaan olla, sen parempia, vaan niiden tarkoitus on nostaa kalliin hinnan avulla omistajansa statusasemaa. Vai meinaako joku, että luksuskello näyttää hintansa verran paremmin aikaa?

...Vai meinaako joku, että luksuskello näyttää hintansa verran paremmin aikaa?
 
Automaatti-Rolex on epätarkempi, kuin 10e maksava patterilla toimiva mikkihiirikello.

Laulava Kylätohtori: Ja vielä yksi aspekti, joka lähes kaikilta tuntuu unohtuvan, eli mikä on status/luksusesine. Se on esine, jota ei voi vertailla ominaisuuksien pohjalta, vaan brändiarvon pohjalta... Ei ne ole, eikä niiden ole tarkoituskaan olla, sen parempia, vaan niiden tarkoitus on nostaa kalliin hinnan avulla omistajansa statusasemaa. Vai meinaako joku, että luksuskello näyttää hintansa verran paremmin aikaa?
 
No... vertailu lipsahti pahasti, luksus taitaa lipua tästä ohi. Jos koskaan pääsee katsomaan jonkun manufaktuurin kellon viimeistelyä ja koneistoa, saattaa ymmärtää kyseessä olevan jotain muutakin kuin vain kurja ajannäyttäjä kuorrutettuna tähtitieteellisellä hinnalla. Mikä tällainen automata sitten voisi olla? Ihan vain sattumanvaraista brändiarvoa?
https://www.jaquet-droz.com/en/news … roz-the-art-mechanical-astonishment
 
TAG Heuer (ei siis vanha Heuer) pitää tyypillisesti sisällään edullisen Sellitan tai ETAn vakiokoneiston, joka muistuttaa viimeistelyltään suunnilleen perunapeltoa. Sellaisen saa kaupasta tonnilla, kahdella. Kyllä se näyttää aikaa kuten kahden kympin Casio tai satasen Polar. Mainituista mikään ole luksusta koskaan nähnyt, kuten ei se Kehä kolmoselta ostettu neliovinen perheauto eikä custom shopin strato. Henkilökohtaisella tasolla ehkä.
 
Rönkkö, Voutilainen tai vaikkapa Jaeger LeCoultre edustavat täysin eri hintaluokkaa ja maailmaa. Sellaisessa kellossa jokainen pieni osa ja ruuvi on käsin hiottu, kiillotettu ja puunattu. Työmäärät ovat isoja. Niitä voisi ehkä paremmin kuvata mekaanisina koruina, jota mieskin voi käyttää. Harvemmin tosin täällä Suomessa.
 
http://www.voutilainen.ch/ - http://ronkkowatches.fi/ - http://www.lacotedesmontres.com/

ituvirtanen: No... vertailu lipsahti pahasti, luksus taitaa lipua tästä ohi. Jos koskaan pääsee katsomaan jonkun manufaktuurin kellon viimeistelyä ja koneistoa, saattaa ymmärtää kyseessä olevan jotain muutakin kuin vain kurja ajannäyttäjä kuorrutettuna tähtitieteellisellä hinnalla. Mikä tällainen automata sitten voisi olla? Ihan vain sattumanvaraista brändiarvoa?
https://www.jaquet-droz.com/en/news … roz-the-art-mechanical-astonishment
 
TAG Heuer (ei siis vanha Heuer) pitää tyypillisesti sisällään edullisen Sellitan tai ETAn vakiokoneiston, joka muistuttaa viimeistelyltään suunnilleen perunapeltoa. Sellaisen saa kaupasta tonnilla, kahdella. Kyllä se näyttää aikaa kuten kahden kympin Casio tai satasen Polar. Mainituista mikään ole luksusta koskaan nähnyt, kuten ei se Kehä kolmoselta ostettu neliovinen perheauto eikä custom shopin strato. Henkilökohtaisella tasolla ehkä.
 
Rönkkö, Voutilainen tai vaikkapa Jaeger LeCoultre edustavat täysin eri hintaluokkaa ja maailmaa. Sellaisessa kellossa jokainen pieni osa ja ruuvi on käsin hiottu, kiillotettu ja puunattu. Työmäärät ovat isoja. Niitä voisi ehkä paremmin kuvata mekaanisina koruina, jota mieskin voi käyttää. Harvemmin tosin täällä Suomessa.
 
http://www.voutilainen.ch/ - http://ronkkowatches.fi/ - http://www.lacotedesmontres.com/
 
Mun mielestä joku Gibson CS/R ei oikein sovi mun käsitykseen luksustuotteesta. Luksuksukseen kuuluu tietenkin korkea laatu ja erityisyys jota saadaan käsityöllä ja pienillä valmistuserillä ja korkealla hinnalla, mutta korkeakin hinta pitää perustella ei riitä, että on kallis sen pitää huokua myös erityistä laatua ja nimenomaan ainutlaatuisuutta. Tärkein ominaisuus luksuksessa on, että se on lähtökohtaisesti täysin turhaa. Luksusta voi olla kallis ja harvinainen valmistusmateriaali tai vaikkapa jonkun huippukorusepän käsityönä tekemät koristukset, mutta tai koko tuotekin voi olla täysin turha kuten vaikkapa kello tai joku muu koru. Kitara ei ole turha, mutta kitaran koristeet ovat turhia. Näin ollen Gibson CS/R ei ole luksusta koska se on olennaisesti ihan samanlainen kuin perusmallin stankkukin. Se mikä siinä on erikoista on kätketty ja vaikuttaa sen toimintaan (ei siis ole turhaa, vaan se tekee jotain mitä stankku ei tee), mutta sitä ei voi tunnistaa erityiseksi vain katselemalla, vaan erityisyys paljastuu vasta kun sillä soittaa. Ja se erityisyys ei ole luksusta vaan tuo lisäarvon työkaluna.

hallu: Mun mielestä joku Gibson CS/R ei oikein sovi mun käsitykseen luksustuotteesta. Luksuksukseen kuuluu tietenkin korkea laatu ja erityisyys jota saadaan käsityöllä ja pienillä valmistuserillä ja korkealla hinnalla, mutta korkeakin hinta pitää perustella ei riitä, että on kallis sen pitää huokua myös erityistä laatua ja nimenomaan ainutlaatuisuutta. Tärkein ominaisuus luksuksessa on, että se on lähtökohtaisesti täysin turhaa. Luksusta voi olla kallis ja harvinainen valmistusmateriaali tai vaikkapa jonkun huippukorusepän käsityönä tekemät koristukset, mutta tai koko tuotekin voi olla täysin turha kuten vaikkapa kello tai joku muu koru. Kitara ei ole turha, mutta kitaran koristeet ovat turhia. Näin ollen Gibson CS/R ei ole luksusta koska se on olennaisesti ihan samanlainen kuin perusmallin stankkukin. Se mikä siinä on erikoista on kätketty ja vaikuttaa sen toimintaan (ei siis ole turhaa, vaan se tekee jotain mitä stankku ei tee), mutta sitä ei voi tunnistaa erityiseksi vain katselemalla, vaan erityisyys paljastuu vasta kun sillä soittaa. Ja se erityisyys ei ole luksusta vaan tuo lisäarvon työkaluna.
 
Voihan luksuslaukkuakin käyttää kuten normi laukkua ja usein käytetäänkin, että kaikki näkevät sen. Analogia siis ihan sama kuin cs Gibsonissa. Sanoin kellot tai vaatteet. Ne, kuten muutkin luksustuotteet, ovat turhia, jos ne tekee turhiksi tai sitten niitä voi käyttää käyttöesineenä.
 
Vaikea jotain kymppitonnin cs Gibsonia on nähdä hintaansa verran normi stankkua parempana. Jos jätetään mojokertoimet pois.
 
Luksustuotteen määritelmä on (mielestäni) ennemmin kallis hinta (tai harvinaisuus, mikä yleensä näkyy kalliina hintana), jolla on tarkoitus leveillä muille ja nostaa omaa statustaan muiden yläpuolelle. Mulla on tällainen, olen teitä varakkaampi ja menestyneempi ihminen. Luksustuote ei voi olla sellainen, mikä on kaikkien saatavilla.
 
Ps. Ei ollut tarkoitus pahottaa kelloihmisten mieliä. Ei mulla mitään (kalliitakaan) kelloja vastaan ole. Hienojahan ne ovat. :)

Laulava Kylätohtori: Luksustuotteen määritelmä on (mielestäni) ennemmin kallis hinta (tai harvinaisuus, mikä yleensä näkyy kalliina hintana), jolla on tarkoitus leveillä muille ja nostaa omaa statustaan muiden yläpuolelle. Mulla on tällainen, olen teitä varakkaampi ja menestyneempi ihminen. Luksustuote ei voi olla sellainen, mikä on kaikkien saatavilla.
 
Tuo määritelmä saa kaikki luksustuotteiden käyttäjät vaikuttamaan epäkypsiltä mulkuilta. Asia ei voi olla noin yksinkertainen :D

Laulava Kylätohtori: Luksustuotteen määritelmä on (mielestäni) ennemmin kallis hinta (tai harvinaisuus, mikä yleensä näkyy kalliina hintana), jolla on tarkoitus leveillä muille ja nostaa omaa statustaan muiden yläpuolelle. Mulla on tällainen, olen teitä varakkaampi ja menestyneempi ihminen. Luksustuote ei voi olla sellainen, mikä on kaikkien saatavilla.
 
Onkohan Räikkönen mulkku, ku se ajaa Ferrarilla leveilläkseen muille? ;)

Jos jättää nuo kello ja muut luksusjutut pois, niin eikös _kaikki_ soittimet pitäisi hommata ihan soittoon ja tarpeeseen?
 
Se, että hommaako joku sitten sen kitaransa seinälle vai tuleeko se soittoon-->On käytännössä toinen homma.
 
Varmaan tuollaisen custom soittimen(joka voi olla siis edullisempi kuin vastaava ns. alkuperäinen amerikan esikuvansa) hankinta tulee vasta sitten eteen/harkittavaksi, kun on käyttänyt jo itselle hyväksi havaittuja kitaroita huollossa. Ei kukaan ole kehoittanut ostamaan mitään tilaustyösoitinta vielä sen ensimmäisen sähkökitarankaan jälkeen.
 
Jos torilla on noita kotimaisien pajojen custom kitaroita, niin on niitä kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin muita käytettyjä soittimia samassa hintaluokassa.
Ei sitä custom kitaraa tarvitse edelleenkään tilata niin älyttömänä, ettei sitä saa koskaan hävitettyä, vaikka eihän noita kokeeksi kannata tilata.
Ei kokeeksi kannata myöskään ostaa Fenderin, Gibsonin tai minkään muunkaan merkkisiä soittimia--->Jos jo ostovaiheessa arvelee, ettei sillä tule kuitenkaan niin soitettua.
 
Custom kitaran tilausta tehtäessä siitä maksetaan yleensä joku 25-40% ennakkomaksu. Loppu hoidetaan sitten kun kitara on valmis tai voihan sitä maksaa erissä aina siihen asti kun soitin on valmis.
Jos haluaa vaikka jouluksi 2019 itselleen lahjaksi 3000 euron soittimen, niin siihen ei tarvitse mitään pikavippiä, aktiivirahaa tms.
Varmasti usealle soitinsepälle kyllä käy se että kitaran haluaa vaikka esim. vuoden päästä, kuin sen pitäisi olla valmis jo ensi kuussa. Jälkimmäinenhän ei ole yleensä edes mahdollista.
Sen custom kitaran voi ostaa jopa ihan työttömyysrahoilla jos ei tupakoi, ryyppää tai käytä rahaa johonkin muuhun "turhaan".
Itsekkin olen näin joskus hankkinut soittimen ja en olisi voinut rahalla ostaa saman hintaista soitinta siis kaupasta suoraan, ettei nuo niin luksusta ole välttämättä.
 
Nyt kuitenkin ollaan eläkkeellä ja terveydellisistä syistä on bänditouhut jääneet. Akustiset soittimet ovat enemmän soitossa ja soitto muutenkin enemmän sellaista terapiaa...

Laulava Kylätohtori: Voihan luksuslaukkuakin käyttää kuten normi laukkua ja usein käytetäänkin, että kaikki näkevät sen. Analogia siis ihan sama kuin cs Gibsonissa. Sanoin kellot tai vaatteet. Ne, kuten muutkin luksustuotteet, ovat turhia, jos ne tekee turhiksi tai sitten niitä voi käyttää käyttöesineenä.
 
Vaikea jotain kymppitonnin cs Gibsonia on nähdä hintaansa verran normi stankkua parempana. Jos jätetään mojokertoimet pois.
 
Luksustuotteen määritelmä on (mielestäni) ennemmin kallis hinta (tai harvinaisuus, mikä yleensä näkyy kalliina hintana), jolla on tarkoitus leveillä muille ja nostaa omaa statustaan muiden yläpuolelle. Mulla on tällainen, olen teitä varakkaampi ja menestyneempi ihminen. Luksustuote ei voi olla sellainen, mikä on kaikkien saatavilla.
 
Ps. Ei ollut tarkoitus pahottaa kelloihmisten mieliä. Ei mulla mitään (kalliitakaan) kelloja vastaan ole. Hienojahan ne ovat. :)
 
Voi käyttää, mutta luksuslaukku on kuin luksuskello se luksuskello näyttää ajan samalla tavalla kuin halvempikin kello ja se luksus laukku ajaa asiansa samalla tavalla kuin halvempikin laukku. Tahtoo sanoa, että se lisäarvo ei tule niiden suorituskyvyssä vaan se luksus on jotakin sellaista joka on turhaa, mutta nostaa silti niiden arvoa ja haluttavuutta. Esimerkiksi joku vaikka krokotiilin nahka siinä laukussa on luksusta ja vaikka jokin arvokas metalli tms. on luksusta siinä kellossa. CS kitarassa ei ole lisäarvoa vaan se arvo on leivottu siihen niinkö sisälle siis että se soi eri tavalla tms. minusta esimerkiksi autossa luksusta on vaikkapa nahkapenkit, mutta ei se eroa käytössä mitenkään kangaspenkkisestä autosta.
 
Mutta on jokseenkin turha vängätä siitä mikä on luksusta kun telkkarissa luksustutkijakin totesi ensimmäisenä, että luksus on hyvin subjektiivinen asia ja eri ihmiset pitävät eri asioita luksuksena. Yhden luksus on toiselle arkea. Toisen ylellisyystuote on toiselle vain työkalu.
 
Ihan sama juttu kitaroissakin. Olennaista ei ole onko CS kitara viiden tonnin arvoinen, olennaisempaa on se minkä arvoinen se viistonnia on.

mpekkanen: Jos jättää nuo kello ja muut luksusjutut pois, niin eikös _kaikki_ soittimet pitäisi hommata ihan soittoon ja tarpeeseen?
 
Se, että hommaako joku sitten sen kitaransa seinälle vai tuleeko se soittoon-->On käytännössä toinen homma.
 
Varmaan tuollaisen custom soittimen(joka voi olla siis edullisempi kuin vastaava ns. alkuperäinen amerikan esikuvansa) hankinta tulee vasta sitten eteen/harkittavaksi, kun on käyttänyt jo itselle hyväksi havaittuja kitaroita huollossa. Ei kukaan ole kehoittanut ostamaan mitään tilaustyösoitinta vielä sen ensimmäisen sähkökitarankaan jälkeen.
 
Jos torilla on noita kotimaisien pajojen custom kitaroita, niin on niitä kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin muita käytettyjä soittimia samassa hintaluokassa.
Ei sitä custom kitaraa tarvitse edelleenkään tilata niin älyttömänä, ettei sitä saa koskaan hävitettyä, vaikka eihän noita kokeeksi kannata tilata.
Ei kokeeksi kannata myöskään ostaa Fenderin, Gibsonin tai minkään muunkaan merkkisiä soittimia--->Jos jo ostovaiheessa arvelee, ettei sillä tule kuitenkaan niin soitettua.
 
Custom kitaran tilausta tehtäessä siitä maksetaan yleensä joku 25-40% ennakkomaksu. Loppu hoidetaan sitten kun kitara on valmis tai voihan sitä maksaa erissä aina siihen asti kun soitin on valmis.
Jos haluaa vaikka jouluksi 2019 itselleen lahjaksi 3000 euron soittimen, niin siihen ei tarvitse mitään pikavippiä, aktiivirahaa tms.
Varmasti usealle soitinsepälle kyllä käy se että kitaran haluaa vaikka esim. vuoden päästä, kuin sen pitäisi olla valmis jo ensi kuussa. Jälkimmäinenhän ei ole yleensä edes mahdollista.
Sen custom kitaran voi ostaa jopa ihan työttömyysrahoilla jos ei tupakoi, ryyppää tai käytä rahaa johonkin muuhun "turhaan".
Itsekkin olen näin joskus hankkinut soittimen ja en olisi voinut rahalla ostaa saman hintaista soitinta siis kaupasta suoraan, ettei nuo niin luksusta ole välttämättä.
 
Nyt kuitenkin ollaan eläkkeellä ja terveydellisistä syistä on bänditouhut jääneet. Akustiset soittimet ovat enemmän soitossa ja soitto muutenkin enemmän sellaista terapiaa...
 
Tuohan tarkoittaa sitä, että vaikkapa 5000 euroa maksava Ruokangas vuoden toimitusajalla voisi ostaa 2000 euroa käteen tilausta tehdessä ja 250 euroa kuussa niin vuoden päästä voi hakea oman kitaran pois. Enpä tiedä, kuulostaa jopa houkuttelevalta idealta. Jos myisin Ibanez AR300 ja Tokai LC85 ja Yamaha SA2200 pois, niin saisin käsirahan ja 250 kuussa on tietenkin köyhälle pidempi penni kun heti arvaisi, mutta se voisi olla hoidettavissa...... hmmmm..... pitäisiköhän laittaa tilausta sisään :-D ..... jaajaa saisin ostettua itselleni makean 50vuotispäivälahjan :-)....... ehkä mietin tätä vielä kuitenkin.