![]() 19.11.2018 10:04:12 (muokattu 19.11.2018 10:48:31) | |
---|---|
Tuli tehtyä kaupat 90-luvun loppupuolen AM standard stratocasterista. Kaupat tehtiin ns. "etänä" joten en päässyt tarkistamaan kitaraa ennen maksua. Asiallinen myyjä kuitenkin lupasi purkaa kaupat jos kitara ei jostain syystä miellytä. Ajattelin ensitöikseni tarkistaa kitaran aitouden. Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Pelkkä logo ja sarjanumero ei käsittääkseni takaa mitää koska sehän on helppo väärentää? Sen verran tutkin internettiä että esim. elektroniikasta näkisi helposti onko kiinalainen vai jenkki? Kaularaudan kolon materiaali lavan päässä kertoo ilmeisesti jotain? Kaulataskun leimat? Paino? Vaneri painaa, basswood taas kevyttä. Netti kertoo että painon pitäisi olla leppäbodyllä melko tarkkaan 8lbs (~3.4kg) Ja yleisesti viimeistelyn taso? Olisiko vielä jotain mikä kannattaisi tarkistaa? Ei ole mikään epäluottamuslause myyjää kohtaan, mutta koska hän ei itse osannut kertoa enempää (muutakuin sen että aito on) niin edellämainitut toimenpiteet ajattelin tehdä. Ostin kitaran ikäänkuin sijoitusmielessä. Kiinalainen kun ei paljoa arvoa kerää vaikka seuraavat 20v. kypsyttäisi. -säätö ei lopu koskaan | |
![]() 19.11.2018 17:55:17 | |
Matoleka: Tuli tehtyä kaupat 90-luvun loppupuolen AM standard stratocasterista. Kaupat tehtiin ns. "etänä" joten en päässyt tarkistamaan kitaraa ennen maksua. Asiallinen myyjä kuitenkin lupasi purkaa kaupat jos kitara ei jostain syystä miellytä. Ajattelin ensitöikseni tarkistaa kitaran aitouden. Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Pelkkä logo ja sarjanumero ei käsittääkseni takaa mitää koska sehän on helppo väärentää? Sen verran tutkin internettiä että esim. elektroniikasta näkisi helposti onko kiinalainen vai jenkki? Kaularaudan kolon materiaali lavan päässä kertoo ilmeisesti jotain? Kaulataskun leimat? Paino? Vaneri painaa, basswood taas kevyttä. Netti kertoo että painon pitäisi olla leppäbodyllä melko tarkkaan 8lbs (~3.4kg) Ja yleisesti viimeistelyn taso? Olisiko vielä jotain mikä kannattaisi tarkistaa? Ei ole mikään epäluottamuslause myyjää kohtaan, mutta koska hän ei itse osannut kertoa enempää (muutakuin sen että aito on) niin edellämainitut toimenpiteet ajattelin tehdä. Ostin kitaran ikäänkuin sijoitusmielessä. Kiinalainen kun ei paljoa arvoa kerää vaikka seuraavat 20v. kypsyttäisi. Jos haluaa olla täysin varma, pitää tarkastella ihan kaikkea ja tämän lisäksi kaiken on sovittava kokonaiskuvaan. Ja jos jokin ei sovi kuvaan, luokitellaan se miltein aina feikiksi. Leimohin ja sarjanumeroihin ei voi enää nykyään luottaa ollenkaan. Kaulataskussa pitää tarkastella maalaamattomia ja maalattuja kohtia, leimoja ja muita merkkejä. Jyrsin jäljet ja onko merkkejä #vanhuudesta" jne jne. Painossa on niin paljon heittoa, etten siitä välittäiäsi, jos ei ole sitten ihan törkeen kevyt tai painava. Käytetty puu on tietysti yksi hyvä kohta huomata feikit. Vaneria ja käsittääkseni basswoodiakaan ei ole koskaan käytetty. Puun värivaihtelu taas voi vaihdella aidoissakin. Yksi vähäiselle huomiolle monella jää kitaran likaisuus. Olen nähnyt monta kuvaa todella vanhoista Stratoista, jotka näyttävät täydellisiltä ja kaikki vannoo aidoiksi, mutta kitarat on täysin puhtaita ja pölyttömiä. Tämähän on täysin mahdotonta ja minusta varma merkki feikkiydestä. jne jne. Postaa pari isoa ja tarkkaa kuvaa niin tälläkin palstalla varmaan moni voi auttaa. Täällähän on montakin Strato asiantuntijaa. | |
![]() 19.11.2018 20:04:29 | |
Minulla oli 90-luvulla kaksi jenkki Fenderin stratoa. Tämän lisäksi niitä on tullut soitettua ja hypisteltyä kavereilla ja liikkeissä... Molemmat minun leppä runkoiset olivat varmaan lähempänä 4 kiloa kuin tuota 3,4 kiloa painoltaan. Myös joitakin 80-luvulla tehtyjä AM STD malleja on käynyt käsissä ja ne ovat olleet enemmän tuota lähes 4 kilon painoa. Ei ole leppäkään siis aina ihan samanlaista painoltaan... Yksi juttu on myös tuo kitaran vaalea vaahtera ja enemmänkin sen ikääntyminen. Niin minun kuin muutamien kavereidenkin 80-luvun Fendereissä oli jo 90-luvulla tuo kaulan vaahtera tai oikeasti se lakka aika keltaista. Alkujaan väri oli kuitenkin enemmän sellainen koivun taikka käsittelemättömän puun värinen, toki siinä se lakka oli, mutta ajan myöstä se siis kellastui. Torilla on paljon esim. Tokai, Greco ja vaikka Fenderin kitaroita, jotka myyjän mukaan ovat vaikka 80-luvulta. Kuitenkin noiden kitaroiden vaahtera on kuin uudesta soittimesta... Tällöin soitin on joko hiottu ja lakattu uudelleen puulle taikka sitten se EI OLE oikeasti ihan niin vanha kuin myyjä väittää/luulee. Jos se kaula olisikin hiottu, niin se logo/dekaali pitäisi myös laittaa uudestaan sinne puun ja lakan väliin. Ainakin itselle tulee väkisin silloin mieleen, että jos yksi asia ei pidä ihan täysin paikkansa...niin voi olla ettei ne kaikki muutkaan jutut ole niin kuin väitetään. Voi olla niinkin, että myyjä on hyvässä uskossa sen ostanut sellaisena kuin itse sitä myy. Vastuun siirtämänen edelliselle omistajalle ei kuitenkaan muuta sitä soitinta, tiesipä myyjä sen aitoudesta tai ei. Ostajan on siis hyvä tietää, mitä on mahdollisesti ostamassa. Onneksi noita AM STD malleja on käytettynä varsin paljon myynnissä. Alta tonnin taitavat olla ja pienoisista speksien heitoista huolimatta ne ovat melkoisen samanlaisia. | |
![]() 19.11.2018 20:07:35 | |
Olen omistanut meksikolaisia standardeja, yhden classicin sekä USA standardeja. Mielestäni nuo ovat samanlaisia ritsoja kaikki. (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
![]() 19.11.2018 20:34:28 (muokattu 19.11.2018 20:36:00) | |
LaMotta: Olen omistanut meksikolaisia standardeja, yhden classicin sekä USA standardeja. Mielestäni nuo ovat samanlaisia ritsoja kaikki. Kyllähän asian voi provosointimielessä noinkin nähdä ;D Fenderit on jo suunnitteluvaiheessa kehitetty semmoisiksi, että kaikki turhanaikainen ja hintaa tarpeettomasti nostava räpläys on jätetty pois. On panostettu toimivaan ja tarkoituksenmukaisuudessaan eleganttiin kokonaisuuteen. En ole musiikin asiantuntija. | |
![]() 19.11.2018 20:36:55 | |
Kefiiri: Fenderit on jo suunnitteluvaiheessa kehitetty semmoisiksi, että kaikki turhanaikainen ja hintaa tarpeettomasti nostava räpläys on jätetty pois. On panostettu toimivaan ja tarkoituksenmukaisen eleganttiin kokonaisuuteen. No onhan se moneen kertaan jo täälläkin todettu, että suunnittelufilosofiana on ollut vain mahdollisimman halvalla tekeminen, raaka-aine hävikin minimointi jne. (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
![]() 19.11.2018 20:50:07 | |
LaMotta: No onhan se moneen kertaan jo täälläkin todettu, että suunnittelufilosofiana on ollut vain mahdollisimman halvalla tekeminen, raaka-aine hävikin minimointi jne. Kyllä vaan, helpompi kasaus, vaivattomampi korjaus... ja edullisempi soitin kuin monella kilpailijalla. Funktionaalisuus ei ole mielestäni ollenkaan halveksittava juttu, vallankin jos se saadaan toteutettua tinkimättä estetiikasta. En ole musiikin asiantuntija. | |
![]() 19.11.2018 20:51:33 | |
Kefiiri: Kyllä vaan, helpompi kasaus, vaivattomampi korjaus... ja edullisempi soitin kuin monella kilpailijalla. Mitähän kilpailijoita mahtoi olla 50-luvulla? (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
![]() 19.11.2018 20:54:34 (muokattu 19.11.2018 20:55:35) | |
Kyllä niitä kaikenlaisia jatsikitaran valmistajia oli, eikä tämä ollut kuitti Gibsonille... Gretsch esimerkiksi oli varmaan kehissä jo Straton syntymän aikoihin. Rickenbacker? En ole musiikin asiantuntija. | |
![]() 19.11.2018 20:55:40 | |
Matoleka: Tuli tehtyä kaupat 90-luvun loppupuolen AM standard stratocasterista. (...) Ostin kitaran ikäänkuin sijoitusmielessä. Kiinalainen kun ei paljoa arvoa kerää vaikka seuraavat 20v. kypsyttäisi. Ei pahalla, ja onnea odotukseen. Mutta olisin kyllä yllättynyt jos mikä tahansa muu kuin täysin originaali ja huimaavan minttukuntoinen ysiköötluvun lopun AmStankku nousisi arvossa moninkertaiseksi nykyisten pre-CBS-vintagemallien tapaan. Hyvä taustatarina (Hendrixin serkun kaverin kitara) voi auttaa muutaman kympin, mutta sellainen taitaa puuttua. Aitoudesta kannattaa kysellä ison kuvanipun kanssa. Esimerkiksi täällä mnetissä, tai ulkomailla esimerkiksi strat-talk.com tai forums.fender.com. | |
![]() 19.11.2018 21:11:40 (muokattu 19.11.2018 21:21:12) | |
^ no mulle riittää että kitara säilyttää arvonsa. Se on jo minun logiikalla sijoitus. Ei tässä kuuta kurkotella. Vaikka omaan silmään täysin mintusta puhutaankin. Nauhoista juuri ja juuri näkee että joskus on soitettu. Kylpytakki ja silkkihanskat kädessä. Muutaman kuvan otin mutta laitan parempia kun seuraavan kerran otan auki. Ehdin jo säätää kitaran mieleisekseni joten ihan heti en sitä nyt pura. Sen verran kuitenkin, että hyvin orginaalin näköistä leimaa ja merkkiä ymsyms. kaulasta ja bodystä paljastui että ihan aidon asian äärellä ollaa:) + että kaikki netistä kaivamani tieto täsmää tuon ikäluokan standard stratoihin. Ja kiitos muillekkin vastanneille! Palaan asian tiimoille taas kun ehdin tarkemmin perehtymään asiaan. -säätö ei lopu koskaan | |
![]() 19.11.2018 21:20:08 | |
mpekkanen: Yksi juttu on myös tuo kitaran vaalea vaahtera ja enemmänkin sen ikääntyminen. Niin minun kuin muutamien kavereidenkin 80-luvun Fendereissä oli jo 90-luvulla tuo kaulan vaahtera tai oikeasti se lakka aika keltaista. Alkujaan väri oli kuitenkin enemmän sellainen koivun taikka käsittelemättömän puun värinen, toki siinä se lakka oli, mutta ajan myöstä se siis kellastui. Torilla on paljon esim. Tokai, Greco ja vaikka Fenderin kitaroita, jotka myyjän mukaan ovat vaikka 80-luvulta. Kuitenkin noiden kitaroiden vaahtera on kuin uudesta soittimesta... Lakan kellastumiseen vaikuttaa valtavasti lakan tyyppi ja se, kuinka paljon kitara on nähnyt aurinkoa. Laukussa hibernoiva kitara tuskin kovin nopeasti tummuu. | |
![]() 19.11.2018 21:39:50 | |
LaMotta: No onhan se moneen kertaan jo täälläkin todettu, että suunnittelufilosofiana on ollut vain mahdollisimman halvalla tekeminen, raaka-aine hävikin minimointi jne. Funktionaalisen design on usein parasta. Leon filosofia on ollut hieman syvällisempi. Tuskinpa mahdollisimman halvalla tehdystä kitarasta olisi tullut maailman ikonisinta kitaraa. Näkeehän tuon toki esimerkiksi tallasta sekä mikkien ja potikoiden määrästä, että funtionaalisuus on ollut vahvana läsnä - aivan kuten Leon kaikissa tuotteissa. | |
![]() 19.11.2018 21:43:18 (muokattu 19.11.2018 21:44:31) | |
Mikko1978: Funktionaalisen design on usein parasta. Leon filosofia on ollut hieman syvällisempi. Tuskinpa mahdollisimman halvalla tehdystä kitarasta olisi tullut maailman ikonisinta kitaraa. Näkeehän tuon toki esimerkiksi tallasta sekä mikkien ja potikoiden määrästä, että funtionaalisuus on ollut vahvana läsnä - aivan kuten Leon kaikissa tuotteissa. No jossain määrin ehkä mutta jos tarkastellaan niitä 50-luvun ratkaisuja niin ei esim montaa metallista valuosaa, vaan kantattua peltiä jne, virityskoneiston kuoret, tallapalat ja koko talla. Suora kaula/lapan on vaan pelkkää aineen säästöä. (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
![]() 19.11.2018 21:46:02 | |
LaMotta: No onhan se moneen kertaan jo täälläkin todettu, että suunnittelufilosofiana on ollut vain mahdollisimman halvalla tekeminen, raaka-aine hävikin minimointi jne. Olet täydellisen väärässä. Kannattaisi ottaa asioista selvää ennen kuin kirjoittelee, mitä sattuu. Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. | |
![]() 19.11.2018 21:49:40 (muokattu 19.11.2018 21:52:30) | |
Laulava Kylätohtori: Olet täydellisen väärässä. Kannattaisi ottaa asioista selvää ennen kuin kirjoittelee, mitä sattuu. En voi mitään sille kun ei ole teknistä silmää. Kylätohtori voi sentään tutkia soittimia stetoskoopilla ja korvatähystimellä. (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
![]() 19.11.2018 22:28:04 | |
LaMotta: En voi mitään sille kun ei ole teknistä silmää. Kylätohtori voi sentään tutkia soittimia stetoskoopilla ja korvatähystimellä. Tarkoitus oli tehdä mahdollisimman hyvä, mutta samalla mahdollisimman helppo ja halpa tuottaa. Täydellisen eri asia kuin yrittää tehdä vain halvalla. Olisihan se kitara ollut aivan erilainen, jos tarkoitus olisi vain tehdä mahdollisimman halvalla. Leo testautti ratkaisujaan oikeilla muusikoilla ja kuunteli ammattimuusikoiden palautetta muutenkin. Miksikö? No varmaan saadakseen hintaa alas, eikö? :D Vaikka sä et stratosta tykkää, niin kannata silti kaikenlaista huuhaata kirjoitella. Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. | |
![]() 19.11.2018 23:07:39 | |
LaMotta: No jossain määrin ehkä mutta jos tarkastellaan niitä 50-luvun ratkaisuja niin ei esim montaa metallista valuosaa, vaan kantattua peltiä jne, virityskoneiston kuoret, tallapalat ja koko talla. Suora kaula/lapan on vaan pelkkää aineen säästöä. No Klusoneitahan ne aikakauden virittimet usein olivat - myös Gibsonissa. Vai olivatko Gretschin pellinpalalle kasatut avotunerit jotenkin arvokkaammat? Jaa kantattua peltiä Straton tallan block sitten on. Leon suora lapa oli aikakautenaan ihan ykkösdesign. Siinä missä Giibsoneiden vinkkelilapa on edelleenkin onnettoman herkkä tippumaan lattialle ja ehjänäkin taipuvainen vireongelmiin, niin Leo teki paljon paremman lavan vähemmällä vaivalla. Se on sitä fiksua insinöörityötä. | |
![]() 19.11.2018 23:23:59 | |
Kyllähän stratocaster oli aikoinaan ihan moderni peli ja ei kyseinen soitin ole vieläkään ihan täysin vanhentunut. Siihen kylläkin vaikuttaa ihan ne soittajat ja ainakin Fenderiltä löytyy stratocastreissakin ihan älyttömästi eri variaatioita. On monessa hintaluokassa ja monenlaista stratoa, jos sellaista haluaa. Stratocastreriin laitettiin viistettä, kun jotkut Esquire/Broadcaster jne. telemiehet tällaista toivoivat. 50-luvulla oli vahvistimet myös aika paljonkin toisenlaisia kuin nykyään. Joku volume ja tone saattoi löytyä, mutta ei useampia kanavia jne. säätimiä. Siksipä kitaraan haluttiin enemmän vaihtoehtoja soundiin. Alkuun 3-asentoinen kytkin ja etumikille sekä keskimikille oma tone ja tallamikki ilman tonea. Tämä onkin varsin näppärä yhdistelmä, koska näin saa tallamikistä enemmän purevuutta ja erottuvuutta sinne soolosoittoon. Nykyään monet soittavat sähkökitaraa, niin että tallamikki on lähes kokoajan käytössä ja muita/kaulamikkiä käytetään vain jossain sooloissa tai puhtailla soundeilla. Kuka tykkää mitenkäkin... Vibrakampi oli sekin monelle soittajalla ihan mukava homma, siis silloin 50-luvulla mutta näyttää se toimivan edelleenkin. Ei nuo kaikki äskeiset asiat aivan täysin mitään uusia keksintöjä välttämättä olleet, mutta kyllä Fender yritti myös rakenteen ansiosta tehdä mahdollisimman halvalla hyvää ja monipuolista soundia tarjoavan soittimen. Kyllähän stratocaster on ihan selkeästi aivan klassikko peli, mutta on niitä varsin hyviä ja toimivia sähkökitaroita toki muitakin. | |
![]() 01.12.2018 23:01:20 | |
Itsellä suurin osa soitosta tapahtuu kaulamikillä ja ongelmana oli pitkään se, että kompatessa tuli sohaistua mikkivalitsin toiseen asemaan. Ongelma ratkesi vahingossa kun laitoin mikkivaihdon yhteydessä switchin väärinpäin, eli kaulamikki onkin nyt kytkimen alimmassa asennossa. Vahinko, mutta toimiva ratkaisu ollut itselle tuosta "mokasta" eteenpäin. Käyttääkö täällä kukaan muu samaa systeemiä? | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)