Kitarat: kitarakamat ›

Onhan siinä valtava ero, että muistaako ajan ennen mp3-palveluita vai ei. Meikä muistaa vielä ajan, kun musa rajoittui tasan äänitteisiin ja radioon. Nykyset alta parikymppiset eivät muista tommoista aikaa, heille musa on aina ollut hiiren klikkauksen päässä YouTubesta tai muista vastaavista palveluista. On siinä valtava ero siihen aikaan, että äänitteitä piti odottaa ja ostella.
 
Tietenkin se vaikuttaa asennoitumiseen musiikkiin, albumikokonaisuuksiin sun muihin. En minä ymmärrä millaista se olisi ollut, jos viiden vanhasta olisi voinut YouTubesta etsiä (ja löytää) omia suosikkeja. Meikällä se alkoi vasta toisella kymmenellä napstereiden (ei paljoa modeemiliittymillä käytetty meitin taloudessa) ja muiden kautta.

Funkånaut: Onhan siinä valtava ero, että muistaako ajan ennen mp3-palveluita vai ei. Meikä muistaa vielä ajan, kun musa rajoittui tasan äänitteisiin ja radioon. Nykyset alta parikymppiset eivät muista tommoista aikaa, heille musa on aina ollut hiiren klikkauksen päässä YouTubesta tai muista vastaavista palveluista. On siinä valtava ero siihen aikaan, että äänitteitä piti odottaa ja ostella.
 
Tietenkin se vaikuttaa asennoitumiseen musiikkiin, albumikokonaisuuksiin sun muihin. En minä ymmärrä millaista se olisi ollut, jos viiden vanhasta olisi voinut YouTubesta etsiä (ja löytää) omia suosikkeja. Meikällä se alkoi vasta toisella kymmenellä napstereiden (ei paljoa modeemiliittymillä käytetty meitin taloudessa) ja muiden kautta.
 
Minä luulen, että en olisi edes alkanut soittamaan jos kaikki musiikki olisi ollut saatavilla heti hiiren klikkauksen päässä :-). Kersana nimittäin mulle soittaminen oli paljon myös tapa muistaa kuulemani musiikki. Kun ei ollut rahaa levyihin ja levyjä yleensäkin oli niukasti saatavilla pienen kylän valintatalossa, niin musiikki oli pitkälti sitä mitä radiossa kuuli. Radiota tuli siis kuunneltua usein kitara kourassa ja yritti tapailla niitä biisejä lennossa ja musa säilyi sitten siinä mun kitarassa :-D. Todella vääristyneessä muodossa ja itse värkätyillä sovituksilla jotka ilmensivät lähinnä sitä miten itse ymmärsi kuulemansa eikä mitään virallisia sovituksia. Toisaalta sehän se siinä justiinsa on kiinnostavaakin. Kiinostavaa on juurikin keksiä se musa itse uudelleen ei niinkään opetella sitä minkä joku muu on jo keksinyt. Soittajalle kaikki musa on omaa.

hallu: Minä luulen, että en olisi edes alkanut soittamaan jos kaikki musiikki olisi ollut saatavilla heti hiiren klikkauksen päässä :-). Kersana nimittäin mulle soittaminen oli paljon myös tapa muistaa kuulemani musiikki. Kun ei ollut rahaa levyihin ja levyjä yleensäkin oli niukasti saatavilla pienen kylän valintatalossa, niin musiikki oli pitkälti sitä mitä radiossa kuuli. Radiota tuli siis kuunneltua usein kitara kourassa ja yritti tapailla niitä biisejä lennossa ja musa säilyi sitten siinä mun kitarassa :-D. Todella vääristyneessä muodossa ja itse värkätyillä sovituksilla jotka ilmensivät lähinnä sitä miten itse ymmärsi kuulemansa eikä mitään virallisia sovituksia. Toisaalta sehän se siinä justiinsa on kiinnostavaakin. Kiinostavaa on juurikin keksiä se musa itse uudelleen ei niinkään opetella sitä minkä joku muu on jo keksinyt. Soittajalle kaikki musa on omaa.
 
Näinhän se menee. Ajat muuttuvat ja niin sen pitää ollakin. Pysyy musaskene elävänä.
 
Useampien pitäisi muistaa (ja hyväksyä omalla kohdallaan) Abraham Simpsonin sanat. https://www.youtube.com/watch?v=LV0wTtiJygY Itse allekirjoitan. En ymmärrä nykyteinien musaa, muttei mun tarttekaan enkä voikaan. En ole kasvanut samassa ympäristössä. En voi väittää ymmärtäväni, millaista olisi opiskella koulussa missä puolet ovat ulkomaalaistaustaisia pennusta asti kun meikällä oli koulun pari ulko_maalaista yläasteella hämmästelyn aihe.
 
Eikä "perinteinen rokki" ole aina perinteistä ollut, se oli aikanaan uutta ja ihmeellistä. Asia, mikä monilta nostalgikoilta unohtuu. Se oli aikansa (ja paikkansa) tuote siinä missä nykynen sedularäppi, kasarin hevimeteli tai ysärin grunge.

hallu: Minä luulen, että en olisi edes alkanut soittamaan jos kaikki musiikki olisi ollut saatavilla heti hiiren klikkauksen päässä :-). Kersana nimittäin mulle soittaminen oli paljon myös tapa muistaa kuulemani musiikki. Kun ei ollut rahaa levyihin ja levyjä yleensäkin oli niukasti saatavilla pienen kylän valintatalossa, niin musiikki oli pitkälti sitä mitä radiossa kuuli. Radiota tuli siis kuunneltua usein kitara kourassa ja yritti tapailla niitä biisejä lennossa ja musa säilyi sitten siinä mun kitarassa :-D. Todella vääristyneessä muodossa ja itse värkätyillä sovituksilla jotka ilmensivät lähinnä sitä miten itse ymmärsi kuulemansa eikä mitään virallisia sovituksia. Toisaalta sehän se siinä justiinsa on kiinnostavaakin. Kiinostavaa on juurikin keksiä se musa itse uudelleen ei niinkään opetella sitä minkä joku muu on jo keksinyt. Soittajalle kaikki musa on omaa.
 
Juu. Tässä on se pointti, asian ydin.
 
Muuntelu.
 
Musiikkia kuunnellaan, se saattaa degeneroitua, mutta siihen voi tulla jotakin lisää. Se, mitä rockissa on tapahtunut, on juuri nimenomaan degeneraatiota, yksityiskohtien häviämistä, mutta samalla siihen on tullut jotain uutta ja parempaa.

GiovanniDiRondo: Juu. Tässä on se pointti, asian ydin.
 
Muuntelu.
 
Musiikkia kuunnellaan, se saattaa degeneroitua, mutta siihen voi tulla jotakin lisää. Se, mitä rockissa on tapahtunut, on juuri nimenomaan degeneraatiota, yksityiskohtien häviämistä, mutta samalla siihen on tullut jotain uutta ja parempaa.
 
Luojan kiitos on muutakin tarjolla kuin samaa kuolleen hevosen pieksämistä.
 
Tsekkailin pari sekuntia Googlea ja löysin tämmöistä
 
https://www.youtube.com/watch?v=AzWUVZYsO9w (Rion faveloista nykymusaa)
https://www.youtube.com/watch?v=Rp31-sxI8ew (en osaa sanoa mistä päin Afrikkaa tämä tulee, mutta.)
https://www.youtube.com/watch?v=sZMznBshsQM (kenialaista modernia tanssimusaa)
https://www.youtube.com/watch?v=yP_JCDG3Ops (turkkilaista undergroundia Istanbulista)
https://www.youtube.com/watch?v=wsYsTs2cTlM (indonesialaista hiphopia)
 
Onko ikinä uusien vaikutteiden ja inspiraatioiden löytäminen ollut näin helppoa kuin nykyään? Ja kaikissa on jonkin verran omaa paikallistakin soundia mukana, ettei vain larpata 60-luvun keskiluokkaisia brittejä tai 80-luvun Losin asukkeja.
 
E: Se, ettei nykyään löydä hyvää nykymusaa skenestä ku skenestä kertoo lähinnä siitä, ettei edes yritä. Tarttee muiden varmaan pyyhkiäkin.

antnis: Pistolsien aikaan ei voinut edes sanoa paska telkussa ilman kauheata metakkaa. Ei nykyään vanhemmat ajattele, että jokin tuollainen turmelisi nuoret, ei ole mitään sukupolvien välistä kuilua ja hyvä niin. Tavallaan vahinko, että funkolta puuttuu perspektiivi asioihin niin sen trollit eivät ole edes hauskoja :(
 
Samaa mieltä. Musiikki ei jakaudu enää sukupolvien kesken kuten ehkä joskus aikaisemmin. Kyllähän nuoret kuuntelevat nykyäänkin vanhoja klassikoita ja keski-ikäiset kuuntelevat Cheekkiä, joten ei musiikkia voida enää lokeroida sukupolvien mukaan.
 
Funkånaut: Eikä "perinteinen rokki" ole aina perinteistä ollut, se oli aikanaan uutta ja ihmeellistä. Asia, mikä monilta nostalgikoilta unohtuu. Se oli aikansa (ja paikkansa) tuote siinä missä nykynen sedularäppi, kasarin hevimeteli tai ysärin grunge.
 
Itse näkisi, että ei ole sama asia. Kyllähän rokin tarkoitus oli kapinoida vanhempia vastaan toisin kuin nykyään radiopopilla. Ei nykynuorisolla ole enää samanlaista kapinaa vanhempia sukupolvia vastaan, koska ei ole enää tarvetta sellaiselle. Kaikki on sallittua ja varmaan monissa tapauksissa nuoremman polven edustajat voivat olla ahdasmielisempiä ja vanhoillisempia kuin vanhemmat ihmiset.
 
Rock ja musiikki yleensäkin oli joskus enemmän tunne- ja asennejuttu. Nykyinen mainstream kama on genrestä riippumatta lähinnä valjastettu tuottamaan rahaa. Toki artisti itse voi kuvitella omaavansa 'taiteellisen vapauden', mutta kyllähän se on tosiasia, että nämä "radiotähdet" ovat ennemminkin levy-yhtiöiden tuotteita, jotka on laskelmoitu tuottamaan massia. Kuten esim. Cheek - onhan siellä osaamista ja taitoa, mutta se on siellä markkinointi ja rahanteko puolella, taiteellinen puoli onkin sitten ihan jotain muuta.

Laulava Kylätohtori: Rock ja musiikki yleensäkin oli joskus enemmän tunne- ja asennejuttu. Nykyinen mainstream kama on genrestä riippumatta lähinnä valjastettu tuottamaan rahaa. Toki artisti itse voi kuvitella omaavansa 'taiteellisen vapauden', mutta kyllähän se on tosiasia, että nämä "radiotähdet" ovat ennemminkin levy-yhtiöiden tuotteita, jotka on laskelmoitu tuottamaan massia. Kuten esim. Cheek - onhan siellä osaamista ja taitoa, mutta se on siellä markkinointi ja rahanteko puolella, taiteellinen puoli onkin sitten ihan jotain muuta.
 
No jaa, ei The Beatlesin tai Rollareiden imagon muuttaminen johtunut muusta kuin levy-yhtiöiden fyrkan saamisen halusta. Vanhemmat sukupolvet tekivät nuorten kotkotuksilla rahat ennen siinä missä nykyäänkin. Ja tuskin Malcolm McLaren huvikseen massiaan ja vaivojaan Sex Pistolseihin laittoi, kyllä niille oli tuotto-odotukset aikanaankin vaikka anti-kaupallisuudesta paasattiin. Myyntikikka sekin oli.

Funkånaut: No jaa, ei The Beatlesin tai Rollareiden imagon muuttaminen johtunut muusta kuin levy-yhtiöiden fyrkan saamisen halusta. Vanhemmat sukupolvet tekivät nuorten kotkotuksilla rahat ennen siinä missä nykyäänkin. Ja tuskin Malcolm McLaren huvikseen massiaan ja vaivojaan Sex Pistolseihin laittoi, kyllä niille oli tuotto-odotukset aikanaankin vaikka anti-kaupallisuudesta paasattiin. Myyntikikka sekin oli.
 
Ennen ehkä oli erilainen käsitys tästä asiasta. Ajateltiin, että jos musiikki on huonoa, niin se ei mene kaupaksi. Siksi asiat tehtiin mahdollisimman hyvin.
 
Nykyisellään bisnes toimii ihan eri prinsiipeillä, julkisuuden kanssa pelaamisella sun muuta.

GiovanniDiRondo: Ennen ehkä oli erilainen käsitys tästä asiasta. Ajateltiin, että jos musiikki on huonoa, niin se ei mene kaupaksi. Siksi asiat tehtiin mahdollisimman hyvin.
 
Nykyisellään bisnes toimii ihan eri prinsiipeillä, julkisuuden kanssa pelaamisella sun muuta.
 
Kuten Vain Elämää -ohjelma. Miten ihmeessä se on mahdollista, että kaikki alkaa yht'äkkiä tykkäämään artistista, joka on ohjelmassa, vaikka ovat tunteneet sen ja tuotantonsa jo vuosia. Jos em. henkilö olisi oikeasti tykännyt siitä artistista, niin varmaan se olisi kuunnellut sitä aina. Mutta siis se, että pelkästään tuollaisella ohjelmalla saadaa on jengi kuuntelemaan ja artistin ura nousuun, on jollain tavalla täysin käsittämätöntä. Ainakin sitä vasten, että itse kuuntelen musiikkia, josta tykkään ja joka miellyttää - siihen ei ohjelmat tai markkinoinnit vaikuta.
 
Ja toisaalta ymmärtäisin, jos kyse olisi uusista artisteista, joita jengi ole ennen kuullut. Mutta kyse on kaikkein tunnetuimmista ja kulahtaneimmista artisteista, jotka kaikki varmasti tuntee. Suurimman osan uran pituus lasketaan kymmenissä vuosissa. Tekisi taas mieli sanoa ihmisten älykkyydestä jotain, mutta en sano...

Funkånaut: Onhan siinä valtava ero, että muistaako ajan ennen mp3-palveluita vai ei. Meikä muistaa vielä ajan, kun musa rajoittui tasan äänitteisiin ja radioon. Nykyset alta parikymppiset eivät muista tommoista aikaa, heille musa on aina ollut hiiren klikkauksen päässä YouTubesta tai muista vastaavista palveluista. On siinä valtava ero siihen aikaan, että äänitteitä piti odottaa ja ostella.
 
Tästä tuli mieleen kun esikoinen löysi mummolan kaapista VHS kasetin ja ihmetteli mikä se on ja mitä sillä tehdään. Oli hyvin murheellinen kun hänelle selvisi että joskus ei ollut Netflixiä, Youtubea tai Playstation nelosta. Maailma oli analoginen ja mustavalkoinen. :D
 
ps. Hyviä kirjoituksia sulta! Pitää naputella plussia.

Funkånaut:...Onko ikinä uusien vaikutteiden ja inspiraatioiden löytäminen ollut näin helppoa kuin nykyään?...
 
Joku voisi kysyä, onko se koskaan ollut yhtä vaikeaa.
 
Kun minä olin nuor(emp)i, ei ollut mahdotonta törmätä uusiin asioihin satumalta radion ohi kävellessään. Nykyisin voisi oikeastaan sanoa, että jos ei soittolistoille pääsevästä massatuotteesta löydä omaa musiikkiaan, radion voi heittää ikkunasta.
 
Internet toki tarjoaa mahdollisuuden. Miljoonia mahdollisuuksia. Jos tekee ahkerasti hakuja ja kuuntelee koko ajan kaikkea, sieltä löytää. Mutta suurimmalle osalle kääkkäikäisiä (joihin laskisin itsenikin, jos en olisi sisältä ikuisesti puberteetissa) tuo on liian vaivalloista. Myös niihin miljooniin mahdollisuuksiin voi eksyä.
 
Oma ratkaisuni (erinäisten rahantekoon liittyvien vuosien NOVA-kuurin ansiosta) on ollut lopettaa musiikin kuunteleminen käytännössä kokonaan. Se onkin osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Omassa päässäni kuuluvat äänet soivat nykyisin paljon selkeämmin D;
 
Niitä yritän toisinaan toistaa oppimillani keinoilla. Jossain vaiheessa on muutenkin hyvä pysähtyä ja yrittää jalostaa löytämänsä soundimaailma hienommaksi. Jatkuva muutos pelkästään muutoksen takia ei palkitse ketään. Jalostakoot nuorempi väki sitten taas siitä eteenpäin.
 
Sen voisin kuitenkin sanoa, että jos etsii itselleen kapinamusiikkia konemaisesti massatuotettua rahantekotauhkaa kuuntelemalla, saa aikaan vain sellaisia kapinoita joissa kusee ainoastaan omille koivilleen. Jos maailmanvallankumouksen nykyinen tavoite on saada aikaan A Stubbin taivas, voisi olla viisainta jättää se kokonaan tekemättä.
 
Kapinaa tehdessä kun olisi hyvä joskus miettiä, ketä vastaan kapinoi ja miksi. Minun nulikkaikäni punkkareissakin oli paljon "Mä vihaan kaikkee. Mä en vihaa mitään niin paljon ku kaikkee"-tyyppejä. Näiden kapina johti vain kaiken irrallaan ja suojaamatta olevan paskomiseen.
 
Jos nykymaailma on tulos siitä, niin kiitos vaan vitusti pojat ja tytöt. Hyvin te veditte.

Laulava Kylätohtori: Kuten Vain Elämää -ohjelma. Miten ihmeessä se on mahdollista, että kaikki alkaa yht'äkkiä tykkäämään artistista, joka on ohjelmassa, vaikka ovat tunteneet sen ja tuotantonsa jo vuosia. Jos em. henkilö olisi oikeasti tykännyt siitä artistista, niin varmaan se olisi kuunnellut sitä aina. Mutta siis se, että pelkästään tuollaisella ohjelmalla saadaa on jengi kuuntelemaan ja artistin ura nousuun, on jollain tavalla täysin käsittämätöntä. Ainakin sitä vasten, että itse kuuntelen musiikkia, josta tykkään ja joka miellyttää - siihen ei ohjelmat tai markkinoinnit vaikuta.
 
Ja toisaalta ymmärtäisin, jos kyse olisi uusista artisteista, joita jengi ole ennen kuullut. Mutta kyse on kaikkein tunnetuimmista ja kulahtaneimmista artisteista, jotka kaikki varmasti tuntee. Suurimman osan uran pituus lasketaan kymmenissä vuosissa. Tekisi taas mieli sanoa ihmisten älykkyydestä jotain, mutta en sano...
 
Minäkin ajattelin joskus hetken aikaa, ettei ole oikein tai mitä lie sanoa, että tyhmät kuuntelevat paskaa, mutta sitten jouduin olemaan sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä päivästä toiseen ja kun se korrelaation näkee sokeakin niin...yrittäkää vaan estää.

Gabe: Tästä tuli mieleen kun esikoinen löysi mummolan kaapista VHS kasetin ja ihmetteli mikä se on ja mitä sillä tehdään. Oli hyvin murheellinen kun hänelle selvisi että joskus ei ollut Netflixiä, Youtubea tai Playstation nelosta. Maailma oli analoginen ja mustavalkoinen. :D
 
ps. Hyviä kirjoituksia sulta! Pitää naputella plussia.
 
Tästä tuli mieleen, miten oma esikoinen josksus ehkä noin 6 vuotiaana yritti älyluuriin tottuneena saada vanhanaikaista kännykkää toimimaan painelemalla näyttöä sormella. Totesi vaan, että ei tämä toimi. Oli kovin hämmästynyt, kun selitin, että siinä on erilliset napit, mistä painetaan... :D

Laulava Kylätohtori: Kyllähän rokin tarkoitus oli kapinoida vanhempia vastaan toisin kuin nykyään radiopopilla. Ei nykynuorisolla ole enää samanlaista kapinaa vanhempia sukupolvia vastaan, koska ei ole enää tarvetta sellaiselle. Kaikki on sallittua ja varmaan monissa tapauksissa nuoremman polven edustajat voivat olla ahdasmielisempiä ja vanhoillisempia kuin vanhemmat ihmiset.

Tuossahan on jättimäisiä ristiriitaisuuksia. Nykyinen radiopoppihan on mitä parhainta kapinamusaa, kun vanhemmat kuuntelee heviä, metallia, grungea, progea, jazzia tai klassista!
 
Ja aina löytyy kapinoinnin kohteita uusille sukupolville. Ja miten niin ei nykymaailmassa ole tarvetta kapinoinnille? Mitenkäs esim. median syöttämä kokoaikaisen kilpailun, selviytymisen ja jatkoonpääsyn maailma? Kärjistyvät tuloerot ja suuromaisuuksien keskittyminen? Järkyttävän pitkälle edennyt pinnallistuminen, esim. fitness-hömppä. Listasta pystyy helposti tekemään vaikka kuinka pitkän. On tietty sitten mahdollista, että listalla on enemmän tälläisen 50-kymppisen kauhun aiheita kuin nuorempien. :)
 
Ja jos kerran nuoremman polven edustajat ovat monesti ahdasmielisempiä kuin vanhempansa, niin onhan siinäkin tapauksessa kapinan siemenet jo kylvetty.

sustain65: Tuossahan on jättimäisiä ristiriitaisuuksia. Nykyinen radiopoppihan on mitä parhainta kapinamusaa, kun vanhemmat kuuntelee heviä, metallia, grungea, progea, jazzia tai klassista!
 
Joo, mutta näiden lisäksi vanhemmat kuuntelevat myös radiopoppia. Ei se ole mitään pelkästään nuorten kuuntelemaa musiikkia. Sehän siinä itse asiassa kauheinta onkin...
 
Ja aina löytyy kapinoinnin kohteita uusille sukupolville. Ja miten niin ei nykymaailmassa ole tarvetta kapinoinnille? Mitenkäs esim. median syöttämä kokoaikaisen kilpailun, selviytymisen ja jatkoonpääsyn maailma? Kärjistyvät tuloerot ja suuromaisuuksien keskittyminen? Järkyttävän pitkälle edennyt pinnallistuminen, esim. fitness-hömppä. Listasta pystyy helposti tekemään vaikka kuinka pitkän. On tietty sitten mahdollista että listalla on enemmän tälläisen 50-kymppisen kauhun aiheita kuin nuorempien. :)
 
Nämä nyt on tosiaan asioita, joita nuoristo itse harrastaa tai haluaa. :)
 
Tai sanoisin kuitenkin, että rikkautta, pinnallisuutta, itsekeskeisyyttä harrastavat ihmiset ikää katsomatta...

Laulava Kylätohtori: Tai sanoisin kuitenkin, että rikkautta, pinnallisuutta, itsekeskeisyyttä harrastavat ihmiset ikää katsomatta...
 
Ties vaikka seuraava skene musiikissa olisi yhteisöllisyyden toteuttaminen ilmaisten streamien kautta, jota katsellessa jengi ympäri maailmaa on tasa-arvoista. :)

Laulava Kylätohtori: Tästä tuli mieleen, miten oma esikoinen josksus ehkä noin 6 vuotiaana yritti älyluuriin tottuneena saada vanhanaikaista kännykkää toimimaan painelemalla näyttöä sormella. Totesi vaan, että ei tämä toimi. Oli kovin hämmästynyt, kun selitin, että siinä on erilliset napit, mistä painetaan... :D
 
Heh! :D Toinen on tosiaan tämä kosketusnäyttö. :D Kuopus yritti tuohtuneena laittaa pikkukakkosta päälle TV ruutua huitomalla (tabletti ja lasten pelit kovassa huudossa).

Laulava Kylätohtori: Joo, mutta näiden lisäksi vanhemmat kuuntelevat myös radiopoppia. Ei se ole mitään pelkästään nuorten kuuntelemaa musiikkia. Sehän siinä itse asiassa kauheinta onkin...
 
Nämä nyt on tosiaan asioita, joita nuoristo itse harrastaa tai haluaa. :)
 
Tai sanoisin kuitenkin, että rikkautta, pinnallisuutta, itsekeskeisyyttä harrastavat ihmiset ikää katsomatta...
 
Joo, toki monet lasten vanhemmatkin kuuntelee nykyistä radiopoppia. Ei ole kauan kun kuulin tyttäreni Edit oikeaan muotoon: kaverien äitien menevän kesällä Ruisrockiin kuuntelemaan Cheekiä yms. Siis RuisROCKiin :D Pahaa tekee.
 
Eivät lähimainkaan kaikki nuoret palvo (onneksi) noita pinnallisia asioita ja siinä se voikin olla yksi "kapinan" alku, ehkä.
 
Sitten takaisin kitaroihin ja niiden tarpeeseen nykymusiikissa. Taisinkin mainita tuolla jo aiemmin Taylor Swiftin. Hänen viimeisin levynsä ei taida enää sisältää paljonkaan kitarointia, eivät ainakaan ne kappaleet jotka olen kuullut. Viimeistä edellinen (muistaakseni), albumi "Red" taasen on kitaroiden osalta aivan laatusoittoa ja -tuotantoa, kitararaitoja on reippaasti monessa albumin kappaleessa. Eli tuossa, noin yhden artistin kohdalla, saattaa näkyä juuri se, että kitara on saanut väistyä elektronisten soundien alta. Jo tuolla albumilla ja ilmeisesti kutakuinkin täysin nyt. Myyntimääriä en tosin tiedä ja kovia hittejä oli "Red" levylläkin, tosin soundeiltaan "countrymmat" kitarointia sisältävät biisit eivät niitä hittejä tainneet olla, vaan elektronisemmat.
 
Nyt kun kirjoittelen tätä, aloitti taustalla tytär soittelemaan akustisella Ed Sheerania, joka on erittäin menestynyt nykypoppari ja jonka musiikissa kitara on varsin olennainen soitin.

Funkånaut: Ties vaikka seuraava skene musiikissa olisi yhteisöllisyyden toteuttaminen ilmaisten streamien kautta, jota katsellessa jengi ympäri maailmaa on tasa-arvoista. :)
 
Että miljonäärit heittäisivät rahansa pois?
 
Miksi uskon puute vaivaa minua nyt?

sustain65: Joo, toki monet lasten vanhemmatkin kuuntelee nykyistä radiopoppia. Ei ole kauan kun kuulin tyttäreni kaverin menevät kesällä Ruisrockiin kuuntelemaan Cheekiä yms. Siis RuisROCKiin :D Pahaa tekee.
 
Eivät lähimainkaan kaikki nuoret palvo (onneksi) noita pinnallisia asioita ja siinä se voikin olla yksi "kapinan" alku, ehkä.
 

 
Juu mutta ne nuoret, jotka eivät palvo pinnallisuutta ovat enempikin näitä nörttejä. Eivät ne mitään kapinallista musiikkia oikein tee (metalli ei ole kapinaa) tai kapinoi mitenkään muutenkaan.