Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: Tele oli mulle sellainen, en tykännyt sen ulkoasusta yhtään nuorempana mutta nyt se miellyttää minun silmää eniten. Vatsa kasvaa, hiukset lähtee, särön määrä vähenee vuosi vuodelta, tele tuli, vahvistimet pienenee... pitäisikö huolestua?
 
Minä olin ennen että pelkästään strato, mutta nykyään kiinnostaisi tele myös. En ole ihan varma että onko se ulkoasun vai saundin takia, ehkä enemmän saundin vaikka onhan se runkokin omalla tavallaan kiehtova.
 
SG on minusta hieno, mutta kokeilin sitä ja se oli paska soitettava. Tune-o-matic on saatanasta.

varpio: Minä olin ennen että pelkästään strato, mutta nykyään kiinnostaisi tele myös. En ole ihan varma että onko se ulkoasun vai saundin takia, ehkä enemmän saundin vaikka onhan se runkokin omalla tavallaan kiehtova.
 
Tele on kyllä parhautta. Se on sellainen perusmiehen peruskitara ja sopii hyvin vähän kaikkeen, nykyään pötkin Esquirella mikä tuntuu parhaalta tähän asti. Yksi mikki ja kolme vaihetta joilla pötkitään menemään. Eipä sitä paljon muuta kaipaa, minä ainakaan.

Onks tää aihe nyt muokkaantunut muotoon: "Kitaran puiden muotojen vaikutus kitaristin soittohalukkuuteen" tms. ?

zedder: Onks tää aihe nyt muokkaantunut muotoon: "Kitaran puiden muotojen vaikutus kitaristin soittohalukkuuteen" tms. ?
 
Mielekkäämpi aihe lienisi se. Muoto on kuitenkin viksumpi mittari kuin puulaji.

Hyvässä sovussa ja lupsakkaissa tunnelmissa on keskustelu edennyt joka tapauksessa. Se on aiheen huomioiden aika hyvin!

Gabe: Tele oli mulle sellainen, en tykännyt sen ulkoasusta yhtään nuorempana mutta nyt se miellyttää minun silmää eniten. Vatsa kasvaa, hiukset lähtee, särön määrä vähenee vuosi vuodelta, tele tuli, vahvistimet pienenee... pitäisikö huolestua?
 
Sama juttu hiusten ja vatsan osalta, kitaramalleista kelpaa lähes kaikki, en ole kranttu koska vasuritarjonta on mitä on. No Jackson ja hevisuunnikkaat ei ihan toimi tanssimusassa...
 
Ei kai puut voi vaikuttaa vai voiko sittenkin kun kerran niitä täristetään ja uunissa lähes käristetään?
 
Itella on 2 vastakohtaista kitaraa, rimpulan olonen ja kevyt pulttikaula Yamaha Pacifica ja paksu ja painava läpirungon kaulainen Yamaha Sg 2000, eka soi paremmin akustisesti, toka taas on sähkön kera "hieman" parempi. Mitä puuta nuo ovat, vissiin leppä ja mahonki.
 
Molemmista saa hyvän soundin, ainakin mallintavalla tai softilla, vahvistimen kautta Sg vie sata nolla vaikka Pacifican mikit onkin päivitetty parempiin mitä sen originaalit.
 
Sustain lienee se mikä noissa on isoin ero soinnissa, plus tietenkin kokonaisuus, työn laatu,rautaosat,rakenne ylipäätään.
Mutta se että Sg on jumalattoman paksua ja painavaa ja vähintään 35 vuotta vanhaa
puuta, mikä sen vaikutus on, ei voi tietää.
Kiva ois verrata saman ikäseen Les Pauliin, juu tuubissa noita on vertailtu ja hyvin samoissa maailmoissa liikutaan, mutta pitäs ite päästä vertaileen.

Sellaisen havainnon olen tehnyt että hyvin resonoivassa kitarassa ei ole sointivirheitä. Akustisesti elottomassa kitarassa voi olla sähköisesti hyvä saundi, mutta tietyt kielet saattavat soida hyvin epäharmonisesti esim. 4-5 nauhan kohdilta.

Kefiiri: Hyvässä sovussa ja lupsakkaissa tunnelmissa on keskustelu edennyt joka tapauksessa. Se on aiheen huomioiden aika hyvin!
 
Kyllä, olen hieman pettynyt tämän ketjun ulosantiin. Ottakaa nyt jotku vähän matsia, käy tylsäksi näin asiallisen keskustelun seuraaminen. Mnet-keskusteluille tyypillinen draama huutaa poissaolollaan.

Mä luulen että sitä matsia otettiin siinä aikaisemmassa ketjussa sen verran, että asia tuli puolin toisin hyvin selväksi ;D
 
Ei se asia miksikään muuttunu ole tämän sekä aikaisemman ketjun informaation suhteen ainakaan mulla, olen edelleen sitä mieltä mitä olin jo aikaisemmassakin ketjussa enkä meinaa mielipidettäni muuttaa kun ei ole siihen tarvetta.
 
Toki tässäkin ketjussa on kirjoituksia, joista olen eri mieltä mutta en lähde niitä enää ruotimaan, homman on nähty ja todettu ja mielipiteeni on täysin sama kuin aikaisemminkin ;D
 
Enkä mä nyt jaksa harmitella jonkin toisen eriävää mielipidettä kun on ihan tarpeeksi tänään tapeltu tuon Protools 12.1 asennuksen kanssa, joka ei hemmetti vaan toimi.
(Just asentelen takas 12.0 versiota ja toivon, että se toimii).

En ole mitään aiempaa ketjua lukenut, mutta kyllähän se tiedetään että sähkökitaran kohdalla tonewood on uskomus, ja uskomuksille ei skeptikko uhraa aikaansa paljonkaan.

Minusta on ainakin nyt keskustelu huomattavasti perempaa ja mukavampaa luettavaa kuin joskus aikaisemmin.
 
Kaikkihan saavat soittaa sellaisella kitaralla joista itse tykkäävät. Oli sen muoto, väri ja puutkin mitä tahansa.
Varmaan siitäkään ei ole ihan kauheata erimielisyyttä, että melko todennäköisesti hieman kalliimmissa kitaroissa(tai paremmin soitinrakennukseen sopivilla puilla tehdyissä) on puiden merkitys ainakin jonkinlainen niiden vaikutuksesta kitaran luotettavuuteen ja mahdollisesti myös siihen soundiinkin. Eli toimivat vääntymättä kovassakin käytössä.
Bändisoittossa vaikuttaa niin moni asia, ettei yhden soittajan kitaran bodyn vaikutus ole varmaan kokonaisuuden kannalta kovinkaan merkittävä. Soittajalle itselle voi tosin olla suurikin asia, onko kitara mahonkia, saarnea, leppää jne...
Puutakin on kuitenkin monenlaista ja ei varmaan ole niin ihmeellistä, että kaikki palikat eivät ole ominaisuuksiltaan ihan samanlaisia. Kitarassa on myös muitakin osia ja jonkun täytyy myös sekin rakentaa. Tuossa yhtälössä on jo aika paljonkin sellaisia muuttujia, että voisi sanoa mitään absoluuttista jostain puun soundista. Huono rakentaja saa hyvistäkin osista huonon soittimen.
 
Jokainenhan voi satsata siihen kitaraansa ihan niin paljon rahaa kuin haluaa. Pääasia kai se, että on sellainen kitara joka saa soittoa osakseen. Olipa se sitten kallis tai halpa tai jotain siltä väliltä.
 
Joskushan nämä keskustelut olivat sellaisia, että jos jostain ääninäytteistä ei kuullut mitä puuta soitin oli-->Niin niillä ei ollut mitään merkitystä.
Tai että jos ei erottanut stratoa eri body puilla, parista Youtube klipistä--> Niin silloinkaan ei tiennyt asioista mitään ja oli syytä olla hiljaa.
 
Kitarassahan puu tai mahdollisesti joku muukin materiaali vaikuttaa myös siihen soundin ohella muihinkin asioihin. Tietysti ulkonäköön, mutta myös soittimen kestävyyteen ja painoonkin jne...
Monet asiat voivat olla jollekkin vierestä kuuntelevalle ihan se ja sama. Sille soittajalle itselleen voi kuitenkin olla todella suuri ero niillä asioilla, joita ei vaikka kaveri vieressä niitä korvin niin havaitsisikaan.
Jokainen soittaja varmaan kuitenkin soittaa paremmin sellaisella kitaralla mistä itse tykkää, luulisin.
Onko ihan niille kaikille asioille jotain tieteellistä selitystä on minusta aika joutavaa. Koskapa kuitenkin psykologisetkin asiat vaikuttavat.
Kitaran väri vaikuttaa ja varmaan myös monella sekin ketkä omista soittajasuosikeista on soittanut samantyylisellä kitaralla, ehkä.
Moni voi myös tykätä siitäkin, että se oma soitin on täysin uniikki ja toista samanlaista ei ole.
 
Oikeastaan voisi sanoa niinkin, että jos tykkää soittaa pipo päässä niin silloin kannattaa varmaan pitää sellaista, vaikka se ei varmaan ainakaan ihan suoraan vaikuta siihen kitaran soitettavuuteen tai soundiin. Epäsuorasti kylläkin :)

Pakko se on itelleen myöntää, jotta Tellu-fiivöriä pukkaa, tai on pukannut jo hetken, Stratot tuli testattua pitkän kaavan kautta ja todettua yksi toisensa jälkeen, ei oo mun juttu, tiedä sitten onko Telekään, sehän sitten nähdään. Sama juttu noiden fuzzien kanssa, pitkä kiekka tuli heitettyä ja sarjassaan viimeinen läksi Torille, yhden illan testin jälkeen, eikä varmasti ollut purnukoiden laadusta kiinni, eka oli Analogman Sunface NKT275 ja siitä sitten muutama etiäpäin, ei ne selviä jutut ku kattomalla.
Muutama Tele on ollut, mut aika(tai minä) ei ainakaan silloin ollut kypsä. Joku vintakehenkinen kai pitäis olla, tosin ei alle 9,5 radiuksella, eikä vintakenauhoilla. Sellainen K-Line Truxton tossa vähän kuumotteli, mut aika arvokashan se on ja aika tuntematon täälläpäin, et jos ei olekaan mieleen, ei välttis ole se helpoiten hukattava ja se on hyvä pitää mielessä, jos ei lisäoppirahoja halua enää maksella.
Eka Tele oli joskus 80-luvulla, sellainen Fenkun Custom, oisko ollut vuodelta -73, mut enhän mä sellaisen päälle silloin mitään ymmärtänyt, sen siitä muistaa, et lujaa tuli Hiwatt 212 (50w) combon läpi. Lottonen thinline, joku Suhrin modernimpi 3-mikkinen, KooKoo thinline, Melancon 3-mikkinen, siinä ne Telet jotka on olleet, ei yhtään sellaista perinteistä ja kaikki merkit viittaa siihen, että sellainen on tulossa, eikä sen ennustamiseen tarvita kristallipalloa edes. Ehkä se pitää lähteä vähän edukkaammasta liikkeelle, perusbody/mikit/tuhti kaula ruusupuulaudalla, vähän näkis, onko siellä päinkään, kannattaako vaan pysytellä tutussa ja turvallisessa Paulissa.

Viime kädessä se on tosiaan se koko härpäke kun soi tai on soimatta. Mojon vaikutusta ei pidä aliarvioida.

zedder: Onks tää aihe nyt muokkaantunut muotoon: "Kitaran puiden muotojen vaikutus kitaristin soittohalukkuuteen" tms. ?
 
Tästähän voisi hyvinkin johtaa uuden keskustelun jossa jokainen voi tulla kaapista. Olishan se kiva lukea nimimerkin favorite kitaranmuodosta yhdistettynä noin summittaiseen tietoon iästä.
 
Soittaako se 16v mieluiten kulahtaneella stratolla ja onko yli viiskymppinen eniten liekeissä jackson rr:n varressa vai mitä..... Soittohalukkuushan on motivaatiota ja joku tietynlainen kitaramalli jokaista motivoi eniten.
 
- end of off topic -

Osteri: Tästähän voisi hyvinkin johtaa uuden keskustelun jossa jokainen voi tulla kaapista. Olishan se kiva lukea nimimerkin favorite kitaranmuodosta yhdistettynä noin summittaiseen tietoon iästä.
 
Soittaako se 16v mieluiten kulahtaneella stratolla ja onko yli viiskymppinen eniten liekeissä jackson rr:n varressa vai mitä..... Soittohalukkuushan on motivaatiota ja joku tietynlainen kitaramalli jokaista motivoi eniten.
 
- end of off topic -
 
Täytyy myöntää, että mitä treenikämpillä on toisten kitaroita soitellut niin jacksonit on istunut hyvin käteen. Ikää 51 v.

Kyllähän ne puut jotain vaikuttaa ja viehätys on just siinä, että se on niin hankala määritellä - hyvä kitara on kuitennii helppo tunnistaa, vaikea määritellä. Se mystiikka siinä onkin hieno juttu ja hyvä syy etsiä sitä seuraavaa graalin maljaa.

varpio: Muoto on kuitenkin viksumpi mittari kuin puulaji.
 
Juuri näin. Mitä terävämmät ja pidemmät sarvet, sen mojompi fiilis.
Harmi vaan että näitä Ibanez 540P II ei enää valmisteta http://ibanez.wikia.com/wiki/540P%E2%85%A1-HH

gary field: Täytyy myöntää, että mitä treenikämpillä on toisten kitaroita soitellut niin jacksonit on istunut hyvin käteen. Ikää 51 v.
 
Niissä on se hyvä puoli että niitä saa melkoisen monenlaisista puista valmistettuina sekä se että niiden soitettavuutta ei ole häiritty perinteistä ja etiketeistä kiinni pitämällä.
 
Niin ja saahan niitä myös muodoissa jotka eivät muistuta sakaramiinaa.

Kuha: Kyllähän ne puut jotain vaikuttaa ja viehätys on just siinä, että se on niin hankala määritellä - hyvä kitara on kuitennii helppo tunnistaa, vaikea määritellä. Se mystiikka siinä onkin hieno juttu ja hyvä syy etsiä sitä seuraavaa graalin maljaa.
 
Näin minäkin asian näkisin. Sitä on tosiaan vaikea tarkkaan määritellä ja rajata.. mutta jos ne puut ei yhtään soi niin sen huomaa kyllä heti.

varpio: En ole mitään aiempaa ketjua lukenut, mutta kyllähän se tiedetään että sähkökitaran kohdalla tonewood on uskomus, ja uskomuksille ei skeptikko uhraa aikaansa paljonkaan.
 
Kukin tietää mitä tietää ja uskoo mihin uskoo, joku uskoo parilla huonosti "soivalla" puulla tehtyyn testiin jossa on tuloksena käppyröitä ja toiset taas luottaa mm. omiin korviin jne.
 
Saat ihan rauhassa olla skeptikko ja ajatella asiasta eri tavalla.
 
Mä olen edelleen samoilla linjoilla tuon Juha Ruokankaan kanssa ja olin jo ennen kuin tutustuin kyseisen miehen ajatuksiin näistä tonewoodeista ja puun vaikutuksista eli lyhyesti puut vaikuttaa mm. kitaran sustainiin, äänen väriin ja toki ne vaikuttaa myös sen elämisen kautta kitaran juttuihin kuten säätöihin.
 
Aikaisemmassa ketjussa olen todennut myös sen, että omin korvin on asioita kuultu mm. esim. kaksi täysin samoilla spekseillä olevia kitaroita samoilla mitoilla ja ainoana erona vaan puut esim. mahonki ja leppä ja sointi oli selvästi eri. ja esimerkkejä on ollut usempaan otteeseen jossa on voinut todeta soinnin olevan sähköisesti eri kun on ääneen vaikuttava ketjukin tasan samoilla säädöilläkin ja ainoa tekijä ollut bodyn puumateriaali sekä kaulan materiaali ja otelaudan materiaali.
 
Mä perustan asian mm. siis omiin korviini ja lisäksi minua paljon asiasta enempi tietävien kitaroita käsityönä rakentaviin pajoihin (ja enkä allekirjoita joidenkin kitaroita valmistavien pajojen vastakkaisia väitteeitä).
 
Jos puut eivät vaikuta mitenkään kitaran sustainiin ja äänen väriin niin en oikein jaksa myöskään ymmärtää miksi mm. Taylor, Martin, TA, Ruokangas ja niin monet muut valmistajat satsaavat kovasti aikaa sen puun hankkimiseen alkulähteiltä ja laadun valvontaan ym. koko valmistusketjun ajalta jne. kun se maksaa ihan aika monta rahaa ja syö sitä marginaalia voitosta ja näin ollen kitaran hintaan se vaikuttaa nostavasti, yhtä hyvinhän ne voisi tehdä vähemmällä vaivalla puusta kuin puusta ja saada isompi voitto / kate toiminnassa tai myydä hieman halvemmalla ja saada nykyinen voitto kun ei tarvi puiden kanssa pelata niin paljon.
 
Minua paljon fiksummatkin uskoo tähän "tonewoodiin" ehkä meitä uskovaisia on sitten enempi ;D
 
Mutta joo, aivan tarpeeksi tuli jo asiasta kirjoitettua toisessa ketjussa ja nyttekin aivan liikaa tässä ketjussa, en ala tämän enempää asiaa vatvomaan tai perustelemaan kun ei se miksikään muutu kenenkään päässä ja pääasiahan on aina se jokaisen omaan korvaan hyvin soiva kitara joka käsiin sopii uskoipa sitä sitten mihin tahansa.