Kitarat: kitarakamat ›

Noin 2 vuoden verran harjoittelin kaverini Stratocasterilla (joku kopio, Hammer) ja marshall combolla.
Nyt olen sitten hankkinut omat soittokamppeet joulu-tammikuun aikana: Gibson SG standard, Blackstar HT-5H nuppi, Blackstar HTV 112 kaappi ja Boss TU-12EX viritysmittari

ensimmäinen on Landola C-21, vuosimallia -92, sain sen joko 94' tai 95', vieläkin sillä soittelen, ei ole parempaa nylonkielistä tullut vastaan. Toi on kapealla kaulalla (ei oo vastaavaa tullu vastaan.), toisin kuin ne kansalaisopiston Yamahat, joiden leveille kauloille soitonopettajani koitti sormiani vääntää, liki tappaen soittoinnostuksen :D
 
Ensimmäinen sähkikseni oli Vantagen stratokopio, http://montreal.lowprice.ca/_images/montreal/4378_s.jpg
(tosin kolmella sinkkumikillä.)
 
Vahvistin oli Crate, joku tuonnäköinen: http://profile.ultimate-guitar.com/ … /5/849578/pics/_c628860_image_0.jpg en ole satavarma mallista, mutta muistaakseni se oli 50w trankku, ostettiin joskus 98' kitaran kanssa käytettynä.
 
Oli mulla joku säristinkin, mutta en kuollaksenikaan muista mikä. Ei ollut se keltainen Boss mikä kaikilla muilla samanikäisillä, vaan joku musta, punaisilla teksteillä. saattoi olla Yamaha?
 
Edit: tämähän se oli http://www.guitarsandeffects.com/images2009/e00006yamahaDISTORTION.jpg
 
Edit2:noihan on siis laitettu vuosien mittaan kiertoon, kun vaihdoin kitaransoiton lukiossa bassoon (merkkiä Cheri, laatua p*ska.) lopulta lopetin soittamisen kokonaan joskus 2003, kunnes aloitin uudestaan 2007, enkä ole katunut hetkeäkään :D

Ensimmäiset kamat olivat 70-luvun lopulla tehty Ibanez 2350CS ja samoilta ajoilta oleva Roland Cube-40. Veljen vaimolta nuo ostin ja taisin maksaa pakettihinnan 1200mk. Vielähän nuo ovat käytössä enkä kyllä ajatellut pois myydäkään. Siihen aikaan (ja vieläkin!) Slashin ja Gary Mooren soitto kolahti kohtalaisen lujaa, joten les paul -mallisella oli sitten mukava alotella omaa haparointia.

Itse sain vuonna 2007 ennen joulua Ibanezin RG321MH kitaran ja Roland Cube 60 vahvistimen. Nyt kyseiset kamat on pikkuveljellä, joilla soitan kun olen porukoilla käymässä. Erittäin hyvät vehkeet hintaansa nähden.
 
- L

Kiteen Musiikista hankittiin kesällä 1992 punainen Fenix strato-kopio ja Fenderin joku punanuppinen trankkucombo. Viitisen vuotta niillä soittelin, kyllä tympäis single coil mikit Metallica-fania, mutta nyttemmin voisin tuon kitaran huolia takaisinkin, samoin vahvarin. Ihan nostalgiamielessä. :)

viiinin punainen sg mallin stagg merkkinen kitara ja radio toimi vahvistimena. se oli niin rakas että jopa nukuin sen kanssa. ja siitä on valokuva todisteena. olen nyttemmin yrittänyt hommata samanlaista tilalle.

Ekat kitarakamani oli Akai merkkinen syntikka 90-luvun alkupuolella, kiitos joulupukki.

Epiphone By Gibson -hevikitara lätkämailalavalla, Carlsbro Rebel 90 -combo ja Boss Heavy Metal -säröpedaali... Sitä surinan määrää!!!

Thomannin sähkispaketin sain penskana. Kitara oli muistaakseni Collings Roadmaster, musta HSS-strato. Vahvarina Hiwatt Bulldog 10w.

kitaran soitto alkoi 2010 vunnna, muistaakseni tammikuussa, matikan-tunnilla. Olin musan tunnilla nähnyt kitaran soitosta, ja halusin oppia soittamaan sitä. No sitten siinä matikan tunnilla opettaja oli näyttämässä minulle yhden soinnun, E:n. Mutta ennen sitä pulpettirivin takaa joku muista huomasi etten ollut tehnyt tehtäviä ja mainitsi sen ääneen. Sitten opettaja otti kitaran pois kädestäni, ja sanoi: "Miksi et ole tehnyt tehtäviä".
 
Sitten se kumminkin tuli tunnin lopussa näyttämään sen soinnun. Sitten pyysin mun isää tuomaan kitaran koululta. Sitten mä rämpyttelin pari kuukautta sillä epävireisellä skitalla jossa ei lukenut merkkiä. Mentiin sitten ostaa sen muutaman kuukauden päästä mulle joku Ibanezin akustinen. Samalla sain kaupan päälle standii, virittimen, ja plektroja... kun sitä ennen olin soittanut kolikoilla (epätoivoisesti).
 
Nykyset kamat:
-Ibanez akustinen
-Ibanez Gio (settiä)
-Jackson JS32T Rhoads
-Ibanez GTA10 vahvari(settiä)
-Line6 spider IV 15wattinen
-BOSS MT-2 säröpölkky

Huonommat kuin Harley Benton. Lopetti soittinnostuksen ja nyt vaan kirjottelen tänne.

Taisi olla vuosi 2004, kun valitsin musiikin valinnaisaineeksi ylä-asteella. Veli soitti rumpuja, niin mietin että olis siistiä oppia soittamaan kitaraa, viimene niitti tuli siitä että näin telkusta COB:n Tuska keikan, missä Laiho pisti polven päälle sen kitaransa ja veti armottoman soolon. Pakko oppia soittamaan.
 
Eka skeba oli Harley Bentonin western akkari. Paskahan se oli, opettelin sillä pelkät perussoinnut ja breaking the law-riffin, senkin väärin. :D Sitte jäi nurkkaan pölyttymään.
 
Sen jälkeen Tuli esp ltd m-50 ja peaveyn 15 wattinen combo, johon löin väliin Digitechin metal masterin. Säröä riitti! Siisteintä varmaan oli ku oppi demppaamaan, ja sai soiteltua jynkkyheviä... Ihan ok kamat oli, paitsi toi ltd ritsa ei pitänyt virettä ollenkaan. Ihme.
 
En omista alotuskamoja enään, muutenkin harrastan soitin-lottoamista, ostan ja myyn. Sillä tavalla olen saanut jo hieman käryä minkälainen kitara mielyttää eniten itseä.

Eka oma kitara oli Gallanin tekemä SG-kopio. Maksoin siitä 400 markkaa vuonna 1979. Valinta perustui siihen, että se oli kaupan halvin kitara. Rujo soundi eikä intonaatiota saanut kohdalleen itkemälläkään. Nyt on kuitenkin ikävä.
 
Ensimmäisen vuoden soittelin sitä matkaradion kautta. Philipsin liitin piuhan toiseen päähän, kasettisoittimen äänitys päälle pause-tilassa ja eiku menoks.

T-Stag: Epiphone By Gibson -hevikitara lätkämailalavalla, Carlsbro Rebel 90 -combo ja Boss Heavy Metal -säröpedaali... Sitä surinan määrää!!!
 
Nuilla on irronnu uskottavat Entombed-pörinät! :D

Faijan vanha Landola oli hengannu vaatekaapin päällä vuosia ja vuosia... ja vielä vuosia kunnes eräänä teini-iän talviaamuna kysyin että onko siinä kielet, selloa kun olin siihen asti sen 7v soittanu ja kiinnosti että millanen möly siitä lähtee. Ja faijahan hommas siihen kielet, melko ohuet teräksiset. Ai saamari ku teki pahaa soittaa kun oli tottunu sellon melko tuhteihin kieliin. Siellä se Landola sitten hengas meikän hiplattavana (vähemmän soitettavana) kunnes neljää vuotta myöhemmin muutin kotoa ja vein kitaran mukanani.
 
No, yksin vieraalla paikkakunnalla asuessa joskus huomaa että on tylsää, ja nettikään ei toimi. Eikä jaksa ottaa selloa esiin. Ja just kuuli sen yhden hyvän akkaribiisin.. joka johti kauheeseen ja säälittävään sointujen tapailuun kunnes kaveri suostu opettamaan vähän alkeita ja kattomaan sieltä netistä niitä tabeja. Eikä aikaakaan kun aloin veivaamaan yhdessä bändissä lauluja jossa toinen kuuskielensoittaja soitti (ja soittaa) vain SG:tä. "Toi on ihan liian makee, mun on ihan pakko saada tollanen!"
 
Eka sähkis oli Epiphonen SG-kopio, vieläki harmittaa että myin pois. Ekaksi styrkkariksi hommasin (luettuani ahkerasti tätä foorumia) Rolandin Microcuben, ja pettymys oli karvas. Bändikaverit luukutti putkimarsuja ja tämähän oli niihin verrattuna melko (p)onneton laitos. Se lähti saman tien vaihtoon, tilalle tuli Voxin mallintava ja sen jälkeen nuo kamat onkin sitten vaihtunu melko tiheään tahtiin.
 
Landola on tossa vieressä ja nykyään itselläkin se putkimarsu ja Giban SG. Vieläkö voi kamoja parantaa? Aina!!

jupu: Eka oma kitara oli Gallanin tekemä SG-kopio. Maksoin siitä 400 markkaa vuonna 1979. Valinta perustui siihen, että se oli kaupan halvin kitara. Rujo soundi eikä intonaatiota saanut kohdalleen itkemälläkään. Nyt on kuitenkin ikävä.
 
Gallanin valtti oli se, että kitaran nimi näytti viiden metrin päästä katsottuna Gibsonilta!

Onpas ollut mielenkiintoinen lueskella näitä teidän juttuja ensimmäisistä kamoista. :)
 
Minulla olivat ensimmäiset kamat isän vanha 70-luvulla itse tehty sähkis ja Westerlundin pienikoppainen akustinen. Olivat varsin mielenkiintoiset soittaa. Westerlundissa kaula aivan ropelilla, jumalattoman paksut ja jäykät kielet. Varmaan joka kieli oli eri setistä kasattu. Sähkiksessä taas kaula oli varmaan 5 senttiä paksu, koska eihän sitä mitään kaularautoja kannata käyttää. :D Noilla muutama vuosi tuli soiteltua. Seuraava oli sitten Yamahan strato-kopsu ja kaverilta lainattu 15W Peaveyn kosketinvahvistin. Siitä lähtien mikään ei ole riittänyt enää.
 
EDIT: Onneksi olen säilyttänyt kaikki muut paitsi Yamahan. Senkin myin kaverille ja löytyy häneltä vielä. :)

Eka oma skeba oli Squierin Stratocaster, jonka ostin Tammelantorin laidalta olevasta musiikkiliikkeestä kesällä 2005 ensimmäisillä palkkarahoillani. Muistan, kuinka myyjä kertoi, että älä laita rahojas tohon Falconiin (kilpaileva vaihtoehtoni) ku kerta tunnet *sen*, (samalla raksalla oli töissä) vaan osta Squieri. Ostin, ja on käytössä vieläkin. Vallattoman hauska skeba. Vahvarina sille toimii samaan aikaan kaverilta ostettu Craten 15w kitaravahvistin, josta saa yllättävän miellyttävääkin soundia pihalle. Ja vielkin ainoo sähköskeba ja semmosen vahvistin. Muita instrumentteja ja vahvareita sitten löytyykin... Mutta Rolling Stonesin soitteluun avoimessa G:ssä toi on vielkin passeli setti.
 
E: Muistaakseni koko setti, eli skeba, kantokassi, viritin, hihna, pari plektraa ja vahvari kaverilta tais olla kokonaista 230€.