Kitarat: kitarakamat ›

Tällainen Merle Haggart henkinen thinline telecaster tuli tehtyä:

http://i173.photobucket.com/albums/ ... erley%20H%20Telecaster/IMG_8365.jpg
http://i173.photobucket.com/albums/ ... erley%20H%20Telecaster/IMG_8367.jpg
 
Ai prkl kun on hieno. Nätti bursti tässä todella korostaa puun syiden kauneutta.
Propsit vielä mikkien käämimisestäkin. :)

Telecasterit ja Thinline Telet ovat kerrassaan hienoja soittimia, mutta silti nopeasti teollisesti valmistettavia sarjatuotantosoittimia. Ainakin jos Fenderin kitaravalmistuksen historiikin tarinoita on uskominen. 40-luvun lopussa ja 50-luvun alussa, Broadcastereiden ja Nocastereiden aikoihin, kyseisten soitinten valmistuksen piti olla nopeaa ja vaivatonta sen aikaisille työvälineille ja koneille (pulttikaula, ei kaarevia kansipuita, elektroniikka kiinni pleksissä ja/tai controlplatessa, ei lapakulmaa jne.) Massatuotannon maksimointia, sopivalla reseptillä.
 
Minusta tuon historian valossa Telecasterin henkeen kuuluu tietynlainen "vaivattomuus" sen valmistuksessa, "kuritus ja kikkailu" sitten soittaessa. Mikäänhän ei kuitenkaan nykyaikana estä eikä kiellä vihkiytymästä asiaan syvemmin ja herkutellen mainion loistavalla, ~60 vuotta ajan hammasta kestäneellä designilla. Oikeastaan vain hienoa jos jollain on aikaa ja innostusta syventyä asiaan jäsen LesFenderin osoittamalla tavalla.

luunmurskaajalle komppia rajulla kädellä, tahtoo näiden fendereitten kanssa hifistelyssä unohtua se Leon periaate että laatua piti tehdä yksinkertaisilla ratkaisuilla ja puutkin oli aina sitä mitä halvalla sai.

Tilasin tälläsen epätelen Englannista (kinkkelaadi, 185 € laukulla). Tuli lähimpään Valintataloon 500m:n päähän 7:ssä päivässä. Syntiähän se tietty oli, mutta on mulla oikeakin Tele ;-)
 
http://samo.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/ACEPRO.jpg

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...

;))

Näinhän se perinteisesti on mennyt..
 
Taitaa tämä toteamus koskea yhtä lailla molempia osapuolia, itseni mukaan lukien, tässä(kin) ansiokkaassa keskustelussa ;)

luunmurskaajalle komppia rajulla kädellä, tahtoo näiden fendereitten kanssa hifistelyssä unohtua se Leon periaate että laatua piti tehdä yksinkertaisilla ratkaisuilla ja puutkin oli aina sitä mitä halvalla sai.
 
En tiiä sisälsikö tää jonkin piikin mun kätten työtä kohtaan, mut siltä varalta että sisälsi, niin kyllä tuon lähes samaan aikaan tekasen kuin "normaalinkin" telen. (Okei, pariin lisäjyrsintään ja listan laittoon saattaa toki muutama tunti mennä.) Kun tietää mitä ja miten tekee niin ei sen "hifin" tekemiseen sen kauempaa juurikaan mene. Ei sekään mikään ansio mielestäni ole että kitara näyttää Norjalaiselta kirveellä veistetyltä käsityöltä.
 
Leon nerokkuudesta kitaroitten suunnitelijana olen kyllä samaa mieltä.
 
Kaikken kaikkiaan pahuksen mehevää ja vauhdikasta keskustelua, ideologiatkin jo vedetty mukaan. Paria mehevää autovertausta vielä odotellessa;)

Kun tietää mitä ja miten tekee niin ei sen "hifin" tekemiseen sen kauempaa juurikaan mene. Ei sekään mikään ansio mielestäni ole että kitara näyttää Norjalaiselta kirveellä veistetyltä käsityöltä.
 
Yksinkertainen ei ole sama asia kuin huono. Tästä nimenomaan perus-Telecaster on mahtava esimerkki. Mutta totta tuo, että samaan aikaan kun kansipuun liimasaumat kuivuvat (ja/tai bindaukset), niin sitähän voi nikkaroida vaikkapa kaulaa... kokemus ja tietynlainen rutiini tuossa soitinrakennuksessa onpi suuri etu.
 
Kaikken kaikkiaan pahuksen mehevää ja vauhdikasta keskustelua, ideologiatkin jo vedetty mukaan. Paria mehevää autovertausta vielä odotellessa;)
 
Jep jep. Eihän tämä ole mikään ihme, sillä:
Telecaster = ideologia :)

En tiiä sisälsikö tää jonkin piikin mun kätten työtä kohtaan, mut siltä varalta että sisälsi, niin kyllä tuon lähes samaan aikaan tekasen kuin "normaalinkin" telen. (Okei, pariin lisäjyrsintään ja listan laittoon saattaa toki muutama tunti mennä.) Kun tietää mitä ja miten tekee niin ei sen "hifin" tekemiseen sen kauempaa juurikaan mene. Ei sekään mikään ansio mielestäni ole että kitara näyttää Norjalaiselta kirveellä veistetyltä käsityöltä.
 
Ainakin omalta osalta ehdottomat arvostukset tuota uusinta teostasi kohtaan. Edellä taisin sanoa, että minusta tuossa on sopivasti tuota herkkua mukana, joten laadukas kädentaito tulee esiin, mutta ei mene kermakakuksi. Ottaisin tuon milloin vain, ja vielä ennemmin ottaisin nuo puutyötaidot;) En siis aio laittaa kuvia kiinan "teleeni" tekemästäni kaulahumpparirouttauksesta;)
 
Varmaan enemmän (ja ehkäpä ainoastaan) piikkiä joiltain meni näiden suuntaan, jotka heti vetivät esiin, nimittelyjen kera, jonkun muun, täysin eri lähtökohdista ja rakennusidologialla rakennetun(kootun) soittimen ikään kuin tämä olisi joku kilpailu.
 
Mutta asiaan, aina on ilo nähdä hienoja soittimia, ja vielä enemmän näin kun ne ovat varmasti yksilöitä!

Paria mehevää autovertausta vielä odotellessa;)
 
Telecaster on kitaroiden Ford Focus.
 
..ja sitten asiaan.
 
Les Fender, mites nuo omatekemät mikit? Oman kokemuksen mukaan näissä ontoissa tele-malleissa aika usein toimii paremmin hieman tehokkaammat ja keskialuevoittoisemmat mikit, jotka kompensoivat tuon onton rakenteen keskialuekuoppaa. Thinlinet näyttää hyvältä, mutta minulla on ollut vaikeuksia saada ne soundaamaan hyvältä. Soundillisesti tykkään eniten vaahteraotelautaisesta telestä, jossa umpinainen suosaarni- tai leppärunko.

Telecaster on kitaroiden Ford Focus.
 
Nyt meni metsään (kuin Focus). Tele kestää ja toimii, Focus tosin toimii, mutta kestämisen kanssa on niin ja näin. Fordeista lähempänä saattaisi olla vanha kunnon rallimallli.
 
Mutta nyt loppui minulta tämän ketjun pilaaminen, tästä lähtien kirjoitan vain ja ainoastaan asiaa;)
 
Hyvät Joulut!

Nyt meni metsään (kuin Focus). Tele kestää ja toimii, Focus tosin toimii, mutta kestämisen kanssa on niin ja näin. Fordeista lähempänä saattaisi olla vanha kunnon rallimallli.
 
Jiihuu, tartuit heitettyyn koukkuun. Tästä alkaa tiukka kinaaminen..
 
Focus on sarjatuotantoauto ja Euroopan eniten myydyin automalli.. äh, ei jaksa.. ;))
 
Mutta nyt loppui minulta tämän ketjun pilaaminen, tästä lähtien kirjoitan vain ja ainoastaan asiaa;)
 
Tulkitsen tämän sitovaksi lupaukseksi.

Les Fender, mites nuo omatekemät mikit? Oman kokemuksen mukaan näissä ontoissa tele-malleissa aika usein toimii paremmin hieman tehokkaammat ja keskialuevoittoisemmat mikit, jotka kompensoivat tuon onton rakenteen keskialuekuoppaa. Thinlinet näyttää hyvältä, mutta minulla on ollut vaikeuksia saada ne soundaamaan hyvältä.
 
Mikit käämin alnico 5 magneeteilla, pikkuisen ylikäämittyinä eli tuonne 8,5 ohmin tietämille. Ehkä olis pikkuisen voinut tuon tallamikin käämiä leveämmälle ja matalammalle kelalle niin olis tullut vielä lisää keskialuetta. Täytyypä kokeilla tehdä toinen ja kokeilla. Kaulamikissä ei niin helppoa ole, ainakaan meikäläisen käämimiskokemuksella ja taidoilla kikkailla kun sen fyysinen koko on niin paljon pienempi. Ohuemmalla langalla sen tietty käämin. Noissa hommissa olen kyllä vielä noviisi, mut ihan kohtalaiset noistakin tuli. Varsinkin kaulamikin soundiin olen tyytyväinen. Mielenkiintoista hommaa.
 
Soundillisesti tykkään eniten vaahteraotelautaisesta telestä, jossa umpinainen suosaarni- tai leppärunko.
 
Jep, mun käyttämä saarni oli ihan tavallista balttian puuta --> painavaa ( 3,3kg painaa tuo valmiina ) Vaahterakaula pähkinä straipilla ja omatekoisella kaularaudalla on hämmentävän nerokas ja yksinkertainen lähes 60- vuotias innovaatio. Toimii rakenteellisesti ja soundillisesti. Toistakin tinukkaa oon tehnyt samanaikaisesti, ihan eri spekseillä. Teräsnauhat (jumpua, tietty), rp-otelauta, 2x P90, saarikansi ja body.

Jiihuu, tartuit heitettyyn koukkuun. Tästä alkaa tiukka kinaaminen..
 
No ei sentään, eipä nuo autot juuri kiinnosta.
 
Tulkitsen tämän sitovaksi lupaukseksi.
 
Luvattu mikä luvattu, vaikka sitten hymiön kera. Eipä kyllä haittaisi vaikka eräät muutkin hieman skarppaisivat.
 
Mielenkiintoista olisi kuulla enemmänkin Les Fenderiltä ja muiltakin mikkien rakentelufilosofiasta. Paljonhan on juttua valmiista mikeistä ja niiden olemassa olevista tai olemattomista eroista, mutta varsinaisen rakenteen kautta tarkasteltuna sitten vähemmän. Tuo olisi hommaa joka alkuinvestointien jälkeen olisi mahdollista edullisestikin kokeilla ja fiilistellä.
 
Telen konstruktiosta samaa mieltä. Perus-Teleä yksinkertaisemmaksi on todella vaikea pistää, mutta silti kun se tehdään hyvin ja hyvistä materiaaleista siinä on myös tilaa käsityötaidolle ja monien valintojen kautta tulevalle yksilöllisyydelle.
 
Seuraava tele-alan hankinta on varmaankin omaan budjettiin sopiva, mutta mahdollisimman hyvä 9,5'' radiuksella oleva kaula, ohuella nitro-sellulla ja amber-sävyllä. Saattaa olla että harjoittelen sitten omia lakkauksia ja osmoiluja;) ylimääräiseksi jäävään isolla radiuksella olevaan bulkkikaulaan. Tässäkin yksi Telen hienouksia, voi ostaa aluksi edullisen pelin, kunhan on standardimitoituksella ja osilla. Sitten tuntuman, tiedon ja varojen karttuessa vaihtaa siihen haluamiaan osia, ja sitten yhtäkkiä ei olekaan enää yhtään alkuperäistä osaa ja palikkaa. Eihän tuo rakentelua ole, jos osto-osista kokoaa, mutta samaa harrastusta kuitenkin. Jos vielä ajatuksella ja kokemuksen kautta miettii ja valitsee juuri itselle sopivat osat, niin voipi olla että saa juuri sen telen mikä omiin näppeihin parhaiten sopii.

Mikit käämin alnico 5 magneeteilla, pikkuisen ylikäämittyinä eli tuonne 8,5 ohmin tietämille. Ehkä olis pikkuisen voinut tuon tallamikin käämiä leveämmälle ja matalammalle kelalle niin olis tullut vielä lisää keskialuetta.
 
Eikä ihan vähän ylikäämitty. 42 awg?

Eikä ihan vähän ylikäämitty. 42 awg?
 
Nooh... vähän lipsahti kun vauhtiin pääsi;). Kierroslaskuria ei ollut, eli langasta mittaamalla mentiin. Jos oikein muistan niin narut oli 42 ja 47 awg.
 
E: Vai oliskohan toi ohuempi naru ollu 43 awg.......Pitääpä vilkasta kun pääsee saman pytyn viereen. Noh tallamikille oli 42awg.
 
Lainavehkeillä ja tarvikkeilla mentiin.

Mikäs on muuten noi teknisesti paras lähtökohta telen (ja miksei stratonkin) tallamikille (ohmit, magneetit, lanka, baseplate, etäisyys kielistä ym.), jos haussa on puhdas/pikkuroso vintage-soundi, mutta kuitenkin niin että puraisua, dynamiikka ja heleyttä on tarvittaessa tarjolla?
 
Valmiita mikkejä jonkin verran kokeilleena tuntuu että usein kaulamikki on hyvinkin onnistunut ja soundiltaan sopiva, mutta että tallamikin onnistunut suunnittelu ja tekeminen onkin sitten oma taiteenlajinsa. Kuinka iso osa tästä on kitaran (telen ym.) konstruktiolla? Tarkoitus ei ole että telen twangi tai atakki häviää, vaan se että soundi ei olisi yksiulotteinen tai "pahvinen".
 
Voimakkaammalla säröllä (ei higain) sitten usein tallamikkikin herää henkiin.

Mielenkiintoista olisi kuulla enemmänkin Les Fenderiltä ja muiltakin mikkien rakentelufilosofiasta.
 
Tässä aluessa luovutan vielä kyllä suosiolla puheenvuoron muualle. Ehdottomasti on tutustumisen arvoinen juttu, tarpeet eivät hirveitä maksa ja jos ei lopputulos ole mielyttävä niin homman voi aina aloittaa alusta. Alnicot (tai mitä nyt sitten käyttääkin) ei tiedä miten monta kertaa niiden ympärille on lankaa uudestaan käämitty. Prespaania, lankaa, magneetit ja ei kun käämimään...

Mikäs on muuten noi teknisesti paras lähtökohta telen (ja miksei stratonkin) tallamikille (ohmit, magneetit, lanka, baseplate, etäisyys kielistä ym.), jos haussa on puhdas/pikkuroso vintage-soundi, mutta kuitenkin niin että puraisua, dynamiikka ja heleyttä on tarvittaessa tarjolla?
 
Itselläni on vasta lyhyeltä ajalta parempaa kokemusta singlecoil-mikeistä, mutta kannan oman pienen korteni kekoon. Eli EJ Stratossa miulla on Bare Knuckle Pickupsin The Sultan's Set, kalibroitu, käsin viistetyt napapalat, AlNiCo II magneeteilla, vahadipatut ja ohmit heiluvat siellä 6 kilon kummallakin puolella (kaula- ja keskimikki ~5,75K, tallamikki ~6,4K - valmistajan ilmoittamia arvoja, ei meikäläisen mittaamia). Kyseinen mikkisetti on mielestäni kevyesti "alikäämitty" ja sen johdosta erittäin puhdas- ja selkeäsoundinen. Kevyen overdrive-soundin kanssa toimii todella hienosti (vahvistimella josta löytyy sopivasti gainia omasta takaa, ilman että mikeillä pitää vahvistinta töniä kuumemmaksi.) Postauksesi perusteella tästä pitäisi olla pykälää tai melkein kahta fätimpi mikki. Bare Knucklella se voisi olla Teleen tuo Brown Sugar-satsi ja Stratoon Irish Tour.
 
http://www.bareknucklepickups.co.uk/ZT-brownsugar.html
http://www.bareknucklepickups.co.uk/ZS-irishtour.html
 
Palacasterissani onpi DiMarzion TwangKingit, eli tallamikki on ihan AlNiCo V magneetilla. Nämä ovat jonkin verran tuota Sultan's settiä kuumempia (ok, hieman vaikea verrata Straton tallamikkiä "Telen" tallamikkiin, mutta vaffarista oli samat asetukset ja Strato oli silloin korvinkuultavasti miedompi ulostuloltaan).
 
Valmiita mikkejä jonkin verran kokeilleena tuntuu että usein kaulamikki on hyvinkin onnistunut ja soundiltaan sopiva, mutta että tallamikin onnistunut suunnittelu ja tekeminen onkin sitten oma taiteenlajinsa. Kuinka iso osa tästä on kitaran (telen ym.) konstruktiolla? Tarkoitus ei ole että telen twangi tai atakki häviää, vaan se että soundi ei olisi yksiulotteinen tai "pahvinen".
 
Minusta mikin positiolla ja ulostuloteholla on merkittävä rooli tuossa. Tallamikin kohdalla kun kieli tekee pienempää liikettä, niin siellä voisi olla hivenen enemmänkin hönkää, ettei se jää ponnettomaksi. Kaulamikin kohdalla kelpaa miedompikin mikki, tonen säilyessä silti mukavan lämpimänä ja "isona". Sitä, miten mikki tulisi käämiä, millä magneetilla ja baseplatella, onkin sitten mikkivalmistajien tietämystä ja tuntemusta. Itse veikkaisin että sinulle voisi olla passeli vaihtoehto Telen tallaan jokin AlNiCo V-magneetilla oleva, ~7-8K fätimpi tallamikki (joka ei kuitenkaan hukkaa sitä twängiä ja kolinaa). Tai sitten kevyesti ylikäämitty kela AlNiCo II-magneetilla...

Tässä aluessa luovutan vielä kyllä suosiolla puheenvuoron muualle. Ehdottomasti on tutustumisen arvoinen juttu, tarpeet eivät hirveitä maksa ja jos ei lopputulos ole mielyttävä niin homman voi aina aloittaa alusta. Alnicot (tai mitä nyt sitten käyttääkin) ei tiedä miten monta kertaa niiden ympärille on lankaa uudestaan käämitty. Prespaania, lankaa, magneetit ja ei kun käämimään...
 
Vaikuttaa tosiaan mielenkiintoiselta puuhalta tuo mikkihomma. Puutöissä pysyn vielä suosiolla kitarakaappien ym. suoraviivaisemman työstön parissa. Vahvareiden ja kitaroiden sähköpuolelle on muutenkin helpompi kajota, kun ei tarvitse suurempia tiloja ja laitteita. Satula ym. pienet säädöt ja viilaukset kyllä onnistuu, kuten myös nauhojen viimeistely tehtaan jäljiltä. Yksi opetaltava homma olisi sitten nauhojen uudelleen hionta ja kruunaus. Nauhojen vaihtoa voisi myös treenata kunhan sattuu työn alle sopiva uhri.
 
Pitääpä aloittaa keräämään mikkipuolelta hieman tietoa ja katsastelamaan mitä tarvikkeita siihen löytyy ja tarvitsee. Jostain kun saisi lankaa hieman pienemmissä erissä, kun ei tehdasta ole kuitenkaan tarkoitus pystyttää, ja olisi kuitenkin mukava kokeilla hieman eri vahvuuksiakin mahdollisesti.
 
Minusta mikin positiolla ja ulostuloteholla on merkittävä rooli tuossa. Tallamikin kohdalla kun kieli tekee pienempää liikettä, niin siellä voisi olla hivenen enemmänkin hönkää, ettei se jää ponnettomaksi. Kaulamikin kohdalla kelpaa miedompikin mikki, tonen säilyessä silti mukavan lämpimänä ja "isona". Sitä, miten mikki tulisi käämiä, millä magneetilla ja baseplatella, onkin sitten mikkivalmistajien tietämystä ja tuntemusta. Itse veikkaisin että sinulle voisi olla passeli vaihtoehto Telen tallaan jokin AlNiCo V-magneetilla oleva, ~7-8K fätimpi tallamikki (joka ei kuitenkaan hukkaa sitä twängiä ja kolinaa). Tai sitten kevyesti ylikäämitty kela AlNiCo II-magneetilla...
 
Nyt mulla on "tele" ja Tele, joksi kait Classic Vibe -voidaan lukea, kun siinä lavassa kerta niin seisoo;) Molemmat olen todennut hyviksi kitaroiksi sen peruasteella että ne ovat hyvän tuntoisia kädessä, ja sen että kaulamikillä ne soundaavat hyvältä. Skuju lisäksi kohtuu hyvältä myös tallamikillä, joskin se on hieman puiseva ja kova. "tele" alkaa olla jo enemmän palacasteri, koska siinä vain puut ovat alkuperäistä, taitaan olla kaikki metallit ja sähköt vaihtuneet, kuten myös satula ja tallapalat. Seuraavaksi sitten ehkäpä kaula, body tuossa on hyvää puuta, joten se jää.
 
Mikeiltään tuo on siinä mielessä ongelmallinen (kuten olen täälläkin tainnut aikaisemmin kertoa), että siinä on kaulassa jonkun verran ylikäämitty P90 (en muista ohmeja) ja tallassa 7k hieman tukevammilla paloilla. Kaulamikkiin olen todella tyytyväinen varsinkin puhtailla ja rosoilla, kuulas, mutta dynamiikkaa ja kokoakin löytyy. Tallamikki on sitten puhtailla aika tylsä, isommilla säröillä siis kyllä toimii, mutta silloinkin jos säätää vahvarista jytyä (jolloin tietysti kaulamikki menee tukkoon). Äänityshommissa molemmat saa toimimaan, kun on mahdollista hakea soundit erikseen kohdalleen, mutta lennosta ei oikein saa toimivasti käytettyä molempia. Voi olla mission impossible, tai sitten tallamikki on vain heikompi esitys. Korkeuden säädöillä olen yrittänyt pelata, samoin kuin elektroniikan kanssa.
 
Classic Vibessä ongelma on enemmän hienosäätöä, ja sitä että kitarassa tuntuu olevan enemmän potentiaalia kuin mitä tallamikki päästää läpi. Tuossa voisi Twang King olla varma ratkaisu, kun siitä on täälläkin hyvää palautetta kuullut.
 
Tuon oman Les Fenderin esimerkin innoittamana alkanut mikkiprojekti on varmasti sen verran tulevaisuuden hommia, että vielä voisi kokeilla ihan valmisratkaisuilla. Tosin tuskin molempiin, vaan parempaan kitaraan ehkäpä, sitten vaihtelen keskenään & pelaan potikoiden / konkkien arvojen kanssa ja katson mitä seuraa.
 
Etusijalla on molemmissa hyvät cleanit ja funkyt, ja säröt jonnekin Keef, Frusciante & Black Crowes -akselille, sen enempää ei tarvitse hönkää irrota.

Minusta mikin positiolla ja ulostuloteholla on merkittävä rooli tuossa. Tallamikin kohdalla kun kieli tekee pienempää liikettä, niin siellä voisi olla hivenen enemmänkin hönkää, ettei se jää ponnettomaksi. Kaulamikin kohdalla kelpaa miedompikin mikki, tonen säilyessä silti mukavan lämpimänä ja "isona". Sitä, miten mikki tulisi käämiä, millä magneetilla ja baseplatella, onkin sitten mikkivalmistajien tietämystä ja tuntemusta. Itse veikkaisin että sinulle voisi olla passeli vaihtoehto Telen tallaan jokin AlNiCo V-magneetilla oleva, ~7-8K fätimpi tallamikki (joka ei kuitenkaan hukkaa sitä twängiä ja kolinaa). Tai sitten kevyesti ylikäämitty kela AlNiCo II-magneetilla...
 
Telen tallamikkejä on perinteisesti (Fender) käämitty eri paksuisilla käämilangoilla (42 ja 43 awg). Nämä antavat hyvin erilaisen lopputuloksen; esim. 43 awg 10k on tehokas, mutta hyvin kirkas, kun 42 awg 8k on myös tehokas, mutta aika tummasointinen (no-twang). Tämä siis vain esimerkkinä. Ei mikään täydellinen ja lopullinen analyysi aiheesta.
 
Lisäksi, kun verrataan stratoon, telen tallamikki sijaitsee hieman eri kohdassa suhteessa tallaan. Statomikki on lähempänä tallaa, joten lähtökohtaisesti soundi on ohuempi tuossa paikassa.