Kitarat: kitarakamat ›

Twinkle:
 
Aivan loistavaa tekstiä kirjoitat, tai helpotat tietäni kysyä kysymyksiä.
 
Kannattaa muistaa se, että nämä oikeat vintagekitarat on kumminkin n. 50 vuotta vanhoja, että pitkä matka tästäkin hetkestä jos tarkastellaan niitä hintoja ja yleisyyttä. Nykytavaraa pidetään halpana, joten sen modaaminen ja hävittäminen ei harmita, .....
 
Jos jo customshopin valmistama kitaramäärä lienee hillitön, niin miten kitarakato voisi vaivata. Sen vuoksi pohdin. Aikahan tuon näyttää, mutta kitarapula vintage-markkinoilla ei varmaan tulevaisuudessa ole ongelma.
 
Ei liittynyt Gibsoniin sinänsä, mutta silti. F&G.

MarkoA: Miten arvioisitte mun vuoden 1997 Gibson 335 the dot 60's slim sunburstin hinnan kehittyneen? Ylös vaiko alas. Ostin sen uutena tuolloin ilman vaihtokitaraa. OstoHinta olkoon vielä salaisuus.
 
Paha sitä on sanoa, se on kumminkin suhteellisen tuore - vehkeiden arvo määrittyy aikalailla siinä vaiheessa kun joku sen ostaa, niin uskoisin että tuosta saa paremmin kuin normikäytetystä, mutta ettei se uuden tuoreen hintaa ylitä. Se olisi esim. itselläni vähän kiikunkaakun että onko sillä tarpeeksi ikää että se olisi sen syystä erityisen haluttava, mutta jollekulle muulle se saattaisi olla sitten olla toisin.

Jos oikeasti haluaa sijoittaa esim.Gibsoniin niin silloin väittäisin että kannattaa ostaa akustinen joka on tehty ennen 50-lukua. Niiden hinnat ovat paljon halvempia kuin 50 ja 60-luvulla tehdyt sähkökitarat.
Näihin nykypäivän Fendereihin,Gibsoneihin tai mihin tahansa Custom Shop kitaroihin ei kannata sijoitus mielessä rahojaan laittaa.
Tietysti akustisessa on omat juttunsa ja täytyy myös tietää mitä ostaa ja minkä kuntoinen on peli.
Vanhempia akustisia ja resonaattorikitaroita saa kuitenkin halvemmalla kuin näitä kaikkein halutumpia stratoja,telejä ja les pauleja.

mpekkanen: Jos oikeasti haluaa sijoittaa esim.Gibsoniin niin silloin väittäisin että kannattaa ostaa akustinen joka on tehty ennen 50-lukua. Niiden hinnat ovat paljon halvempia kuin 50 ja 60-luvulla tehdyt sähkökitarat.
Näihin nykypäivän Fendereihin,Gibsoneihin tai mihin tahansa Custom Shop kitaroihin ei kannata sijoitus mielessä rahojaan laittaa.
Tietysti akustisessa on omat juttunsa ja täytyy myös tietää mitä ostaa ja minkä kuntoinen on peli.
Vanhempia akustisia ja resonaattorikitaroita saa kuitenkin halvemmalla kuin näitä kaikkein halutumpia stratoja,telejä ja les pauleja.
 
Ei aina. Tästä vuoden 1941 Martin D-28 hintaan 100K usd. http://www.gbase.com/gear/martin-d-28-1941-natural-1

Täällähän pyörii pilvin pimein jengiä joka sijoittaa kitaraan 100 kiloo tosta vaan. Torillakin käy kauhee sutina jos joku kitara maksaa enemmän kuin 2000 eur.
 
Tässäkin tapauksessa joutuu varmaan potkimaan innokkaimmat ostajat pois jaloista:
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=741421
 
Mut onhan noilla kiva spekuloida mitä mikäkin voisi maksaa.

milahtee: Ei aina. Tästä vuoden 1941 Martin D-28 hintaan 100K usd. http://www.gbase.com/gear/martin-d-28-1941-natural-1
 
Joo,ei se aina niin mene. Kyllä kuitenkin vanhempia resonaattorikitaroita,Gibsoneita ja Martineitakin saa joitakin malleja edullisemmin kuin 50 ja 60-luvun halutuimpia G ja F sähkökitaroita.
Kitarapajalla oli pitkään (esim.) 1932 vuoden National resonaattori muistaakseni hintaan 3200 euroa. Vaikka se ei kitarana olisikaan aivan paras yksilö niin sen arvo ei varmasti siitä ainakaan laske.
Tosin kyseistä yksilöä en päässyt itse kokeilemaan,joten en voi tietää kuinka hyvä soitin oli.
 
Lisään tähän jo aiemminkin jutun jonka olen kirjoittanut tästä aiheesta. Eli itsellä kun olen eläkkeellä ei ole nyt eikä huomennakaan tällaisia sijoitus ongelmia :)

J.Hollström: Täällähän pyörii pilvin pimein jengiä joka sijoittaa kitaraan 100 kiloo tosta vaan. Torillakin käy kauhee sutina jos joku kitara maksaa enemmän kuin 2000 eur.
 
Tässäkin tapauksessa joutuu varmaan potkimaan innokkaimmat ostajat pois jaloista:
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=741421
 
Mut onhan noilla kiva spekuloida mitä mikäkin voisi maksaa.
 
Kyllä näin on. Mikrossa on popcornit valmistumassa.

J.Hollström: Mut onhan noilla kiva spekuloida mitä mikäkin voisi maksaa.
 
Hifiharrastajat puolestaan itkee levyjen hintoja samalla kun laitteistohankinnoissa suhisee silmää räpäyttämättä tonnit ja kymppitonnit....:)

Jii:
Jos jo customshopin valmistama kitaramäärä lienee hillitön, niin miten kitarakato voisi vaivata. Sen vuoksi pohdin. Aikahan tuon näyttää, mutta kitarapula vintage-markkinoilla ei varmaan tulevaisuudessa ole ongelma.
 
Ei liittynyt Gibsoniin sinänsä, mutta silti. F&G.
 
Eipä se kovin "hillitön" se määrä Gibsonilla ole.. Vintagemarkkinoita täällä nyt on jaettu "ykkös-, kakkos- ja jopa kolmosketjun" kamoihin..no mikäpä siinä.. =)
Muutamankin kerran oon näillä sivuilla sanonut, että eipä sitä ole mitenkään kiveen hakattu, sitä vintagekitaran "ikärajoitusta" - kuitenkin yleensä pitävät nuo alan diilerit ja kauppamiehet sellasta 25-vuotiasta jonkinmoisena rajana.. Vintagehan meinaa vaan "vuosikerta-juttua". Ja vielä yhen kerran: kaikki väh. 25 vee vanhat soittimet ja soittotarpeet ei oo sellasia "kovia hintoja" nappaavia, ovatpahan vaan vanhoja soittokamoja.. ;)
Tuo Twinklenkin aiemmin esiin tuoma vintagemarkkinoitten aika äkkinäinenkin kääntyminen tuonne japsi-vintagen puoleen 2000-luvun ekoina vuosina tuli aika monelle alan toimijalle muuten yllätyksenä.. vaikka sitten Pete niitä pitikin "kolmosketjun vintagena", niin silti, niissä on todellakin ollut hinnannousuprosentti aika "kohillaan". =)
Niissäkin on sellanen juttu, että kysyntä on kovaa, ja alunperinkin valmistusmäärät oli pienet..
 
Gibsoniin liittyen, onhan verraten komia Heritage Elite Std. tuo ylempänä linkitetty..

mpekkanen: Jos oikeasti haluaa sijoittaa esim.Gibsoniin niin silloin väittäisin että kannattaa ostaa akustinen joka on tehty ennen 50-lukua. Niiden hinnat ovat paljon halvempia kuin 50 ja 60-luvulla tehdyt sähkökitarat.
Näihin nykypäivän Fendereihin,Gibsoneihin tai mihin tahansa Custom Shop kitaroihin ei kannata sijoitus mielessä rahojaan laittaa.
Tietysti akustisessa on omat juttunsa ja täytyy myös tietää mitä ostaa ja minkä kuntoinen on peli.
Vanhempia akustisia ja resonaattorikitaroita saa kuitenkin halvemmalla kuin näitä kaikkein halutumpia stratoja,telejä ja les pauleja.
 
Tässä on aikansa tullut seurailtua vanhoja J-45:sia, ja tuossa joitain kuukausia sitten olisi stokiksessa ollut yksi 40-lukulainen, ei ihan orkkis, mutta lähes. Jotain 5-6k väliltä muistaakseni hinta, ei hirveän kauaa myynnissä roikkunut. Sellainen olisi kyllä upea.

fox:
Tuo Twinklenkin aiemmin esiin tuoma vintagemarkkinoitten aika äkkinäinenkin kääntyminen tuonne japsi-vintagen puoleen 2000-luvun ekoina vuosina tuli aika monelle alan toimijalle muuten yllätyksenä.. vaikka sitten Pete niitä pitikin "kolmosketjun vintagena", niin silti, niissä on todellakin ollut hinnannousuprosentti aika "kohillaan". =)
Niissäkin on sellanen juttu, että kysyntä on kovaa, ja alunperinkin valmistusmäärät oli pienet..

 
Se ketjuvertaus oli vain tapa vähän jaotella eri ikäisiä ja tyyppisiä kitaroita sen mukaan miten kuvittelen niiden kiinnostavan ostajia. Tuskin moni 60-luvun "halpis" Gibsoneista kiinnostunut ostaja pähkäilee että ostaisinko sittenkin ennemmin 70-luvun Yamahan kuin 60-luvun Gibsonin.

Twinkle: Paha sitä on sanoa, se on kumminkin suhteellisen tuore - vehkeiden arvo määrittyy aikalailla siinä vaiheessa kun joku sen ostaa, niin uskoisin että tuosta saa paremmin kuin normikäytetystä, mutta ettei se uuden tuoreen hintaa ylitä. Se olisi esim. itselläni vähän kiikunkaakun että onko sillä tarpeeksi ikää että se olisi sen syystä erityisen haluttava, mutta jollekulle muulle se saattaisi olla sitten olla toisin.
 
Mites luulisitte jos ostaa vuodenikäisen lp standartin 1500 eutolla tai yhtä hyväkuntoisen ja saman hintaisen lp standartin joka on parikymmentä vuotta vanha, kumpi maksaa enempi kymmenen vuoden kuluttua.

Gibsonien (ja muiden vastaavien) arvo on kai tullut pitkälle siitä miten ne liittyvät rock-musiikkiin ja sen legendoihin. 20 vuoden kuluttua rock voi olla historiaa musiikkityylinä, ehkä nuoret keksivät jotakin uutta. Keräilykitaroiden arvo saattaa samalla laskea.

Krice: Gibsonien (ja muiden vastaavien) arvo on kai tullut pitkälle siitä miten ne liittyvät rock-musiikkiin ja sen legendoihin. 20 vuoden kuluttua rock voi olla historiaa musiikkityylinä, ehkä nuoret keksivät jotakin uutta. Keräilykitaroiden arvo saattaa samalla laskea.
 
50-luvulla jo luultiin että moinen rock-villitys menee parissa vuodessa ohi.

mpekkanen: Jos oikeasti haluaa sijoittaa esim.Gibsoniin niin silloin väittäisin että kannattaa ostaa akustinen joka on tehty ennen 50-lukua. Niiden hinnat ovat paljon halvempia kuin 50 ja 60-luvulla tehdyt sähkökitarat.
Näihin nykypäivän Fendereihin,Gibsoneihin tai mihin tahansa Custom Shop kitaroihin ei kannata sijoitus mielessä rahojaan laittaa.
Tietysti akustisessa on omat juttunsa ja täytyy myös tietää mitä ostaa ja minkä kuntoinen on peli.
Vanhempia akustisia ja resonaattorikitaroita saa kuitenkin halvemmalla kuin näitä kaikkein halutumpia stratoja,telejä ja les pauleja.
 
No jaa, kattoo toria ni sanonta kumoutuu. http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=736770
 
Sanottakoon siten, että mulle kyl kelpais.
 
E: Eli ei pelkkä ikä ja merkki tee keräilyarvokasta kohdetta mallista, vaan yleinen haluttavuus.

Twinkle ja Fox, tuolla edellä kyselemäni 335:n hintalapussa uutena ostaessa oli 12900,- markkaa ja siitä pulitin 11500,-. Eli jos vastaavasta pyydetään 2600USD ja saadaan hieman alle sen, niin arvo ei ole pahemmin pudonnut. Ja tätähän voi jo pitää kohtuullisena sijoituksena rahoille, kun ei kovin hirveästi häviä. Korkeakorkoisella ois toki voinut jotain saadakin, mutta inflaatio ois sen syönyt. Joten hymyillen jatketaan omistamista. Eikä siis ole tarkoitusta myydä tuota.

Funkonaut: No jaa, kattoo toria ni sanonta kumoutuu. http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=736770
 
Sanottakoon siten, että mulle kyl kelpais.
 
E: Eli ei pelkkä ikä ja merkki tee keräilyarvokasta kohdetta mallista, vaan yleinen haluttavuus.
 
1910 on Gibsoneita varmasti valmistettu aika pieniä määriä verrattuna vaikka 50 ja 60-lukujen sähkökitara tuotantoon.
Akustinen Gibson vuodelta 1910 on ihan taatusti hyvä sijoitus jonka arvo ei laske.
Jos kyseinen kitara vielä maksaa alle 1600 euroa niin sillä ei saa kovinkaan paljon 50 ja 60-lukujen Fendereitä eikä Gibsoneita.
Väittäisin ihan vuoren varmasti ,että tämä satavuotias kitara olisi hyvä sijoitus kohde. Sitä kun säilyttää asianmukaisesti niin parinkymmenen vuoden päästä saa aivan varmasti omansa takaisin ja korkojen kanssa.
Myös voi käydä niinkin että akustisten keräily lisääntyy tulevaisuudessa ja vanhojen arvo nousee.
Itse ostaisin kyseisen kitaran jos olisi rahaa.

0101978: 50-luvulla jo luultiin että moinen rock-villitys menee parissa vuodessa ohi.
 
Asiaa kannattanee pohtia sukupolvien mittakaavassa. Esimerkiksi minulle 50 - 70-luvun rock on jo muinaishistoriaa.

Kaikki on aivan erityisen hyvin nyt kun R9 sai 11-52-setille varta vasten käsintehdyn naudanluusatulan sekä kevyen fall away -hionnan ylänauhoille. Ei sammu blues-bendit enää eikä naksu kielet pois vireestä ahtaiden satulaurien takia.
 
Itse asiassa ei varmaan koskaan ole tuo kitara ollut yhtä hyvässä jamassa.

Taidan tietää Juccis tuon tunteen. Mun Nighthawk sai aikanaan uudet nauhat ja luusatulan omalle kielisatsille (joka on samanmoinen kuin sulla paksuudeltaan, Dean Markley med 11-52) ja kevyen otelaudan oikaisuhionnan. Muutos oli dramaattinen soittotuntumaltaan.