Kitarat: kitarakamat ›

Wradlin: Jos en aivan väärin muista niin Fox on tänne joskus tainnut laittaa jonkin hinnaston vintage-Gibsoneiden muutosten vaikutuksista hintaan. Joku (fox?) varmaan muistanee tarkemmin?
 
E: No niin... =)
 
Satuin olemaan huudeilla, ja löysin vieläpä tuon listauksen.. =)
Tuost "vähän parempien vintageskebojen" hinnanmuodostuksesta sen verran, että tänä intternetin aikana on helppo noita katella globaalistikin, eipä K-paja yhtään linjasta poikkea. Eli noissa hinnoissa mennään, halusi sitä tai ei.. =)
Toisaalta, eipä tuolla vintagesoittimien "isojen poikien" liigassa paljoa persaukiset juhli, ei se homma ole pariinkymmeneen vuoteen miksikään muuttunut.
Tais olla jotain 90-luvun alkupuolta kun lehdestä kyselivät noista juttua, se oli joku Kauppalehden sijoitusliite tms.
Sijoituskitarat on varteenotettava vaihtoehto, mutta kovin pitkäjänteistä hommaa, volatiliteetti ei ole häävi, eli "nopeeta rahaa" niillä ei tee kukaan. Lisäksi täytyy olla huomattavastikin tietoa soittimista, mikä taas on monelle puhtaasti sijoittajalle ongelmana.
Mutta ei se tuotto ihan "olematon" ole, saattaa olla parempi kuin joillakin osakkeilla. Todistettavissa oleva juttu tämä. Ja ennenkaikkea, helpompaa sillä sijoituskitaralla on soitella, kuin vaikka jollain osakekirjalla! =)

Jatkan vielä tästä kitaraan sijoittamisesta.
Eli olisikohan niin ettei soittajan kannata sijoittaa älyttömän kalliiseen kitaraan ja sitten soitella itse Landolalla kun se keräilykitara on jossain lasivitriinissä.
Kuulostaa vähän samalta kuin raitistunut alkoholisti laittaisi viinitilan pystyyn.

BigPapa: Juu pistin merkille tämän. Keräilijälle "mintti" on koskematon, alkuperäiskuntoinen, muuntelematon. Mut huononauhaisella on vähän huonompi soittaa, jos arvopeli soitettavaksi tulee.
 
Noi "kovat keräilijät" kyllä himoitsevat tosiaan jopa "dead mint" tai vähintään 9/10 -kuntoisia soittopelejä, tottakai. Mutta kyllä ne "vähän kuluneemmatkin" tuppaavat kaupaksi menemään, jos vaan ovat sellasta merkkiä/mallia jolla on statusta vintagemarkkinoilla.
Täytyy vissiin jälleen tähdentää, että "kaikki vanhat soittimet ei ole vintagea, ovatpahan vaan vanhaa soittokamaa" eli pitää olla markkinaa ja kysyntää. =)

fox:Täytyy vissiin jälleen tähdentää, että "kaikki vanhat soittimet ei ole vintagea, ovatpahan vaan vanhaa soittokamaa" eli pitää olla markkinaa ja kysyntää. =)
 
Tämä oli tiedossa.

mpekkanen: Jatkan vielä tästä kitaraan sijoittamisesta.
Eli olisikohan niin ettei soittajan kannata sijoittaa älyttömän kalliiseen kitaraan ja sitten soitella itse Landolalla kun se keräilykitara on jossain lasivitriinissä.
Kuulostaa vähän samalta kuin raitistunut alkoholisti laittaisi viinitilan pystyyn.
 
Kyllä mä tunnen muutamankin absolutistin, jotka keräilee vuosikertaviinejä ja hienoja viskejä.

mpekkanen: Jatkan vielä tästä kitaraan sijoittamisesta.
Eli olisikohan niin ettei soittajan kannata sijoittaa älyttömän kalliiseen kitaraan ja sitten soitella itse Landolalla kun se keräilykitara on jossain lasivitriinissä.
Kuulostaa vähän samalta kuin raitistunut alkoholisti laittaisi viinitilan pystyyn.
 
No, tuo on sun mielipide.. ;)
Kun mulla on tuo viulutausta, niin vasta-argumenttina sanoisin, että soitetaanpa noilla miljuunaluokan Stradeilla, Amateilla ja Guarnereilla edelleenkin. Olkoonkin, että sitten saattavat "asua" jossain holvissa väliajat..
No joo, vähän kauas meni kitarakamoista, myönnetään.

FastEddie: Kyllä mä tunnen muutamankin absolutistin, jotka keräilee vuosikertaviinejä ja hienoja viskejä.
 
Ja itse tunnen jokusen soitinkeräilijän, jotka ei juurikaan soittele. =) Yks vaan totesi, että "nuo soittimethan on taideteoksia!" =)
Ja mitäpä siihen sitte sanomista, omilla rahoillaan saa tehdä mitä lystää.

fox: No, tuo on sun mielipide.. ;)
Kun mulla on tuo viulutausta, niin vasta-argumenttina sanoisin, että soitetaanpa noilla miljuunaluokan Stradeilla, Amateilla ja Guarnereilla edelleenkin. Olkoonkin, että sitten saattavat "asua" jossain holvissa väliajat..
No joo, vähän kauas meni kitarakamoista, myönnetään.
 
Luulisin että molemmat kyllä ymmärretään toisia tässä asiassa.
Jos soittimiin oikein tosissaan meinaa kuitenkin sijoittaa niin ei niillä ihan kauheasti voi silloin soitella. Ilmankosteuskin pitäisi olla mieluusti aika tasainen. Luulisin myös ,että kitaroiden puolella ne halutuimmat kitarat keräilijöillä jo alkavat aika pitkälti ollakkin,että niistä saa maksaa kyllä todella kovia hintoja jos sellaisen itselleen jostain haluaa.
Myös se että ostaa näitä 2000 luvulla tehtyja soittimia keräily mielessä on jokseenkin aika kaukana varsinaisesta sijoittamisesta. Ei niiden arvo nouse kymmen tai sata kertaiseksi vaikka niitä olisi tehty vain muutama kymmenen kappaletta.
Jos ei sitten ihmisen elinikä nouse tulevaisuudessa :)

FastEddie: Kyllä mä tunnen muutamankin absolutistin, jotka keräilee vuosikertaviinejä ja hienoja viskejä.
 
Tässähän on sellainen pointti että alkoholisti voisi tehdä jopa erittäin hyviä viinejä,oluita ja whiskyjä kun on sitä kokemusta eri juomista ja yleensä vielä niistä huonolaatuisista enemmän.
Monet liikemiehet jotka sijoittavat taas soittimeen eivät taas välttämättä osaa edes yhtä sointua soittaa.
Vaikka kukin voi rahallansa tehdä mitä haluaa ja sijoittaa sen miten huvittaa niin itse olisin kyllä sitä mieltä että hyvät soittimet kuuluisivat soittajille eikä koristeeksi sellaiselle joka ei sillä mitään osaa tehdä.
Toki tämä on vain minun mielipide.

mpekkanen: Luulisin että molemmat kyllä ymmärretään toisia tässä asiassa.
Jos soittimiin oikein tosissaan meinaa kuitenkin sijoittaa niin ei niillä ihan kauheasti voi silloin soitella. Ilmankosteuskin pitäisi olla mieluusti aika tasainen. Luulisin myös ,että kitaroiden puolella ne halutuimmat kitarat keräilijöillä jo alkavat aika pitkälti ollakkin,että niistä saa maksaa kyllä todella kovia hintoja jos sellaisen itselleen jostain haluaa.
Myös se että ostaa näitä 2000 luvulla tehtyja soittimia keräily mielessä on jokseenkin aika kaukana varsinaisesta sijoittamisesta. Ei niiden arvo nouse kymmen tai sata kertaiseksi vaikka niitä olisi tehty vain muutama kymmenen kappaletta.
Jos ei sitten ihmisen elinikä nouse tulevaisuudessa :)
 
Ihan totta. Kyllä tuollakin "rintamalla" on tosiaan tultu melkoisen pitkä matka siitä, kun jotain 1960-vuoden Gibson LP:ta sai "kohtuulliseen hintaan" soittajakin. Vaikkakaan noita ei loppupelissä mitenkään määrättömästi edes tehty, siis LP Standardeja. Ja onhan niitä vuosien saatossa hajonnutkin, tahi muuten tuhoutunut.. vaikka erään jenkkikaverin sanoin "kyllähän niitä enemmän on liikkeellä, mitä tehtaalta lähti!"
(Tähän selvennyksenä: yhteen aikaan tuppasivat noita goldtoppeja "standardisoimaan" nimittäin, pronssimaalit pois ja sunbursti tilalle. Tosin siellä kyllä tuli joitakin pettymyksiäkin, peittävällä maalilla viimeistellyn kitaran kansi ei "välttämättä" ole 2-pala bookmatched komeilla loimuilla..)
 
Ja kylläpä, eipä noista uusista ole vielä mihinkään "vintage- ja sijoitusmarkkinoita" mullistamaan, ei vielä useaan vuoteen.
Niitten ainoa hintaa nostava (mahdollisesti) ominaisuus sitten on tuolla "celebrity factor" -puolella, eli jos ovat jonkun "kuuluisuuden" soittimia. Ja niitä sitten ostelevat ko. kuuluisuuden fanit lähinnä...

fox: Ihan totta. Kyllä tuollakin "rintamalla" on tosiaan tultu melkoisen pitkä matka siitä, kun jotain 1960-vuoden Gibson LP:ta sai "kohtuulliseen hintaan" soittajakin. Vaikkakaan noita ei loppupelissä mitenkään määrättömästi edes tehty, siis LP Standardeja. Ja onhan niitä vuosien saatossa hajonnutkin, tahi muuten tuhoutunut.. vaikka erään jenkkikaverin sanoin "kyllähän niitä enemmän on liikkeellä, mitä tehtaalta lähti!"
(Tähän selvennyksenä: yhteen aikaan tuppasivat noita goldtoppeja "standardisoimaan" nimittäin, pronssimaalit pois ja sunbursti tilalle. Tosin siellä kyllä tuli joitakin pettymyksiäkin, peittävällä maalilla viimeistellyn kitaran kansi ei "välttämättä" ole 2-pala bookmatched komeilla loimuilla..)
 
Ja kylläpä, eipä noista uusista ole vielä mihinkään "vintage- ja sijoitusmarkkinoita" mullistamaan, ei vielä useaan vuoteen.
Niitten ainoa hintaa nostava (mahdollisesti) ominaisuus sitten on tuolla "celebrity factor" -puolella, eli jos ovat jonkun "kuuluisuuden" soittimia. Ja niitä sitten ostelevat ko. kuuluisuuden fanit lähinnä...
 
Taisi Bob Brozman(On itse mukana National kitaroiden uustuotannossa) sanoa jotain sen suuntaista että 95% nykyajan soittimista ei tule koskaan olemaan mitään keräilykitaroita. Ne muutama prosenttia on jotka ovat niitä jo nyt muutenkin. käsittääkseni hän tarkoitti tällä 95% erillaisia custom kitaroita,ei siis kaikkia kitaroita.
varmasti jonkun kuuluisuuden vanhat soittimet saattavat kiinnostaa ja nostaa hintaa,mutta tämäkään ilmiö ei ole niinkään Suomessa kovin iso juttu.
 
Kävin turussa noin vuosi sitten ja siellä oli yhdessä pienessä soitin liikkeessä Gibson Thunderbird basso joka oli ollut Hanoi Rocksin japanin kiertueella. Sen hinta oli 2500 euroa ja se oli 60-luvun pelejä. Väittäisin että siitäkin soittimesta saisi ebayssa tai jenkkeissa paljon enemmän jo pelkästään sen historian takia.
En tiedä saako sillä hinnalla edes uutta sellaista.

fox:
- refin -50% tai enemmän, riippuen työn laadusta
- huonosti tehty kaularemontti -50%
- merkittävä bodyn korjaus -50%
- ammattimainen uudelleen nauhoitus -5%
- lähes huomaamaton bodyn korjaus -5%
- vähäinen värin haalentuminen -5%
merkittävä haaleneminen 25...50%
 
Kiitos, tästähän nämä selvisivät. Eipä tuo -5% loppujen lopuksi ole mikään mahdoton menetys. Kiinnostavaa juttua muutenkin tänne tupasahti. Jos ostaisin vintage/sijoitus kitaran niin katsoisin sitä sekä soittajan että keräilijän vinkkelistä, en hyvinkään varmasti pystyisi ostamaan kitaraa vain seinälle roikkumaan. Ehkäpä minusta ei ole sittenkään keräilijäksi. :) Toisekseen tiedot noista vanhoista soittimista ovat sen verran vähäiset että vähän hirvittäisi lähteä sinne heilumaan..

Gabe: Kiitos, tästähän nämä selvisivät. Eipä tuo -5% loppujen lopuksi ole mikään mahdoton menetys. Kiinnostavaa juttua muutenkin tänne tupasahti. Jos ostaisin vintage/sijoitus kitaran niin katsoisin sitä sekä soittajan että keräilijän vinkkelistä, en hyvinkään varmasti pystyisi ostamaan kitaraa vain seinälle roikkumaan. Ehkäpä minusta ei ole sittenkään keräilijäksi. :) Toisekseen tiedot noista vanhoista soittimista ovat sen verran vähäiset että vähän hirvittäisi lähteä sinne heilumaan..
 
Kyllä olisin kanssa aika varovainen jos otetaan taas se Kitarapajan Les Paul Custom joka maksaa 60 000 niin kyllä siihen hintaan saa jo aika hyviä väärennöksiäkin.
Siinähän osaava tekijä tekee reilun 50 000 euron voiton.
Itse en kyllä uskaltaisi ostaa noin kalliita kitaroita vaikka olisi kuinka faktaa paperilla.
 
Toisekseen kun on eläkkeellä niin tuollaisen 60 000 euron hankkimiseen menisi 10 vuotta ja se edellyttäisi että olisi syömättä sen ajan. Eli ei ole sijoitus ongelmia :)

Uskoisin kyllä että vintagekitaroista pitäviä soittajia (joihin itsekin kuulun) on huomattavasti enemmän kuin puhtaita keräilijöitä joita vaikkapa kertaalleen vaihdetut nauhat häiritsevät. Soittokuntoisesta vintagekitarasta pääsee kyllä nopeammin eroon ja saa paremman hinnankin jos korjaukset ovat tehty hyvin ja alkuperäistä kunniottaen.
 
Ja tosiaan, omistan 2 "vintage"-Gibsonia ja kaikki on erittäin hyvin.

Mä oon vähän sitä mieltä, että jos vintage kitaroilla haluaa "tienata" niin kannattaa ennemmin kattella näitä halvempia ja vähemmän haluttuja kakkosketjun malleja, joita joku saattaa rahapulassaan tai muuten vaan nopean markan tarpeessaan myydä hyvinkin edullisesti, jolloin prosentuaalisesti isomman voiton saaminen on ehkä helpompaa kuin todella kalliiden kitaroiden kyseessä ollessa. Etenkin kun uusienkin merkkikitaroiden hinnoissa on ilmiselvää nousupainetta niin se tänään tonnilla ostettu (hypoteettinen;) 60-luvun Epiphone voi muutaman vuoden päästä olla parin tonnin arvoinen kun taas siitä 10k stratosta ei välttämättä saa kovinkaan helposti 20k edes 10 vuoden päästä.

PIM: Mä oon vähän sitä mieltä, että jos vintage kitaroilla haluaa "tienata" niin kannattaa ennemmin kattella näitä halvempia ja vähemmän haluttuja kakkosketjun malleja, joita joku saattaa rahapulassaan tai muuten vaan nopean markan tarpeessaan myydä hyvinkin edullisesti, jolloin prosentuaalisesti isomman voiton saaminen on ehkä helpompaa kuin todella kalliiden kitaroiden kyseessä ollessa. Etenkin kun uusienkin merkkikitaroiden hinnoissa on ilmiselvää nousupainetta niin se tänään tonnilla ostettu (hypoteettinen;) 60-luvun Epiphone voi muutaman vuoden päästä olla parin tonnin arvoinen kun taas siitä 10k stratosta ei välttämättä saa kovinkaan helposti 20k edes 10 vuoden päästä.
 
Onko "kakkosketjun" kitaroilla kysyntää? Kunhan mietin. Vanhat soittimet ovat toki hienoja!
 
Ja täysin ohi aiheen, kuten keskustelukin taisi mennä. Joskus mietin myös nykypäivän kitaroiden vintagearvoa tulevaisuudessa. Eiköhän soitinten määrä ole sitä luokkaa, että vanhoja yksilöitä tulee aina olemaan liiaksikin. Nouseeko soittimen soundi ja soitettavuus tärkeäksi? No, kukahan tuohon vastaisi. :)

Jii: Onko "kakkosketjun" kitaroilla kysyntää? Kunhan mietin. Vanhat soittimet ovat toki hienoja!
 
Osalla on, osalla ei - hinnankehitystä on vaikea ennustaa. Jos esim. otetaan esimerkkinä Ibanez Artist tai Yamaha SG, niin moisten härveleiden hinnankehitys on ollut monta sataa prosenttia kun niitä käsittääkseni ysärillä pystyi poimimaan tarvittaessa parilla sadalla. Nyt täysikuntoista SG3000:sta myydään muutamalla tuhannella eurolla ja se kävi vielä kaupaksi, harvinaisemmat Artistit hyppää reilusti yli 10 000 dollarin, kallein mitä minä olen nähnyt maksoi 24 000 dollaria.
 
Moneen aikalaiseensa verrattuna, 70-luvun ja 80-luvun alun kitaroihin verrattuna hinnankehitys on ihan päätön, mikä tosiaan ei toteudu ihan joka ritsan kohdalla vaikka soittimena olisi ihan tasavertainen. Käytännössä kakkosketjun kitara sijoitusmielessä on riski.
 
Ja täysin ohi aiheen, kuten keskustelukin taisi mennä. Joskus mietin myös nykypäivän kitaroiden vintagearvoa tulevaisuudessa. Eiköhän soitinten määrä ole sitä luokkaa, että vanhoja yksilöitä tulee aina olemaan liiaksikin.
 
Kannattaa muistaa se, että nämä oikeat vintagekitarat on kumminkin n. 50 vuotta vanhoja, että pitkä matka tästäkin hetkestä jos tarkastellaan niitä hintoja ja yleisyyttä. Nykytavaraa pidetään halpana, joten sen modaaminen ja hävittäminen ei harmita, mikä sitten taas vaikuttaa siihen yleisyyteen. Harvinaisuus ja haluajien määrä sitten korreloi hintaan ja esimerkkinä tarjottu ibiza ja yammu on alkuperäiskunnossa harvinaistunut, niihin on asennettu kahlereita, floikkaa, vaihdeltu mikkejä ja jyrsitty, maalattu ja tapitettu, kun "ei tämmösella parin satkun ritsalla koskaan ole mitään arvoa".
 
Sama ilmiö on harvinaistanut noita ison liigan vintagekitaroita, ne on vaan hävitetty ja modattu pilalle siinä vaiheessa kun ne oli vain kitaroita. Vähän sama kuin vahvistimissa, niitä on pidetty pahoin kun ne on vain vahvareita: kotelot, tolexit ja tämmöiset on vaihdettu, combot sahataan nuppimuotoon ja modataan sisuskaluja ihan huoletta kun ne on vaan elektroniikkaa. Kun ne on mennyt rikki, niin ne on heitetty pois.
 
Tuossa on sitten se toinen puoli, mikä on johtanut siihen että alkuperäisyyden perään hörhöillään nykyään liiaksikin kun tiedetään, että vaihdettu pickuguard johonkin kuusketlukuiseen aiheuttaa hillittömät pudotukset ja sitten sen nykyisen uusiotuotanto-ritsan alkuperäisyyttä varjellaan, tai ainakin sen perusteella tingitään ostotapahtumassa.

Twinkle: Osalla on, osalla ei - hinnankehitystä on vaikea ennustaa. Jos esim. otetaan esimerkkinä Ibanez Artist tai Yamaha SG, niin moisten härveleiden hinnankehitys on ollut monta sataa prosenttia kun niitä käsittääkseni ysärillä pystyi poimimaan tarvittaessa parilla sadalla. Nyt täysikuntoista SG3000:sta myydään muutamalla tuhannella eurolla ja se kävi vielä kaupaksi, harvinaisemmat Artistit hyppää reilusti yli 10 000 dollarin, kallein mitä minä olen nähnyt maksoi 24 000 dollaria.

 
Tarkoitin noita Gibsonin ja Fenderin 60-luvun vähemmän kysyttyjä malleja, jotka ovat jo vintageiässä, muttei yhtä haluttuja kuin saman aikakauden stratot, telet, lespaulit ja 335:t. Vanhat japsit lukisin jo kolmosketjuun.

Kohta täällä joku väittää (tietää siis) että KHL:n Wolfit ekasta tilauksesta alkaa olla arvokkaita kymmenen vuoden kuluttua. Se oli siis sitä aikaa kun KHL teki kitarat vielä käsin ilman mitään työkaluja ;)
 
Miten arvioisitte mun vuoden 1997 Gibson 335 the dot 60's slim sunburstin hinnan kehittyneen? Ylös vaiko alas. Ostin sen uutena tuolloin ilman vaihtokitaraa. OstoHinta olkoon vielä salaisuus.
Kohtahan tuollakin on ikää jo liki parikymmentä vuotta. Erilailla se ikääntyy kuin samanikäiset polyesteri kromikuori kopiokitarat. Komeammin, mutta toisaalta myös tavallaan nopeammin. Esimerkiksi juuri mikrofonien kuoret on jo saaneet patinan hiestä ja liasta. Vaikka olen koettanut pitää tuota kuin kukkaa kämmenellä.

MarkoA:
Miten arvioisitte mun vuoden 1997 Gibson 335 the dot 60's slim sunburstin hinnan kehittyneen? Ylös vaiko alas. Ostin sen uutena tuolloin ilman vaihtokitaraa. OstoHinta olkoon vielä salaisuus.
Kohtahan tuollakin on ikää jo liki parikymmentä vuotta..
 
Katoin referenssiä fleaBaysta, äkkiseltään oli yks -95 Dotti, ja BIN oli 2600 greenbakkia. =)