Kitarat: kitarakamat ›

Pinewood: Eli orjuuden kaltaisissa työsuhteissa pitäminen on ihan ok, jos vaihtoehtona on vielä paskempi kohtalo? Just joo. Kun ei ole sosiaaliturvaa, työssä itsensä telonut tai uupunut voidaan aina jättää oman onnensa nojaan ja vaihtaa uuteen kun tulijoita on. Niin se homma tuolla usein menee, vaikka kehitystä usein tapahtuu. Ilmeisesti esittämälläsi logiikalla kehitysmaiden lasten parittaminen länsimaiden seksiorjina voidaan myös nähdä hyväntekeväisyytenä jos sillä saadaan heidät pelastettua nälkäkuolemalta tai pois sodan jaloista?
 
Kyllä se minun mielestäni on parempi että ihminen tienaa ihan oikeita töitä tekemällä rahat itsensä ja perheensä ruokkimiseen ja vaatettamiseen sen sijaan että on kadulla tyrkyllä tai vastaavasti leikkauspöydällä, jokseenkin absurdia jos sinusta ei. Ei se minusta kuitenkaan oikein ole että palkat on pienet ja työolot aika kurjia, mutta varmaan jos ottaisin selvää kiinan tehdastyöläisten oloista vs. kiinan seksiteollisuuden oloihin niin saattaisi aika iso ero olla. Ei vaan voi mitään niin kauan kuin kiinan hallitus tälläisellä menolla menee ja siiinä kuvassa mitä tulevaisuus siitä maasta maalaa maailmankartalla näyttää siltä, ettei me "paremmat" länsimaat olla sinnepäin esittämässä tasan mitään vaatimuksia noiden olojen parantumiseksi joten länkkärin eurot sen sijaan kuitenkin tukee tuota parempaa pahaa ja sillä hyvä.

Jos kaikilla ois hauskaa, niin kenelläkään ei ois oikeesti hauskaa.

Turha tästä on vääntää, väärässä ketjussa vielä. Kyllä sitä itsekin tulee sorruttua kaukoidän halpisihmeisiin, vaikka entistä enemmän pohdin valintojani.
 
Reilun kaupan kitaroita (elektroniikkaa yms.) odotellessa. Miksiköhän sellaisia sertifikaatteja ole - vai onko?
http://www.ethicalsuperstore.com/bl … hocolatecan-electronics-fair-trade/
 
Mutta ken Ruokankaan tai jonkin muun kotimaisen tekijän kitaran ostaa, voi varmasti olla tässäkin suhteessa varsin hyvin mielin, jopa koko tuotantoketjua ajatellen. Alkavat varmaan puutkin olla varsin asiallisista lähteistä peräisin.

25 minuutin saarnat pitäisi toimittaa kirjallisena, lukemalla niistä selviäisi viidessä minuutissa.

Pinewood: "Parhaiten kiinalaisten ym. halpatuontimaiden työolosuhteet kohenevat sillä, että asiakkaat oikeasti vaativat ostokäyttäytymisellään niitä parempia työoloja - ei sillä, että ostetaan mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla tehtyä kamaa."
 
Oleellinen juttu, samaa mieltä. Plusssaa.
 
Ruokankaan kitaroissa ehkä hintaa nostaa muiden tekijöiden ohella markkinointi johon Ruokangas panostaa enemmän kuin muut suomalaiset rakentajat: on hyvät sivut, tehdään videoita, käydään messuilla oppimassa ja markkinoimassa.
 
Oman kokemuksen voin todeta myös asiakaspalvelun ja takuun olevan huippua. Esim. vähän aikaa sitten käytettynä (sic!) ostamassani Ruokankaassa oli mielestäni kuollut kohta, vein Juhalle. Hän lupasi selvittää asian ja vaihtaa tallan parempaan (ilmaiseksi) jos tarvis mutta syyksi paljastuikin hieman kohonnut nauha (ei paljain silmin havaittava) joka korjattiin ja kitara soi nyt upeasti. Olin varautunut siihen että asialle ei voi mitään tai Juha ei kuule samaa kuin minä tai todetaan vaan että ainahan kitarassa joku kohta ei soi niin hyvin kuin muut. En väitä etteikö muillakin takuu toimisi näin hyvin mutta hankalemppaahan se on jos ostat ulkomuailta.

Juha Ruokangas: Moro. Minäpäs jaan tämmöisen videon tänne, jonka juuri julkaisimme. Syynä tähän jakoon se että te olette "syypäitä" kyseisen videon tekoon. ;) Idea siihen syntyi tässä viestiketjussa käytyyn keskusteluun ja siitä seuranneeseen Mnet Goes Harviala ekskursioon liittyen. Kiitos ja kumarrus teille, siis! :)
 
https://www.youtube.com/watch?v=3HEh73Vp21k
 
Mielenkiintoista ja hyvää asiaa kitaranvalmistuksesta ja siihen liittyvästä rahasta / hinnan muodostukseta, business-ideasta, periaatteista ja muusta.

En jaksa katsoa videoita. Pahoittelen. Mut kommentoin silti.
 
Hyvin mielellään sitä ohjaa ostopuolensa johonkin mikä kestää pitkään aiotussa käyttötarkoituksessa, ei ole vikaherkkä/mahdollinen korjata ja voidaan myös tarpeen tullen myydä jos alkuperäinen tarve on poistunut. Tästä syystä ottaa ihan julmetusti kupoliin ostella nykyisiä elektroniikkavempaimia :D (puhelimet etc.) ja sama pätee oikeastaan kaikkeen massatuotantokamaan: ne on suunniteltu kestämään tietty aika ja sit -> osta uus...
 
Pääasiassa kaiketi massatuotantoon otetaan sertifikaatteja että saadaan asiat näyttämään ostajalle hyvältä enempi ku haluttais jakaa oman firman voitosta yhtään mitään ketjun alkupäähän... se voittojen kotiutus on kaiketi firmojen päätehtävä - yhdistykset saa sitten auttaa muita.
 
P.S. Ruokangas ois hiano soitin mut siinä on harrastelijarämpylle yks nolla liikaa :) ja pääasia taitaa olla että valmistaja seisoo jokaisen tuotteensa takana eikä lasketa kuinka moni valmistuserästä saa olla vihanneksia (kuten perus linjakamassa)

Karhukoira74: Mulla on mielessä eri malli täysin mitä "sarjatuotannossa" olevat...että sekin varmasti nostaa hintaa jo.
 
Itseltäni löytyy harvinaisempi V-mallinen, joka on kyllä huikea.
Täysin mutua, mutta en luule ettäkö omassani "OVH" olisi ollut korkeampi kuin mallistosta löytyvissä samanlaisella rakenteella tehtynä.
Kannattaa varmaan siis kysyä!

pappasfin: Mielenkiintoista ja hyvää asiaa kitaranvalmistuksesta ja siihen liittyvästä rahasta / hinnan muodostukseta, business-ideasta, periaatteista ja muusta.
 
Oikeastaan luennon olennainen osa oli kysymys siitä, että onko hand made-kitarat liian kalliita (lue: kulut huomioiden 'oikean' hintaisia), vai onko tehdasvalmisteiset alihinnoiteltuja, minkä osaltaan mahdollistaa bulkkituotannon perustaminen riistämiselle tai hyväksikäytölle.
 
E: Tai sitten ymmärsin jotain väärin.
EE: En koe huonoa omatuntoa.
EEE: En pysty vaivaamaan itseäni joka asian suhteen omantunnontuskilla. Henkiset resurssit ei yksinkertaisesti riitä siihen. Länsimaisen nykyisen elämäntyylin eräs kurjuus on joka elämänalalla synnytettävä kollektiivinen pahoinvointi milloin minkäkin oman - tai edellisten sukupolvien - huonojen tai väärien valintojen suhteen. Yksinkertaisesti kieltäydyn lähetämästä tälle tielle.

mitja: Itseltäni löytyy harvinaisempi V-mallinen, joka on kyllä huikea.
Täysin mutua, mutta en luule ettäkö omassani "OVH" olisi ollut korkeampi kuin mallistosta löytyvissä samanlaisella rakenteella tehtynä.
Kannattaa varmaan siis kysyä!
 
Sinne suuntaan nuo mun kitarat kans aina menee...täytyy varmaan Juhan kanssa ruveta juttelemaan. Tietäs ainakin mille tasolle pitäis ruveta säästelemään =)

LaMotta: Oikeastaan luennon olennainen osa oli kysymys siitä, että onko hand made-kitarat liian kalliita (lue: kulut huomioiden 'oikean' hintaisia), vai onko tehdasvalmisteiset alihinnoiteltuja, minkä osaltaan mahdollistaa bulkkituotannon perustaminen riistämiselle tai hyväksikäytölle.
 
Ja tähän sisältyi olettamus, ettei ko. eettinen pohdiskelu ollut tarpeen ostettaessa kitaraa 50-luvulla. Ajatuksena kai on, että tuolloin ison F:n ja G:n työntekijöille maksettiin eettisesti oikea summa palkkaa ja kitaroiden myyntihinta oli sopiva. Työntekijöillä tai ammattiyhdistyksellä saattoi olla erilainen käsitys asiasta. Tämän kertoo jo sekin, että palkkatason noustessa myöhemmin tuotantoa alettiin siirtää halvempiin maihin.
 
Yksi olennainen kiinteiden kulujen lisäksi hinnanmuodostukseen vaikuttava tekijä jäi mainitsematta, nimittäin voittomarginaali. Vai onko niin, etteivät tähän päde samat eettiset säännöt kuin palkkatason sopivuuteen ;-)

Kiitos mielenkiintoisesta videosta Juha. En välttämättä ole kaikesta samaa mieltä, mutta herätti kyllä ajatuksia.
 
Itse en ajattele asiaa välttämättä suoraan eettiseltä näkökulmalta, vaan pyrin pääsääntöisesti hankkimaan soittokamani yhtiöltä/henkilöltä, joka välittää siitä mitä tekee. Kun esim. kitara/pedaali/vahvistin on suunniteltu, rakennettu ja testattu ns. "rakkaudesta lajiin" hengessä, niin silloin on yleensä myös eettiset asiat kunnossa.

milahtee: Ja tähän sisältyi olettamus, ettei ko. eettinen pohdiskelu ollut tarpeen ostettaessa kitaraa 50-luvulla. Ajatuksena kai on, että tuolloin ison F:n ja G:n työntekijöille maksettiin eettisesti oikea summa palkkaa ja kitaroiden myyntihinta oli sopiva. Työntekijöillä tai ammattiyhdistyksellä saattoi olla erilainen käsitys asiasta. Tämän kertoo jo sekin, että palkkatason noustessa myöhemmin tuotantoa alettiin siirtää halvempiin maihin.
 
Yksi olennainen kiinteiden kulujen lisäksi hinnanmuodostukseen vaikuttava tekijä jäi mainitsematta, nimittäin voittomarginaali. Vai onko niin, etteivät tähän päde samat eettiset säännöt kuin palkkatason sopivuuteen ;-)
 
Enpä usko, että kukaan maksaisi kitarasta tai ylipäätään tavaroista ylihintaa siksi, että joku pitää sitä reiluna. Jos vaatii ylintaa, ei synny kauppoja.

2randpo: Enpä usko, että kukaan maksaisi kitarasta tai ylipäätään tavaroista ylihintaa siksi, että joku pitää sitä reiluna. Jos vaatii ylintaa, ei synny kauppoja.
 
Anteeksi tyhmyys mutta miten määritellään ylihinta? Hinta, joka on korkeampi kuin kilpailijan vastaavalla tuotteella, vai miten?

Kefiiri: Anteeksi tyhmyys mutta miten määritellään ylihinta? Hinta, joka on korkeampi kuin kilpailijan vastaavalla tuotteella, vai miten?
 
Tuossahan se tuli edellä sanottua eli markinnathan sen hinnan määrittävät. Ylihinnoittelusta on siis kyse silloin, kun tavara ei käy kaupaksi.

2randpo: Ylihinnoittelusta on siis kyse silloin, kun tavara ei käy kaupaksi.
 
No tosiaan, ajattelinkin että asia varmaan on pohjimmiltaan yksinkertainen!
On siis mahdotonta maksaa ylihintaa mistään. Jos maksaa, ei kyseessä ole ylihinta :)

milahtee: Ja tähän sisältyi olettamus, ettei ko. eettinen pohdiskelu ollut tarpeen ostettaessa kitaraa 50-luvulla. Ajatuksena kai on, että tuolloin ison F:n ja G:n työntekijöille maksettiin eettisesti oikea summa palkkaa ja kitaroiden myyntihinta oli sopiva. Työntekijöillä tai ammattiyhdistyksellä saattoi olla erilainen käsitys asiasta. Tämän kertoo jo sekin, että palkkatason noustessa myöhemmin tuotantoa alettiin siirtää halvempiin maihin.
 
Yksi olennainen kiinteiden kulujen lisäksi hinnanmuodostukseen vaikuttava tekijä jäi mainitsematta, nimittäin voittomarginaali. Vai onko niin, etteivät tähän päde samat eettiset säännöt kuin palkkatason sopivuuteen ;-)
 
Toki eettiseen pohdiskeluun olisi ollut yhtä lailla syytä jo 50-luvulla kuin tänäkin päivänä. Ajatukseni tässä oli enemmänkin se, että tuolloin näihin asioihin ei kiinnitetty samalla tavoin huomiota kuin nykyisin. Sademetsiä ei suojeltu, muovin käyttö teki vasta tuloaan, teollinen globalisaatio oli vielä utopiaa, bensaa poltettiin ja hiiltä kärytettiin ilman parempaa tietoa mahdollisista haitoista. Hiilijalanjälki - ei sellaista sanaa tunnettu 50-luvulla. Eettisiä arvoja ei tunnistettu samalla tavoin, jolloin ne eivät vaikuttaneet myöskään ostopäätöksiin.
 
Nykyaikana sitä vastoin joka suupalallakin on eettinen etiketti: Luomua, vegaania, lähi- tai kaukoruokaa, geneettisesti muunneltua, reilua kauppaa. Vaatteet, kodin elektroniikka ymsymsyms sama juttu. Ja tässä teollinen globalisaatio halpatöineen näyttelee yhdenlaista roolia eettisiltä arvoiltaan. Teollisen tuotannon siirtyminen pois Suomesta on köyhdyttänyt keskiluokkaa täällä ihan samalla tavoin kuin muuallakin länsimaissa. Ja maailma polarisoituu polarisoitumistaan. Meret hukkuvat muoviin. Eihän nämä ihan kulta-aikoja ole joita elämme, monessakaan mielessä.
 
Voittomarginaali. Niin... Sekin olisi tietysti tärkeää liiketoiminnassa, jotta toimintaa voisi kehittää eteenpäin. Viittasinkin videossa tähän, että soitinrakentajat eivät mitään äveriästä porukkaa ole. Jos voittomarginaalit olisivat huimia, niin eikö sen pitäisi jossain näkyä? Jäi vähiin tämän asian käsittely tuossa videossa, koska pienyrittäjinä toimivat soitinrakentajat (minä mukaan lukien) ovat tosiaan laidasta lukien enemmänkin ammatinharjoittajia kuin liikemiehiä, olipa yritysmuoto mikä kenelläkin. Yllättävän suuri osa ammattisoitinrakentajista joutuu tekemään jotain toista työtä soitinhommien lisäksi että jotenkuten pärjäilee. Eli aika eri arvot tässä touhussa täytyy merkitä enemmän kuin raha, jos tätä aikoo jaksaa. Tai jos joku on sitä mieltä että tältä alalta on tehtävissä lihavia voittoja, niin ei muuta kuin kokeilemaan. Kyllä se romantiikka siitä aika äkkiä karisee.

Juha Ruokangas: ... jos joku on sitä mieltä että tältä alalta on tehtävissä lihavia voittoja, niin ei muuta kuin kokeilemaan. Kyllä se romantiikka siitä aika äkkiä karisee.
 
Täsmälleen sama pätee muusikon työhön tässä maassa. Perimmäisen motivaattorin on syytä olla joku muu kuin raha, jos tätä hommaa meinaa tehdä.

Juha Ruokangas: Voittomarginaali. Niin... Sekin olisi tietysti tärkeää liiketoiminnassa, jotta toimintaa voisi kehittää eteenpäin. Viittasinkin videossa tähän, että soitinrakentajat eivät mitään äveriästä porukkaa ole. Jos voittomarginaalit olisivat huimia, niin eikö sen pitäisi jossain näkyä? Jäi vähiin tämän asian käsittely tuossa videossa, koska pienyrittäjinä toimivat soitinrakentajat (minä mukaan lukien) ovat tosiaan laidasta lukien enemmänkin ammatinharjoittajia kuin liikemiehiä, olipa yritysmuoto mikä kenelläkin. Yllättävän suuri osa ammattisoitinrakentajista joutuu tekemään jotain toista työtä soitinhommien lisäksi että jotenkuten pärjäilee. Eli aika eri arvot tässä touhussa täytyy merkitä enemmän kuin raha, jos tätä aikoo jaksaa. Tai jos joku on sitä mieltä että tältä alalta on tehtävissä lihavia voittoja, niin ei muuta kuin kokeilemaan. Kyllä se romantiikka siitä aika äkkiä karisee.
 
Ainahan voi ottaa sen kontaktin Kiinan lukuisiin OEM-kitaroita valmistaviin tehtaisiin, että pistäkääs muotti Unicorneja ja VSOPpeja tulemaan 25k kappaleen päivätahdilla 79e materiaali- ja työkustannuksilla, firma osakeyhtiöksi ja eikun kitarat Thomannille 399e hintaan.

Jucciz: Täsmälleen sama pätee muusikon työhön tässä maassa. Perimmäisen motivaattorin on syytä olla joku muu kuin raha, jos tätä hommaa meinaa tehdä.
 
Jepu.. ja työajat ei useinkaan oo herkkua perheelliselle