Kitarat: kitarakamat ›

Jukka Häikiö: No kyllä se esteettisten seikkojen seula pitää ensin läpäistä, jos ei mene siitä läpi, homma ei etene sen pidemmälle omalla kohdalla
 
Tämä. Ei paljo kiinnosta kuunnella puita tai kokeilla kaulaa jos kitara on jo telineessä ruma.

Jeszse: Tämä. Ei paljo kiinnosta kuunnella puita tai kokeilla kaulaa jos kitara on jo telineessä ruma.
 
Juu, pitää paikkansa.

Jeszse: Tämä. Ei paljo kiinnosta kuunnella puita tai kokeilla kaulaa jos kitara on jo telineessä ruma.
 
"No... ostin, kun halvalla sain..."

Jos kitaran ulkonäöllä ei ole mitään väliä, niin tästä voi vaikka katsoa pientä otantaa Thomannin valikoimasta.
Kriteerit ovat.
-Stratotyylinen bodyltaan
- pulttikaulainen
-2 humbucker mikkiä
-perinteinen stratotyylinen kampi
-hinta 150-300 euroa
 
http://www.thomann.de/fi/jackson_js11_dinky_wh.htm
http://www.thomann.de/fi/cort_x2_guitar.htm
http://www.thomann.de/fi/dean_guitars_custom_zone_fp.htm
http://www.thomann.de/fi/jackson_js22_dinky_dka_sw.htm
http://www.thomann.de/fi/dean_guitars_custom_zone_ng.htm
http://www.thomann.de/fi/esp_ltd_m50.htm
 
Tästä on sitten jätetty kiinteä tallaiset ja useammalla mikillä olevat kitarat kokonaan pois. Samoin B-stock mallit ja muun muotoiset kitarat kuin straton tyyliset.
 
E: Straton tyylisillä tässä sitten tarkoitan erilaisia dinky, soloist ja muitakin suurinpiirtein straton mallisia kitaroita. En pelkästään täysin straton bodylla olevia, koska niitä ei tuohon otantaan tuossa hintaluokassa sattunut yhtään.
 
Itse on ole ostamassa sähkökitaraa ja tällaisia en varmaan muutenkaan hommaisi.
Kuitenkin tuossa on jonkinlaista valikoimaa ja nuo mainitut speksit voisivat olla monellekkin aivan oikeasti sellaiset joita kitaralta hakee/tarvitsee. Hintaluokka on varmasti myös ihan hyvä rajata johonkin, ettei tule kymmenittäin soittimia.
Olisiko noista side silmillä valittu kitara ihan kaikille tosiaan sama, minkä noista ottaa jos se muutoin soundaa ja istuu käteen hyvin?
 
Itselle ei kyllä olisi, mutta taidan olla hieman kummallinen muutoinkin.

No kyllä minäkin hetken miettisin ostaisinko jommankumman deanin tuosta.

heviäijä: No kyllä minäkin hetken miettisin ostaisinko jommankumman deanin tuosta.
 
Näin vähän ajattelinkin.
Mitäs jos vaikka sinä ostaisit tuon punaisen ja minä vihreän Deanin ja vaihdettaisiin niiden kauloja keskenään :)
 
No joo, leikki sikseen. Oikeasti olisi kyllä ehkä jonkinlainen järkytys jos tuollaisen sokkotestin tekisi ja toinen noista Deanin kitaroista olisi ihan selkeästi se kaikista parhain. Siis vielä soundillisesti kuin soittotatsiltaakin.
Nuo kun ovat vielä otelaudaltakin maalattu, niin eihän niistä saa oikein järkevällä hinnalla mitenkään normaalin näköistä kitaraa.
 
En kyllä tiedä oikeasti miten siihen sokkotestin tulokseen suhtautuisi.

mpekkanen: Olisiko noista side silmillä valittu kitara ihan kaikille tosiaan sama, minkä noista ottaa jos se muutoin soundaa ja istuu käteen hyvin?
 
Noistahan "näkee" heti side silmilläkin, eli käsin kokeilemalla, että Jacksoneissa on typerän näköiset lavat ja ESP:hen on mennyt lapa kokonaan väärin päin. Jos ei sitä lasketa huijaamiseksi, niin jäljelle jäävät Cort ja Deanit. Ilman sidettä ottaisin pinkin, eli pitää valita tuurilla yksi oikein kolmesta.

Tuossa on muuten noilla antamillani spekseillä kaikki Thomannin stratotyylisistä kitaroista olevat mallit hintojen 150-300 euroa välistä. Ne ovat vielä hintajärjestyksessä.
Kitaroiden lapa ei taida olla missään oikein Fender-tyylinen, mutta sitä en tässä niin hakenutkaan.
 
Joskus 25 vuotta sitten näin Dimarzio merkkisen straton joka oli ulkoisesti aika lähellä tuota Deanin pinkkiä kitaraa. Siinä Dimarzion kitarassa oli tosin straton pieni lapa ja sekin oli tuollainen neon pinkki.
Hinta oli muistaakseni uutena aika samaa luokka kuin silloin Fenderin American Standard Stratocaster.
 
http://guitarz.blogspot.fi/2008/03/ … 84-dimarzio-strat-stratocaster.html
Tuossa on vähän samantapainen, mutta se oli sellainen neon pinkki, eikä pelkästään punainen. Myös plektransuoja oli pinkki.
Voin sanoa, että oli kyllä livenä yksi rankimman näköisistä kitaroista jonka olen koskaan nähnyt.
Nuo neon värit kun ei oikein kuvissa vielä pääse oikein kunnolla esille.

Oonko mä ainoa, jonka maku muuttuu ajan kanssa tai jolle on käynyt niin, että ensinäkemältä "ruman" näköinen kitara alkaakin jonkun aikaa sitä katseltuna näyttämäänkin omissa silmissä jo aika kivalta? Itelleni SG oli 25 vuotta ehdottoman ruman näköinen kitaramalli, mutta joskus kun sellainen päätyi jotain kautta omaan arsenaaliin ja sillä tuli jonkun aikaa soiteltua niin ulkonäkökin alkoi pikkuhiljaa miellyttämään silmää ja nykypäivänä ostaisin SG mallisen kitaran ihan siinä missä ikisuosikki-straton tai telen puhumattakaan ensi-ihastuksesta LP:stä joskus 35 vuotta sitten, jollaista en ottaisi ellei nyt todella todella halvalla saisi.

Näyttääkö tämä, että se kuulostaisi Gibsonin les paulille:
 
http://www.wildwoodguitars.com/products/52070.php?CategoryID=359

Kontiak: Näyttääkö tämä, että se kuulostaisi Gibsonin les paulille:
 
http://www.wildwoodguitars.com/products/52070.php?CategoryID=359
 
Näyttää Telen ja Les Paulin risteytykseltä.

Kontiak: Näyttääkö tämä, että se kuulostaisi Gibsonin les paulille:
 
http://www.wildwoodguitars.com/products/52070.php?CategoryID=359
 
No niin nyt tullaan taas otsikon aiheeseen. Tuo sama kitara saarnirunkoisena kuulostaa telecasterilta, joskin p90 kaulassa tuo hieman paksuutta soundiin.
En ole tietoinen, millainen kuusi on kroppapuuna, mutta oletan linkin kitaran kuulostavan telecasterilta edelleen. Tärkein tekijä on kuitenkin kitaran rakenne: kielet läpi rungon, telen talla ratkaisu ja talla mikki jne.
 
MUTTA, kun sama kitara tehdään mahongista ruusupuuotelaudalla ja lisäksi kaulaliitos on liimattu ollaankin lähempänä Les Paul junioria...
http://www.gregsguitars.de/en/produ … t/1358/2011_Fano_SP6__sunburst.html
 
Yllä olevasta löytyy soundinäytekin Gregin sivuilla.

Tykkäsin muuten junnuna itse enemmän Squierin volume- ja tonepotikoiden fontista kuin american standardin vastaavista. :)

PIM: Oonko mä ainoa, jonka maku muuttuu ajan kanssa tai jolle on käynyt niin, että ensinäkemältä "ruman" näköinen kitara alkaakin jonkun aikaa sitä katseltuna näyttämäänkin omissa silmissä jo aika kivalta?
 
Mulla on joskus ollut hieman samanlaista efektiä illanvietossa tanssipaikassa, alkuun ei niin kivan näköinen daami rupes näyttämämään oikein kauniilta kukkaselta kun vähän olin ottanu muutaman rohkasu-ryypyn ilmeisemmin liikaa ;D

Itellä ei kitaran ulkoinen olemus ole se tärkein asia vaan että istuupi hyppysiin ja soi korviin kauniisti ja että laatu on muuten kohdillaan ja kitara kestää ja pysyy kuosissaan.
 
Se ulkonäkö on sitten vaan bonusta jos kitara on muuten hyvä, toki omaan makuun ulkoisestikin nätti kitara on kiva mutta se ei saa olla se ensisijainen juttu kitarassa.
 
Mitä sitä tee maailman kauneimmalla kitaralla jossa nauhapäät repii sormenpäät, kielet ei soi kun kaula on s-mutkalla, ei pidä virettään, osat ei pysy kasassa jne..
 
Vähän sama ihmisten kanssa, se ulkokuori on vain bonusta ja tärkein on sisin ja se, että on sielu ja sydän.

Eikö se ihmisesta oo vähän niin että jos sitä ei aio naida niin se on ihan sama minkä näköinen se on. Jos omaa rahaa pistän kitaraan niin olen vähän krantumpi ulkonäön suhteen, jos ilmatteeksi saa niin sitten.

Hintaluokka vaikuttaa taas varmaan että miten suhtautuu päätökseen.

gary field: Eikö se ihmisesta oo vähän niin että jos sitä ei aio naida niin se on ihan sama minkä näköinen se on. Jos omaa rahaa pistän kitaraan niin olen vähän krantumpi ulkonäön suhteen, jos ilmatteeksi saa niin sitten.
 
Minäkään en ole kuullut kenenkään koskaan sanovan omasta vaimostaan, että "hän on aivan upea ihminen kaikin puolin, sielukkumppani, mutta onhan hän kyllä helevetin ruma!", hehe.

PIM: Oonko mä ainoa, jonka maku muuttuu ajan kanssa tai jolle on käynyt niin, että ensinäkemältä "ruman" näköinen kitara alkaakin jonkun aikaa sitä katseltuna näyttämäänkin omissa silmissä jo aika kivalta? Itelleni SG oli 25 vuotta ehdottoman ruman näköinen kitaramalli, mutta joskus kun sellainen päätyi jotain kautta omaan arsenaaliin ja sillä tuli jonkun aikaa soiteltua niin ulkonäkökin alkoi pikkuhiljaa miellyttämään silmää ja nykypäivänä ostaisin SG mallisen kitaran ihan siinä missä ikisuosikki-straton tai telen puhumattakaan ensi-ihastuksesta LP:stä joskus 35 vuotta sitten, jollaista en ottaisi ellei nyt todella todella halvalla saisi.
 
No nyt kun kysyit niin piti alkaa oikein miettimään. Mulla on yksi kitara jonka ulkonäöstä en pidä, mutta se on hemmetin hyvä ja soitan sitä paljon, mutta se ei nyt parin vuoden jälkeenkäänole muuttunut kauniiksi :-D, en silti aio luopua siitä.
 
Maun muuttuminen ei omalla kohdallani ole toteutunut muistini mukaan. LP, Strato ja Tele olivat jo lapsena mun ihannekitarat ulkonäöksellisesti ja myöhemmin ovat osoittautuneet myös muuten oivallisiksi soittimiksi eikä se asia ole vielä vanhanakaan muuttunut. Ehkä maku on hiukan laajentunut noiden puoliakustisten ja kokonaan akustisten sähkökitaroiden suuntiin.
 
Sama juttu musiikissa eli se musa mistä pidin pentuna, on hyvää edelleen. Musiikkimaku on vaan vähän laajentunut ja muutosta on tullut parin jutun kohdalla joista en kakarana tykannyt, mutta nyt pidän niitä hyvinä. Lapsena halusin tykätä jazzista mutta en oikein päässyt siihen siään, mutta nyt vanhemman miehen päättäväisyydellä olen päässyt laajentamaan vähän siihen suuntaan.

PIM: Oonko mä ainoa, jonka maku muuttuu ajan kanssa tai jolle on käynyt niin, että ensinäkemältä "ruman" näköinen kitara alkaakin jonkun aikaa sitä katseltuna näyttämäänkin omissa silmissä jo aika kivalta? Itelleni SG oli 25 vuotta ehdottoman ruman näköinen kitaramalli, mutta joskus kun sellainen päätyi jotain kautta omaan arsenaaliin ja sillä tuli jonkun aikaa soiteltua niin ulkonäkökin alkoi pikkuhiljaa miellyttämään silmää ja nykypäivänä ostaisin SG mallisen kitaran ihan siinä missä ikisuosikki-straton tai telen puhumattakaan ensi-ihastuksesta LP:stä joskus 35 vuotta sitten, jollaista en ottaisi ellei nyt todella todella halvalla saisi.
 
Tele oli mulle sellainen, en tykännyt sen ulkoasusta yhtään nuorempana mutta nyt se miellyttää minun silmää eniten. Vatsa kasvaa, hiukset lähtee, särön määrä vähenee vuosi vuodelta, tele tuli, vahvistimet pienenee... pitäisikö huolestua?