Kitarat: kitarakamat ›

Neuvostovalmisteinen 7-kielinen akkari, jonka vanhempani olivat hankkineet Murmanskin matkalta. Hinta 8 markkaa. Aloin sillä rämpyttää kun ylsin sen nostamaan seinäkoukusta alas. Kun ohuimmat metallikielet alkoivat napsahdella poikki, laitoin tilalle onkisiimaa.

Periaatteessa systerin nylonkielinen Landola. Mut ekat ihka omat kamat oli Mexico Strato '92 ja Marshall Valvestate 10.
Soittamisen aloitin kymmenvuotiaana ja soitonopettaja sitten sanoikin että eiköhän se olisi aika ostaa sähkis. Vanhemmilta sitten ruikuttamaan ja Fender-Marshall paketti maksoi silloi tuhat markkaa. Aika vasta möinkin sen mexicon € 275. Vasta 19 vuotiaana ostinkin sitten uudet kamat.

Kiitoksia, kiitoksia! 11 sivua tarinoita! =)
 
Jatkakaa.

Lonesome: Eko Manta (tämä mallinimi on selvinnyt vasta internetin ihmeellisenä aikana) sekä Eko Herald Junior 10 W transu-vahvari. Näin about vuonna 1976. Italialaista täsmä halpisrojua. Tuhat mummon markkaa taisivat maksaa. Inflatsuunit sun muut huomioiden aika kallista oli. Veneskoskelta Tampereelta haettiin. Ekoja silloin kauppa täynnä. Vaan 60-luvulla toivat maahan Fenderiä, mikä myöskin vasta uudella tuhatluvulla on tietooni saapunut...
 
Tismälleen samat rojut,sama ostopaikka vuosi 1975 hinta 900mk

joskus 90 luvun lopulla ostin kirpparilta 350mk viininpunaisen Explorerin
minkä headstockissa luki: By Morris: Hurricane EVA. sitä rämpyttelin faijan stereoilla vähän aikaa. sitten 2002 sain ltd m-50:n ja Craten 15w combon porukoilta lahjaks.
älteedeen runko löytyy vieläkin yhdestä projektikitarasta.

Ensimmäinen kitarani oli joululahjaksi saatu Rockster-merkkinen hirvitys. Stratotyylinen kitara, jossa oli humbucker-tallamikki ja kanteen maalattuna musta pantteri.
 
Eka vahvistin oli joku 15-wattinen transistorikombo, jossa ei muistaakseni ollut merkkiä näkyvissä ollenkaan. Mielenkiintoinen ominaisuus vahvistimessa oli palaneen haju, joka ilmeni kun vahvistimella soitti vähän pidempään "kovalla" volumella.
 
Ensimmäinen pedaali oli DODin Hard Rock. Nimen perustella päättelin, että kuulostan tämän pedaalin avulla Slashiltä, mutta aivan näin ei käynyt.

Squierin 20th anniversary strato ja Watsonin XL15R-kompo. Ensinmainittu löytyy vieläkin taloudesta, tunnearvon takia en kehtaa myydä sitä pois. Ihan hyvät kamat nuo oli, ja muutaman vuoden niillä soitteli aivan loistavasti.

Itselläni eka kitara oli anttilasta ostettu williamsin akustinen. :D Kyllähän sitä silloin soitteli ja itseasiassa on vielä nykyäänki joskus käytössä, ku ei toista nylon kielistä ole, ja oon ite sitä vähä soitettavammaksi saanut! :D

Eka kitara oli Landolan joku akustinen. Eka sähkökitara oli Vesterin Strato, ja eka vahvistin Line6 Spidukka kagonen 15 wattisena. Speedokin on joskus siis soittanut halvemmilla kamoilla : OOOO

Ensimmäisen kitarani, nailonkielisen akustisen, sain alle 10-vuotiaana. Olisikohan se ollut merkiltään Landola?
 
Ensimmäinen sähkökitara tuli kotiin kun olin varttunut noin 14 vuoden ikään. Merkkiä en muista, mutta jotakuinkin Straton mallinen se oli. Vahvistimeksi sain pienimmän ja halvimman 10-wattisen Ibanezin lähimmästä musiikkiliikkeestä.
 
Pari vuotta myöhemmin, kun täytin 16 vuotta vuonna 1984, vahvistin vaihtui Roland Cube 60-comboon ja ensimmäinen sähkökitara ja vahvistin menivät vaihdossa uudenuutukaiseen Squier Stratocasteriin. Nämä olivat ensimmäiset itse ostamani soittovermeet.
 
Kuva tuosta Squierista löytyy omista kuvistani, se on kitara josta en luovu, en sitten millään. Myös tuo vanha Roland on yhä tallella.

Ensimmäisen sähkökitaran tein itse. Malli oli sekoitus eri Les Paul -tyylisiä kitaroita, kitara nykyisinkin käytössä (tosin uudelleenrakennettuna). Ensimmäinen vahvistin taas oli Microcube.
 
Näitä ennen toki soittelin kotoa löytyvillä kitaroilla mut nää oli ekat omat.

Ensimmäinen kitarani oli 140 markkaa (~23 euroa) maksava rikkinäinen samickin stratocaster humppareilla. Tallassa oli jokin ihme vika, jonka takia se oli vinossa eli kielet todella ylhäällä kokoajan. Intonaatio oli varmaan luokkaa: 1. nauhalla F ja 13. nauhalla G. Sormet mahtuivat 12. nauhan paikkeilla kielten ja otelaudan väliin. Kitara oli siis suht raskas soittaa. Vein kitaran jossain vaiheessa musiikkiliikkeeseen ja kysyin myyjältä, että voiko tälle tehdä mitään. Myyjä katseli kitaraa pari sekuntia ja totesi, että rämäpaska jota ei voi edes korjata. Jonkinlaista patenttia sille tallalle isä koitti silloin tehdä, ettei nuorelle kitarasankarille tarvitsisi uutta kitaraa ostaa mutta ei onnistunut. Onneksi.
 
Vielä on kyseinen keppi tallella, pitäisi joskus huvikseen kokeilla hieman tuunata sitä :)
 
Vahvistin oli Vox, en muista mallia mutta helvetin ruma se oli eikä todellakaan irronnut sellaista soundia mitä etsin. Hinta luultavasti jotain 150 - 300 euroa uutena silloin.
 
Voin ainakin sanoa, että oli ainakin paskat kamat aloittaessa. Varsinkin kun jotkut saavat ensimmäiseksi kitarakseen 1000 euron kitaran ja liikkeen kalleimman nuppi & kaappi viritelmän.
 
En vieläkään ymmärrä, että kuinka en menettänyt motivaatiota koko harrastukseen :)

LTD Alexi 200, piti 16-vuotiaana väkisin saada a) musta, b) hevi ja c) nimekäs kitara jolla soittaa jossa d) oli floikka! Yllättävän hyvä se oli vaikka en osannutkaan säätää sitä edes ollenkaan ja floikan kanssa oli ongelmia tuon tuosta. Vahvistimena oli Rolandin Cube 20-X joka on yhä kotivahvistimena.

Jouluna 1986 sain Casion syntikan lahjaksi. Voi sitä fiilistä kun musiikin naputtelu ja soundilistan selailu sai aikaan. Puhumattakaan valmiista kovista kompeista kuten BOSSANOVA yms. :D
 
Ensimmäinen kitara oli helsingin juutalaisesta seurakunnasta lievästi kansihaljennut washburnin nylonakkari. Silloinen tyttöystävä oli töissä kyseisessä paikassa. Sain ilmaiseksi kun olivat ostaneet uuden. Osoittautui sarjanumeroltaan 1400$ flamencokamppeeksi. Sitä sitten näpeltäessä jokusia vuosia. En osannut soittaa lainkaan tämän saadessa joten jouti koristeeksi seinälle vuosiksi. Nykyään kovassa soitossa ja se toisiaan SOI. Mahtava laite kun tajusi ja alkoi oppimaan. Sointi vaan parani päivä päivältä kun puu alkoi aukeamaan vuosien seisottamisen jälkeen.
 
Sitten päätin 2007 että nyt aletaan rokkaamaan ja tilasin t-kaupasta halvimman SG-bundlen. HB-laatua. SG tosin osoittautui hyväpuiseksi ja mukavakaulaiseksi että runkona on vieläkin aktiivisoitossa. Osat päivitettynä. Huvittavaa on että tässä mustassa pelissä on reilusti paksumpi ja parempi lakka kuin itse Gibsonin standardi SG:ssä.
 
Sittemin ollu jonkin aikaa Fenderin Stratoa, joka ei muodoltaan sopinutkaan ollenkaan käsiin. Sinänsä surku koska soinnin tietää kaikki.
 
Nyt on normaalisti soitossa Wolf Explorer SDmikeillä ja Cort Z42 EMG HZ4silla.

Vuonna 1994 sain Epiphonen Straton ja Samickin pikkucombon. Sen verran hyvin ne mulle kelpasi, että kitaralla soittelin 7 vuotta ja vahvistimella vielä puolisen vuotta pidemmälle.

SpeedGovernor: Huvittavaa on että tässä mustassa pelissä on reilusti paksumpi ja parempi lakka kuin itse Gibsonin standardi SG:ssä.
 
Eikös tämä ero johdu ihan siitä että näissä halvissa kitaroissa on tuota polyuretaanilakkaa aivan hirveä kerros (useampi milli), kun taas kalliimman pään kepeistä löytyy enemmänkin fiinimpää, puun tunnun säilyttävää nitrolakkaa? Ei sillä minusta pintakäsittelyn laadun kanssa ole mitään tekemistä, poly vaan on halvempaa, peittää paremmin puun virheet ja suojaa enemmän.
 
Bentoneissa lienee tällainen(?):
 
http://img690.imageshack.us/img690/3812/imgp5604m.jpg
 
Paremmuus on toki suhteellista.

v.82 pukki toi Maya sg:n
 
http://www.guitarmaniacs.de/gallery_pics/8gYQbTXEceGI6ycA1iV3IHCrS.jpg
 
Tykkäsin, harmi ku tuli hävitettyä (tai sitten aika kultaa muistot).

Ensimmäinen kitarani oli Epiphonen Les Paul pulttikaulalla. Aloittelijalla varsin kelposoitin, jolla tulikin soiteltua ekat 2 vuotta. Tuli myytyä sittemmin pois uusien hankintojen tieltä.
 
Vahvistimena oli Craten 15W trankkupöristin, joka löytyy minulta vieläkin. :P

Vuosi oli 1998, ja kitara joku kirpparilta löytynyt "Rocky", maksoi 200mk ja Pappa betalade. Kai se oli olevinaan jonkinlainen "Strato" kopio Gibson tyylisillä humputtimilla, mutta jotenkin muistutti tyyliltään enempi bassoa. Body oli ohut ja kaula vinksin vonksin, hyvä kun vireessäkään pysyi mutta kyllä sillä alkuun pääsi. Vahvistimena toimi joku halpisstereosarja, josta muuten lähti jonkinlaista pörinää! Kunnes ostin sit luokka"kaverilta" Zoom 505 pedaalin josta sai sitten "oikeaa" säröä ja muuta ihmeellistä. Näillä pärjättiin sit sellanen puolisen vuotta, kunnes sain joululahjaksi Ibanezin Stagestar -Stratokopion sekä Craten GX15 vahvarin. Rockyn annoin sitten serkulle, nykyisestä olinpaikasta ei ole hajua. Veikkaus: kaatopaikka.

VViltsu: Eikös tämä ero johdu ihan siitä että näissä halvissa kitaroissa on tuota polyuretaanilakkaa aivan hirveä kerros (useampi milli), kun taas kalliimman pään kepeistä löytyy enemmänkin fiinimpää, puun tunnun säilyttävää nitrolakkaa? Ei sillä minusta pintakäsittelyn laadun kanssa ole mitään tekemistä, poly vaan on halvempaa, peittää paremmin puun virheet ja suojaa enemmän.
 
Bentoneissa lienee tällainen(?):
 
http://img690.imageshack.us/img690/3812/imgp5604m.jpg
 
Paremmuus on toki suhteellista.
 
Näinhän asia on. Tottunut vaan prätkän rakentelu/maalaushommissa
tietynlaiseen maalipintaan. Tässä oikeaa G-tuotetta suunnitellessa vaan tuntunut 'laaduttomalta'
Käteen se pinta. Vaikka eihän sillä niin merkitystä ole. Jokainen varmaan ymmärtää pointin.