Kitarat: kitarakamat ›

Vai ovatko potikat sittenkin liian lineaarisia ja voisivat olla enemmän logaritmisia? :)
 
Onko nauhanpäät itsessään karut vai onko reunalistassa paljon työstöjälkiä. Vai molemmat?

Larzes: Vai ovatko potikat sittenkin liian lineaarisia ja voisivat olla enemmän logaritmisia? :)
 
Onko nauhanpäät itsessään karut vai onko reunalistassa paljon työstöjälkiä. Vai molemmat?
 
Juu tuota. Nauhanpäät näyttävät toki aika hyviltä, vaan juuri nuo viimeisten nauhojen työstöjäljet tekevät yleisilmeestä sen mikä se on.. Siis juuri nimenomaan reunalistojen työstöjäljet. Omituisia kuoppia ovat onnistuneet saamaan niihin.

Tuli sitten itsellekkin tuo sc-450 vintage. Ei tuosta ny pahaa sanottavaa ole. Kaularautaa sai kiristää, ettei se enään muistuttanut jousipussyä. Muuta siihen ei tarvinnut tehdä. Onhan tuossa nuita mistä huomaa, ettei ole se kaikkein kallein kitara. Muovit on vähän mitä on. Plektrasuoja oli painanut kanteen pienen kolon ja kiinnitystuuvien alta oli lakka haljennut. Positiivista tuossa oli, että nauhat on paremmin viimeistely kuin vaikka tuossa jouluna hommatussa Meksikon fenkussa tai saman hintaluokan Epiphoneissa jollaisen meinasin kotiuttaa. Sähköpoterosta erotti missä menee rungon ja kannen raja. Tuo kansi on yllättävän paksu. Sähköistä muuten ole valittamista. Tämä tuli hankittua B-stockina ja UPS:n kotiin kuljettamaan kokonaiseen 200€ hintaan. Vähän senkin vuoksi, että syljettää varsinkin LP mallien hinnat nykyään.

JaaGeRMaisTeR: Tuli sitten itsellekkin tuo sc-450 vintage. Ei tuosta ny pahaa sanottavaa ole. Kaularautaa sai kiristää, ettei se enään muistuttanut jousipussyä. Muuta siihen ei tarvinnut tehdä. Onhan tuossa nuita mistä huomaa, ettei ole se kaikkein kallein kitara. Muovit on vähän mitä on. Plektrasuoja oli painanut kanteen pienen kolon ja kiinnitystuuvien alta oli lakka haljennut. Positiivista tuossa oli, että nauhat on paremmin viimeistely kuin vaikka tuossa jouluna hommatussa Meksikon fenkussa tai saman hintaluokan Epiphoneissa jollaisen meinasin kotiuttaa. Sähköpoterosta erotti missä menee rungon ja kannen raja. Tuo kansi on yllättävän paksu. Sähköistä muuten ole valittamista. Tämä tuli hankittua B-stockina ja UPS:n kotiin kuljettamaan kokonaiseen 200€ hintaan. Vähän senkin vuoksi, että syljettää varsinkin LP mallien hinnat nykyään.
 
Olisi kiva kuulla hiukan useammin mielipidettä työnjäljen lisäksi (mikä toki tärkeä), että miltä se uusi kitara tuntuu soittaa ja miltä kuulostaa.
 
Ei se kahvinkeittimessäkään niin haittaa vaikka kansi olisi halki jos keittää hyvät kahvit.

Itse ostin tuon HB:n 12-kielisen sähkökitaran. Se on aika huikea peli ihan noin muutenkin, mutta tuolla hintalapulla varsinkin. Kitara ei ollut tosin yhtään missään säädöissä, kun sen paketista otti ja jonkin aikaa meni sen fiksaamiseen. Tallan säätöjen suhteen ollaan ihan siinä ja siinä saako tallan laskettua tarpeeksi alas, vai onko se juuri sopivalla korkeudella. Syynä tuohon on hölmö kasauserhe, kun tallan alla oleva metallilevy on kiinnitetty pyöreäkantaisilla ruuveilla, joiden 1-2mm paksuus estää tallaa laskeutumasta pohjaan.
 
Kunhan vaihdan kielet tuohon joskus, poraan ihan pienen upotuksen tuohon pohjaan ja vaihdan ruuvit, joissa tasainen kanta ja joka uppoaa näkymättömiin. Ongelmaa ei toki olisi jos kaulakulma olisi jyrkempi - mutta ei ole. Sama probleema ollut muutaman kommentin mukaan muillakin.
 
Varsinkin aluksi tuota sai olla virittämässä ennen jokaista soittokertaa vireen laskiessa tasaiseen hieman alle puolikkaan sävelaskeleen. Ihmettelin tuota aikani, mutta sitten se loppui. En tiedä asettuiko kitara siihen tms. Ehkä se kielten veto vain vaikutti tuohon sen aikaa, että kaula haki paikkaansa hetken tai sitten matalampi ilmankosteus hiljalleen laski virettä tuolloin. Mutta nyt tosiaan kaikki pelaa ja virekin säilyy yllättävän hyvin.
 
Orkkiskielissä katkesi heti virittäessä se korkeampi G. Tallan päällä oli alunperin täysin turha krominen suoja, jonka ruuvasin heti pois. Samoin käännän tuon tailpiecen, jos se vain onnistuu ettei tarvitse sokkona niitä kieliä pidellä siellä 12 kertaa joka kieltenvaihdon yhteydessä. Tuo ei toki ole kaikista kaunein ratkaisu, mutta helpottaisi elämää muuten. Toki voisi miettiä myös tuon vaihtamista.
 
https://www.thomann.de/fi/harley_benton_rb_612cs_classic_series.htm

Tympee Huttunen: ....
Orkkiskielissä katkesi heti virittäessä se korkeampi G...
 
https://www.thomann.de/fi/harley_benton_rb_612cs_classic_series.htm
 
Radikaali ratkaisu olis, että suosiolla jättää g-kielen "oktaavikielen" veks ja pistää tuonkin parin unisonoon.. Pikkusen tulee sitä "keikkakestävyyttä" eikä tarvii jännittää. =)

fox: Radikaali ratkaisu olis, että suosiolla jättää g-kielen "oktaavikielen" veks ja pistää tuonkin parin unisonoon.. Pikkusen tulee sitä "keikkakestävyyttä" eikä tarvii jännittää. =)
 
Ei malta, tuohan on se upein soundi koko kitarassa :) Eikä tässä keikkojakaan toisaalta ole.
 
Jos tässä oikein vakavaksi tuon suhteen joutuu, voisi lukkovirittimet joskus hankkia.

Tympee Huttunen: Ei malta, tuohan on se upein soundi koko kitarassa :)
 
Toki, mutta ei se 12-kielisen soundi siitä ihan hirveitä kärsi.. Ja joo, onhan toki mullakin noissa omissa toisinaan siin 008..

samiko: Olisi kiva kuulla hiukan useammin mielipidettä työnjäljen lisäksi (mikä toki tärkeä), että miltä se uusi kitara tuntuu soittaa ja miltä kuulostaa.
 
Ei se kahvinkeittimessäkään niin haittaa vaikka kansi olisi halki jos keittää hyvät kahvit.
 
Soitettavuudelta tämä on ihan jees. Äkkiä kaulasta tulee mieleen joku PRS se. Paksuutta on hiukan reippaammin. Karkeasti 23mm ensimmäiseltä nauhalta. Profiilin vuoksi ei tunnu silti niin paksulta. Joku laittoikin, että kultainen keskitie tuon kaulan osalta. Kaularaudan säätämisen jälkeen kielet ei rämise ja soitettavuus on samaa luokkaa kuin tuollaisella keskiluokan kitaralla on. Kyllä tuon tuosta ihan mielellään ottaa soitettavaksi. Otelauta on jotain joka tuntuu enemmän laminaatilta kuin puulta.
 
Soundi on lämmin. Ainoa kitara jossa mielummin käytän kaulamikkiä. Tallamikki on hiukan vaisu. Tuo puolitus on ihan hauska lisä. Se vain ei pääse oikeuksiin näillä mikeillä. Tuntui lähinnä pudottavan vain volumea. Tone potikasta tuossa olikin aiemmalla sivulla juttua. Melkein kuin kolmeasentoinen kytkin.
 
Eihän tämä mikään mojokone ole tai jatke niille olemattomille soittotaidoille. Kelpo soitin jonka pystyisi pitämään ainoanakin kitarana ihan tämmöisenä modaamattomanakin. Jos se siis pysyy tuossa kunnossa. Myöhemmin selviää miten puut elää ja yleensä millainen kesto tuossa on.
 
Toivottavasti selvensi vähän.

Soundi on lämmin. Ainoa kitara jossa mielummin käytän kaulamikkiä. Tallamikki on hiukan vaisu. Tuo puolitus on ihan hauska lisä. Se vain ei pääse oikeuksiin näillä mikeillä. Tuntui lähinnä pudottavan vain volumea.
 
Vähän samaa mieltä oman HB35+ LAF:ien kans. Toisaalta ei ne puolitukset välttämättä ole huikean hienoja tosi kalliissakaan mikeissä. Kuitenkin omasta mielestä hyvä lisä johonkin sointujen hakkaamiseen. Onkohan se tuossa mallissa muuten oikosulku, ohitus vai rinnankytkentä?

XTL: Vähän samaa mieltä oman HB35+ LAF:ien kans. Toisaalta ei ne puolitukset välttämättä ole huikean hienoja tosi kalliissakaan mikeissä. Kuitenkin omasta mielestä hyvä lisä johonkin sointujen hakkaamiseen. Onkohan se tuossa mallissa muuten oikosulku, ohitus vai rinnankytkentä?
 
Ei ole ei. Tarvisi olla sitten jotain oikeasti hyvää mikkiä, että puolitus toimisi kunnolla. Eipä ole tuota tullut katsottua. Veikkaan, että ohittaa vain. Pitää tarkistaa jossain kohtaa, kun innostuu.

Tämä kaveri luottaa 40 $ Harley Benton kitaraansa stadion rundillaan. Jotenkin tämä luo tyytyväisen hymyn kasvoilleni ;)
 
https://www.guitarworld.com/news/scott-poley-harley-benton-arena-tour

Harskoista tarvii kyllä sanoa se, että jos mä olisin samassa tilanteessa kuin tuo ukko tuossa ja päättäisin vetää rundin halpiksella, niin valkkaisin ehdottomasti HB:n esmes Skujun tai Epin sijaan. Tietyn ajan Squiereissa ei nimittäin nauhat kestä kulutusta ja Epit taas on aina olleet mulle muuten jotenkin meh, mutta se yks HB Red Blast Cabronitamukaelma joka mulla joskus oli, oli kyllä hintaisekseen hämmästyttävän hyvä. Ei tosin jäänyt pitoon, koska mulla nyt näitä heskoja on muutenkin, mutta ei siis pahaa sanaa periaatteessa. Hyvä hinta-laatusuhde vaikuttaa noilla olevan!
 
PS. Mutta sanottakoon kuitenkin, ettei se pakasta suoraan vedettynä kovinkaan hyvässä kuosissa ollut, vaan kaikenlaista joutui itse ruuvaamaan. Detaljeja muistaakseni tässä ketjussa jos joku haluaa penkoa esiin.

PPS. Mä myös näköjään toitotan tuolla, että Harska olis ollut parempi soittaa kuin yksikään vanhempi Fenkku mitä mulla on ollut, ja sehän nyt on kyllä täyttä uutuudenviehätyksen lietsomaa paskapuhetta. Nykyiset suosikit 1975 Tele Custom ja 2010 MIM Tele Deluxe ovat soitettavuudeltaan mulle paljon sopivampia, josko tosin Harska ja MIM olivat tatsiltaan hyvin samanlaisia. Mutta kyllä nämä mökkiin jääneet silti pitemmän korren vetävät kaiken kaikkiaan...

XTL: Vähän samaa mieltä oman HB35+ LAF:ien kans. Toisaalta ei ne puolitukset välttämättä ole huikean hienoja tosi kalliissakaan mikeissä. Kuitenkin omasta mielestä hyvä lisä johonkin sointujen hakkaamiseen. Onkohan se tuossa mallissa muuten oikosulku, ohitus vai rinnankytkentä?
 
Jos puolitus kuulostaa humpparilla liian ohuelta, niin ruuvatkaa kitaran tonea pienemmälle. Usein puhutaan just puolituksista, mutta kantsii humpparin ollessa kyseessä käyttää mieluummin parallel wiringia.

Metalkallo: Jos puolitus kuulostaa humpparilla liian ohuelta, niin ruuvatkaa kitaran tonea pienemmälle.
 
Kannattaa kokeilla myös vastusta siihen maapiuhan matkan varrelle. Itse tykkään paljon enemmän ns "partial split" -kykennästä. Kaikki botne ei häviä ja muutos volassakaan ei ole niin radikaali.

Tulipa tilattua kovana Benton fanina tuo uusi Jazzmaster 25v juhlamalli JA-25th. Useita HB kitaroita omistaneena ja omistavana täytyy sanoa, että tämä on ollut laadultaan paras. Toki ei sieltä halvimmastakaan päästä.
 
Viimeistely ja säädöt olivat erinomaiset ja varsinkin peilipintaan kiillotetut rosterinauhat vakuuttivat. En ole aiemmin Jazzmastereita soittanut, mutta tuntuisi että tässäkin mikit on se heikoin lenkki. Soundi kuitenkin parani huomattavasti kun mikit nosti lähemmäs kieliä.

discominister: Tulipa tilattua kovana Benton fanina tuo uusi Jazzmaster 25v juhlamalli JA-25th. Useita HB kitaroita omistaneena ja omistavana täytyy sanoa, että tämä on ollut laadultaan paras. Toki ei sieltä halvimmastakaan päästä.
 
Viimeistely ja säädöt olivat erinomaiset ja varsinkin peilipintaan kiillotetut rosterinauhat vakuuttivat. En ole aiemmin Jazzmastereita soittanut, mutta tuntuisi että tässäkin mikit on se heikoin lenkki. Soundi kuitenkin parani huomattavasti kun mikit nosti lähemmäs kieliä.
 
Mikit on "oikeissakin" Jazzmastereissa samanlaiset, vaikka ne on ulkonäöltään kuin P90, on niissä ohuempi kela ja eikä niin paljon kuparilankaa, joten ne ovat huomattavasti heikkotehoisemmat kuin P90.
Kaikki kuulostaa vähän kilinältä.

Merkittävä ero on käsittääkseni että P90 on palkkimagneetit ja säädettävät ruuvit vs JM:n alnico tolpat. Sen eron näkee yleensä myös kauempaa kuorista huolimatta. Tähän toki yhdistettynä tuo em lituska laaja kela. Olikohan originaalissa Jazzmasterissä vielä megaiset potentiometrit. Sävyä saa sitten pois äänestä useammalla säätimellä.
 
Noita JM tyylisiä offsetteja joissa on P90 mikit on nykyään jo aika monta mallia. Ehkä jopa paljon enemmän kuin JM mikkejä ja kytkentöjä.

Sen verran taidan olla kuitenkin tietoinen, etten lähde P90 ja JM-mikkejä sekoittamaan. Oma käsitykseni on, että tuossa Bentonissa on "aidot" JM-tyyliset mikit.
 
Nostin alkuperäiset mikit reilusti ylös, lähes niin lähelle kuin vain voi ilman magneettista häiriötä, ja ne saivat aivan uudella tavalla eloa soundiinsa. Suosittelen vahvasti kaikille! Ei ole enää tarvetta mikinvaihdolle.
 
Sitä olen ihmetellyt suuresti, miten näistä on sanottu, että mikit olisivat tummat ja tarvitsevat isompi arvoiset potikat, että saadaan kirkkaiksi. Minulle nämä kuulostavat alkuperäisillä potikoilla todella kirkkailta ja usein huomaan löytäväni sopivan soundin laittamalla kitaran tonen johonkin 6-7 akselille. Ja koskaan muissa kitaroissa ei ole tarvinnut toneen koskea! Täytyy tosin myöntää, että ei ole aiempaa kokemusta Jazzmastereista. Mutta verratessani tuota Stratocasteriin, Telecasteriin tai Les Pauliin, on tässä orkkis Benton Jazzmasterissa ehdottomasti kirkkain ja shrillein soundi. En todellakaan kaipaa lisäkirkkautta siihen.