Kitarat: kitarakamat ›

Ja mikäs yhden napin painamisesta tekee jotenkin aivan suunnattoman hauskaa?
 
Täällä kyllä ihmiset repii huumoria sitten aivan kummallisista asioista. Ja edelleen muutamille kovapäisimmille tapauksille: efektit voi olla mun puolesta tehty analogi- tai digitaalitekniikalla, mutta itse perussoundissa en laskisi digitaalirojun varaan tähänastisen kuulemani perusteella.
 
Eihän tuolla analoginen/digitaalinen-toteutuksella oikeasti mitään väliä olekaan. Tärkeintä on se, miltä se kuulostaa. Ja niin kuin sanoin, uskon sen Novan olevan olevan erittäinkin pätevä työkalu. Mutta jotenkin vain vaikutti custom shopin les pauleilla ja cornellin ja buddan vahvistuksilla vetävän kaverin kirjoittamana jotenkin hassulta.. Ei pahalta, mutta hassulta.
 
No hard feelings. ; )

Eihän tuolla analoginen/digitaalinen-toteutuksella oikeasti mitään väliä olekaan. Tärkeintä on se, miltä se kuulostaa. Ja niin kuin sanoin, uskon sen Novan olevan olevan erittäinkin pätevä työkalu.
 
Samoilla linjoilla. Pätevä on.
 
Mutta jotenkin vain vaikutti custom shopin les pauleilla ja cornellin ja buddan vahvistuksilla vetävän kaverin kirjoittamana jotenkin hassulta.. Ei pahalta, mutta hassulta.
 
En edelleenkään ymmärrä. Miten nämä asiat sulkevat toisiaan pois? CS-paulit, Cornellit, Buddat ja TC:n pedaalit on kaikki laadukkaita työkaluja. Täsmennystä kaivataan.
 
"Vaikutti hassulta, että ruisleivästä tykkäävällä kaverilla on oranssi polkupyörä ja se on vieläpä sairastanut vesirokon pienenä."

Täsmennystä kaivataan.
 
"Vaikutti hassulta, että ruisleivästä tykkäävällä kaverilla on oranssi polkupyörä ja se on vieläpä sairastanut vesirokon pienenä."
 
Heh heh, kyllä mä oikeasti luulen, että tiedät, mitä tarkoitan. Käsintehdyillä laatukamoilla vetävä kaveri steppaa delaynsä päällä vaihtaaksen patchin väliosaan ja painaa nappulaa noin sekunnin pohjassa, jotta saa laatikosta ulos sinne aiemmin tallennetun 250 millisekunnin reversedelay-asetuksen. Usko nyt, siinä ei ole mitään pahaa, mutta se vain tuntui ajatuksena hassulta. Silloin kun sen luin.

Heh heh, kyllä mä oikeasti luulen, että tiedät, mitä tarkoitan. Käsintehdyillä laatukamoilla vetävä kaveri steppaa delaynsä päällä vaihtaaksen patchin väliosaan ja painaa nappulaa noin sekunnin pohjassa, jotta saa laatikosta ulos sinne aiemmin tallennetun 250 millisekunnin reversedelay-asetuksen. Usko nyt, siinä ei ole mitään pahaa, mutta se vain tuntui ajatuksena hassulta. Silloin kun sen luin.
 
Meidän maailmamme eivät nyt selvästikään kohtaa, sillä en vieläkään ymmärrä, miten näet jotain hassua siinä, että jos laitteessa X on toimintatilat A ja B, ja se käynnistyy tilassa A, mutta minä haluan käyttää sitä tilassa B, vaihdan sen tilaan B painamalla yhtä nappia yhden ainoan kerran siinä vaiheessa kun laitteeseen lyödään virrat - eli yhden kerran koko keikan aikana, jos nyt ei sähköt satu keikkapaikalta menemään.
 
Vielä vähemmän ymmärrän, miten se on ristiriidassa kaikkien niiden muiden työkalujen kanssa, joita käytän. Sitä paitsi Buddani ei ole point-to-point- vaan piirilevykone.
 
Ja Hossalle onnittelut: sulla on selvästi ihan omat bileet, joihin ei taida kellään muulla olla asiaa - vaikutat varsin ainutlaatuiselta tapaukselta tähänastisen ilmaisusi perusteella.

Meidän maailmamme eivät nyt selvästikään kohtaa, sillä en vieläkään ymmärrä, miten näet jotain hassua siinä, että jos laitteessa X on toimintatilat A ja B, ja se käynnistyy tilassa A, mutta minä haluan käyttää sitä tilassa B, vaihdan sen tilaan B painamalla yhtä nappia yhden ainoan kerran siinä vaiheessa kun laitteeseen lyödään virrat - eli yhden kerran koko keikan aikana, jos nyt ei sähköt satu keikkapaikalta menemään.
 
Vielä vähemmän ymmärrän, miten se on ristiriidassa kaikkien niiden muiden työkalujen kanssa, joita käytän. Sitä paitsi Buddani ei ole point-to-point- vaan piirilevykone.
 
Meidän maailmat kohtaa varmaankin siinä suhteessa, että molemmat vänkää ja painii lauseiden kanssa loppuun asti, vaikka argumentit itsessään eivät kovin rakentavia enää olisikaan. Mutta turha täällä on vängätä ihan turhista jutuista. Hauskaa siinä oli yksinkertaisesti se, että ihan ensimmäisenä ei tule V.O.S Gibson kädessä vetävän tyypiin pedalboardiin kuviteltua jotain yhdeksän patchin delay-purkkia, jonka presetit vaihdetaan noin. Sulla on aika vanhankantaiset, tarkemmin vintagea-jäljittelevät, kamat, mutta eihän se tietenkään tarkoita, että sinun pitäisi olla mikään tone-puristi, jonka lautaan ei kelpaa kuin 80-luvun tubescreamer. Ja siinä ei edellenkään ole mitään pahaa.

Yllättäen ketju, jolla olisi ollut potentiaalia informatiiviseksikin, muuttuu parin tyypin vänkäämiseksi siitä, kumman mielipide soundista on se oikea. Hyvä meno...

Yllättäen ketju, jolla olisi ollut potentiaalia informatiiviseksikin, muuttuu parin tyypin vänkäämiseksi siitä, kumman soundista on se oikea. Hyvä meno...
 
Ylläripylläri! ;)
 
Jos 999 ketjua ovat päättyneet samalla tavalla niin ei liene sittenkään niin yllättävää että se tuhanneskin menee samaan kasaan. Just sayin'.

Hauskaa siinä oli yksinkertaisesti se, että ihan ensimmäisenä ei tule V.O.S Gibson kädessä vetävän tyypiin pedalboardiin kuviteltua jotain yhdeksän patchin delay-purkkia, jonka presetit vaihdetaan noin.
 
Patchin vaihtaminen Nova Delayssä: yksi polkaisu nappia A, jonka jälkeen niin monta polkaisua nappia B kuin halutaan mennä patcheissa eteenpäin. Kerrothan toki, miten itse toteuttaisit homman fiksummin kahden polkaistavan napin laitteessa (joka kokoluokkansa puolesta on oikein hyvä tarkoituksiini), niin myönnän, että olen tehnyt kummallisen valinnan ja siis päätynyt vaikeaselkoiseen ja "tyyliini ja arvokkuudelleni sopimattomaan" delay-pedaaliin. Kiinnostaisi kyllä tietää, mikä laite minun olisi pitänyt ostaa, jotten olisi tyylirikko.
 
(Täysin epäolennaista lienee se, että olen omaan Neva Delayhini ohjelmoinut kolme patchiä, joiden kelailuun menee aikaan huomattavasti vähemmän kuin yhdeksän patchin.)
 
Mulla ei muuten ole yhtään V.O.S.-Gibsonia.
 
Sulla on aika vanhankantaiset, tarkemmin vintagea-jäljittelevät, kamat
 
Riisutaanpa näitä virheellisiä käsityksiä. Esim. aikaisemmin mainittu Budda on avoimesti modernin puolen kone, eikä edes yritä matkia mitään vanhaa kunnon(tm) laitetta. Entäpä Mojo Vibe, Neo Fuzz, Tap-a-Whirl tai vaikkapa kiistakapulamme Nova Delay? Kaikki ovat ihan reilusti sitä mitä ovat: "nykyosista" ja "nykyaikana" rakennettuja ennakkoluulottomia pedaaleja, joista saa ehkä perinteikkäitä soundeja, mutta tarvittaessa hyvinkin nykyaikaista ja vanhan liiton jäärien mielestä täysin asiaankuulumatonta äänimaisemaa. Ihmettelen vain, missä vaiheessa ihmisille on syntynyt sellainen käsitys, että mun kamojen pitäisi edustaa jotain yhtä ainutta koulukuntaa. Paljon kivempaa on kulkea korvat auki ja hyödyntää kaikki hyvänkuuloiset vaihtoehdot toteutustavasta riippumatta.
 
Otetaanpa sitten kitarat: Stratocaster, Telecaster ja Les Paul ovat kaikki kitaramalleja 50-luvulta. Silti niitä käyttävät 2000-luvun muusikot käytännössä tyylissä kuin tyylissä. Ovatko Iron Maidenin poikien Stratocasterit ja Zakk Wylden Les Paulitkin "vanhankantaisia, vintagea jäljitteleviä" työkaluja, vai olisiko lopultakin kyse siitä, että millä tahansa kamoilla on ihan OK vetää millaista musaa vain? Käsittääkseni omassakin soitossani on kaikuja 50-luvun jälkeiseltä ajalta, olenhan - hyvänen aika - kultaisen 80-luvun lapsi. Ja sitten retorinen kysymys: olisiko mahdollista, että edellä mainituissa kitaramalleissa on ihan oikeasti tehty jotain todella oikein, vai soittavatko "tyhmät" muusikot itsepintaisesti ja perinteistä kiinni pitämisen vuoksi niillä edelleen, vaikka ne ovat täysin käyttökelvottomia soittimia, joista aika on ajanut ohi jo vuosikymmeniä sitten kaikkien ominaisuuksien suhteen?
 
mutta eihän se tietenkään tarkoita, että sinun pitäisi olla mikään tone-puristi, jonka lautaan ei kelpaa kuin 80-luvun tubescreamer. Ja siinä ei edellenkään ole mitään pahaa.
 
Mitäköhän tone-purismia 80-luvun Tubescreamer edes edustaa? Sehän on vain naurettavan ylihinnoiteltu keskinkertainen säröpurkki, joka syö soundista alapään. Sitä paitsi, kunnon puristi ei ostaisi juuri mitään 50- tai 60-luvun jälkeen suunniteltua tai valmistettua. 80-luvun purismia puolestaan edustavat lähinnä takatukka, bändien kangasmerkein "koristellut" farkkuliivit, neonväriset superstratot, korvalappustereot, Levi's 501:t ynnä muu tyylikäs, mutta se on toinen tarina...
 
Ei kai tässä kukaan mitään erityisesti vänkää. Yritän vaan omalta osaltani perustella, miksi toimin niinkuin toimin sekä hälventää jotain turhia ennakkoluuloja, jotka haittaavat selvästikin aika ajoin ihmisten välistä kommunikaatiota.

Ei kai tässä kukaan mitään erityisesti vänkää.
 
Heh heh. Juu ei, pois se meistä. ; )
 
Mulla tuo oli aikalailla mielikuvien ja ehkä jopa joidenkin stereotyyppisten mallien (subjektiivisten sellaisten) kautta rakennettua hahmotusta, älä ota Jucciz sitä henkilökohtaisesti, sillä sitä se ei ole.
 
Potkaiskaa joku tämä ketju takaisin oikealle raiteelle.

Potkaiskaa joku tämä ketju takaisin oikealle raiteelle.
 
Minä en tee sitä... vaan heitän bensaa liekeille toteamalla seuraavaa:
 
a) lopputulos ratkaisee ja se on ihan paskahailee miten se itseä miellyttävä lopputulos saadaan. Olkoon vaikka 50-luvun Gibsoneita kytkettynä Line6 Spideriin ja välissä 14 analogipulputinta 60-luvulta ja 1 überdigitaalinen multipatch superhyperv*tunmonimutkainen multimediadelay.
 
b) jotkut modernit laitteet tuottavat varsin kiitettäviä "vanhanliiton" soundeja. Esimerkkinä vaikkapa tuo Bossin twinpedal-sarjan Roland Space Echo RE-20. Se on moderni, siinä on tap-tempoa ja vaikka mitä hilavitkutinta, mutta se kuulostaa helkkarin hyvältä ja "vanhalta".
 
Minä en näe mitään ristiriitaa Juccizen kamoissa. Enemmän keskityn kuuntelemaan sitä soundia mikä Juccizen sormien tuottamina kuuluu kaiuttimesta (oli välissä ihan mitä tahansa)... enkä niinkään sitä millainen naksahdus jostain pedaalista kuuluu, tai kyttää sitä minkä värinen aamukakka on tänään päässyt.

Vielä kerran, olen Bonecrusher ihan samaa mieltä, ja sanoinkin sen tuossa aiemmin. Kyse oli mielikuvista, stereotypioista, ja oikeasti tällä asialla ei ole paskaakaan väliä ja se paisui sellaisiin mittasuhteisiin, joihin sen ei olisi pitänyt paisua. Vitsi, joka otettiinkin vakavasti. Pyydän anteeksi.

Minä en tee sitä... vaan heitän bensaa liekeille toteamalla seuraavaa:
 
a) lopputulos ratkaisee ja se on ihan paskahailee miten se itseä miellyttävä lopputulos saadaan. Olkoon vaikka 50-luvun Gibsoneita kytkettynä Line6 Spideriin ja välissä 14 analogipulputinta 60-luvulta ja 1 überdigitaalinen multipatch superhyperv*tunmonimutkainen multimediadelay.
 
b) jotkut modernit laitteet tuottavat varsin kiitettäviä "vanhanliiton" soundeja. Esimerkkinä vaikkapa tuo Bossin twinpedal-sarjan Roland Space Echo RE-20. Se on moderni, siinä on tap-tempoa ja vaikka mitä hilavitkutinta, mutta se kuulostaa helkkarin hyvältä ja "vanhalta".
 
Minä en näe mitään ristiriitaa Juccizen kamoissa. Enemmän keskityn kuuntelemaan sitä soundia mikä Juccizen sormien tuottamina kuuluu kaiuttimesta (oli välissä ihan mitä tahansa)... enkä niinkään sitä millainen naksahdus jostain pedaalista kuuluu, tai kyttää sitä minkä värinen aamukakka on tänään päässyt.
 
No, mutta asiaahan sinä puhut.
 
Minua itse asiassa kiinnostaisi, onko kenelläkään oman käden kautta saatuja käyttökokemuksia moderneista analogidelayista, käsinveistetyistä putiikkivehkeistä tai ihan liukuhihnakamasta?
 
Jotkut valmistajat vaikuttavat häpeilevän viiveidensä digitaalisuutta ja pyrkivät kätkemään toteutustekniikan omituisen jargonin alle. Erinomaisesti tässä on onnistunut mm. Carl Martin, jonka delayt (DeLayla, DeLayla XL, Red Repeat jne.) eivät ole analogisia. Mutta ei, pedaalin toteutustekniikka ei kiinnosta minua periaatteellisista tai ideologisista syistä. Olen vain ja ainoastaan kiinnostunut kuulemaan omakohtaisista kokemuksista.
 
Voin aloittaa: minulla oli jonkin aikaa Jaqcues Prisoner, ranskalaisen pikkupajan moduloiva analogidelay. 300 ms viivettä, perussoundi ehkä lähinnä vanhaa Ibanez AD9:ää. Modulaatio vaikutti sekä toistojen korkeuteen että kestoon - efekti oli viehättävällä tavalla vieraannuttava. Mutta: pedaali ei oskilloi, se saavuttaa kliimaksinsa noin 12 työn... toiston jälkeen eikä mothership pääse takeoffaamaan. Lisäksi, kokeilin kaupassa kahta samanlaista, toisen input meni häijyn kuuloisesti ruttuun kun siihen tuuppasi hiukan kuumempaa signaalia (= runttasi Telecaster Customin kaulamikillä). Huonoin homma kuitenkin oli pedaalin volumedroppi. En huomannut mokomaa vaivaa aluksi, mutta kun sen paikallistin, pettymys kasvoi päivä päivältä. No, vaihdoin pedaalin Ibanez AD190 Time Machineen...
 
Maxoneita kenelläkään? Kukaan pelannut sekä uusien että vanhojen Deluxe Memory Manien kanssa? Miten vertautuvat toisiinsa Ibanez AD9, vanha ja re-issue? Memory Lane?

Maxoneita kenelläkään?
 
Mulla on käytössä tällä hetkellä Maxon ad999, joka on soundiltaan paras delay, jota olen käyttänyt. Helppokäyttöinen ja yksinkertainen. Max. viive 900ms.Ja taatusti oskilloi.
Toisena delaynä Ibanez ad99, hyvä soundi, eikä ikinä ole ollut mitään ongelmia. Max viive 300ms.

Ostakaa pois: http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=214238
 
Delaylle ei sittenkään löytynyt käyttöä :/

Ostakaa pois: http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=214238
 
Delaylle ei sittenkään löytynyt käyttöä :/
 
Ainoa oikea myyntihinta käytetylle laitteelle on 0,7 x Thomannin hinta!!1
 
Kysykää vaikka muusikoiden.netin tietäjiltä!

Ainoa oikea myyntihinta käytetylle laitteelle on 0,7 x Thomannin hinta!!1
 
Kysykää vaikka muusikoiden.netin tietäjiltä!
 
Paitsi Mesoissa. ;)

Saahan tuota Suomestakin esim. Soundatasta http://www.soundata.fi/index.php?page=nova
 
"Thomannin hintaan" kuuluu mun mielestä laskea mukaan postikulut. 0,8 x t-kaupan hinta on suht järkevä.

"Thomannin hintaan" kuuluu mun mielestä laskea mukaan postikulut.
 
Hei, vitsipalsta on jo poistettu. Tämmöiset letkautukset jonnekin huumorihuoneeseen.
 
a) Ei kukaan tilaa Thomannilta yhtä pedaalia. Kun se mega-Thomann-tilaus aina silloin tällöin tehdään viiden kaverin kanssa, ei siinä nyt hyvänen aika lasketa niitä 20 euron postikuluja jollekin yhdelle tuotteelle.
 
b) Useimmat tuotteet saa jo Suomestakin Thomann-hintaan, jolloin niihin myöskään ei tule mitään Thomann-postikuluja.
 
Käytetyn tuotteen kaupassa maksetaan käytetystä tuotteesta, jonka markkina-arvo määräytyy tasan sen mukaan, mitä ostaja on valmis tuotteesta maksamaan. Jokin valmis laskukaava, johon liittyy uuden vastaavan tuotteen hinta (saati sitten jotkut ulkomaanpostikulut) on lähinnä vitsi. Kaupat syntyvät siihen hintaan kuin ne syntyvät.

Hei, vitsipalsta on jo poistettu. Tämmöiset letkautukset jonnekin huumorihuoneeseen.
 
Sähän voisit vaikka lisätä ton letkautuksen sun allekirjoitukseen?
 
Käytetyn tuotteen kaupassa maksetaan käytetystä tuotteesta, jonka markkina-arvo määräytyy tasan sen mukaan, mitä ostaja on valmis tuotteesta maksamaan.
 
Näinhän se on. En vain pitänyt sitä kovin järkevänä ilmoittaa valmiiksi tingattua hintaa.
 
Tuskin saan tuota pedaalia enää mnetissä edes myytyä :D

tuo nova delayn dynamic delay kuulosti hyvältä noissa jucciczen pätkissä.. sellainen soundi olisi itsellä haussa.. muunlainen delay ei hirveämmin kiinnosta.
 
Onkohan sellaista spedua tehtykään, josta saisi pelkästään tuollaisen soundin?? Jos on niin mikä??
 
Tuppaa noissa nykyajan vehkeissä olemaan kaikkea liikaa.. En oikeastaan tarvitsisi hirveästi ominaisuuksia ja vilkkuvia valoja!!=) Pelkkä "puhallus" silloin kun lopettaa soittamisen riittäisi!