Kitarat: kitarakamat ›

Kyllä minä silti mielummin ostan uuden Gibson Les Paul standartin, kuin vuoden vanhan vastaavan käytetyn, jos hinta ero on 100-200 euroa.
 
Entä jos se käytetty yksilö ei eroa mitenkään uudesta? Jos sillä on soitettu vaikka 5h ja lopun aikaan se on maannut kaapissa soittimen vaihduttua vaikka bassoon. Se voi tällöin olla uudempi kuin se kaupan kitara, joka myös on roikkunut vuoden kaupan seinällä ja joka päivä sitä on pari 15w bodom-fania käynyt räpläämässä.

Tämä pätee lähinnä autoihin, ei kitaroihin.
 
Siis mikä?
 
Sekö että käytetyissä autoissa on usein paremmat mikit kuin uusissa jne? ;o)
 
Kyllä tuo Härskin teksti oli täyttä asiaa. Pikemminkin niin että se EI päde autoihin. Kai kuka hyvänsä mieluummin uuden "iskemättömän" auton ottaa (jos saa) kuin käytetyn. Mutta kitaroiden kanssa asia on juuri noin kuten täällä on moneen kertaan todettu.

Entä jos se käytetty yksilö ei eroa mitenkään uudesta? Jos sillä on soitettu vaikka 5h ja lopun aikaan se on maannut kaapissa soittimen vaihduttua vaikka bassoon. Se voi tällöin olla uudempi kuin se kaupan kitara, joka myös on roikkunut vuoden kaupan seinällä ja joka päivä sitä on pari 15w bodom-fania käynyt räpläämässä.
 
Entäpä jos sen uuden kitaran tilaa ja näin ollen saa sitten ihan itse "ensimmäisenä" hypistellä ja soitella.

Entä jos se käytetty yksilö ei eroa mitenkään uudesta? Jos sillä on soitettu vaikka 5h ja lopun aikaan se on maannut kaapissa soittimen vaihduttua vaikka bassoon. Se voi tällöin olla uudempi kuin se kaupan kitara, joka myös on roikkunut vuoden kaupan seinällä ja joka päivä sitä on pari 15w bodom-fania käynyt räpläämässä.
 
Hyvä pointti! Missä myydään sellaisia kitaroita, joita ei pääse koskettelemaan? T-kaupasta saa bräniköitä, mutta ilman testaamista. Noi "soitettu 5 tuntia" jutut on kyllä aika kuraa IMO, miten sellaista voi todistaa?
 
Eli periaatteessa haluaisin sellaisen kitaran, jota ei ole soitettu/testattu laisinkaan, korkeintaan tehtaalla joku pikku testi.

Noi "soitettu 5 tuntia" jutut on kyllä aika kuraa IMO, miten sellaista voi todistaa?
 
No kyllähän sen näkee, kun kitaran tarkastaa. Jos kitaralla vähänkään kauemman soittaa, niin siihen tulee pakostakin joitain pieniä jälkiä.
 
Eli periaatteessa haluaisin sellaisen kitaran, jota ei ole soitettu/testattu laisinkaan, korkeintaan tehtaalla joku pikku testi.
 
No saahan noita ihan bräniköitäkin varmaan joka liikkeen kautta tilattua, mutta silloinkin luultavasti maahantuoja räplää niistä vielä säätöjä ja koesoittaa sen kitaravalmistajan työntekijöiden ohella.
 
Thomann ei ilmeisesti tee muuta kuin vilkaisee laatikkoon että siellä on oikea kitara, eli sieltä varmaan kannattaa tilata jos haluaa lähestulkoon neitsyen yksilön.

No saahan noita ihan bräniköitäkin varmaan joka liikkeen kautta tilattua, mutta silloinkin luultavasti maahantuoja räplää niistä vielä säätöjä ja koesoittaa sen kitaravalmistajan työntekijöiden ohella.
 
Thomann ei ilmeisesti tee muuta kuin vilkaisee laatikkoon että siellä on oikea kitara, eli sieltä varmaan kannattaa tilata jos haluaa lähestulkoon neitsyen yksilön.
 
Onko tämä nyt jotain faktatietoa vai kuulopuhetta? Esim. tuo maahantuojan räplääminen kuulosta kyllä vähän tuulesta temmatulta?

Tää on sellainen symbioosi juttu, käyttettyjen ostaja tarvii niitä jotka ostaa uusia ja päinvastoin. Mut totuus on se että kitaroiden osalta tätä soittamista voi harrastaa ilmaiseksi jos pitäytyy vintage malleissa ja ostaa niitä periaatteella n.50% uuden hinnasta. Vaihtaessa/myydessä taas eteenpäin saa kyllä omansa. Tosin näin hankkiessa ei yleensä saa juuri siittä oikeaa GAS väriä mitä ajattelee.

Onko tämä nyt jotain faktatietoa vai kuulopuhetta? Esim. tuo maahantuojan räplääminen kuulosta kyllä vähän tuulesta temmatulta?
 
Ainakin Levytukussa myyntiin menevät kitarat säädetään vielä Suomenkin päässä ennen myyntiinmenoa ja pakkohan ne on sen jälkeen vielä koesoittaa että ne ovat kondiksessa. Luulisinpa että joka maahantuoja tarkastaa, koesoittaa ja tekee mahdolliset säädöt ennen kuin kitara menee myyntiin. Ainakin Suomessa uskoisin näin tapahtuvan. Mitään ihan halpiksia tosin ei varmaan aleta säätämään.
 
Tää on sellainen symbioosi juttu, käyttettyjen ostaja tarvii niitä jotka ostaa uusia ja päinvastoin.
 
Uusien soittimien ostaja tarvitsee käytettyjen ostajia ainoastaan silloin jos hän haluaa päästä eroon vanhasta soittimestaan. Kaikki tosin eivät hävitä vanhoja soittimiaan uusien tieltä.

parempi ku uus:
 
esim. 1000€ käytettävissä kitaraan. Sillä rahalla luultavasti saa paremman kitaran käytettynä kuin uutena.

parempi ku uus:
 
esim. 1000€ käytettävissä kitaraan. Sillä rahalla luultavasti saa paremman kitaran käytettynä kuin uutena.
 
Riippuu siitä, pitääkö kitaran olla jonkin tietyn merkinen.

Riippuu siitä, pitääkö kitaran olla jonkin tietyn merkinen.
 
Jaa että mitenkä niin? Jotenkin merkkivelvollinen toi 1000 €uroo? Vai mitä meinaat?

Jaa että mitenkä niin? Jotenkin merkkivelvollinen toi 1000 €uroo? Vai mitä meinaat?
 
Itselleni löysin ainakin hemmetin hyvän kitaran (uutena) hieman alle tonnilla. Joillakin vain tuntuu olevan tiettyjä ennakkoluuloja yms., esim Gibson se olla pitää ja siinä tapauksessa voi olla vaikeampaa löytää alle tonnilla todella hyvä kitara (siis uusi). Kun taas käyettyjä hyviä saa alle tonnilla. Tarkoitus ei ole mollata Gibsonia tai muutakaan merkkiä vaan selventää tuota aikasempaa skriivausta. Selviskö yhtään?

Itselleni löysin ainakin hemmetin hyvän kitaran (uutena) hieman alle tonnilla. Joillakin vain tuntuu olevan tiettyjä ennakkoluuloja yms., esim Gibson se olla pitää ja siinä tapauksessa voi olla vaikeampaa löytää alle tonnilla todella hyvä kitara (siis uusi). Kun taas käyettyjä hyviä saa alle tonnilla. Tarkoitus ei ole mollata Gibsonia tai muutakaan merkkiä vaan selventää tuota aikasempaa skriivausta. Selviskö yhtään?
 
Meikäläinen taas ei tajunnut tämän yhteyttä siihen, että jos sulle annetaan tonni rahaa ja käsketään ostaa kitara, niin sulle tulee ongelma käytetyn ja uuden välillä, mikä ratkeaa/hankaloituu, koska on eri merkkejäkin? Siis viitaten sun edelliseen kirjotukseen ja sen lainaukseen.
 
EDIT: Jaa, niin.. PITÄÄKÖ kitaran olla tietyn merkkinen. Se taas on semmonen juttu, että jos haluat Gibsonin, ostat Gibsonin. Jos et halua ostaa Gibsonia, et osta Gibsonia. Toi Sammankon heittämä tonni oli vaan esimerkki.

EDIT: Jaa, niin.. PITÄÄKÖ kitaran olla tietyn merkkinen. Se taas on semmonen juttu, että jos haluat Gibsonin, ostat Gibsonin. Jos et halua ostaa Gibsonia, et osta Gibsonia. Toi Sammankon heittämä tonni oli vaan esimerkki.
 
Juurikin niin. Mutta tuo tonni ei oikein sano yhtään sen enempää kuin esim. 500. Sillä se käytetyn ja uuden hintasuhde pysyy varmaankin melko lailla samana. Tarkoitin juurikin tuota eri merkkien välistä vertailua. Elikä joku toinen uusi skitta voi olla uutena yhtä halpa, kuin käytetty eri merkkinen - jotka ovat kuitenkin vastaavanlaisia. Ok, nyt meni jo liian vaikeaksi itsellenikin ;)
Tässä mennään ehkä sitten kuitenkin makuasiain puolelle =)

Ai, hitto kun en tienny. Et tahtois perustella, mikä noissa on väärää?
 
Tokihan!
 
Opiskelen Stadian Pop-Jazzilla, ja tunnen sekä sitä että muuta kautta erittäin monta sekä ammatti- että harrastelijakitaristia. Itseni lisäksi tunnen vain yhden ihmisen, joka välittää soittimistaan sen vertaa että tekisi asialle jotain jos kitarassa joku pienehkö vika olisi. Tämän takia en itse näe mitään syytä olettaa että kukaan olisi tehnyt kitaran mahdollisille pikkuvioille jotain. Päinvastoin, jos hän ei ole osannut pikkuvikoja paikallistaa, eikä viitsi soitinta huoltoon viedä kun ei tiedä siinä vikaa olevan, hän pistää soittimen myyntiin koska se ei "tunnu oikeelta". Jolloin vähän käytetyn soittimen saa hyvään hintaan. Joka on viallinen.
 
Saa olla kallis kitara johon asiakas osaa/pystyy/saa läpi valituksen nauhojen vaihdosta / hiomisesta. Esimerkiksi, Gibsonien nauhoja ei hiota / tasoiteta missään vaiheessa. Ei tehtaalla, ei maahantuojalla... Ja kehtaan väittää että harva uutena Gibsonin ostama alkaa epäilemään "soitinrakennuksen taidonnäytteensä" nauhojen asennustyötä.
 
Sisäänajaminen soittimessa tarkoittaa puiden herkistymistä värähtelylle. Akustisissa kokopuu-kuusikantisissa tämä on erityisen huomattava, sanoisin jopa, "tapahtuma". Useimmat sähkökitarat omaavat myös hieman samantyylisen elinkaaren, mutta syy miksi 70-80-luvun soittimet soivat paremmin ei liity tähän. Ne vain ovat niin paljon paremmista puista tehtyjä soittimia.
 
Ja itse paljon käytettyjä ostavana olen huomannut, että mitä vähemmän soittimelle on tehty remontteja kuten nauhojen hionta / vaihto, mikkien vaihto, elektroniikan muokkaaminen, rautaosien vaihto, jopa perussäädöt, sitä paremmassa kunnossa se on. Kokemukseni perustuu lähinnä 20v ja sitä vanhempiin soittimiin, ja myönnän että soitinkorjaus on tullut sekä aiheellisemmaksi että yleisemmäksi vasta roimasti tuon jälkeen. noin 5v vanhoissa soittimissa tilanne saattaa nykyään olla erilainen.
 
Joskin, satula nyt on kaikissa, sekä uusissa että vanhoissa, ihan kellillään. Joskin, Ibanezeissa se tuntuu olevan ehdottomasti parhaiten kohdallaan.
 
-Aki.

PITÄÄKÖ kitaran olla tietyn merkkinen.
 
Ymmärsin DaKillerin tarkoittavan tällä sitä, että mikäli on mielessä jokin tietty merkki tai malli, käytettynä sen löytäminen saattaa mennä monimutkaisen hankalaksi. Itse innostuin kovasti "halpis" Brian Mooresta, mutta koska Suomessa ei kellään sellasta ole eikä kukaan sellaista myy, ainoaksi vaihtoehdoksi olisi jäänyt ulkomailta tilaaminen. Ja ikinä en enään soitinta testaamatta osta, joten jäi Moore hankkimatta.
 
-Aki.

Itseni lisäksi tunnen vain yhden ihmisen, joka välittää soittimistaan sen vertaa että tekisi asialle jotain jos kitarassa joku pienehkö vika olisi. Tämän takia en itse näe mitään syytä olettaa että kukaan olisi tehnyt kitaran mahdollisille pikkuvioille jotain. Päinvastoin, jos hän ei ole osannut pikkuvikoja paikallistaa, eikä viitsi soitinta huoltoon viedä kun ei tiedä siinä vikaa olevan, hän pistää soittimen myyntiin koska se ei "tunnu oikeelta". Jolloin vähän käytetyn soittimen saa hyvään hintaan. Joka on viallinen.
Näin se on. Monikaan harrastaja ei säätöjuttuja ole opetellut ja täten oppinut vain sietämään soittimessan olevia vikoja, paljon on myös harhaluuloja kitaran "oikeista" säädöistä. Yksi yleisimmistä kysymyksistä esim. huutonetissä on "onko kaula suora?" ja vastaus tietenkin "Jees, luotisuora" (Joo.. tiedän et joku tykkää pitää ihan oikeastikkin kaulaa aivan suorana, mut suurin osa haluaa siihen jonkinmoisen koveruuden) Kannattaa opetella säätämään, oppii sit löytämään ne itselle oikeat säädöt.
 
Ja itse paljon käytettyjä ostavana olen huomannut, että mitä vähemmän soittimelle on tehty remontteja kuten nauhojen hionta / vaihto, mikkien vaihto, elektroniikan muokkaaminen, rautaosien vaihto, jopa perussäädöt, sitä paremmassa kunnossa se on.
Tietysti poikkeuksiakin on, mutta modaukset ei kyllä hintaa nosta, paitsi jos orkkis kamat saa kyytiin. Myös itse ostan soittimeni mahdollisimman orginaaleina, tai sit se on saatava halvemmalla. (Tarkoitan tässä ns. laatumerkkejä, jokainen voi sit ne merkit listata oman maun mukaan)

Ehkä menee vähän aiheen vierestä...Kyllähän käytetyn (soitetun) näköinen kitara on yleensä paremman näköinen. Tietysti jos kannessa on 30 cm pituinen syvä naarmu sattaapi olla tilanne toinen.

Kitara on kuin nainen, paranee mitä enemmän vinguttaa. Parhaimmillaan 25-40 vuotiaana, sit alkaa kaipaamaan jo ehostusta ja laittoa että soi puhtaasti. Riippuu tietysti myös kohtelusta ja siitä kuka vinguttaa.

Itseäni on aina ihmetyttänyt se kun joku kysyy kitaroista että kannattaako tällasta tai tällasta hommata tai että mimmosen hommaan tähän hintaan, niin moni sanoo että katso käytettyjä niin saat kelpo pelin joka on selkeesti parempi mitä uusi.
 
Jos budjetti on pieni, niin totuus on, että yleensä kannattaa ostaa käytetty. Esim. jos rahaa on 500€, niin kaupasta ei kovin erikoista kitaraa tuolla rahalla saa, mutta käytettynä voi löytää ovh:ltaan jopa lähelle tuhannen euron kitaroita tuohon hintaan, kun oikeille apajille sattuu. Ja kitarahan ei soittamisesta pilalle mene, joten se uusi ei yleensä ole sen parempi kuin hyvin pidetty käytetty. Yleensä soittimet vielä paranevat soitettaessa...
 
Kuka haluaa luopua kelpo pelistä?
 
Aina sitä tekee mieli hankkia jotain vielä vähän parempaa (GAS), jolloin se entinen peli menee aika usein myyntiin, että uusi soitin saadaan rahoitettua.
 
Ja että vielä halvalla?
 
Jos on hätä saada pätäkkää johonkin uuteen leluun, niin voi olla kiire saada vehje äkkiä myytyä -> halpa hinta.
 
Jotain ristiriitaa havaittavissa?
 
Eipä juuri. Very logisch indeed.