Kitarat: kitarakamat ›

Niin no ei varmaankaan sitten...
 
kysy vaikka Larry Carltonilta tai Robben Fordilta. :)
 
Ford ja Carlton eivät soittaneet 30-40 luvun swingiä kun viimeksi tarkistin.. :)

Ford ja Carlton eivät soittaneet 30-40 luvun swingiä kun viimeksi tarkistin.. :)
 
Ei ehkä varsinaisesti, mutta molempien miesten kitarasoundia pidän vähintäänkin hyväksyttävänä ja kummaltakin jatsi taipuu komeasti. :)
 
Ja itse asiassa, kaikista omistamistani vahvistimista (Peavey, Tech21, Marshall, Orange, Uraltone, Traynor) olen saanut aivan käyttökelpoisen jatsisoundin - paljon ratkaisevampaa on se, ettei kitara ole mikään Ibanezin RG vaan esimerkiksi kunnon läskisoundinen puoliakustinen. Kaulahumbuckeri kehiin ja tarvittaessa hieman tonea pois.

Dumblet ovat tietääkseni kovia, mutta taitavat olla melkoisen hintavia, enkä ole myöskään koskaan sellaista Suomessa nähnyt.
 
Uudessa Riffissä oli mainintaa Dumbleista: ensin pitää todistaa olevansa oikeasti loistava soittaja ennen kuin noita edes saa ostaa suoraan uutena...

Uudessa Riffissä oli mainintaa Dumbleista: ensin pitää todistaa olevansa oikeasti loistava soittaja ennen kuin noita edes saa ostaa suoraan uutena...
 
Lisäksi myös kakkosen neliöjuuren päässälasku kuuluu vaatimuksiin jos haluaa Dumblen (tämä tiedonmurunen tosin oli jossain vahvistinkirjassa, joten se tuskin on totta)

Uudessa Riffissä oli mainintaa Dumbleista: ensin pitää todistaa olevansa oikeasti loistava soittaja ennen kuin noita edes saa ostaa suoraan uutena...
 
Jep, lisäyksenä vielä että Dumblejahan ei voi ostaa samalla tavalla uutena kaupan hyllyltä kuin monia muita vahvistimia vaan Dumblet täytyy tilata suoraan itseltään Howard Dumblelta. Nimenomaan tässä tilausprosessissa täytyy tuon Riffin-jutun mukaan lähettää nauha soitostaan ja vakuuttaa Mr. Dumble että on tarpeeksi hyvä soittaja käyttämään näin arvostettuja vahvistimia joita jo mainitut Ford ja Carlton ovat käyttäneet sekä mm. myös Stevie Ray Vaughan ja tietysti Suomen edustajana Peter Lerche. Riffin jutussahan sanottiin myöskin että rahat pitää maksaa etukäteen ja tilaajan täytyy allekirjoittaa sopimus että vahvistinta ei avattaisi. Melkoisia vaateita, mutta ymmärrettäviä sikäli kun otetaan huomioon Dumblejen vuosien saatossa saavuttama status kitaristien keskuudessa ja se että Howard Dumblella varmasti on asiakkaaksi pyrkiviä joukoittain joista voi sitten valita maksukykyisimmät ja kiinnostavimmat päältä. Uskon, että monet suomalaisetkin soitinvalmistajat vaatisivat vastaavia juttuja mikäli vain olisi varaa valita asiakkaansa.

Jep, lisäyksenä vielä että Dumblejahan ei voi ostaa samalla tavalla uutena kaupan hyllyltä kuin monia muita vahvistimia vaan Dumblet täytyy tilata suoraan itseltään Howard Dumblelta.
 
Tähän vielä tarkennus että miehen nimi ei ole enää Howard Dumble vaan H.Alexander Dumble (eli H.A.D) ja pahat kielet väitää että nimen muutos johtuu lakiteknisistä syistä kun jotkut on kyllästyneet odottamaan vahvistinta vuosikaupalla (Lerchen tapauksessa se saattoi olla jopa viisi vuotta) ... H.A.D ei ilmeisesti enää tee Overdrive Specialeja terveyssyistä mutta tekee vielä pienempiä/yksinkertaisempia vahvistimia (esim. Angel's Breath Robben Fordille tai Mike Landaun Sidewinder) ja modifioi Fendereitä tosimiehille (vaikkapa Scott Hendersonin Bandmaster).
 
Oli miten oli, melkein kaikki mun suosikit on ainakin jossain uransa vaiheessa veivannu Dumblella, paitsi jazz-hemmot.

Ja itse asiassa, kaikista omistamistani vahvistimista (Peavey, Tech21, Marshall, Orange, Uraltone, Traynor) olen saanut aivan käyttökelpoisen jatsisoundin - paljon ratkaisevampaa on se, ettei kitara ole mikään Ibanezin RG vaan esimerkiksi kunnon läskisoundinen puoliakustinen. Kaulahumbuckeri kehiin ja tarvittaessa hieman tonea pois.
 
Itse olen vetänyt ihan Ibanezin Jpm:llä konsertissa bossa novaa, sanoisin että ei se kitarakaan niin tärkeä ole. Olen myös nähnyt jazzia veivattavan ihan juuri RG:lläkin. Ei se kyllä välttämättä hienolta näytä, mutta...

Uraltone Jr sopivasti viritettynä voisi myös olla mielenkiintoinen vaihtoehto.
 
On muuten totta. Uraltonesta sai todella hienon soundin LP-tyyppisellä kitaralla kaulamikkipositiossa. Erittäin tsääs. Joskaan siinä ei ihan välttämättä teho riitä jos haluat tosi kovalla sen puhtaan. Tai sitten jo mainittu Twin Reverb. Yksi parhaista clean-soundeista mun mielestä ja voisi jopa sopia tarkoitukseen, joskaan en juuri mitään ymmärrä mainitsemastasi musiikista, mutta siltikin huomattava parannus Classiciin nähden oli miten oli.

Uskon, että monet suomalaisetkin soitinvalmistajat vaatisivat vastaavia juttuja mikäli vain olisi varaa valita asiakkaansa.
 
Miksi uskot niin? Harvinaistahan tuollainen on kansainvälisestikin, ja herra Dumblekin jakaa ihmisten mielipiteitä aika rankasti.. Tuotteen heikko saatavuus ja korkea hinta auttavat kyllä legendaarisen maineen saavuttamisessa.

siltikin huomattava parannus Classiciin nähden oli miten oli.
 
http://mp3.jucciz.com/peavey/jass.mp3
 
Tuossa on Peavey Classic 50... silloin kun vielä sellaisen omistin. Harmillisen hyvä cleani itse asiassa. :(

Miksi uskot niin? Harvinaistahan tuollainen on kansainvälisestikin, ja herra Dumblekin jakaa ihmisten mielipiteitä aika rankasti.. Tuotteen heikko saatavuus ja korkea hinta auttavat kyllä legendaarisen maineen saavuttamisessa.
 
En itsekään pidä tuota Dumblen menettelyä mitenkään oikeana tai hyväksyttävänä, mutta uskon että osa suomalaisistakin soitinrakentajista toimisi samalla tavoin mikäli mahdollisuuksia olisi koska menestystä saavutettaessa alalla kuin alalla aletaan valitettavan usein valikoimaan asiakkaita. Esim. suositut ravintolathan tavallaan valikoivat asiakkaita asettaessaan ikärajaksi vaikkapa 25-vuotta, koska näin saadaan "vääränlaiset asiakkaat" pois. Monet pankithan tarjoavat isoja summia pankissa pitäville asiakkailleen etuja joita pienasiakkaat eivät saa esim. antavat alennusta tai vapautusta palvelumaksuista. Nämä em. esimerkit ovat mielestäni rinnastettavissa Dumblen toimintatapoihin - joskaan ei ihan suoraan mutta samankaltaisuutta niissä kyllä mielestäni on. Soitinalalla ei varmaankaan tuollainen Dumblen tyylinen toiminta samassa mittakaavassa ole yleistä, mutta olen ymmärtänyt että tilaustyönä tehtävien kitaroiden kohdalla on aivan yleinen käytäntö että puolet soittimen hinnasta peritään etukäteen.

Niin, voisinhan laittaa oman ehdotukseni jazziin sopivaksi styrkkariksi nyt kun on tullut höpötettyä ummet ja lammet kaikesta muusta. Periaatteessahan mikä tahansa hyvillä cleaneillä varustettu vahvistin sopii hyvin jazziin esim. aiemmin ehdotetut Fender Twin Reverb ja Rolandin Jazz Chorus. Itse on myöskin em. laitteiden kannalla, mutta välttämättähän jazzissa ei tarvitse olla ihan puhtaita soundeja vaikka yleensä jazz-kitaristit niitä suosivatkin. Esim. John McLaughlin käytti särösoundeja ja hänen musansa luokitellaan jazziin. Tietääkseni McLaughlin käytti Mahavishnu Orchestran aikoihin Marshalleita. Ilmeisesti kuitenkin ketjun aloittaja hakee puhtaita soundeja jazziin joten annan ääneni Fender Twin Reverbille jos yksi täytyy valita. Twin Reverbille annan ääneni siksi, että siinä on loistavat puhtaat soundit, se on putkilaite ja lisäksi se sopii myös muihin tyyleihin kuten rockiin tai bluesiin mikäli haluaa soitella muutakin. Kyllähän Jazz Chorustakin on käytetty monessa tyylissä ja siinä on loistavat cleanit, mutta se ei taas ole putkilaite. Jos itse valitsin noista kahdesta ja minulla olisi samat vaatimukset kuin ketjun aloittajalla niin valitsisin Twin Reverbin.

Oikeesti tähän pitäis vastata, että jazzsoundi on sormissa, ei vahvistimessa :)

Oikeesti tähän pitäis vastata, että jazzsoundi on sormissa, ei vahvistimessa :)
 
Jep, suurin osa soundista kaikenlaisen musan - myös jazzin - soitossa on varmasti sormissa mutta eri laitteilla voi hienosäätää omaa soundiaan omaan makuunsa paremmin sopivaksi.

Kyllähän Jazz Chorustakin on käytetty monessa tyylissä ja siinä on loistavat cleanit, mutta se ei taas ole putkilaite.
 
Ööh.. mitäs pahaa siinä on, ettei ole putkilaite jos kerran soundit on kuiteski loistavat? Ei ne putket tee vahvistimesta mitään taivaallista automaattisesti. Trankku on kuitenki huolettomampi käyttää ja kukkaroystävällisempi --> ei putkien vaihtamista. Tuntuu välillä, että putkipuristit lähentelee true-blackmetallisteja. Oma tie on ainut oikea tie. Pöh. Ota herne.

Jep, suurin osa soundista kaikenlaisen musan - myös jazzin - soitossa on varmasti sormissa mutta eri laitteilla voi hienosäätää omaa soundiaan omaan makuunsa paremmin sopivaksi.
 
Komppaan. Heitin ton tosin läppänä ;)

Ööh.. mitäs pahaa siinä on, ettei ole putkilaite jos kerran soundit on kuiteski loistavat? Ei ne putket tee vahvistimesta mitään taivaallista automaattisesti. Trankku on kuitenki huolettomampi käyttää ja kukkaroystävällisempi --> ei putkien vaihtamista. Tuntuu välillä, että putkipuristit lähentelee true-blackmetallisteja. Oma tie on ainut oikea tie. Pöh. Ota herne.
 
Heh, tämä muuttuukin mielenkiintoiseksi keskusteluksi mutta eipä se mitään. En olekaan aikoihin keskustellut näin aktiivisesti yhden päivän aikana täällä Muusikoiden.netissä. Kyllä minunkin mielestäni on olemassa hyviä transistorivahvistimia kuten juuri nimenomaan Jazz Chorus, mutta ainakin henk. koht. mikäli on kaksi hyvää vahvistinta valittavana valitsisin ensin putkilaitteen ennen transistorikonetta. Ei se putkien vaihto ole niin iso kynnys mielestäni jotta kannattaisi jättää hyvä laite hankkimatta. Putkiahan ei kohtalaisen kovassakaan käytössä tarvitse vaihtaa - yleisestä luulosta huolimatta - kovinkaan usein. Ehkä mikäli on maailmankiertueella ja soittaa kovia keikkoja joka päivä niin sitten putkia pitää vaihtaa usein, mutta tavallisessa käytössä vaikka soittelisikin päivittäin ja tekisi keikkoja niin putket kyllä kunnossa ollessaan kestävät pitkään. Esim. minulla on ollut Orangeni nyt lähes tulkoon päivittäisessä - kovassakin käytössä - lähemmäs kaksi vuotta ja soundi ei ole huonontunut yhtään vaikka en ole vielä vaihtanut putkia. Putkien vaihto tulee kyllä eteen varmasti jossakin vaiheessa, mutta nyt soundi on vielä niin hyvä että ei ole ollut mitään järkeä vaihtaa.

Mun mielestäni tollasessa tilanteessa, kun sulla on kaksi hyvää vahvistinta mistä valita, pitäisi ensisijaisesti luottaa korviin, eikä siihen millä tekniikalla se ääni sieltä tulee.
En tiedä miten hyvin tuo Roland kestää luukutusta sitten, tuleeko sitä kamalaa trankkupäätesäröä mitä trankuista yleensä. Ei nuo nyt kuitenkaan identtisiltä saundaa, joten eikö olisi järkevämpää valita se, joka sopii parhaiten itselleen. Jos siis olisi kuvitteellinen tilanne, että pitäisi fenkun ja jazzchoruksen väliltä valita.

Fender Twin Reverb on passeli peli, jos haluaa maailman parhaat kliinit.
 
Tämä, tai tuo jo mainittu Jazz Chorus.

Mun mielestäni tollasessa tilanteessa, kun sulla on kaksi hyvää vahvistinta mistä valita, pitäisi ensisijaisesti luottaa korviin, eikä siihen millä tekniikalla se ääni sieltä tulee.
 
Aivan, mutta monesti on niin että korvat pitävät enemmän lämpimämmästä putkisoundista. En itsekään pidä itseisarvona sinänsä sitä onko vahvistin toteutettu putkilla vai transistoreilla, mutta lukuisia eri vahvistimia testanneena olen lähes poikkeuksetta pitänyt enemmän putkivahvistimien soundista.
 
En tiedä miten hyvin tuo Roland kestää luukutusta sitten, tuleeko sitä kamalaa trankkupäätesäröä mitä trankuista yleensä.
 
Nimenomaan! Tuo mainitsemasi "kamala trankkupääteastesärö" on yleensä syynä siihen että omat kokemukseni ovat parempia putki- kuin transistorivahvistimista. Tosin Rolandin trankut kestävät luukutusta yleensä hyvin eivätkä mene niin helposti särölle. Monien muiden trankkujen kohdalla tilanne on juuri päinvastoin ja se "pääteastesärö" mitä niistä tulee ei voi usein edes verrata putkivahvistimien miellyttävään pääteastesäröön. Techit mielestäni tekevät poikkeuksen tässä asiassa.
 
Ei nuo nyt kuitenkaan identtisiltä saundaa, joten eikö olisi järkevämpää valita se, joka sopii parhaiten itselleen. Jos siis olisi kuvitteellinen tilanne, että pitäisi fenkun ja jazzchoruksen väliltä valita.
 
Olet aivan oikeassa, mutta mikäli tuollainen tilanne olisi että tekisin valinnan Fender Twin Reverbin ja Rolandin Jazz Choruksen välillä ja nimenomaan tässä ketjussa esillä olleiden kriteerien perusteella uskon lähes 100 % varmasti että Twin Reverb sopisi paremmin tarkoituksiini. Kaikki on aina tapauskohtaista tietenkin ja se pitää muistaa. Korostan kuitenkin, että kaikki parhaimmat soundilliset elämykseni olen saanut putkivahvistimien läpi soittaessani sekä myös kuunnellessani jonkin toisen henkilön soittavan.