Kitarat: kitarakamat ›

Tacoma road king on palvellut kiitettävästi. Ei varmaan kaikkien makuun. Äänekäs. Hintaluokassa, kokeilun arvoinen, mielestäni.

Itselläni on Alvarezin PD-80 akustinen. Huippuhyvä soitettavuus ja selkeänlämmin soundi. Kansi ja pohja kokopuuta, sivut laminoituja. Kitara on kestänyt hyvin kelien vaihteluja -kaularautaankaan ei ole tarvinnut koskea kuin kerran kielisettiä paksumpaan vaihdettaessa. Lisäksi hienon näköinen reunalistoineen ja abalone-rosetteineen. Maksoi muistaakseni suunnilleen 4000 mk noin 5 vuotta sitten. Nää on hintaisekseen hyviä korealaisia kitaroita. Saman konsernin kalliimmat japaninkepit ovat Yaireja -eivät taida ihan mennä tonnin budjettiin, tai en nyt tiedä.... Suosittelen tsekkaamaan molemmat. Musamaailmasta ostin.

Mitenkäs tuo Martin DM? Minusta tuntuisi vähän hölmöltä ostaa Martin, joka ei ole edes kokopuuta... Vai mitenkä?

Mitenkäs tuo Martin DM? Minusta tuntuisi vähän hölmöltä ostaa Martin, joka ei ole edes kokopuuta... Vai mitenkä?
 
Mulla on Little Martin joka on hintaisekseen ja kokoisekseen todella mainio peli. Soi tasapainoisesti ja yllättävän kovaa. Kun kuulin eka kerran kitaraa tuli kuulohavainnon perusteella mielikuva isommasta, "oikeasta" kitarasta. Oikeaa puuta siinä taitaa olla vain kaulassa ja kopan rimoituksessa. Koppa, talla, satula ja otelauta ovat keinomaterialia. Ehkä juuri sen takia se kestää vireessä viikkotolkulla. LM on sohva-, retki- ja nuotiokitarana just passeli. Maksoin muistaakseni 260 €. Ei olenkaan paha. Mukana tuli vielä laadukas gig bägi.

DM, ei LM.

DM, ei LM.
 
Aivan, vastailinkin tuohon topikkiin koskien muuta kuin puumateriaalia. LM on oma lyhenne sanalle Litle Martin.

Aivan, vastailinkin tuohon topikkiin koskien muuta kuin puumateriaalia. LM on oma lyhenne sanalle Litle Martin.
 
Aivan. :)

Mites noi Washburnin teräskieliset siinä n. 500e:n hintaluokassa. Itseäni himottaisi se missä on ruusukuviot otelaussa, sattuuko joku muistamaan mallia?
 
Onkos täällä jollain kokemuksia? Nätti se on ku mikä, ainakin testiin täytyy vaivautua :)

Landolan kohdalla mä ainakin sanon tylysti skip! Suosi suomalaista jne, mutta ei ne ole kummoisia nuo vehkeet. vain IMO, tietysti.
 
Tuossa taannoin kävin Tapiolan musiikissa ja kokeilin jotain uutta Landolaa (vasuri) jossa kansi tummaa punertavaa puuta ja ääni oli todella upea. Koodi eikä materiaalit ei nyt muistu mieleen keskellä yötä. Lähtö oli jotain 750 mutta käteisellä jotain 650. Seuraava metallikielinen akustiseni on Landola.

Mites noi Washburnin teräskieliset siinä n. 500e:n hintaluokassa. Itseäni himottaisi se missä on ruusukuviot otelaussa, sattuuko joku muistamaan mallia?
 
Onkos täällä jollain kokemuksia? Nätti se on ku mikä, ainakin testiin täytyy vaivautua :)
 
Wasburnia älä osta. Lojuu tuossa yksi pahviääninen käyttämättömänä.

Mitenkäs tuo Martin DM? Minusta tuntuisi vähän hölmöltä ostaa Martin, joka ei ole edes kokopuuta... Vai mitenkä?
 
Niin minustakin, joten en ostaisi tuollaista Martinia. Vaikka on kyllä sanottava, että Guild on tehnyt pitkään (50-luvulta) akustisia, joissa on kaareva ja laminoitu takakansi. Näitä malleja pidetään yleisesti ihan yhtä hyvinä kuin kokopuisia, joissa suora ja tukirimoitettu takakansi. Tämä vain kuriositeettina siitä, että laminointi ei välttämättä tarkoita samaa kuin huono laatu. Eteenkin kun vain osa kitarasta (takakansi) ja syystä (kaarevuus) on laminoitu. En näe mitään järkeä ostaa hyviä kitaroita valmistavan yhtiön halpismallia, joka on teetty kaukoidässä ja lapaan lyöty firman leima. Tälläisellä toiminnalla yritys kyllä potkii pidemmän päälle itseään päähän, mutta ilmeisesti jos haluaa pysyä markkinoilla pitää myydä paljon kitaroita.

Jep, samansuuntaisesti tuumailen tuosta Martinin DM'stä kuin starsailor ja muut yllä. Nyt ois yks semmoinen käytetty Kitarapajalla myynnissä hintaan 650,- .. mutta ei se kauheesti kiehdo. Saatan testata kuitenkin, jos ny kerkeisin siellä käymään.
 
Ja jotain tuommoista Guildin kaarevapohjaistakin soitin ... varsin hyvä kitara oli se. Mutta ei yhtä hyvä kuin vaikkapa se Martin D-15, joka tällä hetkellä tuntuu parhaalta testaamistani kitaroista (alle 1000 € kitaroista, siis).
 
Kohta saan yhden Martinin muutamaksi päiväksi lainaan .. kokeilen sitä rauhassa, ja teen ostopäätöksen myöhemmin. Mutta mielenkiintoisia pointteja yllä. Keep 'em comin'.

Meidän kitaristilla on tuollainen DM ja viime kesänä äänittämäni yhtyeen laulajalla oli 000M. Molemmat on ihan kelpo kitaroita ja varsinkin toi 000M oli kiva äänitettävä ja selkeästi kirkkaampi ja kovaäänisempi kuin oma 000-15. Rokkibändin komppaukseen se toimi erinomaisesti, vaikka yksinään se olikin mun makuuni hieman liian ärhäkkä yläpäästään.

Wasburnia älä osta. Lojuu tuossa yksi pahviääninen käyttämättömänä.
 
Tähän olis kyllä eriävä mielipide. Tosin kyseessä on joku 750e washburn, jonka kaveri osti ja se soi kyllä ihan saatanan hyvin. irtos käytettynä 500 ja vetää läskiin testaamiani perämoottoreita ja muita ihan mennen tullen. ei se nyt d-28 kuitenkaan ole.

Tähän olis kyllä eriävä mielipide. Tosin kyseessä on joku 750e washburn, jonka kaveri osti ja se soi kyllä ihan saatanan hyvin. irtos käytettynä 500 ja vetää läskiin testaamiani perämoottoreita ja muita ihan mennen tullen. ei se nyt d-28 kuitenkaan ole.
 
Jez, ei pitäisi yleistää mitä niin helposti tulee tehtyä huonojen kokemusten jälkeen. Aikanaan oli pakko äkkiä saada ja muita merkkejä ei löytynyt hyllystä puoliakustista (EDIT KORJAUS: po. sähköakustista) vasuria. (hintaluokka n.550e 10v sitten). Hyvä kuulla että jollain on hyviä kokemuksia Wasburnista, ehkä se pitäisi sitten päästää jo pannasta.
 
Landolakin on saanut jostakin asiatonta huonoa mainetta, (ehkä siitä että ne on katsottu aloittelijoiden kitaroiksi) vaikka itseasiassa niiden kitarat ovat aina olleet aika hyviä hintalaatusuhteeltaan ja nykyään tekevät näköjään myös todella hyvin soivia malleja. Pitää olla ennakkoluuloton ja rohkea että vie keikalle Landolan. Sinänsä naurettavaa, äänen ja soitettavuuden pitäisi saada ratkaista.

Minä laitoin Sangwha SMC-60EF elektroakustisen Power Soundilta noin kuukausi sitten. Hintaa kitaralla on 680e ja on kyllä aivan hieno ja hyvä saundinen kitara. Sellainen pienikoppaisen "sikarilaatikkosaundi". PA:n kautta soi myös komeasti, eikä ole kierto-ongelmia. Soittotuntumaltaan kitara on kevyt ja sähkökitaramainen. Myös Power-Soundin palvelu on jees! Tuossa kuva: http://www.power-sound.fi/kytkuvat/sangwha_smc-60ef.jpg

Mites noi Washburnin teräskieliset siinä n. 500e:n hintaluokassa. Itseäni himottaisi se missä on ruusukuviot otelaussa, sattuuko joku muistamaan mallia?

 
Ulkonäkö on mielestäni akustisen kitaran kohdalla väärä tapa etsiä oikeaa kitaraa ja saundia. Washburnit on kai ihan OK, mutta kuviot otelaudassa ei tee muuta kuin nostaa hintaa ja periaatteessa rokottaa saundia. Kukkakepit toimii sähkökitaroina muttei akustisina ei. IMO, YMMV!

Kokeilin tänään Larriveen OM-01 -mallia, ja ihastuin siihen välittömästi. Todella kevytsoittoinen kitara rikkaalla soinnilla varustettuna. Hinta tonnin kieppeillä.

Onkos kukaan käyny kokoilemassa noita Takaminen 500 eurosta ylöspäin olevia malleja? Kokemuksia, mielipiteitä? Esim. tätä mallia http://www.thomann.de/thoiw3_takami … g523sc_westerngitarre_prodinfo.html

Nonni. Valintani päätyi Martin D-15 -kitaraan. Ostin sen Kitarapajalta. Siellä oli sattumalta myös yksi käytetty Highlander -mikki, jonka sain suht' edullisesti kitaraan asennettuna. Saan kitaran mikin kanssa ensi viikolla.
 
Monta hyvää kitaraa tuli testailtua, mutta tämä oli tässä hintaluokassa ehdottomasti minulle paras. Ja ennen kaikkea: tämä kanssa tuli se oikea fiilis, että "tämä haluaa kotiin mun kanssa". :-)
 
Sain ihan kilpailukykyisen tarjouksen D-15'sta myös F-musiikista, vaikka heillä hintalapussa onkin aika hurja hinta. Päädyin Kitarapajaan oikeastaan vaan sen tähden, että pidin tästä yksilöstä hieman enemmän.
 
Kiitos Mikaelille, jonka mainiota 000-15'sta sain testailla. Se vaikutti osaltaan tähän ostopäätökseen, vaikka tuohon isompaan D -koppaan sitten päädyinkin.