Kitarat: kitarakamat ›

Sekä että. Intonaatio ei oo koskaan täysin kohdillaan, ei koskaan.. H-kieli on se kaikista pahin

Mun mielestä g-kieli on ylivoimaisesti pahin...tai ainaki sitä ne säätää ku huomauttaa jonkun nuotin vireestä...

Laittakaas jotain esimerkkejä nimenomaan tosta kitaran virehommasta

Nyt olis yks hyviä esimerkkejä paristaki meneillään olevasta projektista, mut ei voi laittaa :)

Mun mielestä g-kieli on ylivoimaisesti pahin...tai ainaki sitä ne säätää ku huomauttaa jonkun nuotin vireestä...
 
Itselläni on punottu g-kieli. Toimii!
 
EDIT: En ole saanut selville tosta earvana-systeemistä seuraavaa; Pitääkö se säätä(viilata?) jokaisen kitaran kanssa erikseen ja siinä tapauksessa pystyykö sen tekemään itse vai onko se sitten ihan ammattilaisen homma? Paljonko maksaa suomessa?

http://www.krankamps.com/audio/cremain%20krank.mp3 tossa vielä tota rouheaa soundia meikäläisen makuun mitä pistelin tuonne toiseenkin threadiin. Krank Revolution.

EDIT: En ole saanut selville tosta earvana-systeemistä seuraavaa; Pitääkö se säätä(viilata?) jokaisen kitaran kanssa erikseen ja siinä tapauksessa pystyykö sen tekemään itse vai onko se sitten ihan ammattilaisen homma? Paljonko maksaa suomessa?
 
Tässä yksi ketju, jossa aihetta käsitellään. Haulla löytyy muitakin.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=90479

Onko todellakin niin, että kaikki kitaran äänitykseen liittyvät ongelmat; kymmenet raidat, tuntikausien soolosoundin hakeminen, yms, kulminoituvat vain ja ainoastaan ko. soittimen perusominaisuuteen, joka on ollut kaikkien tiedossa jo soitinrakennuksen alkuajoista lähtien?
 
Eikö vahvistimilla, mikeillä, efekteillä, piuhoilla ja kaiuttimilla olekkaan sitä merkitystä minkä tälläkin palstalla olevista kirjoituksista päätellen voisi kuvitella olevan?
 
Millä hitolla se rouheus, muna, asenne ja katu-uskottavuus, joka näkyy ja kuuluu livesoitossa saataisiin tarttumaan nauhalle?
 
Vireelläkö?

Kuten olen aikaisemmin sanonut..."ranteesta se lähtee"
 
Liika hifistely studiossa pilaa mielestäni äänitteen fiiliksen, ja tottakai äänittäjällä on todellakin suuri osuus asiassa. Monasti Hiili Hiillesmaan kanssa studiossa on ollut todella mukavaa, johtuneeko se siitä että Hiili on myös muusikko. Käytetty aika ja aikaansaannokset ovat olleet kiitettäviä, ja aina on vedetty livenä pohjat, ja sieltä sitten säilytetty parhaimmat palat.......kuivana tiskiin ja paavot pöydästä ;)
 
-sv

Mun mielestä g-kieli on ylivoimaisesti pahin...tai ainaki sitä ne säätää ku huomauttaa jonkun nuotin vireestä...
 
No hitto, joo siis G-kieltä mäki tarkotin:) Osui ainaski tarpeeks lähelle.. onhan se H-siinä vieressä, tsori, mun moka:)
 
Nyt olis yks hyviä esimerkkejä paristaki meneillään olevasta projektista, mut ei voi laittaa :)
 
Ai jaa:)

Itselläni on punottu g-kieli. Toimii!
 
Mun mielestä se taas on punomatonta hankalampi, riippuu tietty vehkeistä mutta oonpa tota kokeillu tune-o-maticien kanssa (explorer ja lespa) eikä oo ainakaan parempi ollu.

Millä hitolla se rouheus, muna, asenne ja katu-uskottavuus, joka näkyy ja kuuluu livesoitossa saataisiin tarttumaan nauhalle?
 
Nyt ollaan aiheessa!
 
Vireelläkö?
 
Ei, kun nimenomaan epävireellä. Kuunnelkaa ny hitto soikoon Hendrixiä, Chuck Berryä ja Rory Gallagheria!
 
Näin!

Kuten olen aikaisemmin sanonut..."ranteesta se lähtee"
 
Liika hifistely studiossa pilaa mielestäni äänitteen fiiliksen, ja tottakai äänittäjällä on todellakin suuri osuus asiassa. Monasti Hiili Hiillesmaan kanssa studiossa on ollut todella mukavaa, johtuneeko se siitä että Hiili on myös muusikko. Käytetty aika ja aikaansaannokset ovat olleet kiitettäviä, ja aina on vedetty livenä pohjat, ja sieltä sitten säilytetty parhaimmat palat.......kuivana tiskiin ja paavot pöydästä ;)
 
-sv
 
+
Kerrankin täällä joku laukoo asiat niinkuin ne on. Plussaa kajahtaa. Omassa lausunnossanin ajoin takaa samaa ajatusmaailmaa.
 
Ja noi virekestustelut voisi olla oma topiccinsa...

Kitaralla vireessä soittaminen on vaikeaa ja jostain syystä aliarvostettua hommaa. Ja nyt en tarkoita ruosteisia kieliä tai paskoja kitaroita vaan sitä että huippukitaroissakin on pieniä vireen heittoja (muutama hz) kielen matkalla, näitä kun sattuu useampi soimaan samaan aikaan niin sehän on jo aika pahan kuuloista hommaa, vaikka kitara olisikin tarkkaan "viritetty". Ja väkisinkin tulee tilanteita joissa painat jotain ääntä kovempaa kuin toista (eli vire on korkeampi) tai vedät kieltä tiedostamatta jompaan kumpaan suuntaan. Pienillä venytyksillä tai kevyellä vibratolla voi tilannetta korjata, vire on kuitenkin paljon myös soittajasta kiinni.
 
Kyllä mua ainakin epävireisyys kaikessa musiikissa häiritsee ja siihen törmää päivittäin. Ja vaikka keikalla olisi kuinka rokrok-meininki ja vireet heittää jne., niin mielestäni halutessaan pitäisi pystyä soittamaan suht vireisesti, se nyt kuitenkin on todella oleellinen osa soittotaitoa.

Ja noi virekestustelut voisi olla oma topiccinsa...
 
Niin jos aiheena on "hyvä soundi narulle" niin harvemmin se epävireinen kitara kovin hyvälle soundaa, toki myönnän että kysymyksessä on makuasia tottakai.
 
Ja kyllähän esim. rokkitrio "kestää" enemmän kitaristin epävireisyyttä kuin suuremmat kokoonpanot, johtuen täysin siitä että kukin soittaja hallitsee omaa taajuusaluettaan eikä dissonansseja instrumenttien välille pääse syntymään. Mutta ei sitä epävireistä kitaraa sen vireisemmäksi muuta, ainoastaan bändin kuulokuva on siedettävämpi.

Itse viritän kitaran aina tiettyjen sointujen avulla. Kun nämä tietyt soinnut kuulostaa harmoonisilta, on homma valmis. En koskaan käytä viritysmittaria, sillä saattaa käydä niin että vaikka viritysmittari sanoo yksittäisten kielien olevan vireessä, niin suhteessa toisiinsa kielet kuulostavat epävireisiltä. Tämän ilmiön huomaa todella helposti juuri niillä tietyillä soinnuilla. Mulle on aivan sama mitä mittarit sanoo, korvakuulolla pääsen aina haluttuun lopputulokseen helposti ja nopeasti. Sitten kun olen saanut kielet harmoniaan keskenään, joudun välillä bendailemaan erityisen rankasti G- ja H-kieltä, sillä omassa kitarassani ne tahtovat aina karkailla hieman ylävireeseen. Mutta bendaukset pitää ne kurissa.

Tästä vireasiasta sen verran, että ilman mittaria ei varmasti päästä ihan samoille tasoille esim. muiden bändin kielisoittimien kanssa. Esim. just nauhoitustilanteessa ainakin omat kokemukset on, että vaikka se mittari on kuinka myrkkyä tahansa, niin onhan se oltava kuitenkin samassa haarukassa muiden kanssa??

Niin jos aiheena on "hyvä soundi narulle" niin harvemmin se epävireinen kitara kovin hyvälle soundaa, toki myönnän että kysymyksessä on makuasia tottakai.
 
Noh. Mä jotenkin pidin sitä itsestäänselvänä lähtökohtana, että instrumentti jota äänitetään hoidetaan ensin vireeseen. Varsinkin kun kyseessä on instrumentti jonka virittäminen ja säätäminen ei ole mitään rakettitiedettä.
 
Mikäli nyt sitten oletettaisiin, että se kitara on saatu viritettyä, niin mennään siitä eteenpäin:
 
- Miksi niitä kitararaitoja on usein a: liikaa ja b: enemmän kuin mitään muita raitoja?
- Miksi kitarat pitää tuplata/triplata moneen kertaan, vaikka se vaan aiheuttaa nimenomaan sen, että homma luisuu tasapaksuksi möhnäksi ja äänikuvaan on saatava ängettyä enemmän kakkea kuin mitä siihen luonnostaan mahtuu?
- Miksi monelle kitaristille tuntuu olevan tärkeämpää biisissä kitarasoundi ja mageet lickit kuin bändisoundi tai biisi kokonaisuutena?
- Miksi usein biiseissä on liikaa "hyviä ja biisin kannalta oleellisia juttuja" joita ei voida karsia vaan vähintäänkin ne pitäis olla "silleen snadisti mausteena".

Tästä vireasiasta sen verran, että ilman mittaria ei varmasti päästä ihan samoille tasoille esim. muiden bändin kielisoittimien kanssa. Esim. just nauhoitustilanteessa ainakin omat kokemukset on, että vaikka se mittari on kuinka myrkkyä tahansa, niin onhan se oltava kuitenkin samassa haarukassa muiden kanssa??
 
Siis tottakai varsinkin nauhotustilanteessa on kätevää ottaa se perusääni, esim. E sieltä mittarista, mutta itse siis ottaisin VAIN sen perusäänen, ja sitten virittäisin loput kielet ja soittimet keskenään korvakuulolta. Pändime viimekuisissa nauhotussessioissa ei otettu edes perusääntä mittarista, vaan kitara ja basso oli ja valmiina vireessä treenien jäljiltä ;) En edelleenkään luota mittareihin pätkääkään viritettäessä yhden soittimen kieliä tai useita soittimia vireeseen keskenään. Korva kertoo kaiken.

.. ja nauha sitten jälkikäteen..

Noh. Mä jotenkin pidin sitä itsestäänselvänä lähtökohtana, että instrumentti jota äänitetään hoidetaan ensin vireeseen. Varsinkin kun kyseessä on instrumentti jonka virittäminen ja säätäminen ei ole mitään rakettitiedettä.
 
Mikäli nyt sitten oletettaisiin, että se kitara on saatu viritettyä, niin mennään siitä eteenpäin:
 
- Miksi niitä kitararaitoja on usein a: liikaa ja b: enemmän kuin mitään muita raitoja?
- Miksi kitarat pitää tuplata/triplata moneen kertaan, vaikka se vaan aiheuttaa nimenomaan sen, että homma luisuu tasapaksuksi möhnäksi ja äänikuvaan on saatava ängettyä enemmän kakkea kuin mitä siihen luonnostaan mahtuu?
- Miksi monelle kitaristille tuntuu olevan tärkeämpää biisissä kitarasoundi ja mageet lickit kuin bändisoundi tai biisi kokonaisuutena?
- Miksi usein biiseissä on liikaa "hyviä ja biisin kannalta oleellisia juttuja" joita ei voida karsia vaan vähintäänkin ne pitäis olla "silleen snadisti mausteena".
 
Koska kitaristit on k*sipäitä?
 
No ei, onneksi ei tuota ongelmaa(uskoakseni, itse olen lead-kitaristi) ole meidän bändissä. Ainakaan noin vahvana. Harvoin tuplataan mitään, ja jos tuplataan niin kerran. Meillä on bändissä kaksi kitaraa sekä piano, joten soundien yhteensovittaminen voi olla todella vaikeaa. Se mikä olisi minulle se paras soundi ei välttämättä toimi kun toinen kitara ja piano tunkee peliin.
 
Fakta kuitenkin on että kitarasoundin saa helpommin säädettyä perseelleen kuin esim basso- tai (sähkö)pianosoundin. Tämän vuoksi kitaristit varmasti ovat jonkin verran vainoharhaisia soundin suhteen ja säätävät ja säätävät, koska luulevat että kaikki ovat hirveän kriittisiä sitä kohtaan(mitäs jos se onkin liian munaton tai terävä...). Tämä tietysti johtaa kamarunkkaukseen ja soundin perseelleen säätämiseen koska omasta soundista tulee se ykkösjuttu. Sen pitää olla just eikä melkein koska muut(kitaristit?) ei saa ajatella että se on huono.
 
Vain kitaristin mietteitä.

.. ja nauha sitten jälkikäteen..
 
Niin, nauhakin sen todistaa jälkikäteen että kyllä kannatti luottaa korviinsa.

Noh. Mä jotenkin pidin sitä itsestäänselvänä lähtökohtana, että instrumentti jota äänitetään hoidetaan ensin vireeseen. Varsinkin kun kyseessä on instrumentti jonka virittäminen ja säätäminen ei ole mitään rakettitiedettä.
 
Niin no... Kun katsoo näitä kommentteja täällä niin se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Kaikista mielenkiintoisin on tämä vireen ja fiiliksen vastakkainasettelu...
 
Ehkä tää oli mun osalta tässä.