Kitarat: kitarakamat ›

Niin, vielä jäi sanomatta, että jos 1300 eeroa löytyy, niin '65 Twin Reverb reissue ei varmaan ole turha ostos.
 
http://216.239.37.104/translate_c?& … .guitar24.de/en/pro.php%3Fid%3D5535

Siinä säätöjen vähyydessä piilee taas se vaara, että tarpeeksi suuren joukon ostettua saman laitteen, alkavat kaikki kuulostamaan samalta.
 
Anteeksti off topic, mutta tämä on vanhoja suosikkiaiheitani.
 
Kuinka moni kitaristi maailmassa soitaa Fender Stratocaster kitara / Marshall vahvistin laitteistolla ja kuulostavatko kaikki samalta? No joo... hieman.. kyllä ne kamat saattaa tunnistaa mutta! Musiikki ja soittotatsi tekevät sen suuren eron jotta se olisi mahdollista vahvistimen pitää olla dynaaminen ja siinä pitää olla hyvä omaa korvaa miellyttävä puhdas- sekä särösoundi ja mukava käyttökelpoinen saturaatioskaala siinä välillä.
 
Perussoundi voi sitten olla vanha Marsu, JCM 800 Marsu, Vox, Fender, Mesa, JC, Orange, Matchless or whatever. Nippeleiden avulla perussointia voi vaihtaa vain mallintavissa - muuten sointi on aina sama huolimatta sadasta nupista ja nippelistä. Jos perussoundi on huono se ei siitä nuppeja vääntelemällä parane. Jos vahvistin ei heti kuulosta hyviltä korvissasi älä kuvittele että siitä saa hyvän soundin kun nuppeja vähän kääntelee.
 
Tämä ei itse asiassa ole mitään vanhojen äijien mystiikkaa, vaan pikemminkin tieteellistä faktaa.
 
Vahvistimen perussointi johtuu sen tuottamista harmonisista ylä-ääneksistä ja niiden keskinäisistä suhteista sekä sen kyvystä reagoida virrantarpeen muutoksiin ja siitä miten vahvistin ja sen kaappi elementteineen muokkaa toistokäyrää. Nämä tärkeimmät vaikuttavat tekijä pysyvät pohjalla samoina vaikka kuinka nuppeja vääntelisi - etenkin tärkeimmät eli ylä-äänessarja ja dynaamisuus eli vahvistimen vaikutus äänen vaippakäyrään ja reagoiminen soittotatsin dynamiikkaan.

Vahvistimen perussointi johtuu sen tuottamista harmonisista ylä-ääneksistä ja niiden keskinäisistä suhteista sekä sen kyvystä reagoida virrantarpeen muutoksiin ja siitä miten vahvistin ja sen kaappi elementteineen muokkaa toistokäyrää. Nämä tärkeimmät vaikuttavat tekijä pysyvät pohjalla samoina vaikka kuinka nuppeja vääntelisi.
 
Juuri näin.
 
Eli esimerkiksi halpa Valvestate-combo kuulostaa Valvestatelta, vaikka väännät ekvalisaattorin nupit mihin asentoon hyvänsä. Ominaissoundi on niin vahva: käyttökelvoton, diskanttinen, kihisevä, vaikka treblet vääntäisi lounaaseen.
 
Elekää lyökö. :)

Alkuperäisen kysymyksen esittäjälle vielä (edittiä/ huomasin, että ilmeisesti kyse olikin trankuista, mutta jätetään nyt tämä tänne kuitenkin):
 
Tehontarve riippuu käyttötarkoituksestasi. (Kunnollinen) 100 W putki-Fender on hyvä vahvistin, jos haluat että (perus-) soundi on puhtaammasta päästä isommillakin volyymeilla.
 
Mutta: jos haluat pääteputkisäröä, suosittelen vahvistinta, jonka soundi lähtee särkymään aikaisemmin - tyypillisesti tämä tarkoittaa käytännössä pienempää wattimäärää.
 
Tom Tom / itse olen kokenut lähinnä positiivisia yllätyksiä erityisesti cleanipuolelta.
 
Mulla tosiaan ei oo mitään pitkäaikaista kokemusta noista, mutta sen perusteella mitä oon samassa tilassa tuollaisen kanssa ollut, tuo on helppo uskoa. Tuohon hintaluokkaan, mitä kerroit siitä ajattelevasi pyytää, The Twin varmastikin oikein hyvä kone. Ties vaikka jonain päivänä siitä tulisi arvostetumpikin laite...?
 
Kossu / Ei vahvistimessa tarvitse olla ominaisuuksia - siinä pitää olla vain sisäänrakennettu hyvä soundi.
 
Allekirjoitan!

Punanuppisista putki-fendereistä: Joskus Fenderforumilla (muistaakseni, hukkasin bookmarkin) joku mainitsi syyn suosion vähäisyyteen. Ne ovat nimittäin käytännössä aivan erilaisia pelejä kuin sitä edeltävät versiot samasta aiheesta.
 
Fender uusi joskus 80-luvulla (en muista vuosilukuja) vahvarimallistonsa, ja sen suunnitteli uusiksi joku Paul Rivera. Muistaakseni Twin ja Deluxe + 4 muuta mallia oli kyseessä. Ja uusiksi ne todella menivät, eikä se jenkki-bluespuristeille kelvannut sitten millään. Soundi muuttui jonkin verran, ja muun muassa säröä tulee huomattavasti enemmän kuin vanhoissa versioista samaa aihetta. Olisivatko olleet vielä mastervola-laitteitakin, todellinen kauhistus 100W täysputkikoneessa? Syö tehoja jne.
 
Faktaa on kuitenkin se, että Fenkkuja ne edelleen ovat ja siltä kuulostavat, mutta kun eivät kelvanneet niin eivät kelvanneet. Minä kehottaisin kokeilemaan punanuppisiakin ilman ennakkoasenteita, koska ne muutokset voivat olla juuri sitä mikä tekee niistä käyttökelpoisen juuri sinun käytössäsi.

Mistähän mahtaa olla peräisin tuo harhaluulo että keikoilla tarttis isompaa styrkkaa kuin treenikämpällä?
Jos keikalla on PA-kamat ja kaikki systeemit mikitetään on yleensä ongelmana se että miksaaja alkaa vinkumaan kitaran äänekkyydestä vaikka et ole kerennyt edes standby nappiin koskemaan.
Ehkä hieman kärjistin mutta suurinpiirtein näin se menee.
Olen joskus joutunut soittamaan ulkoilmakeikan sellaisella matopurkin kokoisella trankkurolandilla. Silloinkaan ei ollut ongelmia kuuluvuudessa, ainoastaan soundi oli häiritsevän huono:) Tosin oma moka, mitäs en ottanut omia kamoja messiin.

Jos keikalla on PA-kamat ja kaikki systeemit mikitetään on yleensä ongelmana se että miksaaja alkaa vinkumaan kitaran äänekkyydestä vaikka et ole kerennyt edes standby nappiin koskemaan.
 
Niin. Jos on PA-kamat. Jos mikitetään. Toki useimmissa kapakoissa tms. on välineet mikittämiseen, mutta ei kaikkialla eikä aina. Mä olen esimerkiksi vetänyt paljon enemmän ilman mikitystä kuin mikityksen kanssa. Jos lähdettäis esimerkiksi meidän omien laulukamojen kanssa keikalle, ei edes voitaisi mikittää mitään, kun potkua ei tunnu aina edes lauluun olevan riittävästi.

Tuo punanuppinen Twin ei ole ihan arvostetuimpia putki-Fendereitä... noin vuosi sitten yksi heppu kertoi mulle olevansa myymässä omaansa, ja arvioi vahvistimensa käyväksi arvoksi viitisensataa (mutta se soi aika kivasti - sillä viidellä huntilla tuo olisi varmaan kohtuuhyvä ostos).
 
Tietääkö muuten kukaan tarkemmin, mikä on johtanut siihen että noista punanuppisista ei niin tykätä?
 
Mulla oli tuollainen punanuppinen 100 w The Twin parisen vuotta.Mieleen jäi ominaisuuksista se , etää tehoa on julmetusti , vaikka ajaisi konetta 50 w:nä - sehän oli valittavana keinukatkaisijalla.Kaksi 12" elementtiä ei 'herää' ihan pienillä tehoilla.Perus-soundi oli - tumma , tanakka alapää ja kirskahteleva yläpää , jota ei oikein ruuvvamallakaan saanut pois.Samansuuntaisia kommentteja muistan kuulleeni muiltakin.Keinokuormasta olis ollut hyötyä.Myin pois jo markkojen aikakaudella ja sain 5500 mk - ei huonosti.Kaikesta kritiikistä huolimatta , ei se huono verme ollut.

Niin. Jos on PA-kamat. Jos mikitetään. Toki useimmissa kapakoissa tms. on välineet mikittämiseen, mutta ei kaikkialla eikä aina. Mä olen esimerkiksi vetänyt paljon enemmän ilman mikitystä kuin mikityksen kanssa. Jos lähdettäis esimerkiksi meidän omien laulukamojen kanssa keikalle, ei edes voitaisi mikittää mitään, kun potkua ei tunnu aina edes lauluun olevan riittävästi.
 
Silti, 30 wattisella putkivermeellä pärjää kyllä aika ison tilan kanssa mikittämättä. Jää vielä pelivaraakin useimmiten.

Aika usein on keikalla volyymit kitaravahvistimessa pienemmällä kuin treeneissä, vaikka ei olisikaan pa-kamoja käytössä. Soundiin tulee kuitenkin kiinnitettyä enemmän huomiota ja kun perussäätö lähteen siitä että rummut tuleen niin lujaa kun tulee ja basso säädetään balanssiin rumpujen kanssa ja seuraavaksi kitara kompin kanssa balanssiin niin ällistyttävän usein styrkkarit volyyminupit jäävät lähemmäksi kotipesää kuin kämpillä.
 
Aika usein käytetään PA:ta ihan tarpeettomasti, jos vahvistimessa riitää potku ja suuntaamisen kanssa ei ole ongelmia niin turha sitä kitaraa on soundin kustanuksella pa:seen vetää, voihan sen mikittää ja mikseri nostaa sooloja jos on tarpeen, mutta siinä että kitara laitetaan pa:han ja sitten pudotetaan vahvistimien voimakkuutta ja pilataan hyvä lavabalanssi ei ole mitään järkeä. Bändeillä joilla on hyvä soundi PA:n kanssa on aina balanssi kunnossa myös ilman mikitystä.
 
Edesmennyt hyvä ystäväni Tapani Vihersaari sanoi saatuaan tunnustusta huippubändien äänimiehenä että: - "En minä mikään hyvä miksaaja ole minulla on vain tuuria, ekat ammattilaiskeikkani olivat bändien kanssa, joilla oli niin hyvä lavasoundi ettei sitä pystynyt ihan helposti pilaamaan."
 
Esimerkiki Roy Buchanan veti aikanaan Tavastialla Fender Twinillä ilman PA:ta ja tanakasti se tuli - eikä ollut mitään hissuttelua.

Punanuppisista putki-fendereistä: Joskus Fenderforumilla (muistaakseni, hukkasin bookmarkin) joku mainitsi syyn suosion vähäisyyteen. Ne ovat nimittäin käytännössä aivan erilaisia pelejä kuin sitä edeltävät versiot samasta aiheesta.
 
Fender uusi joskus 80-luvulla (en muista vuosilukuja) vahvarimallistonsa, ja sen suunnitteli uusiksi joku Paul Rivera.
 
Rivera-merkkiset vahvistimet ovat nykyään kait aika arvostettuja. Meitin bändin toisella kitaristilla on sellainen ja vannoo kyllä sen nimiin.

Feggy:
En ole kyllä koskaan kokeillut, mutta jos sellainen kelpasi Thin White Rope-yhtyeen kitaristille, otaksun sen kelpaavan mullekin. Vaan luulo ei ole tiedon väärti.
 
Usko mua, sä et haluaisi soittaa punanuppi-Twinillä.
 
Sen soundi on kyllä kuulas ja kovasti 80-lukulainen, mutta samalla se kuulostaa siltä sun vanhalta Lead75:ltä (jota ei oo ikävä) ja Roland Jazz Chorukselta (ei ihan yhtä hyvältä) samaan aikaan.
 
Surukseni mun on sanottava, että koko Fenkun punanuppisarja on harvinaisen luonteeton harha-askel, ainakin mun nähdäkseni. Toisaalta, punanuppi Dual Showmanista (joka siis on Twinin nuppiversio) saa umpikaapin kanssa ainakin jonkinlaiset varsin epäfenderiläiset JCM900/5150 -hevisäröt, mikä on harvinainen ilmiö.
 
Thin White Ropen kitaristista en mit'n tiä, mutta mieleen juolahtaa mahdollisuus, että hänellä saattaa olla vahvistin lavalla lähinnä monitorina, ja soundi matkustaa myös jotain muuta kautta. Toisaalta, soittihan Buzzcocksitkin HH:n trankkuvahvistimilla, kuten Cure ja muut, eikä niidenkään soundi mitään juhlaa ole...

Usko mua, sä et haluaisi soittaa punanuppi-Twinillä.
 
Sen soundi on kyllä kuulas ja kovasti 80-lukulainen, mutta samalla se kuulostaa siltä sun vanhalta Lead75:ltä (jota ei oo ikävä) ja Roland Jazz Chorukselta (ei ihan yhtä hyvältä) samaan aikaan.
 
Surukseni mun on sanottava, että koko Fenkun punanuppisarja on harvinaisen luonteeton harha-askel, ainakin mun nähdäkseni. Toisaalta, punanuppi Dual Showmanista (joka siis on Twinin nuppiversio) saa umpikaapin kanssa ainakin jonkinlaiset varsin epäfenderiläiset JCM900/5150 -hevisäröt, mikä on harvinainen ilmiö.
 
Thin White Ropen kitaristista en mit'n tiä, mutta mieleen juolahtaa mahdollisuus, että hänellä saattaa olla vahvistin lavalla lähinnä monitorina, ja soundi matkustaa myös jotain muuta kautta. Toisaalta, soittihan Buzzcocksitkin HH:n trankkuvahvistimilla, kuten Cure ja muut, eikä niidenkään soundi mitään juhlaa ole...
 
Kiitos. En kyllä siis todellakaan ole vaihtamassa tuollaiseen, joten ei huolta :) Se Lead 75 oli tosiaan ihmeen huono, mutta vähänpä nuorna poikana tiesin. Se oli varmaan se pakollinen harha-askel eli se eka kunnollinen vahvistin... Thin White Ropen keikalla Bottalla seisoin sen verran lavan sivussa, että näin soundin tulevan nimenomaan tuosta punanuppisesta vempeleestä.
 
Jep, tällä hetkellä ainoa todellinen gas voisi olla huollattaa se wanha uskollinen perusteellisesti.

Joo, eivät nuo punanuppiset fenkut kovin kovassa huudossa ole. Toisaalta esimerkiksi soundistaan tarkka Robben Ford on jotakin mallia kehunutkin ja käyttänyt ulkomaan kiertueillaan. Pari kertaa olen itsekin saanut todeta, että kyllä nämä vahvistimet hyvän soittajan käsissä ihan mukiinmeneviltä kuulostavat..

Niin tai näin, nuo teidän kommentit on kyllä vähän tätä linjaa "Marsusta ei saa kuin sirinää"-"Kaikki Mesat honottaa"-Peavey Classicista ei oo heviin"- tyypistä dadaa, mitä en itse twinin- eikäku punanuppisen omistajana allekirjoita ihan täysin.
Joo soundi on jossainmäärin bassovoittoinen ja yläpää tosi kirkas, ehkä jopa kasarityylinenkin joltain kohdalta. Mutta siitä saa myös taiottaua varsin kelvollisia soundeja aika moneen lähtöön, toisin kuin herrat väittävät.
 
Kuten joku tuolla aikaisemmin mainitsi, ero alkuperäisiin Twineihin verrattuna on tietty suuri, mutta niin on hintaerokin.
 
Mun ymmärtämyksen mukaan punanuppinen on ollut käytössä varsin monella keikkasoittajalla nimenomaan luotettavuuden ja hyvien puhtaiden soundien vuoksi.