Kitarat: kitarakamat ›

säästämässä gibson les paul standardiin
 
Kannattaa tehdä se. Säästä kitaraan, jonka haluat. Tärkeää on se, että et osta kompromissikitaraa, koska jäät kuitenkin haikailemaan sen perään, jota et saanut. Itse olen enemmän 335- ja 345-miehiä mutta se onkin jo toinen tarina.

Ei ole mun mutta kattoppas torilta se myynnissä oleva PRS CE-24. Vähän erityylinen kuin Gibson, mutta voisin väittää sen olevan aika loistava kitara. Helpposoittoisempi ja rutkasti kevyempi. :)

osta vaan gibson les paul jos rahatilanne sen sallii..mielestäni gibsonin ja tokai les paulin vertaaminen on turhaa..onhan kai jonkun mielestä honda parempi auto kuin mersu..mutta gibson antaa rahoille vastinetta mielestäni hyvin..

Jos Page on mielestään kova jätkä niin ei kai sitä voi olla gibsonin lespaa ostamatta. Turha tyytyä vähempään koska muuten jää mietityttämään jälkikäteen.

Ja jos joskus alkaa tuntumaan siltä että tästä pitää päästä eroon, on jälleenmyyntiarvo suurella todennäköisyydellä hyvä ellei jopa loistava.
 
Japanilaisessa Tokaissa ehkä vielä parempi jälleenmyyntiarvo. Noita sillon tällön torillakin pyörii välillä aika huimien hintapyyntöjen kanssa, mutta eipä silti kauaa ilmoitukset yleensä vanhene. Kauppa siis käy. Jos pitää joskus pikaisesti päästä stankusta eroon voi tulla paljon takkiin, jos sattumoisin sopivaa ostajaa ei sillä hetkellä löydy.
 
osta vaan gibson les paul jos rahatilanne sen sallii..mielestäni gibsonin ja tokai les paulin vertaaminen on turhaa..onhan kai jonkun mielestä honda parempi auto kuin mersu..mutta gibson antaa rahoille vastinetta mielestäni hyvin..
 
2500euroa kitarasta on aika paljon. Saa muuten olla vähän pirun hyvä soitin että koko rahalle löytyy vastinetta. Minun mielestä ei silloinkaan, onhan kyseessa uusi, sarjatuotettu kitara. En ole ihan noin paljon valmis brandista maksamaan.
 
Historicin voisin napata ebaysta 1500eurolla mutta stankkuun en sijoittaisi 2500euroa.
 
Jos omia rahojaan tuhlailee, eikä äitin tai iskän, ja siihen on varaa niin eikai siinä mitään vikaa ole.

epiphonen les-paulit on mun mielestä hyviä. kannattaa miettiä niitä vaihtoehtoina. saat melkein kitarakaapin kitaran kanssa ostettua samalla rahalla kuin menis gibsonin lp:hen. tokain lpeistä mulla ei ole kokemuksia, mutta niitäkin on kovasti kehuttu.

Pointtina tuossa aiemmassa kirjoituksessani oli, että kannattaa vaihtoehdotkin testata, jos sieltä vaikka löytyisi joku vielä parempi.
 
Joo, ihan kokemuksesta kehoittaisin myös kokeilemaan saman kepin eri yksilöitä, jos niitä vain tarjolla on. Yllättävän monessa kepukassa on yksilöllisiä ominaisuuksia, vaikka ulkoisesti tai notuuleissa ne olisivatkin samoja. Varsinkin LP:ssa, jotka etenkin uudet mallit kootaan monesti useastakin puupalasta, voi eroja olla aika tavallakin niin sustainissa kuin monessa muussakin seikassa.

Pistetään tähän ettei tarvitse uutta säiettä tehdä, jos joku vaikka huomaa. Eli;
 
Gibsonin lepsoja on saatavana useammallakin kaulaprofiililla, mutta mitä näistä ('59, 57, 60- slim jne.) nuo Tokain etkeleet vastaavat? Vai onko niitäkin useampaa mallia.
 
Tokain kitaroista kun tuntuu varsinaista eksaktia tietoa olevan vähemmän kuin vähän saatavilla.
 
Sama Aria, Ibanez jne. 70- luvun kopiot. Eli millaiset kaulat?

Tokain kitaroista kun tuntuu varsinaista eksaktia tietoa olevan vähemmän kuin vähän saatavilla.
 
Mikä sinänsä ihmetyttää, kun tuntuu että niitä on huolella vertailtu esikuvaansa..:)
Mitä mä niitä olen kokeillu, niin ne on MINUN mielestäni jossain paksuhkon 50-lukulaisen ja sen mulle mieleisen slim & fast 60´s kaulan välimaastossa.. Joissain on kyllä mainittu profiilikin, ja onpa siellä 60´s kaulojakin. Hintavammassa päässä.
 
Sama Aria, Ibanez jne. 70- luvun kopiot. Eli millaiset kaulat?
 
Hirveen mallikohtaista aivan kauhistavasta halosta tuohon 60´s profiiliin. Halvemman pään malleissa (Columbus, Morris, DIA varsinkin, Kasugat) voi vanhemmissa olla tosiaan noita "halkoja", sitten mitä likemmäks tuota maagista "lawsuittia" eli 1975-1977 ajankohtaa mennään, sen ohuempia (ja parempia, henk. koht. mielipide) kaulaprofiileja.

Mitä mä niitä olen kokeillu, niin ne on MINUN mielestäni jossain paksuhkon 50-lukulaisen ja sen mulle mieleisen slim & fast 60´s kaulan välimaastossa.. Joissain on kyllä mainittu profiilikin, ja onpa siellä 60´s kaulojakin. Hintavammassa päässä.
 
Kiitos. GAS on hirveänkarmea, ja veronpalautuspäiväkin lähenee. Viininpunainen Tokai- lespa miellyttäisi kaikin puolin, mutta kaula tuntui hieman paksulta(en päässyt samassa liikkeessä vertaamaan gibsoniin), ja mietinkin että onko tuota 60's slim kaulaa missä Tokain malleissa, vai täytyykö säästää tonni lisää.
 
Vai tuntuiko se vaan siltä Iban/Telecasterin jäljiltä. Ja wanhan Cimarinraadon, jonka myös omistan(tästä oli meillä puhetta aikanaan), jossa kyllä on ohut kaula, varmasti ohuempi kuin kokeilemassani tokain Zakk Wylde mallissa, jonka kaulasta en pitänyt.

Vai tuntuiko se vaan siltä Iban/Telecasterin jäljiltä.
 
Mikä hyvänsä on paksumpi ku RG-Iba.. =) Mennään ny edelleen off-topikkia tässä...
Tuo kaulaprofiilikin on niin kovin henkilökohtainen juttu, niinkuin kitaroissa niin moni muukin, säädöistä alkaen. Yks vaan sopii yhdelle..
Takaisin aiheeseen, jossa onnistui taas "takakautta venkuamalla" tulemaan joitakin Tokai-merkkisiä kommentteja.. Henkilökohtaisesti tuohon yhteen väittämään jälleenmyyntiarvosta en kyllä yhdy, Suomessa tosin hyvän maahantuojan ja innokkaitten myyjien ansiosta huomattavaan hypetykseen päässyt merkki pitää kyllä jossain määrin hintaa, mutta jos ryhdytään vertailemaan Gibsoniin, niin läheskään samoilla lukemilla ei olla. Mikä hyvänsä ns. pikakaupan hinta ei ole se "oikea", eli kiireessä joutuu merkin kuin merkin myymään halvalla. Tällaisessa tilanteessa toki ostohinnaltaan halvempi ja kuitenkin hyväksi mainittu ja todettu kitara toki suhteessa pitää sen "lähtöhintansa" markkinoiden laajuudesta johtuen, mutta pitkällä tähtäimellä ei lähellekään. Muutenhan Tokait olis juuri noitten joittenkin paheksumien "sijoituskitaroiden" kärjessä, mikä suinkaan ei ole asianlaita, Suomessa ja vielä vähemmän maailmalla.
Pitäisin Standardia kannattavana ostoksena..

Ja yksi mikä esim. noissa standardeissa alkaa tapahtua siinä 20-30 vuoden kuluttua ostotilanteesta, on hinnan nousu. Eli tunnetusti vanhat gibsonit maksavat mammonaa. Ja esim. brysselissä käydessäni aito 70 luvun standard maksoi siellä 2200e. Tämmöistä ilmiötä ei varmaan tapahdu epiphone tai tokai merkeissä.

Ja yksi mikä esim. noissa standardeissa alkaa tapahtua siinä 20-30 vuoden kuluttua ostotilanteesta, on hinnan nousu.
 
No joo mutta jos sijoitetulle pääomalle haluaa ihan oikeasti jotakin tuottoa niin ihan ensimmäiseksi kohteeksi ei kannata kitaroita valita :)

No joo mutta jos sijoitetulle pääomalle haluaa ihan oikeasti jotakin tuottoa niin ihan ensimmäiseksi kohteeksi ei kannata kitaroita valita :)
 
Tuossa olet kyllä ihan oieassa. Ja usein kyllä, jos sattuu kitaran omistamaan 30vuotta, niin sitä tuskin enää vaihtaa pois. Eli jostain les paulistakin voi tulla koko loppuelämän kumppani. Tietysti minäkin aion ostaa tuonkin jälkeen vielä kitaroita, koska ei sekään kaikkea täytä.

Ei näitä asioita aina tarvitsekaan perustella käytännön syillä. Jos tekee mieli ostaa kallis kitara, niin osta.

No joo mutta jos sijoitetulle pääomalle haluaa ihan oikeasti jotakin tuottoa niin ihan ensimmäiseksi kohteeksi ei kannata kitaroita valita :)
 
Ei todellakaan, mutta eipä tuosta haittaakaan oo..=) Tästä oli pari vuotta sitten enemmälti juttua täällä, ja onpa asiaa käsitelty ihan laajasti joku vuosi sitten esim. lehdistössäkin. Itse pers.kohtasesti olen joitakin moisia kitaroita kauan,kauan sitten toimeksi saaneena välitelly.. Ja totuuden nimessä on myönnettävä että pariköt vuotta sitten yhden soitinmyyjän kanssa tehdastoimitettiin joitakin, toki silloisen maahantuojan kanssa yhteisymmärryksessä.
Mutta tosiaan, jos lyhyen tähtäimen voittoa sijoitetulle pääomalle hakee, niin paljon parempia kohteita kyllä löytyy. Sen sijaan, jos aikoo soitella kohtuullisen hyvällä soittimella JA ajattelee, että kuinkahan tämä "hintansa pitää", tuo on hyvä vaihtoehto. Jos jossain määrin musiikkimaailmaa seuraavalta, mutta kalustosta vähän tietävältä henkilöltä kysyy jotain ko. merkistä, hän varmasti osaa yhdistää sen joihinkin adjektiiveihin...
Tässä on tietty ristiriita, maailmassa on lukuisia valmistajia, pieniä ja vähän isompia soitinrakentajia, jotka pystyvät tekemään 1:1 kopion, yksittäiskappaleena käsityönä varmasti laadukkaammankin kuin sarjatyönä tehdyn alkuperäisen, mutta vastaavaa hintaa siitä on aivan turha pitkässä juoksussa odottaa..joitakin yksittäistapauksia lukuunottamatta. Toki näissä tapauksissa jo ostohintakin on usein huomattavasti kovempi.
Slogan "Standard jo 50 vuoden ajan" pitää edelleen paikkansa.. ;)

Ei näitä asioita aina tarvitsekaan perustella käytännön syillä. Jos tekee mieli ostaa kallis kitara, niin osta.
 
Amen.

Takaisin aiheeseen, jossa onnistui taas "takakautta venkuamalla" tulemaan joitakin Tokai-merkkisiä kommentteja.. Henkilökohtaisesti tuohon yhteen väittämään jälleenmyyntiarvosta en kyllä yhdy, Suomessa tosin hyvän maahantuojan ja innokkaitten myyjien ansiosta huomattavaan hypetykseen päässyt merkki pitää kyllä jossain määrin hintaa, mutta jos ryhdytään vertailemaan Gibsoniin, niin läheskään samoilla lukemilla ei olla. Mikä hyvänsä ns. pikakaupan hinta ei ole se "oikea", eli kiireessä joutuu merkin kuin merkin myymään halvalla. Tällaisessa tilanteessa toki ostohinnaltaan halvempi ja kuitenkin hyväksi mainittu ja todettu kitara toki suhteessa pitää sen "lähtöhintansa" markkinoiden laajuudesta johtuen, mutta pitkällä tähtäimellä ei lähellekään. Muutenhan Tokait olis juuri noitten joittenkin paheksumien "sijoituskitaroiden" kärjessä, mikä suinkaan ei ole asianlaita, Suomessa ja vielä vähemmän maailmalla.
Pitäisin Standardia kannattavana ostoksena..
 
Se oli lyhyen aikajakson mutua, turha siitä on sen enempää pillastua. Ei ole tokai, ibanezit, orvillet, grecot, burnyt yms sijoituskitaroita siinä mielessä kuin merkkipelit, ja oikeastaan aika hyvä niin. Joku voi saada jo aukisoitetun kitaran, josta ei nyt sentään tikkuja jää käsiin, siedettävällä hinnalla ja siitä pääsee eroon ilman tappiota, tuottoa on turha odottaa, indeksikorjaus ehkä. :)
 
En tiädä, kun Gibson-asiantuntia en ole, mutta epäilen nouseeko tänäpäivänä tehtyjen stankkujen hinnat samalla lailla 20-30vuoden aikajaksolla, jos katsotaan wanhojen soittimien hintoja nyt. Tai kun mennään vielä kauemmas - maksetaanko 100 000euroa vuoden 2004 Les Paulista vuonna 2044? Noita suolletaan tehtaasta ulos vaikka kuinka ja paljon. Ennen taisi olla toisin. Ja puutkin oli kevyttä ja soivaa, ei tarvinnut porailla. :o)
 
5-10 vuotta sitten stankun ostaneet ovat hyvässä asemassa. Silloin kitaran sai inhimilliseen hintaan, nyt käytetytyjen hinta seuraa uusien hintaa ja varmasti saa omansa pois.
 
Mutta pitkässä juoksussa asia on varmasti niinkuin sinä se tuossa tiivistit.

itse en ikinä ostaisi kitaraa uutena..uudenveroinen käytetty on eriasia..hinta on vaan toinen..joskus sattuu kohdalle edullisia yksilöitä kunhan toimii nopeasti.itse maksoin uudenveroisesta custom shopin -57 goldtop historicista alle 2000e ja mielestäni se on varsin kohtuuhinta ko.kitarasta..luulisin sen pitävän arvonsa suht hyvin,vaikka ei tuolla niin väliä,ei se mikään myyntikapistus ole..ja tuosta kaulan paksuudesta..myös -57:ssa on aika paksu kaula,muuta siihen tottuu nopeasti ja jotenkin se sopii kitaran muuhun olemukseen hyvin..

Se oli lyhyen aikajakson mutua, turha siitä on sen enempää pillastua. Ei ole tokai, ibanezit, orvillet, grecot, burnyt yms sijoituskitaroita siinä mielessä kuin merkkipelit, ja oikeastaan aika hyvä niin. Joku voi saada jo aukisoitetun kitaran, josta ei nyt sentään tikkuja jää käsiin, siedettävällä hinnalla ja siitä pääsee eroon ilman tappiota, tuottoa on turha odottaa, indeksikorjaus ehkä. :)
 
Njää, emmä ny aina pillastu... ;) Vaikka joskus ihmetyttää tosiaan tuon yhden pajan tuotteitten ylivertaisuus, mutta kuten totesin, mainonta ja markkinointihan siinä pelaa...Huom, en sano kumpi.. ;) Nimittäin soitinkaupassa kuin kaikessa muussakin kaupassa, pätee nuo säännöt. Eli Attraction, Interest, Desire, Aquisition..
 
mutta epäilen nouseeko tänäpäivänä tehtyjen stankkujen hinnat samalla lailla 20-30vuoden aikajaksolla, jos katsotaan wanhojen soittimien hintoja nyt. Tai kun mennään vielä kauemmas - maksetaanko 100 000euroa vuoden 2004 Les Paulista vuonna 2044? Noita suolletaan tehtaasta ulos vaikka kuinka ja paljon. Ennen taisi olla toisin.
 
Samaa epäilen minä. Enkä usko että nousee, noita ennen 1961 tehtyjä Lepukoita on joku vähän yli 1500. Plus kaikki muutetut (Goldttoppi-Standard muunnokset ym) Sen sijaan tuolla ylempänä luetelluista skeboista epäillään Ibanetsin omien sommitelmien saavuttavan jonkinmoisen statuksen.. ei toki missään tapauksessa Ison G:n tuotteita vastaavan.
 
Ja puutkin oli kevyttä ja soivaa, ei tarvinnut porailla. :o)
 
Gypsyn kanssahan tästä tulee aina "suuri kysymys".. Nuo swiss cheese - kevennykset on tulleet jäädäkseen, koska soittajien (vanhojen) selät ei kestä ja nuorempien kunto on huonontunu..=)
Nythän on ollu tuo LP Cloud 9 -mallisto jossa on "sound chamberit" eli isommat jyrsinnät ilman balsatäytettä, jota oli Liteissä..
 
5-10 vuotta sitten stankun ostaneet ovat hyvässä asemassa. Silloin kitaran sai inhimilliseen hintaan, nyt käytetytyjen hinta seuraa uusien hintaa ja varmasti saa omansa pois.
 
Kyllä se suurinpiirtein samassa suhteessa ostovoima-indeksiin tuo hinta on, lisäksi silloin dollari oli kalliimpi. Toki hieman ovat hinnat nousseet, kautta linjan. Muuten, totesin joskus tuolla offarin puolella, että piitkän kitaranfiksaajan ja virittelijän urani aikana olen ostanu uutena vain 2 kitaraa, ehdottomasti olen hyvinpidetyn käytetyn kannalla...tai sitten itse ostelen joskus ei-niin hyvinpidettyjäkin, kerran niitä laittelen.. =)
 
Mutta pitkässä juoksussa asia on varmasti niinkuin sinä se tuossa tiivistit.
 
Toivossa hyvä elää ja Uskossa kuolla sano lapamato.. ja peace, bro, en mä mikään Tokai-Hate Clubin jäsen ole.. :)
Edelleen odotan tuota Iban "eräitten mallien" hinnannousun kiihtymistä mainittaviin mittoihin...Giboihin kun täs ei oikeen enää oo varaa panostaa... :p Kalliita ovat, pahukset..