Kitarat: kitarakamat ›

Se, että sanotaan "EI" päin naamaa, ei inspiroin edes yrittämään tuon kummempia perusteluita tinkimiselle.
 
Jep, silloin kannattaa usein lähteä pois. Myyjä on ihminen, ja hänellä on huono hetki. Toisella kertaa (vaikkapa just myyjän ruokatunnin jälkeen) homma sujuu ihan eri tavalla.

Myyjä on ihminen, ja hänellä on huono hetki. Toisella kertaa (vaikkapa just myyjän ruokatunnin jälkeen) homma sujuu ihan eri tavalla.
 
Totta! ite oon kesät kaupassa töissä( en tosin musakaupassa) mutta tiedän että huonoina hetkinä esim. kun ei oo kerenny röpölle noin 1œ tuntiin, ei kyllä oikeen huvita ruveta hintoja laskemaan.

Tinkiminen on taidetta ja mä oon kova poika taiteilemaan.
 
Kyllä hintalappuhinnasta pitää pudottaa, jos asiakas iskee käteistä tiskiin eikä rupea vonkaamaan maksuaikaa. Jos ei pudoteta, niin firma pysynee pystyssä ilman mun rahojani. Siinäkohtaa ameriikan poika sanois, että I`ll take my business elsewhere.

Itse sain tingattua mun Ibanezin 650 euroon. Lapussa oli 785 € ja Saksasta tilattuna olisi maksanut 720 €. Tuli vielä pleku kaupan päälle. :-)

Toi Carpenterin oli kyllä jo aika hyvä.. Mulla kävi nyt melkein samanlaisesti..
 
Olin ostamassa les paulin kopsua joka makso n.400€ ja lopuks lähtikin 300€ plus kitaralaukku ja pieni alennus piuhasta. Vahvarista ei sit enää mitään alennusta saanutkaan. =)

Tinkiminen on taidetta ja mä oon kova poika taiteilemaan.
 
Kyllä hintalappuhinnasta pitää pudottaa, jos asiakas iskee käteistä tiskiin eikä rupea vonkaamaan maksuaikaa. Jos ei pudoteta, niin firma pysynee pystyssä ilman mun rahojani. Siinäkohtaa ameriikan poika sanois, että I`ll take my business elsewhere.
 
Juuri näin. Kauppoihin mennään termari täynnä kahvia ja rantatuoli mukana kun kauppoja lähetään tekemään. Eli aina tinkataan maitopurkista lähtien.

Kyllä tinkimistä ehdottomasti helpottaa, jos on tuttu naama kaupassa, ainakin näin nuorella iällä. Itse sain tingittyä RG 1527:n, Bossin Gt-6, kovan laukun, pari piuhaa, kielisetin ja plektroja hintaan 1300€. Thomannin hintojen mukaan noin 859 + 525 + 150 = noin 1500.
 
Enkä tuossa tinkinyt itse kuin muutaman kymmenen euroa pois. Muuten perustui myyjän antamaan tarjoukseen. Kaiken lisäksi kitara tilattiin testattavaksi ja sain kokeilla vehkeitä aivan rauhassa. Kaupasta jäi myyjälle katetta,mutta sehän on tarkoituskin. Palvelu pelasi, ja siitä olen valmis maksamaan.

Olin ennenmuinoin ostajana ja käytin silloin usein erästä huonon kauppatavan mukaista, mutta varsin tehokasta tinkimiskonstia joka on nimeltään: toinen kierros.
 
Kun olet mieltynyt johonkin laitteeseen käy läpi kaikki sen mahdolliset ostopaikat ja pyydä tarjoukset.
 
Vertaa tarjouksia ja laita ne paremmuus järjestykseen.
 
Soita ensin niille jotka hävisivät tarjouskilpailussa ja anna heille mahdollisuus alentaa hintaa, yleensä he kysyvät kuinka paljon hintaa pitäisi alentaa - älä kerro sitä mutta voit hieman vihjailla suuntaa.
 
Kun olet saanut kaikilta uuden hinnan - saman tai halvemman soita alkuperäiselle halvimman tarjouksen tehneelle:
 
Jos joku meni alle anna alkuperäisen halvimman tarjouksen tehneelle tilaisuus alentaa hintaa, mutta sano että jos saat halvemman hinnan niin teet päätöksen ja kaupat heti - tämä on tärkeää koska muuten pilaat asiakassuhteen.
 
Oikein kovat jätkät tekevät niin että he sanovat hieman alle alimman tarjouksen menevän hinnan ja lupaavat ostaa heti
jos saavat tuotteen siihen hintaan mutta että he eivät maksa missään tapauksessa enempää - toimii ällistyttävän usein.
 
Tässäkin uskottavuus on tärkeää eli sinun todellakin tehtävä kaupat välittömästi tai jättää ne tekemättä jos hinta ei tarjoamasi.
 
Älä suututa myyjiä: olen tehnyt osto- ja myyntihommia niinpaljon että tiedän että v-mäinen ja hankala asiakas maksaa loppujen lopuksi kaikesta aina eniten ja saa tavaransa ja palvelunsa aina viimeisenä.
 
Maahantuojan omaa vähittäismyyntiliikettä ei yleensä kannata hirveästi kilpailuttaa. Jos yritys on vakavasti mukana maahantuonti bisneksessä ja jos muiden liikkeiden myynti muodostaa valtaosan tuotteen kokonaismyynnistä ei maahantuojan oma liike voi pudottaa hintoja vaikka heillä olisi eniten varaa alennuksiin. Jos maahantuoja tekee aina alimman tarjouksen suoraan loppuasiakkaalle menettää maahantuoja vaivalla rakennetun jälleenmyyntiketjunsa joka saattaa olla heille arvokkaampi kuin yksittäinen oma liike.
 
PS: Älä koskaan koskaan koskaan tee kolmatta kierrosta. Äläkä tee toistakaan kierrosta aina koska jos myyjät oppivat luottamaan siihen että pyydät uudestaan hintaa voit saada huonon ensimmäisen tarjouksen.

Minä tykkään Toomannista just siksi, että siellä on kiinteät hinnat. Kun ei varsinaisesti ole erityinen supliikkimies, ja tinkiminen tuntuu lähinnä kerjäämiseltä ja pokkuroinnilta. Jossain Turkissa voisi vielä mennäkin.
 
Aikoinaan sai hyvät alennukset musiikkilaitteista kun bändikaveri oli töissä lmusaiikkeessä. Jostain Yamahasta lähti hups vaan 20 % vai oliko 25 % pois, kun myyjä soitti tutulleen maahantuojalla. Nykyään ei olla samassa bändissä eikä myyjä vaivaudu enää edes soittamaan firmaan mistä jotain laitetta saa, joten tilaan mielelläni vehkeet Saksasta. Varsinkin kun isommat musakaupat sijaitsevat kauempana.

toinen kierros.
 
Heh - on tehokas keino, joo. Tuolla tavalla saa hinnat niin alas, että esim. moni ammattiostaja on pilannut kiinnostavuutensa tuolla tavalla. Ketä kiinnostaa tarjota kun tietää että jostain talosta ei kuitenkaan saa rahaa, ei edes vaikka saisikin kaupan.
 
Nykyäänhän suomalaisella soitin/musatarvikeasiakkaalla on suht helpot oltavat, kun kilpailu Saksan suunnalta toimii sähköjäniksenä. Kuluttaja tietää aika helposti mitä hintojen pitää olla - tai sitten voi tosiaan tilata ulkomailta.
 
Joissain tuotteissa kuitenkin on edelleen näkynyt isoja hintaeroja. Erityisesti sellaisissa soittimissa, joita vanhemmat ostavat lapsilleen; eihän musiikkia harrastamaton iskä tai äiskä suinkaan aina tiedä että hintoja on nähtävillä muuallakin kuin vain liikkeiden hintalapuissa. Ihan selvästi näkee, että noissa otetaan tietämättömiltä rahat pois.

Mä saan yleensä Porin Sound Citystä ihan hyviä alennuksia. Se tosin johtuu usein siitä, että esitän suoraan hinnan jonka olen kiinostunut maksamaa ja se on varsin kohtuullinen molemien kannalta.
 
esim.
 
tars TSM 57:aa
Ei oo, kuis olis viiskasi
Ei käy
Just
No otan sen shuren Sm57:n ja kaks pakettii Dr:n kielii sanotaanko että satasella?
Okei...
Ainiin ja vielä se mikkipiuha...
Oukei.

Kiinteät hinnat olisivat ehdottmasti paras systeemi asiakkaan kannalta, hintavertailu olisi helppoa eikä koskaan jäisi "tulinkohan minä huijatuksi" - tunnetta. Mutta jos kiinteät hinnat ovat selvästi asiakkaan tiedossa ovat ne myös kilpailijoiden tiedossa joten kiinteät hinnat saattaisivat a: kiristää kilpailua (meille hyvä) B: aiheuttaa sen että hinnoista sovittaisiin epävirallisesti - vertaa vaikka mansikan hintaan torilla.

Tinkimisvarat hinnoissa ovat pienten markkinoiden ja sen mukaisen kilpailun puutteen aiheuttama ilmiö. Edes Thomann ja kumppanit eivät ole saaneet suomen liikkeitä luopumaan tästä, ilmeisesti siksi että soittajissa on vielä niin paljon porukkaa jotka eivät käytä internetiä ja maksavat ylimääräistä, ja ehkä siksi että kitarat yms soittimet yksilöitä ja asiakkaat maksavat ekstraa siitä että saavat kokeilla juuri sitä yksilöä jonka sitten ostavat.
 
Toisin on Suomessakin vaikkapa tietokonekaupassa, jossa markkina on suurempi, ostajat ovat internet-ihmisiä (jotka osaavat käyttää mbnetin hintavertailua) eikä tuotteissa ole hypistelemällä havaittavia yksilöeroja. Koittakaapa mennä ostamaan jostain liikkeestä vaikka 1000 euron tietokonekokoonpano ja yrittäkää tinkiä listahinnoista. Hinta tippuu ehkä 5-10 euroa jos lainkaan, kun kitarakaupassa saman hintaluokan tuotteesta yleensä tipahtaa ainakin satanen.

Tinkimisvarat hinnoissa ovat pienten markkinoiden ja sen mukaisen kilpailun puutteen aiheuttama ilmiö. Edes Thomann ja kumppanit eivät ole saaneet suomen liikkeitä luopumaan tästä, ilmeisesti siksi että soittajissa on vielä niin paljon porukkaa jotka eivät käytä internetiä ja maksavat ylimääräistä, ja ehkä siksi että kitarat yms soittimet yksilöitä ja asiakkaat maksavat ekstraa siitä että saavat kokeilla juuri sitä yksilöä jonka sitten ostavat.
 
Näin. Ilmeisesti on ostajia, jotka ovat tyytyväisiä maksaessaan esim. Gibson/Epiphone-kitaroista hinnan, joka on lähes suoraan Into-Luthmannin kataloogista. Tähän voisi tietysti ko. liikkeen edustaja lisätä, että "todellinen ostaja" saa tiukemman neton. Ja soitinmyyjähän taitaa tuon asiakkaan ostotarpeen todellisuuden arvioinnin siinä kuin automyyjäkin... ;)

Minä sanon aina, että myy tämä tuote minulle kohtuullisella hinnalla. Siis käsken kun sanon "myy". Myyjä kaivaa laskimen esiin ja miettii. Mää sanon sitten että "No joo". Päivittäistavarakaupassa en tingi.

Harvoin olen isääni minään suurena aforismien
lausujana pitänyt, mutta yhden sanonnan faija opetti
jo pienenä ja se pitää musta harvinaisen hyvin paikkansa: "Hyvä kauppa on sellainen, josta jää kummallekin osapuolelle hyvä mieli".
 
Jos ostaja tietää saaneensa tavaran kohtuullisella hinnalla
ja kauppiaallekin jää jotain katetta kassan pohjalle, niin
silloin kaupanteko voi jatkua jatkossakin. Alkupäässä
joku valitteli sitä, että miksi myyjä ei suostu kilpailemaan
Saksan hintojen kanssa vaan suosittelee hyvän mielen
nimissä ostamaan Saksasta. TÄMÄHÄN juuri ON hyvää
palvelua!
 
Jos kauppias ei kykene tekemään katteen menettämisen
vuoksi parempaa tarjousta, niin kai se kannattaa sanoa
suoraan eikä itkua pidätellen pyytää suosimaan Suomalaista
ehdoin tahdoin...
 
Itse ostan tutulta lähikauppiaalta lähes kaiken kahdesta
syystä:
 
1) Hinnat ovat naaman tultua tutuksi 90 prosenttisesti
kilpailukykyisiä kaikkien (myös postimyynti) kauppojen
kanssa.
 
2) Takuut pelaa vaivatta, saa hyvää HENKILÖKOHTAISTA
palvelua. Voi kysellä mielinmäärin ja on mukava tehdä
ostoksia.
 
Ja muistutuksena: "hyväksi asiakkaaksi" ei pääse oikotietä,
eli vaikka olisi ostanut miljoonan edestä tavaraa Saksasta,
niin silti lähikauppiaalle saatat olla täysin vieras naama...

Paras kauppa on aina se että molemmat tuntevat tehneensä huonon kaupan.

Paras kauppa on aina se että molemmat tuntevat tehneensä huonon kaupan.
 
Ei, vaan tuota kutsutaan kompromissiksi.

vähä asianlaidasta,mutta kuitenkin..
eli kun joku keppi on notkunu siellä kaupan nurkassa jo puolisen vuotta/pitempään ja sitä on jo käyny kaikki räpeltämässä sen jälkeen kun ovat käyneet mäkkärillä hieromassa majoneesia sormiin, niin eikö ole vähintäänkin kohtuullista pyytää jopa enemmän alennusta kuin se pelkkä tinkivara..
 
tähän tietysti ois hyvä saada myös kauppiaan mielipide..

Pakko lisätä anekdootti... Satuin todistamaan erään kerran takavuosina tapahtumaa, jossa eräs kitarasankarin planttu oli päättänyt ostaa marsun nupin+tuplastäkin ja vieläpä etukäteen tarkistanut listahinnan vermeille (itse olin tällä kertaa vain kuskina). Heppu marssi musaliikkeeseen x, etsi myyjän käsiinsä, suunnisti suoraan tuplastäkin eteen ja totesi: "Mä otan ton". Ei tinkaamista, ja iski siltä seisomalta kaikki säästönsä 12000 mk lyhentämättömänä myyjän käteen. Myyjä katsoi hetken setelitukkoa kädessään ja tyrkkäsi (ensi kertaa näkemänsä) kitaraheeroksen käteen takaisin 2000 mk ja totesi, että kybä on kyllä ihan jees.
 
Tulipahan nähtyä, sanoisinko, harvinaislaatuinen osoitus käänteisestä tinkimisestä. Hyvä bore jäi, ja kyseisestä mestasta tulikin myöhemmin useammankin tutun hankintojen ykkösmesta. Ja voihan tuosta laskea paljonko hinnasta lähtee pois helposti ja siitä taas voi päätellä paljonko lähtee, jos alkaa tosissaan tinkimään...