Kitarat: kitarakamat ›

Mää olen rakentanu ultimaatin blues-soundin nykyään laittamalla tokai lp:n kiinni jubileeseen ja siitä sitte hanikat sopivaan järjestykseen.
 
EDIT: niin lp:stä kaulamikki sitten ehdottomasti...

Strato ja putkicombo.

Gibson 335, Budda Twinmaster ja johto niiden väliin. Jos kaapin päätesärö ei piisaa niin väliin TS-9/Fulldrive2/Baby Blue OD

Joku ES-335 tyyppinen kepukka ja putkivahvistin, kenties jollain overdrive-pedaalilla ryyditettynä. Se on siinä!
 
Komppaan.

Jumalan raiskaama, kaatopaiken roskiksesta löydetty hieman hajalla oleva kaulastavääntynyt akustinen kitara, koiran reisiluu slideksi/voodoo-amuletiksi ja vahvariksi vaikka kitaran eteen viritetty megafoni.

Sitten vielä amputoidaan molemmat jalat ja toinen käsi, hommataan alkava maksakirroosi ja harmaakaihi, niin johan pitäisi pluussit irrota.

Ja sit kun koira kuolee, mummo jää auton alle ja joystick hajoaa.

Damn, painoin vahingossa jollekin varoitusta. Pahoitteluni.

Tällä hetkellä: Telecaster kiinni Fender Champ 12 putkimasiinaan. Täysillä tuutaten, tietty. Säröä ihan pikku liru, että kuulostaa sopivasti varpaanväliltä.
 
Mites muuten komppisoundit? Ite hinkkailen kitaran potikoita koko ajan, tulee sellanen käsityön leima : )

Mites muuten komppisoundit? Ite hinkkailen kitaran potikoita koko ajan, tulee sellanen käsityön leima : )
 
Dynamiikalla ja volumepotikalla hoituu usein. Jos on hillittyä komppia, pikkaus muuttuu kevyemmäksi, toisinaan vaihtelee plekun ja sormien välillä. Ronskimmassa soinnuttelussa saattaa volumepotikka mennä sitten hieman alas, jos ei tarvitse paljoa rosoa.

Paksuilla kielillä varustettu strato ja putkiradio, muuta ei tarvi.

Taitaa vain olla niin että se kaikkein paras kitara-blues on aina vedetty varsin rupisilla vehkeillä. Kyllä tuo Barbi Benttoni voisi taipua bluesiin siinä kuin Stella, Harmony, Airline tai Silvertonekin.
 
Vaikka totuuden nimessä blues-miehet siirtyivät aina parhaaseen mahdolliseen keppiin heti kun saivat vähänkin rahaa. Suosikki blues-miehistäni hyvin harva soitti tai soitaa Fenderiä mutta poikkeuksiakin löytyy kuten Buddy Guy, Albert Collins ja Muddy Waters esimerkiksi. Mutta kyllä P90 mikkiset Lepat ja Epin ja G:n jazz-kitarat ovat oikea valinta jos haluaa loisteliasta ja täyteläistä Blues-soundia.
 
Kelpo blues soundiin- high-fi: Gibson ES 295 ja ja Fender Vibrolux.
 
middlefi: National Airline ja Carlsbro 35 + LPB-1 (kannatan myös edellä ehdotettua putkiradiota etenkin jos soitat sähköistettyä resonaattoripeliä.)
 
low-fi: Mitätahansa keppi jonka olet saanut hankittua tai kitara ja mikä tahansa vahvistin jonka saat lainattua tai joka keikkapaikalta löytyy.

Muhun on iskenyt melkein eniten tällainen Hound Dog Taylor ja Jack White -tyyppinen revittely. Näillä soittajilla ei ainakaan kitarat ole jalopuusta valmistettuja luksusvehkeitä (tosin vanhat Airlinet eivät taida enää olla ihan halpiksia, mutta aikoinaan olivat ihan Anttila-kitaroita). Eli periaatteessa halvinkin rupukitara voi olla se ultimate-blueskone. Vahvistimeksi ehkä kuitenkin pieni putkivahvistin ja täysille.

Vaikka totuuden nimessä blues-miehet siirtyivät aina parhaaseen mahdolliseen keppiin heti kun saivat vähänkin rahaa. Suosikki blues-miehistäni hyvin harva soitti tai soitaa Fenderiä mutta poikkeuksiakin löytyy kuten Buddy Guy, Albert Collins ja Muddy Waters esimerkiksi.
 
No on niitä aika monta. Noiden lisäksi vaikkapa Sumlin (Howlin' Wolf), Mike Bloomfield, Eric Clapton, Jimi Hendrix, Vaughanin veljekset...

vähän kaljaa ja paljon paskaa niskaan, kyllä se siitä sit rupee ihan bluussiks menee se saundi :)

Mun korvaan miellyttävin bluessoundi on SRV:llä. Elikkä stratoa overdriven kautta fenkun vahvistimeen.

Strato ja kaulamikki käyttöön. Sitte kitarasta piuha wanhan ajan Fender bassman-comboon ja volumea. Sellainen malli siis missä ei oo kun volume ja tone. Ja jos ei satu tykkäämään Garysta ni voi siihen vahvistimeen laittaa varmuuden vuoksi Roger Mooren kuvan, ettei tuu väärinkäsityksiä. Yleisökin kuitenkin huutaa keikan päätteeks että we want Moore.

Strato ja kaulamikki käyttöön. Sitte kitarasta piuha wanhan ajan Fender bassman-comboon ja volumea. Sellainen malli siis missä ei oo kun volume ja tone. Ja jos ei satu tykkäämään Garysta ni voi siihen vahvistimeen laittaa varmuuden vuoksi Roger Mooren kuvan, ettei tuu väärinkäsityksiä. Yleisökin kuitenkin huutaa keikan päätteeks että we want Moore.
 
Kamoista olen samaa mieltä. Mutta aina voi huutaa takaisin: Nou Moore!

Amfisound Les Paul "Ezzymania2000 Signature" Seymour Duncanin Alnico II Pro -mikeillä ja Sovtek Mig-100 putkinuppi, irtoaa myös rouheat bluesit.

"11-millisistä kielistä lähtee munakkaat bluus soundit"