Kitarat: kitarakamat ›

Mitä kymmenen vuoden kuluttua?
 
Digitaalivahvistimet halventuu, ja printtaustekniikka tekee niistä halvempia, keveämpiä ja pienempiä. (Tiedättehän, printtausvalmistuksesta oli jossain joskus juttua.)
 
Mallinnuksesta tulee täydellistä. Varsinkin soittajamallinnus kerää asiakkaita. Jotkut huru-ukot vielä tekee (ja ostaa) putkilaitteitakin.
 
Stratocaster täyttää 60 vuotta. :)

Mallinnuksesta tulee täydellistä. Varsinkin soittajamallinnus kerää asiakkaita. Jotkut huru-ukot vielä tekee (ja ostaa) putkilaitteitakin.
 
Ja syntyy yhä enemmän kitaristiklooneja. Itse en ole koskaan ymmärtänyt ns. signature-malleja. Jos tykkää jonkun soittajan soundista, miksi pitää olla tismalleen samannäköinen keppi?

Ja syntyy yhä enemmän kitaristiklooneja. Itse en ole koskaan ymmärtänyt ns. signature-malleja. Jos tykkää jonkun soittajan soundista, miksi pitää olla tismalleen samannäköinen keppi?
 
Jos keppi on hyväsaundinen ja soittotuntumaltaan hyvä, niin mulle on aivan sama jos se nyt sattuu olemaan jonkun signaturemalli. Täysin epäoleellinen asia mun mielestäni.

Jos keppi on hyväsaundinen ja soittotuntumaltaan hyvä, niin mulle on aivan sama jos se nyt sattuu olemaan jonkun signaturemalli. Täysin epäoleellinen asia mun mielestäni.
 
Eikös vastaavia kitaroita saa yleensä halvemmalla kuin näitä signaturemalleja?

Taas hyvä avaus Janilta! Mun veikkauksiani:
 
-piirilevyille valmistettujen käytettyjen putkivahvistinten hinta tulee putoamaan. Tämä johtuu siitä, että tämäntyyppisiä vahvistimia alkaa olla aika paljon elinkaarensa siinä vaiheessa, että ne tarvitsevat isompaa remonttia: ja sehän ei näillä ole yhtä helppoa kuin ptp-vehkeillä.
 
-edelliseen liittyen yhä useammat vanhat ptp-metodilla valmistetut vahvistimet tulevat entistä halutummiksi, ja nousevat hinnassaan (edelleen).
 
-digitaaliset vahvistimet kehittyvät mallintavista ihan omiksi laitteikseen, joiden keskeisin anti on jotain muuta kuin esittää jotain muuta kuin ne ovat. Edelleen jotkut (erityisesti aloittelevat ja/tai yhdestä laitteesta montaa eri soundia hakevat) tulevat käyttämään digitaalisia mallinnuksiakin, mutta digilaitteet tulevat tarjoamaan myös sellaisia ääniä, joita ei olla aikaisemmin toteutettu putkitekniikalla.
 
-markkinoille tulee kitaramikkimallintimia, jotka asennetaan kitaraan vanhojen mikkien tilalle.
 
-Ensimmäisiä PODeja aletaan ostella retroilumielessä, kun tämän päivän nuoret soittajat haluavat aikanaan muistella millaista olikaan soittaminen ennenkuin ostettiin se eka ihan oikea putkivahvistin ;-)
 
-perinteiset kitaramallit tulevat olemaan edelleen arvossaan.
 
-ensimmäiset kunnolliset, ja tunnettujen soittajien käyttämät hevikitaramallit (Jackson jne) saavat jonkun verran vintagearvoa.

Kitaristit alkavat erikoistumaan johonkin tiettyyn asiaan (vrt. työelämä ja opiskelu) ja bändeissä tarvitaan entistä useampia soittajia. Jokaisella on biisissä oma osuutensa, joka soitetaan 100% täydellisesti. Joku soittaa demppauskomppisoolon, toinen avosointukomppisoolon, kolmas ties mitä... Kukaan ei osaa oman erikoisalueensa ulkopuolelta mitään. Nykypäivän monipuolisia kitaristeja halveksutaan välttävän taitonsa takia, mutta toisaalta heitä kadehditaan ylivoimaisen repertuaarinsa takia.
 
Näin siis 130 vuoden päästä, kun markkinoille ilmestyy Farerin neljäs sukupolvi. Lyhyt aikaväli siksi, että Farerit kuluttavat itsensä pilityksen kanssa kasviksiksi parissakymmenessä vuodessa.
 
EDIT: Tärkein unohtui: markkinamiehet alkavat supertietokoneillaan tutkia sata vuotta sitten tehtyä musiikkia ja tutkimustulostensa perusteella myyvät omaperäisyyttä purkeissa.

-Monesta nykyisestä boutique-vahvistimia valmistavasta firmasta tulee suurempia eriä valmistava iso firma. Tällöin PTP-rakenteista siirrytään edullisempaan PCB-rakenteeseen mutta pyritään silti pitämään vahvistimien soundi mukana tuotteissa. Toisin sanoen kilpailijoita Marshall/Mesa/Fender/Laney jne. akselille.
 
Tää onkin aika mielenkiintoinen juttu. Yksi syy, miksi ihmiset haluavat boutique-vahvistimia, on nimenomaan siinä että halutaan ptp:nä valmistettu vahvistin: sen voi odottaa kestävän vaikka hautaan saakka.
 
Toisaalta huippulaatuun yhdistettävää nimeä voi hyödyntää niin, että myydään myös budjettitason laitteitta. Tavallaanhan tämä on väärin, jos kyseisellä nimellä myytävä laite ei ole sitä millä se laatumaine on hankittu.
 
Veikkaan, että tinkimättömimmät "putiikit" eivät tähän mene, mutta jotkut kyllä. Mm. yrityskauppojen yhteydessä tämäntyyppisiä asioita tuppaa tapahtumaan.

Veikkaan, että 10 vuoden kuluttua softavahvistimet ovat parempia ja paljon yleisempiä kuin tänään. Veikkaan, että niitä myös käytetään esim. sessiossa paljon. Studioon tullaan vaan yhden skeban kanssa, ja tuottaja ja/tai kitaristi valkkaa sitten sopivat styrkkariasetukset koneelta. En usko, että se sessiomiehen skeba on mallintava. Kitarasta lähtevä analoginen signaali muunnetaan digitaaliseksi yhdellä palikalla, ja sen jälkeen alkaa mallinnus, jossa voidaan malllintaa myös erilaisia kitaroita, mikkejä jne. - periaatteessa mitä vaan signaaliketjun osaa.
 
Luulen myös, että tähän liittyvät on-line-palvelut kehittyvät ja yleistyvät. Muusikoiden netissä on kamapalsta, jossa on käyttäjien tekemiä virtuaalistyrkkareita ja speduja. Niitä voi sitten testailla on-line, ja dadata siitä kuinka erilaiset etuasteputkikoodinpätkät vaikuttavat soundiin ...Jiihaa!
 
Itse käytän keikoilla ja studiossa 10 vuoden kuluttua edelleen 100w Marshallia. Kuuloni on huonompi kuin tänään.
 
Valvestate on todella hip vintage -tuote. M.netissä monet suosittelevat sitä aloittelijoille, ja kehuvat sen säröominaisuuksia. Eri vuosikerroista ja malleista kiistellään.

Ehkä tulevaisuudessa ei tarvitse osata edes virittää kitaraansa. Virityskoneistoissa tulee olemaan sähkömoottorit joita ohjaa kitaraan asennettu pieni tietokone. Tämä vehje on kytketty mikrofoneihin joita on joka kielelle omansa. Kitarasta painetaan nappia "viritä" ja rämpäytetään kieliä, laite mittaa kunkin kielen vireen ja moottoroidut virityskoneistot virittävät kaikki kielet silmänräpäyksessä.
Samainen systeemi voisi tarkkailla ja korjata virettä myös soiton aikana.

Samainen systeemi voisi tarkkailla ja korjata virettä myös soiton aikana..
 
Tuo ei onnistuisi.

...kitaraan asennettu pieni tietokone...
 
Joka on jo keksitty ja käytössä oleva laite. Poislukien tuo mikkihärpätin. Se laite taitaa mitata kielten vetovoimaa ja nappia painamalla vaihtaa kielen virettä halutuksi. Joitain Les Pauleja tuolla on pilattu. Hirveän näköisiä mörköjä ovatten.

Ja syntyy yhä enemmän kitaristiklooneja. Itse en ole koskaan ymmärtänyt ns. signature-malleja. Jos tykkää jonkun soittajan soundista, miksi pitää olla tismalleen samannäköinen keppi?
 
Se on niin että vasta silloin on oikea kitarasankari kun on oma signaturemalli.
 
Penskoillehan niitä signatureja myydään, ja vanhemmillekin joskus.
 
Olet tainnut unohtaa kokonaan millaista on olla nuori ja innokas musafani joka haluaa aloittaa soittamisen.

en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan,mutta nykytilanteesta..luulen että nämä ns.mallintavat kitarat ovat vain ohimenevä juttu ja mallintavat vahvistimet..nehän vaan jäljittelee tiettyjä malleja..kun ajattelee sähkökitaran historiaa ei mielestäni kehitys ole muuttanut sitä vielä mihinkään,ei mitään ole tapahtunut mikä olisi pysyvästi jäänyt..stratocaster on sama joka se oli vuonna 1954.mutta kitaroiden laadusta voi nykytilanteessa jo olla huolissaan..kustannkset pitää saada alas myyntiluvut täytyy pysyä hyvinä..tämä on vienyt väistämättä siihen että tuotanto viedään halpamaihin..toiset valmistajat myöntävät tämän avoimesti,toiset teettävät tietyt osat halpamaissa ja myyvät edelleen tuotetta kuten ennenkin: meid in jyy es ei..ja noihin halpamaihin ..esim indonesia,millainen koulutus niilä mahtaa olla siellä rakentaa laadukkaita soittimia..minua ainakin hirvittää,oli laaduntarkkailu sitten vaikka valkoisessa talossa.

Ehkä tulevaisuudessa ei tarvitse osata edes virittää kitaraansa. Virityskoneistoissa tulee olemaan sähkömoottorit joita ohjaa kitaraan asennettu pieni tietokone. Tämä vehje on kytketty mikrofoneihin joita on joka kielelle omansa. Kitarasta painetaan nappia "viritä" ja rämpäytetään kieliä, laite mittaa kunkin kielen vireen ja moottoroidut virityskoneistot virittävät kaikki kielet silmänräpäyksessä.
Samainen systeemi voisi tarkkailla ja korjata virettä myös soiton aikana.
 
Tää on tehty jo ajat sitten. Aika ruma laite, mutta onpahan olemassa.

Joka on jo keksitty ja käytössä oleva laite. Poislukien tuo mikkihärpätin. Se laite taitaa mitata kielten vetovoimaa ja nappia painamalla vaihtaa kielen virettä halutuksi. Joitain Les Pauleja tuolla on pilattu. Hirveän näköisiä mörköjä ovatten.
 
Jaaha.. no vähän arvelinkin että tämä on pakko olla jo keksitty. Ei sitten vissiin kovin hyvä juttu. Tosin en ihan vakavissani niin kuvitellutkaan.
Vaikka toimisikin niin turhuuttahan tuollainen tietenkin olisi.

Ehkä tulevaisuudessa ei tarvitse osata edes virittää kitaraansa. Virityskoneistoissa tulee olemaan sähkömoottorit joita ohjaa kitaraan asennettu pieni tietokone. Tämä vehje on kytketty mikrofoneihin joita on joka kielelle omansa. Kitarasta painetaan nappia "viritä" ja rämpäytetään kieliä, laite mittaa kunkin kielen vireen ja moottoroidut virityskoneistot virittävät kaikki kielet silmänräpäyksessä.
Samainen systeemi voisi tarkkailla ja korjata virettä myös soiton aikana.
 
Tuon tietokoneistetun kitaranvirityssysteemin nimi on DTS-1 Digital Tuning System ja sen valmistaja on Transperformance. Yhteen Jimmy Pagen Les Pauleista on asennettu ko. systeemi. Kieltämättä kätevä vehje jos käyttää useita eri virityksiä ja varsinkin silloin jos on tarvetta useille eri virityksille samassa kappaleessa.

Lueskelin tossa tänään 10 vuotta vanhaa Guitar Playerin osto-opasta ja siinä oli mielenkiintoinen artikkeli, jossa useat alan teollisuuden palveluksessa olevat henkilöt pohtivat millaisia kitarakamat tulevat kymmenen vuoden päästä olemaan. Yleisesti ottaen oltiin sitä mieltä, että mitään järin radikaalia tuskin tulee tapahtumaan, mutta laadukkaan puumateriaalin vähenemisestä ja hinnannoususta oltiin kuitenkin huolissaan. Joku totesi, että kitarat tulevat yleisesti ottaen olemaan laadukkaampia. Vahvistimista ei niinkään puhuttu, eikä kukaan osannut ennustaa mallintavien laitteiden invaasiota.
 
Itsekin lueskelin samaista GP:tä tuossa muutama kuukausi sitten meditoidessani, ja olihan siinä lehdessä esitelty mm. Peaveyn akustinen jossa oli vibrakampi.
 
No, hiilikuitu ja komposiitit eivät sitten ohittaneetkaan ruusupuuta 6-0, eikä heksamikityksestä tullut perusoptiota. GP kyllä esitteli mainoksessa Tech21:n mallintavan vahvistimen, että siinä mielessä mallinnus oli jo lupausta, mutta esittelyn sävy oli, että mallinnus on vähän kuin monitorilla varustettu SansAmp - mahdollisuus jättää mikittämättä, ja kuulla silti soittonsa. Halpakitaroiden laatu tosiaan parani, huonontua se ei olisi voinut.
;-)
 
Mutta asiaan. Mitä 10 vuoden päästä?
 
Samat kitarat ovat suosiossa kuin nytkin, mutta sunburst koetaan taas rumaksi väriksi (tämä vaihtuu joka 10. vuosi). Paremmat Hamerit, Kramerit, Parker Fly't ja Jacksonit ovat studio- ja televisiomuusikoiden etsimiä työkaluja. Nuorten soittajien uutena innostuksena sen sijaan ovat Chapman Stickin perilliset, sekä steel- ja lapsteel-kitarat.
 
Mallintavissa vahvistimissa on kosketusnäyttö, jonka avulla valitaan äänen ominaisuuksia suoraan kolmiulotteista kuvaa muokkaamalla. Mallintavista vahvistimista saa kaiken irti vasta vaihtamalla erityisen lukupää-mikrofonin kítaraan, tämä ei lue värähtelyä suoraan, vaan käyttää jotain nopeampaa tapaa taajuuden ja soinnin tunnistamiseen.
 
Muuten vahvistimet ovat kuten ennenkin, erotuksena boutique-vahvistimiin tullut "telakointi", jossa vahvistimiin voi vaihtaa erilaisia asteita kortteina, samalla tavoin kuin tietokoneen kortteja. Näiden korttien valmistajat kisaavat erilaisilla vintage- ja uutuussoinneilla, mukana ovat niin jotkut perinteiset vahvistintehtaat kuin lukemattomat nyrkkipajat. Standardi alkaa ottaa tulta, ja siitä povataan räkkirakenteen seuraajaa.
 
Kotistudioissa bluetooth tai sen seuraaja muodostuu oletusarvoiseksi piuhankorvaajaksi. "Oikeissa" studioissa sen sijaan kaapeli pitää pintansa.
 
Midi saa lopulta seuraajansa. Läpimurto alkaa, kun kehitetään käyttöliittymä, joka pystyy seuraamaan tarkasti vihellystä, hyräilyä ja erilaisia "luonnonääniä" ohjauspulsseina.
 
10 vuotta ei loppujen lopuksi ole kovin pitkä aika.

Tuo ei onnistuisi.
 
Ehkei käytännössä, mutta periaatteessa mikä ettei (tulevaisuudessa myös käytännössä?)? Eri juttu on tietysti systeemin järkevyys.
 
Oikeasti uskon että tulevaisuus tuo lähinnä tasalaatuisempaa tavaraa edullisemmin hinnoin eikä mullistavia teknisiä ihmevempeleitä.

No jos mennään johki 50 vuoden päähän niin luulen ettei sillon ole ollenkaan hyviä kitaristeja. Anteeksi, olen varmaan aika väärässä, kuten aina, mutta sanompahan mielipiteeni tähänki asiaan. Tietokoneet kehittyy, ja musiikki muuttuu sen mukana varmaan 100% johonki teknoon ym kakkaan. No, kitarat varmastikkin kallistuu ja tuotanto menee niihin halpatyövoimaan, ym. Ja sitten ku tulevaisuudessa on niitä hippejä päättämässä kaikista asioista niin ne päättää että ei saa tehdä enää mistää puusta esim. kitaroita. No, sitten siirrytään kiveen, ja muoviin. Ja siitä se helvetti sitten alkaakin....
 
Menisivät töihin pirun hipit.
 
Itse olen kyllä hieman eri mieltä tuosta kitaristien tasosta. Puhun nyt lähinnä teknisestä tasosta. Luulen että 50 tai vaikkapa 40 vuotta sitten aika monelta itseään kovana kitaristina pitävältä olisi valahtanut löysät lahkeeseen, jos olisivat kuullet jonkun nykyisen massatiluteinin soittamia juttuja.
 
Asioilla on tapana ikäänkuin vähitellen kehittyä. Nykyisiä pitkänmatkan juoksijoita ja muita hölkkääjiä olisi muinoin pidetty ties minä noitina, niin uskomattomalla tasolla vaikkapa tuo pitkänmatkan juoksu on nykyään ja käyrä on ylöspäin. Olisi mielenkiintoista tietää että paljonko vaikkapa satasen maailmanennätys on 30 vuoden kuluttua. Todennäköisesti alle 9.50 eikä mukaan tarvitse edes sotkea dopingia.

Laitteisto ei tule muuttumaan kovin paljoa mutta kitaristit alkavat douppaamaan itseään hemohesillä ja ternimaitokapseleilla. Koska niistä tulee hyvä olo.