Kitarat: kitarakamat ›

hmm... oletetaan että kitaran runko on kolmesta osasta. Toki se resonoi aivan eri tavalla kuin kitara jonka body on yhdestä puusta. Se että palat ovat liimattu toisiinsa muodostavat jo eron siihen kuinka se "soi". Liima kuitenkin välittää värähtelyä eritavalla niihin liimattuihin palasiin kuin se että se olisi yhtä puuta... näin minä tämän ainakin käsitin tai sitten puhumme eri asiasta.
 
Resonointi vaikuttaa toki ääneen. Mutta se on eri asia kuin sustain. Sitä parempaan sustainiin päästään, mitä tiiviimpää ja jäykempää on se aines, jossa kielet ovat kiinni. Resonointi taas ei ole sustainin kannalta ollenkaan hyvä asia, sillä resonointi tarkoittaa aina sitä, että kielen värähtelyenergiaa menee "hukkaan". IMHO sustain on täysin yliarvostettu ominaisuus, sillä kukapa sitä nyt yhtä nuottia kovin kauaa jaksaisi soittaa? Ja sitten on fiidbäk.
 
Itse en tuota eroa kuule yhdestä puusta veistetyn rungon tai useammasta puusta liimatun rungon välillä. Se että yhdestä puusta veistetty runko voi kuullostaa paremmalta, saattaa todennäköisemmin johtua siitä, että 1-palainen runko "täytyy" kokonsa puolesta olla puun tyvestä, kun taas usempiosaisen rungon palat voivat olla vaikkapa latavasta. Muistaakseni se oli Juzzu, kun asialla kerran spekuloi. Minun korvaani kuulostaa uskottavalta selitykseltä.
 
Tiedä häntä... vähän kyllä veikkaan että valintakriteerit ovat eri USA Fenkuissa kuin Mexico Fenkuissa.
 
Min' en veikkaa mitään kun en tiedä.
 
Hmm... taisit unohtaa yhden havainnointiin liittyvän osion tuosta. Ja kyllä minä ainakin huomaan tuntumassa eroa jos vertaan halpaa Squieria ja omaa Gibson LP:tä. Äänestä en osaa sanoa kun siihen pitäisi olla kaksi muuten saman tasoista kitaraa, mutta toisessa on vain laadultaan heikompi ruusupuinen otelauta. Ja tosiaan... nythän sinä kiinnitit huomiota vain siihen tuntumaan ja ääneen, mutta niissä ruusupuissakin on suuria laadullisia eroja.
 
Soittaessa mulle on yhdentekevää mille otelauta näyttää tai haisee, kunhan ei niin pahalta, että häiritsisi soittoa. En ymmärrä noista "laadullisista eroista" jankkaamista. Jos onkin niin, että Afrikkalaisessa ruusupuussa on vaikkapa enemmän oksia kuin Brasilian sukulaisessaan, niin ei se tarkoita, etteikö myös Afrikkalaisesta ruusupuusta löytyisi oksatonta kohtaa.
 
Ja sitä paitsi, se että brasilialainen ruusupuu on kalliimpaa ja siten kitaroissa harvinaisempaa, voi yhtä hyvin johtua siitä, että sitä on hankalampi saada. Puun hinta ei välttämättä kerro laadullisista eroista mitään. Tuo on vähän kuin väittäisi, että mahonki on parempaa kitaranrakennuspuuta kuin leppä, koska se on kalliimpaa. Tai että joku uhanalainen eläinlaji maistuu paremmalle kuin jänis, siksi että se on harvinaisempaa ja kalliimpaa.
 
Toki, mutta ammattirakentajat sanoivat (valikoivat itsekin materiaalinsa käsin), että suomalaisessa lepässä on enemmän hukkaosaa kuin jenkissä.
 
No ei niitä hukkaosia tarvitse siihen kitaraan käyttää. Tuo ei itse asissa kerro mitään puun varsinaisesta soveltuvuudesta soittimenrakennukseen, ainoastaan sen, että suomalaista leppää joudutaan kaatamaan enemmän kuin amerikkalaista saman soitinmäärän rakentamiseksi.

Ahh... Tää on tätä parasta Mnettiä. :-) Keskustelu jossain ihan muussa kuin Squiein showmasterissa. Ketjun aloittaja on varmasti tyytyväinen. Hyvä pojat, jatkakaa vaan samaan tahtiin, ei anneta otsikon häiritä.

Fakta on, että sademetsien hakkuut johtuvat pääosin ihan muista syistä kuin soitinrakennuspuiden kaupasta. Lisäksi kaikissa metsissä tehdään esimerkiksi harvennushakkuita, joten sademetsäpuun käyttö ei aina ole ekologisesti kyseenalaista. Aika tiukka kontrollihan noissa nykyisin on. Mutta en menisi sanomaan, että esimerkiksi brasilialaisen ruusupuun käyttämisellä automaattisesti "tuet" sadenetsien hakkaamista.
 
:-)
 
Juu, en nyt ihan tosissani asiasta kirjoittanut. Kyllähän kitaroihin käytettävä ruusupuumäärä on aika minimaalinen siihen nähden, mitä esim. huonekaluteollisuus käyttää, puhumattakaan siitä, että sademetsiä hakataan laidunmaiksi jne.
 
Mutta noin yleensä ottaen olen sitä mieltä, etteivät nuo sademetsät säästy muutoin kuin nollatoleranssilla. Turha on rauhoitella omaatuntoaan, että "minun otelautapuuni on harvennushakkuista" jne. Sademetsät ovat aikasta pitkään selvinneet ilman ihmiskäden auttavia harvennushakkuita, joten... Metsänhoitoa voi harrastaa jossain muualla kuin sademetsissä.
 
Ja kuka niitä puita sieltä huvikseen hakkaisi, jos brasilialaiselle naudanlihalle saati ruusupuulle ei olisi kysyntää?

Resonointi vaikuttaa toki ääneen. Mutta se on eri asia kuin sustain. Sitä parempaan sustainiin päästään, mitä tiiviimpää ja jäykempää on se aines, jossa kielet ovat kiinni. Resonointi taas ei ole sustainin kannalta ollenkaan hyvä asia, sillä resonointi tarkoittaa aina sitä, että kielen värähtelyenergiaa menee "hukkaan". IMHO sustain on täysin yliarvostettu ominaisuus, sillä kukapa sitä nyt yhtä nuottia kovin kauaa jaksaisi soittaa? Ja sitten on fiidbäk.
 
Itse en tuota eroa kuule yhdestä puusta veistetyn rungon tai useammasta puusta liimatun rungon välillä. Se että yhdestä puusta veistetty runko voi kuullostaa paremmalta, saattaa todennäköisemmin johtua siitä, että 1-palainen runko "täytyy" kokonsa puolesta olla puun tyvestä, kun taas usempiosaisen rungon palat voivat olla vaikkapa latavasta. Muistaakseni se oli Juzzu, kun asialla kerran spekuloi. Minun korvaani kuulostaa uskottavalta selitykseltä.
 
Siis, korjataanpas nyt yksi seikka... kun tämä menee tällaiseksi hypoteesi-totuus-hypoteesi "väittelyksi". En omista YHTÄÄN kitaraa jossa olisi 1-piece body... joten turha koittaa saada minusta mitään "pro 1-pc."-tapausta. Kysymyshän oli alunalkaen vain sen puun soinnillisesta erosta, eikä siitä kuka on mitäkin mieltä henk.koht. tasolla =)
 
Soittaessa mulle on yhdentekevää mille otelauta näyttää tai haisee, kunhan ei niin pahalta, että häiritsisi soittoa. En ymmärrä noista "laadullisista eroista" jankkaamista. Jos onkin niin, että Afrikkalaisessa ruusupuussa on vaikkapa enemmän oksia kuin Brasilian sukulaisessaan, niin ei se tarkoita, etteikö myös Afrikkalaisesta ruusupuusta löytyisi oksatonta kohtaa.
 
Minä taas toivon että otelauta tuntuu hyvältä soittaa. Tuskin sitä tosiaan pelkästään soittaessa niin huomaa onko se otelauta maksanut 80e vaiko 150e. Siis, tuosta laadullisesta erosta puhuminen koskeekin kaupasta ostettavia kitaroita. Totta helevatassa sitä jokainen valitsis parhaat puut jos itse soittimensa rakentaisi =) Joten, nyt tuo laadusta puhuminen koskeekin siis muita kuin juuri sinun itse käsin valitsemiasi puita.
 
Ja sitä paitsi, se että brasilialainen ruusupuu on kalliimpaa ja siten kitaroissa harvinaisempaa, voi yhtä hyvin johtua siitä, että sitä on hankalampi saada. Puun hinta ei välttämättä kerro laadullisista eroista mitään. Tuo on vähän kuin väittäisi, että mahonki on parempaa kitaranrakennuspuuta kuin leppä, koska se on kalliimpaa. Tai että joku uhanalainen eläinlaji maistuu paremmalle kuin jänis, siksi että se on harvinaisempaa ja kalliimpaa.
 
Brassi-ruusupuu ON harvinaista, mutta luet siitä ihan mistä vain tietoa niin se on myös soitinrakentajien mielestä HYVÄ puu otelautoihin. Ja väittäminen siitä että mahonki on parempaa kuin leppä kitaran rakentamisessa on täysin makuasia. Se siitä vertailusta. Ylipäätänsä vertailuun olisi hyvä tuoda joku relevantti kohde jota vertailee. Jos vertaa mahonkia ja leppää raaka-aineena pelkän hinnan mukaan, niin kai sen nyt jokainen tietää että se vertailu ei anna koskaan oikeata kuvaa siitä itse materiaalista =)
 
No ei niitä hukkaosia tarvitse siihen kitaraan käyttää. Tuo ei itse asissa kerro mitään puun varsinaisesta soveltuvuudesta soittimenrakennukseen, ainoastaan sen, että suomalaista leppää joudutaan kaatamaan enemmän kuin amerikkalaista saman soitinmäärän rakentamiseksi.
 
Eli, jenkki-leppä on tasalaatuisempaa, kuten totesin =) Jälleen kerran tuo sinun hypoteesi "soveltuvuudesta soittimen rakennukseen" on täysin irrelevantti. Minähän en (muistaakseni) koskaan sanonutkaan että kotimainen leppä olisi HUONOA puuta rakennukseen. =)
 
Jälleen kerran pitää todeta että tämä täytyy ottaa täysin keskusteluna ja ajattelumaailman vaihtona... jos joku tästä vetäsee herneet nenäänsä niin voin vain todeta ettei kannata. Minä en ainakaan olle millään "argue"-linjalla, kunhan vain osallistun aktiivisesti keskusteluun ja tuon oman näkemykseni esille

Ahh... Tää on tätä parasta Mnettiä. :-) Keskustelu jossain ihan muussa kuin Squiein showmasterissa. Ketjun aloittaja on varmasti tyytyväinen. Hyvä pojat, jatkakaa vaan samaan tahtiin, ei anneta otsikon häiritä.
 
Pidetään topikkia hengissä. Ilman aiheeseen liittymätöntä keskustelua otsikko olisi vajonnut jonnekin seitsemännen sivun hujakoille.
 
Ja kyllähän tähän saa edelleen kirjoittaa Showmasteriin liittyviä kommetteja, vaikka viime aikoina onkin keskusteltu lähinnä sademetsistä ja karjankasvatuksesta...

Ahh... Tää on tätä parasta Mnettiä. :-) Keskustelu jossain ihan muussa kuin Squiein showmasterissa. Ketjun aloittaja on varmasti tyytyväinen. Hyvä pojat, jatkakaa vaan samaan tahtiin, ei anneta otsikon häiritä.
 
ei saa takertua sivuseikkoihin =)
haha... mutta tuosta skuierista tämä läks.
 
nimim. "RAMBLE ON FELLAS!!!"
 
EDIT: pitäähän moderaattoreitakin työllistää... taas saa joku hommia siirrellessään tätäkin oikean topicin alle =)
 
EDIT2: ootte vaan kateellisia kun mie ja lucifer pidetään lautaa tiukasti otteessa kunnon keskustelu-väännöllä =)

Joo, showmaster on ihan ok aloittelijan kepukka... tai no, kyllä se menee vielä aloittelijasta seuraavallakin pykälällä... ja varmasti heti kun vaihtaa elektroniikkaa ja trimmaa sen kuntoon niin soittelee pitkän aikaa. Metalliosista ja niiden kestävyydestä allekirjoittaneella ei ole sen tarkempaa tietoa.

Siis, korjataanpas nyt yksi seikka... kun tämä menee tällaiseksi hypoteesi-totuus-hypoteesi "väittelyksi". En omista YHTÄÄN kitaraa jossa olisi 1-piece body... joten turha koittaa saada minusta mitään "pro 1-pc."-tapausta. Kysymyshän oli alunalkaen vain sen puun soinnillisesta erosta, eikä siitä kuka on mitäkin mieltä henk.koht. tasolla =)
 
"Ja harvemmin sen hintaisissa kepeissä on edes 1-piece bodya" ja"1-piece rungossa on parempi sustain." Eli että yksiosainen runko on hyvä asia ja että halppisluokan vehkeistä ei semmoisia löydy. Ei tuota kovin monella tavalla voi kontekstissaan tulkita.
 
Pohjimmiltaanhan perustelit halppissoitinten huonoutta materiaalisilla ja rakenteellisilla seikoilla - ja mielestäni virheellisesti. Yhden osan rungossa ei ole parempaa sustainia, sillä runkopalaset vaikuttavat sustainiin minimaalisesti jos ollenkaan. Perustuu fysiikan lakeihin ja on luettavissa muun muassa Martin Kochin teoksesta "Building electronic guitars"
 
Minä taas toivon että otelauta tuntuu hyvältä soittaa. Tuskin sitä tosiaan pelkästään soittaessa niin huomaa onko se otelauta maksanut 80e vaiko 150e.
 
"...taisit unohtaa yhden havainnointiin liittyvän osion tuosta..."
 
Olin maininnut tuntuman ja äänen. Käsitykseni mukaan ei jäänyt muita havainnointiin liittyviä osiota kuin esteettiset näkö ja haju. Ne ovat mielestäni yhdentekeviä, mutta otin ne pyynnöstäsi esille.
 
Siis, tuosta laadullisesta erosta puhuminen koskeekin kaupasta ostettavia kitaroita. Totta helevatassa sitä jokainen valitsis parhaat puut jos itse soittimensa rakentaisi =) Joten, nyt tuo laadusta puhuminen koskeekin siis muita kuin juuri sinun itse käsin valitsemiasi puita.
 
Ja kitaran voi toki kaupassa valita, vaikkei puita pääsekään valitsemaan.
 
Brassi-ruusupuu ON harvinaista, mutta luet siitä ihan mistä vain tietoa niin se on myös soitinrakentajien mielestä HYVÄ puu otelautoihin.
 
Mutta onko halpakitaroissa käytettävä afrikkalainen ruusupuu huonoa? Minä lähinnä kyseenalaistin eron, jota sinä pidit (esteettisten seikkojen takia?) merkittävänä:
 
"Brazilian Rosewood on niistä varmaan se arvostetuin ja kallein, kun taas halpis-kepeissä on muistaakseni afrikkalaista ruusupuuta (vaaleampi kuin "aito" rosewood)."
 
Mitä väliä sillä on, miltä mantereelta ruusupuu on, jos sitä ei tunne eikä kuule? Itselläni on kyllä kitaroissani sekä vaaleampaa että tummempaa ruusupuuta, mutta en sanoisi että ruusupuun väri tekee kummoistakaan eroa soitinten välille.
 
Ja väittäminen siitä että mahonki on parempaa kuin leppä kitaran rakentamisessa on täysin makuasia. Se siitä vertailusta. Ylipäätänsä vertailuun olisi hyvä tuoda joku relevantti kohde jota vertailee. Jos vertaa mahonkia ja leppää raaka-aineena pelkän hinnan mukaan, niin kai sen nyt jokainen tietää että se vertailu ei anna koskaan oikeata kuvaa siitä itse materiaalista =)
 
Se oli sarkasmia...
 
Eli, jenkki-leppä on tasalaatuisempaa, kuten totesin =) Jälleen kerran tuo sinun hypoteesi "soveltuvuudesta soittimen rakennukseen" on täysin irrelevantti. Minähän en (muistaakseni) koskaan sanonutkaan että kotimainen leppä olisi HUONOA puuta rakennukseen. =)
 
Kun tässä on koko ajan keskusteltu halppissoitinten eroista kalliimpiin verrattuna, niin mitä järkeä on seuraavassa kommentissa, ellei tehdä eroa halvempien ja kalliimpien soitinten välille:
 
"Ensinnäkin pitää mainita noista puista sen verran että esim Jenkki-leppä on huomattavasti tasalaatuisempaa kuin Suomi-leppä."
 
Ethän toki mainitse, että amerikkalainen leppä on mitään muuta kuin tasalaatuisempaa kuin suomalainen. Mutta mitä sillä on väliä? Miksi kerroit tuon, jos et sen vuoksi, että mielestäsi amerikkalaiset soittimet ovat parempia, koska niissä käytetään "tasalaatuista" leppää (samaa leppää, jota käytetään mehiko-fenkuissa)?
 
En minä sitä kiistä, etteivätkö erot kitaroiden välille tule juuri laadutarkkailussa ja puiden valinnassa. Suhteuttaminen on silti järkevää. Ero amerikkalaisen ja meksikolaisen soittimen välillä on laadullisesti paljon pienempi mitä se on rahassa tai imagossa. Sitä olen yrittänyt selvittää.
 
Jälleen kerran pitää todeta että tämä täytyy ottaa täysin keskusteluna ja ajattelumaailman vaihtona...
 
Minä käyn näitä keskusteluja oikoakseni suurimpia sammakoita, joilla aloittelijoita yritetään "neuvoa". Toisaalta teen töitä, tai paremminkin en jaksa tehdä töitä ;-)

Ero amerikkalaisen ja meksikolaisen soittimen välillä on laadullisesti paljon pienempi mitä se on rahassa tai imagossa. Sitä olen yrittänyt selvittää.
 
Ensinnäkin pitää sanoa etten jaksanut lainailla enempää...
Tässä päästään juuri siihen mitä olen joillekin henkilöille täällä sanonut. Esim. Minun Tokai Love Rock LC80S on mikkien vaihdon jälkeen yhtä hyvä kuin huomattavasti kalliimpi Gibson LP Standard. Todellakin, kallis kitara ei aina tarkoita sitä että se on "paras"... mielestäni esimerkiksi PRS Custom on aivan älyttömän hintainen kitara... 4000e siitä on aivan liian kova hinta, koska samantasoisen soittimen kyllä saa halvemmallakin. Merkki ja se "brändi" todellakin maksaa.
 
Minä käyn näitä keskusteluja oikoakseni suurimpia sammakoita, joilla aloittelijoita yritetään "neuvoa". Toisaalta teen töitä, tai paremminkin en jaksa tehdä töitä ;-)
 
Hehe... se on hyvä että joku suoristelee, mutta ethän vain minua aloittelijaksi tituleeraa? =) Ei sinänsä että sillä mitään väliä, mutta olen sentään 14 vuotta soitellut kitaraa (olis vaan aika karmeeta jos 14 vuoden jälkeen olisi edelleen aloittelija)... mutta hauskintahan se on että aina oppii uutta.

Ero amerikkalaisen ja meksikolaisen soittimen välillä on laadullisesti paljon pienempi mitä se on rahassa tai imagossa.
 
No sitten tapaamani Mehikolaiset ovat olleet todella surkeita yksilöitä. Tai sitten eivät ole Jenkitkään hääppösiä. Tai sitten soundin tappava talla ei yksittäisenä osana ole kovin "iso" ero.
 
Tokai Love Rock LC80S on mikkien vaihdon jälkeen yhtä hyvä kuin huomattavasti kalliimpi Gibson LP Standard.
 
Termiä "yhtä hyvä" voisi miettiä kovinkin tarkasti, mutta uskon väitteen täysin. Ja tuhahdan jälleen Gibsonin, PRS:n ja Fenderinkin suuntaan ärsyttävästä markkinoinnistaan. Sillä...
 
olen sentään 14 vuotta soitellut kitaraa (olis vaan aika karmeeta jos 14 vuoden jälkeen olisi edelleen aloittelija)
 
Tässähän on puhuttu pelkästään soittimista, ei soittamisesta. Kiusallisen monet ammattisoittajat ovat soitintuntemuksen suhteen täysiä aloittelijoita vielä useiden vuosikymmenten soittokokemuksien jälkeen. Ja ilmeisesti juuri sen takia Gibson on yhä markkinoilla; ammattilaiset eivät jaksa testailla Tokaita vaihdetuilla mikeillä tai selata käytettyjen palstaa vanhoista Japseista, he voivat yhtä hyvin ostaa sen kolminkertaisesti hinnoitellun Gibsonin. Perhana.
 
Todellakin, kallis kitara ei aina tarkoita sitä että se on "paras"...
 
Ja itseasiassa, se tekee sitä melko harvoin. Hintakin koostuu niin monista tekijöistä, että jo pelkällä toimitusväylien uusimisella saattaa keskihintaisesta kitarasta tulla edullinen.
 
Toisaalta, toiselle paras ei toiselle olekaan.
 
-Aki.

No sitten tapaamani Mehikolaiset ovat olleet todella surkeita yksilöitä. Tai sitten eivät ole Jenkitkään hääppösiä. Tai sitten soundin tappava talla ei yksittäisenä osana ole kovin "iso" ero.
 
Voit valita ihan minkä vaihtoehdon haluat. Saundin tappavan tallan ero euroissa riippuu kitaran mallista, Telessä se on reilusti alle 50 euroa, jolla saa Gotohin korvikkeen. Mutta jos joku nyt ostaa Jenkin sen takia, että Mehikolaisessa on huono talla, niin se ei ole minulta pois. Ja jos jenkkistratoon haluaa kunnon tallan niin maksaa sekin, ja joutuu vielä porailemaan :-)
 
Itse valitsen vaihtoehdon bee, eli eivät ole jenkitkään hääppöisiä.

Jep... mutta miun mielestäni ne 90-luvun alun Squierit oli paljon parempia kuin mitä ne nyt ovat. Jotenkin vain tuntuu että niissä halvemmissa taso on ottanut takapakkia.
 
Jatketaan off-topiccia Squier-mytologialla...
 
Eikös ne 90-luvun alun Squierit (80-luvun lopusta lähtien) olleet niitä halvimmillaan vaneri/laminaatti-runkoisia Korean/Intian tekeleitä, joita Fender osti siltä tehtaalta, joka halvimmalla diilin teki. Korean (Cort?) tuotannosta 90-luvulta löytyy muistaakseni kyllä Pro Tone-sarja, joka oli "liian hyvä" verrattuna esim. näihin maineikkaisiin mehikolaisiin. Eli jäi se tuotantosarja lyhyeen.
 
90-luvun lopulta Fender on panostanut uusiin tehtaisiin Indonesiassa ja Kiinassa. Juhlavuoden 2002 kunniaksi tehtiin paljon parannuksia, jotka ovat säilyneet tuotannossa sen jälkeenkin, vaikka toistakin on väitetty. Moderni tekniikka ja kiinalainen näkemys työläistä hiostavasta kapitalismista näyttävät tarjoavan asiallisen hinta/laatu-suhteen länsimaiselle amatööri-soittajalle imho.
 
Parasta Squieria edustanevat v. 82 -84 Japanissa tehdyt Euroopan markkinoille suunnatut Vintage-mallit. Niitä ei mielestäni kannata edes verrata nykyisiin halpiksiin, koska olivat USA-osista suurimmksi osaksi koottuja "japsi-fenkkuja". Onpa se tremolo-blokkikin kunnon palikka, eikä mikään sinkkipala...