Kitarat: kitarakamat ›

niin miksi ottaa vaikka alottelijalle paska kitara, kun se osaa muutenkaan välttämättä niin kauhian hyvin soittaa
 
No siksi että siinähän se katsotaan että miten paljon sitä soittohalua oikeasti löytyy...

Soundi lähtee vehkeistä, ei sormista.
 
Rok!

ei minua sinänsä haittaa jos joku aloitteleva kitaristi haluaa itsellensä Kochin vahvarin ja aidon '59 Gibson LP:n... itsepähän pistää rahansa siihen. Harmittaa vaan se, että hyvät laitteet menee aivan hukkaan ja täysin väärään tarkoitukseen. Usean tuhannen euron vehkeillä pitäisi jo SOITTAA, eikä enää opetella =)

Hyvällä kepillä aloittamisessa on tietysti se hyvä puoli, että soiton takkuamista ja soundin huonoutta ei voi (ainakaan niin helposti) pistää kamojen piikkiin. Ritsalla ei ole hyvä aloittaa, mutta turha se on alkuun mitään huippukeppejäkään ostaa. Kalliit vahvistimet ovat vieläkin turhempia, sillä enemmistö näistä aloittelijoista soittelee kuitenkin kotona.
 
Luulin tämän johtuvan vain siitä että käyn lukiota Kauniaisissa..
 
Minkälainen musiikkiskene Granin lukiossa muuten tällä hetkellä on? Löytyykö hyviä soittajia, vai pelkästään näitä "kamahifistelijöitä"?

Minkälainen musiikkiskene Granin lukiossa muuten tällä hetkellä on? Löytyykö hyviä soittajia, vai pelkästään näitä "kamahifistelijöitä"?
 
Hyviä kitaristeja on kolme (kaksi mun lisäksi :)) ja yksi melkein hyvä. Yksi näistä kitaristeista (tää lessutyyppi) on ehdottomasti musikaalisesti lahjakas (vaikken sen jutuista pidäkään... no, mun ongelma), toinen tajuttoman älykäs ja soittaa ihan kohtuuhyvin, ja se kolmas, siis minä, ei oikeastaan ole hyvä, vaan osaa vain soittaa nopeasti ja opettelee koko ajan nopeammaksi (no ei sille voi mitään jos pitää nopeasta, oikeasti olen yrittänyt hidastaa mutta ei se vaan tunnu miltään):)
 
Tämä lessutyyppi on meistä kolmesta ainoa joka on oikeasti saanut jotain aikaan bändirintamalla ja valitettavasti varmaan ainoaksi jääkin :(
 
Sitten on tietenkin näitä ns. asennekitaristeja joille vain äänenpaineella ja alkoholiprosentilla on väliä. Musiikkimaku väliltä CoB-Metallica, tavarat putoilee hyllyiltä kun nämä ovat soittamassa.
 
Muita soittajia (kuin kitaristeja) on paljon vähemmän - tai sitten eivät pidä yhtä kovaa meteliä -, mutta pari ihan kohtuullista laulajaa löytyy.
 
Kamahifistelyä on enemmän yläasteen puolella (no offence jos satut lukemaan, se vintagestrato vaan on niin ylihieno :)), vaikkei sitäkään paljoa ole.

harrastusta aloitteleville suosittelen lämpimästi ensin teräskielistä akustista jotta sormiin tulee voimaa painaa niitä kieliä. Sen kanssa oikeasti oppiikin jotain
 
Miksi pitäisi aloittaa akustisella kitaralla? Itse en voi akustista sietää (soundin tai soittotuntuman puolesta), ja mulle ärhäkällä tallamikillä varustettu sähkis oli ainoa vaihtoehto alusta lähtien.
 
Hankkii keskitason sähkiksen ja kunnollisen harjoitusvahvarin ja tarpeeksi järeän kielisetin. Kyllä se voima siinäkin kehittyy. Ja pääsee heti riffittelyn makuun. Kirjastosta metallican nuottikirja tms. ja kotia soitteleen.
 
Sitäpaitsi, jos vahvarissa on kuulokeliitäntä (monissa harjotusvehkeissä on), niin yölläkin pystyy soittamaan häiritsemättä muita, toisin kuin akustisella.

No siksi että siinähän se katsotaan että miten paljon sitä soittohalua oikeasti löytyy...
 
Jos kitara ei pysy millään vireessä ja on saatanan jäykkä, niin kyllä se tappaa kenen tahansa soittohalut äkkiä. Ekan kitaran pitää olla tarpeeksi hyvä, että sillä jaksaa soittaa pidemmällekin ehtinyt tyyppi. Eli paras keino on metsästää soittamista harrastanut sukulaissetä tai sukulaistäti ja mennä sen kanssa kauppaan. Viidellä sadalla saa jo ihan kelpo soittopelin.

Miksi pitäisi aloittaa akustisella kitaralla? Itse en voi akustista sietää (soundin tai soittotuntuman puolesta), ja mulle ärhäkällä tallamikillä varustettu sähkis oli ainoa vaihtoehto alusta lähtien.
 
Hankkii keskitason sähkiksen ja kunnollisen harjoitusvahvarin ja tarpeeksi järeän kielisetin. Kyllä se voima siinäkin kehittyy. Ja pääsee heti riffittelyn makuun. Kirjastosta metallican nuottikirja tms. ja kotia soitteleen.
 
Sitäpaitsi, jos vahvarissa on kuulokeliitäntä (monissa harjotusvehkeissä on), niin yölläkin pystyy soittamaan häiritsemättä muita, toisin kuin akustisella.
 
Toivottavasti tästä ei tajutonta vääntämistä tule, mutta minun (ja ilmeisesti joku muukin on tätä mieltä) mielestäni metallimusiikki ei ole se paras aloituspaikka. Esim. klassinen ja bluesjazz antavat IMO laajemman pohjan kuin pelkkä metallirynkytys.

Sitten on tietenkin näitä ns. asennekitaristeja joille vain äänenpaineella ja alkoholiprosentilla on väliä.
 
Tunnistan kuvauksesta itseni.
 
Muita soittajia (kuin kitaristeja) on paljon vähemmän - tai sitten eivät pidä yhtä kovaa meteliä -, mutta pari ihan kohtuullista laulajaa löytyy.
 
Mistä on peräisin tämä käytäntö, jossa kaksi välimerkkiä, ajatusviiva ja pilkku, laitetaan peräkkäin? HS:ssa tuota toisinaan näkee... Täytynee soittaa kielitoimistoon.

Mistä on peräisin tämä käytäntö, jossa kaksi välimerkkiä, ajatusviiva ja pilkku, laitetaan peräkkäin? HS:ssa tuota toisinaan näkee... Täytynee soittaa kielitoimistoon.
 
Huonoista englanninkielisistä fantasiaromaaneista :)

Jos kitara ei pysy millään vireessä ja on saatanan jäykkä, niin kyllä se tappaa kenen tahansa soittohalut äkkiä. Ekan kitaran pitää olla tarpeeksi hyvä, että sillä jaksaa soittaa pidemmällekin ehtinyt tyyppi. Eli paras keino on metsästää soittamista harrastanut sukulaissetä tai sukulaistäti ja mennä sen kanssa kauppaan. Viidellä sadalla saa jo ihan kelpo soittopelin.
 
Eihän tässä nyt ollut kyse siitä, että _huonolla_ kitaralla pitäisi aloittaa, vaan siitä, että kyllä yli 1000 euroa aloituskitarasta on mielestäni aika turhaa.

No siis ensimmäinen kitarani 90e vahvistin 60e. toka kitara 420e (n.4kk myöhemmin) ja kolmas kitara nyt tähtäimessä (n7kk aloittamisesta). Etenen liian nopeasti mutta iteppä olen joka vi*** euron maksanut. Sivussa ostettu myös ds-1 ja ds-2,jonka myin pois.
 
Kaveri aloitti tonnin fenderillä, vahvarilla (?) ja kolmella efektillä. Soitti 3kk. Isä maksoi. aijai
 
EDIT: Oikeastaan 2viikkoa ennen tota 90e squieria mä löysin landolan nylon-kielisen akustisen jostain veräjästä...

No siis ensimmäinen kitarani 90e vahvistin 60e. toka kitara 420e (n.4kk myöhemmin) ja kolmas kitara nyt tähtäimessä (n7kk aloittamisesta). Etenen liian nopeasti mutta iteppä olen joka vi*** euron maksanut. Sivussa ostettu myös ds-1 ja ds-2,jonka myin pois.
 
Kaveri aloitti tonnin fenderillä, vahvarilla (?) ja kolmella efektillä. Soitti 3kk. Isä maksoi. aijai
 
Toi on mun mielestä ihan järkevää ja asiallista. Kun kerran soitto maistuu ja itse maksaa niin mikäs siinä... Aivan eri asia kun esim. toi sun kaveris tapaus :)

Ite ku alotin kitaransoiton soittelin vuoden akustisella yamahalla ja sitten (isin avustuksella) ostin ekan vahvarin ja sähkiksen. Fender fm15r ja reno strato. Ei todellakaan mitkään huippuvehkeet, mutta aijai ku oli kova fiilis kun ne sai. Ihan oikea sähkökitara ja vahvistin! Soundit oli makeet ja soittelin paljon päivittäin.
 
Noh, kerran sitten eksyin soitinkauppaan ja siellä oli käytettynä marshall valvestate. Menin koittamaan ja elämäni ensimmäinen GAS oli syntynyt. Soundit oli aivan jumalaiset fenkkuun verrattuna ja sen sitten kävinkin kotiin ostamassa omalla rahalla. Samalla vahvistimella olen nyt 4 vuotta soitellu ja pikkuhiljaa alkanu mielessä käymään että joskos vaihtais johonkin parempaan, kun tuo bändikin tuossa ny kasautuu...
 
Kitara vaihtui parin vuoden soittelun jälkeen fender stratoon (mim) johon sain lainaa isiltä (ja lainan sitten suoritin myöhemmin takaisin...). Viimeisin ostos vajaa vuosi sitten oli tokain ls-75Q.
 
En mää itteäni minään kummosena kitaristina pidä, mutta kivempi se on kunnon vehkeillä soitella ja kun omat eurot on kyseessä niin kuvittelisin sen olevan oma asiani mihin ne laitan.
 
Niin yhteensä ny melkeen 6 vuotta olen soittanu (suunnilleen... en ihan tarkkaan muista millon alottelin...)
 
Turhaa selitystä tuli näemmä kirjotettua, mut jos joku jotain hyötyis tästäki päivän saarnasta.
 
EDIT: niin ja mitä tulee tuohon pappabetalar hommaan niin kyllähän se toisinaan harmittaa, mutta tuleepahan siitä sitten lisää kamaa käytettyjen markkinoille mikäli innostus lopahtaa (ja sehän on vaan plussaa kun ei sitä rahaa tuhottomasti kuitenkaan ole...)

Heheeiii, nyt taidan (ehkä) muistaa paljonko mun eka skeba maksoi. Jos oikein muistan niin 140-170 markkaa. Sillä soittelin ilman vahvistinta joitain kuukausia, sitten sain vahvistimen (15w vox). Myöhemmin mietin että mikä perkele siinä kitarassa on ku sitä oli niin raskas soittaa jne. Sitten 5 minuutin tarkkailun tulos. Kielet noin cm päässä otelaudasta (oikeesti) ja kun kurkattiin sisälle, niin nähtiin jotain todella kauheaa. Sain jopa elinikäisen trauman siitä. Lähes kaikki puuosa kitaran sisällä oli kappaleina. Laitan valokuvan heti kun saan kameran, se on nimittäin buugibuugi. :D (Kitara oli sitten samick)
 
Sen jälkeen sain falconin stratokopsun, joka oli yllättävän hyvä soitettavaksi (edellinen omistaja varmaan viksaillu sitä.) Sillä soitin noin 4-5 vuotta ja jossain välissä ostin cube30:n. Eli aika halpaa kamaa, kunnes eräänä synkkänä ja myskyisenä yönä. Ostin Viper 400. HahahhahHAhahHAhaaa... *Putoaa tuolilta*
 
Edit: Takaisin on topiciin :D
 
Ei se haittaa jos joku ostaa pojalleen 1000 euron kitaran kun hän on vasta aloittelemassa. SOitto intoa riittää (tai ainakin pitäisi :D) ja ei sen jälkeen uutta kitaraa tarttee. Mutta se on hölmöä jos soittointo loppuu ja kitara pitää myydä... :(

Siinä ei ole yhtään rock-henkeä
Totta, mutta entäs sitten.
 
eikä joku viimesen päälle trimmattu kitara ole alottelijan sormille edes hyvä.
Millähän perusteella? Oikeasti, haluaisin tietää.
 
Oma soittoharrastus tuli aloitettua isän vanhalla Landolalla, ja ostivat sitten minulle oman pienikokoisen Admiran, jossa sormet ylettyivät kunnolla kaulalle. Hintaa sillä oli muistaakseni 650mk.
 
Lähemmäs vuoden soittelun jälkeen ostin itse, omilla rahoillani ensimmäisen sähkökitaran ja vahvistimen. Ibanez GRX70 ja Laneyn TF50. Hintaa kertyi 2000mk kaverilta.
 
Taas pitkän ajan jälkeen ostin toisen vahvistimen, Marsun 8080:n, ja siinähän sitä oltiin onnen kukkuloilla. Laneyn sain myytyä koululle 170 euron hintaan, joten sen osalta sain omani takaisin.
 
Viime kesänä, muistaakseni, alkoi GAS nostella viekeittelevaa päätään entistä enemmän, ja se tyydyttyikin sitten salaojankaivuusta saaduilla rahoilla ostetulla Korgin mallintavalla etusella. Sen tunsi todella ansainneensa, ojankaivuu kiviseen maahan kuumassa auringonpaisteessa pahimpien helteiden aikaan ei ollut hirveän herkkua.
 
Sitten tuli ostettua heräteostoksena teräskielinen akustinen samalta kaverilta, jolta marsunkin silloin ostin. Hinta ei ollut paha, 65e.
 
Ja taas uutta kitaraa. Tällä kertaa sain n. 60 euron hintaan vanhan stratonromun, jonka sitten kunnostin ja laitoin American Standardin elektroniikat tilalle. Hintaa koko rojektille taisi tulla vähän alle 200e, eli ihän järkevään hintaan sai mieleisen kitaran.
 
Jossain tässä välissä möin marsun pois tarpeettomana, jotta sain rahaa uuteen kitaraan. Ennestään hieman ylihintainen marsu (350e) meni hienoiseen alihintaan (200e) kaupaksi. Vähän harmitti, mutta minkäs teet.
 
Talven mittaan ostin m.nettiläiseltä Washburnin, ja vaihdossa meni Ibanez. Väliä maksoin 200e, joten teknisesti ottaen sain Ibasta 225e, jolloin muutaman vuoden takaisesta kaupasta jäin itse asiassa voiton puolelle!
 
M.netin jäseneltä tuli myös ostettua Iban EQ-pedaali, ja kauppoihin olen ollut tyytyväinen. Muuntajan kun jostain löytäisi, kun mokoma horii pattereita turhan ahnaasti.
 
Pienoisessa hienostelun tarpeessa vaihdoin Washburnin tallasta JB:n Evoon, vaihtokaupassa "hävisin" 50e, mutta saundi muuttui mieluisammaksi. Ja ei tuo JB:kään ollut näkynyt sen Washburnin hinnassa, niin mikäs siinä.
 
Nyt sitten on suunnitelmissa ostaa pitkästä aikaa "oikea" vahvistin, Peaveyn Bandit olisi sopuhintaan hakusessa (vinkki vinkki). Korg lähtenee, jos tuon vahvistimen jostain löydän. Myöskin olisi suunnitelmissa tässä joskus rakentaa Tele, jossa olisi sitten mahdollisuus ottaa midinä signaali. Aika (ja raha) näyttää, toteutuvatko suunnitelmat.
 
Kaveri kanssa osti aivan täytenä aloittelijana 1000e basson, eipä tarvitse heti vaihtaa ja kaveri harjoittelee todella ahkerasti ja on kehittynyt mielettömästi lyhyessä ajassa. Nyt hällä on vaan suunnitelmissa ostaa Jazz-basso tai akustinen basso kesätyörahoilla. Koitin kyllä vihjata että kyllä sillä nykyiselläkin pärjäät erittäin mainiosti, osta mieluummin kunnon vahvistin tai muuta tilpehööriä, eipä sillä toisella bassolla niin hirveästi vielä tee. Mutta mikäs siinä jos tykkää ja soittointoa piisaa, ja mikäs minä olen 4 kitaran omistajana mitään sanomaan.
 
EDIT:
Pointti oli siis että mikäs niissä kalliissakin vermeissä, jos ne vain menevät oikeasti käyttöön, eikä vain mentaliteetilla "vois olla hauskaa, jos...". Siihen löytyy halvempiakin vaihtoehtoja.

Minuakin joskus harmittaa jos toisilla on enemmän rahaa, paremmat kamat, jne.
 
Ostin ensimmäisen tosi hyvän kitaran 9 vuoden soiton jälkeen ja olisin toki mielelläni ottanut samanlaisen kitaran ihan alkuaskeleillekkin mukaan. Toisaalta itse ansaitun soittimen hankkiminen, siinä vaiheessa kun soittimista jo jotain tajuaa, tuntuu (luulisin näin) paremmalta kuin puusta pudonnut huippu-(ainakin se ja se soitti siinä ja siinä bändissä just tämmösellä)soitin.
 
Loppujen lopuksi minusta on hyvä jos vanhemmat sponssaavat lastensa harrastuksia.

Eräs tuttuni joskus ehdotti että kitarakamoihin pitäis laittaa jonninlaiset taitorajat niin, että pitäis jos esim. Gibsonin LP:n haluaisi ostaa niin sen lisäksi että pitää löytyä pätäkkää pitäisi myös läpäistä joku koe
 
No toi on just niin höpöä kuin vaan voi olla. Rahalla ostetaan ja käyttö on sitten eri juttu. Pätee ihan joka alalla. Kuinka usein mersu- tai bemarikuskeille mennään avautumaan siitä, ettei heidän ajotaitonsa ole aivan autojensa tasalla? Silti joku aina jaksaa valittaa, kuinka sijoittajat kerää vintagesoittimia sijoitus- tai keräilymielessä.

Isä kustansi aikoinaan minun ensimmäiset soittovälineet, Squierin Stratocasterin ja Marshallin pikkuvahvistimen. Kivasti tehty, ei silloin minulla olisi ollut mitään mahdollisuutta hankkia soittovälineitä omilla rahoillani. Mutta nämä kaikki nykyiset välineet olen hankkinut omilla rahoillani.