Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz, sulla on komia kokoelma. 335 ja Ibanez FA aiheutti kuolaushetkiä. :)
 
Mä olen lähtenyt myöskin aika samalla linjalla kuin Jucciz, eli erilaisia soittepelejä eri tilanteisiin. Vuosien saatossa kuitenkin LP-tyyppisistä kitaroista on tullut mulle SE juttu. Se soundi ja fiilis sopii parhaiten musaan jota enimmäkseen soitan, eli klassiseen rokkiin ja heviin. Kirkkaisiin puhtaisiin ja blues-juttuihin on sitten strato ja tilutuskohtauksen iskiessä voi tarttua Ibanez RG:hen.
 
Tuohon JuSun kysymykseen vastatakseni: Jos sulla on kitaroita, jotka viettävät enemmän aikaa telineessä kuin kädessä, niin eiköhän niistä kannata hankkiutua eroon ja ostaa tilalle jotain, jolla on enemmän käyttöä.
 
Vaan miten määritellään "ritsa?" Onko se kitara, jossa on esim. jotain vikaa (ei pysy hyvin vireessä, ei soi erityisen hyvin tms.)? Koska minun mielestäni hyvän kitaran ei välttämättä tarvitse olla kallis tai edes mualiman parhaista osista tehty..esim. jossain vanhassa rupusessa kunnossa olevassa kepukassa voi olla enemmän "mojoa" kuin uudessa Custom Shop soittimessa. Ja köyhänä opiskelijana olen tehnyt laadukkaiden, mutta edullisten kitaroiden metsästämisestä välillä melkoista taidetta. :D

Olen myös laadun kannalla. Olen varsin tyytyväinen omaan valikoimaani, eli kahteen enemmän tai vähemmän raskaampaan soittoon tarkoitettuun keppiin. LTD EX-351 on se käteeni täydellisesti istuva, jonka otan mukaan yleensä, paitsi humppakeikoille.
 
Toisena on RG 550, joka oli heräteostos "kun sai niin halvalla". Sillä on ihan mukava soittaa, joskaan täydellisestä istuvuudesta ei voida puhua. Pitääpähän tuntuman muissakin kitaroissa, kuin siinä täydellisessä. Jos olisi ylimääräistä rahaa, niin vaihtaisin siihen mikit. Sitten olisi kitara kaikkeen musiikkityylin, tosi äkkirikastumisen sattuessa se vaihtuisi valkoiseen Telecasteriin. Treeneissä tuo kulkee mukana aika ajoin.
 

 
Mielestäni hyvä on tilanne, jossa on se yksi, hieman hintavampi, mutta täydellinen kitara. Toinen on sitten hieman edullisempi, mutta kuitenkin kohtalaisesti soitettava all-round-keppi. Ensimmäinen voisi olla suunnattu sellaiseen musiikkiin, jota soittaa eniten. Mutta tykkään, että on vähintään kaksi, koska toinen voi olla huollettavana ja sitten ei tapahdu jumiutumista yhteen kitaraan.

Mun musamakuun yoi stratosaundi soveltuu täydellisesti (paitsi gnr meinikeihin vois olla lepa)...rock/blues musiikkiin se strato sopii ku nenu naamaan...
 
Joten tässä mielessä olen päätynyt yhden hyvän kitaran ratkaisuun...mehiko Stratolla nyt soittelen ja tykkäsin siitä kaupassa kovasti.
 
kakkoskepin hankintaa olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että kun sen aika on tulee se todennäköisesti olemaan Tele.
 
Tosin sanottakoon sen verran että viehtymyksein flying V- tyyppiseen kitaraan on myös kovin suuri ja V vois jossain vaiheessa ottaa paikan mun spageage sooloilu skebana...mutta telen hommaan ensin.

No tosiasiahan on ettei voi soittaa kuin yhtä soitinta kerralla ja toinen tosiasia on että useamman kitaran joukosta löytyy melkoisella varmuudella yksi ja aino sellainen lempi skitta. Sitten tietenkin tyylirajoituksista riippuen saattaa tarvita esim. yhden starto ja yhden LP tyyppisen. Jos siihen päälle sitten vielä laittaa hyvän akustisen niin päätyy sellaiseen lukumäärään kun kolme. Tämä ainakin riittää minulle kunhan kaikki kolme on sitä luokkaa ettei niissä ole mitään moittimista. Minun vastauksen voisi vaikka olla että kolme erityyppistä laatukitaraa.

Vaan miten määritellään "ritsa?"
 
Omassa tilanteessani 'ritsat' ovat halpoja, mutta hintaansa nähden kelpoja soittopelejä. Tässä tämä dilemma kärjistyykin, eli kyllähän noilla soittelee, mutta kenties kannattaisi sittenkin luopua niistä ja hankki tilalle yksi parempi.
 
Sitäpaitsi, sitten voi aloittaa ritsakeräilyn uudelleen tyhjältä pöydältä... =)
 
JuSu

Joo minäkin olen harkinnut vaihtaa nuo kaksi (RG560 & Bc.Rich) pois ja ostaa tokain LC 80 c customin /ESP ltd viper 400/Stratocaster tai jotain...mutta päätöskin on jo niin vaikea että pää hajoaa..

Itse lasken kyllä että aktiivisesti keikkaileva soittaja tarvitsee melkein väkisin kolme kitaraa ettei joudu lainailemaan. En minä ainakaan lähde keikalle ilman varakitaraa, ja kolmas on sitten se joka voi huoletta olla huollossa tai muuten säädettävänä. Jos yhteen kitaraan sattuu vaikka tulemaan jotain vikaa juuri ennen keikkaa, jää silti kaksi toimivaa soitinta keikalle ilman että joutuu lainaamaan. Se on sitten tietysti jokaisen oma valinta minkä tyyppisiä nuo kitarat ovat.
 
Ja kuten joku mainitsikin, olisi vielä kiva kun olisi kotona akustinen. Siihen ei vain ole valitettavasti budjetti venynyt toistaiseksi.

Jaha, kitarat lähti liikenteeseen.
 
Kyssäriin mielipiteeni on se, että mieluummin pari erittäin hyvää, kun puoli tusinaa ihan-ok -kitaraa.
 
Ja kyllähän keikkaileva kitaristi tosiaan ainakin kaksi sähkistä tarvii, niin että on backup. Itselläni on sitten niiden lisäksi erityyliseen soitteluun teräskielinen akustinen ja jazzboxi. Siinähän se "tarvittava" määrä äkkiä alkaa kasvaa, kun hankkii eri tyylilajeihin sopivia skeboja.
 
On muuten paljon kitaroita kaupan tuolla torilla. Ostajan markkinat, todellakin.
 
Edit: Niin, se piti vielä sanoa, JuSu, että yksi vaihtoehto tilalle hankittavaksi laatukitaraksi voisi olla G&L strato. Hyvin soivia laatukitaroita. Hellas Pianolle Aleksille tuli kuulemma justiinsa uusi erä. En ole itse käynyt vielä niitä soittamassa, mutta aion kyllä käydä.

Oon mä joskus muka päättänyt, että nyt mä ostan sellasen kitaran jolla mä soitan loppuikäni, mutta ei siitä sitten ole tullut mitään kumminkaan. Jossain vaiheessa funtsein, että teettäisin uniikin soittopelin jollain soitinrakentajalla, mutta sitten hoksasin että yhteen kitaraan ei millään saa niitä kaikkia juttuja mitä mä haluaisin vaan niitä pitäisi teettää ainakin viisi. Mä en kertakaikkiaan pärjää yhdellä tai kahdella kitaralla. Fiilisten ja ns. soundillisten tarpeiden vaihdellessa on pakko olla valinnanvaraa, tai muuten pää sekoaa. Yhtään ylimääräistä kitaraa en kumminkaan viitsi huushollissa pitää, vaan kaikki neljä on kovassa käytössä. Ja lisää tulee ad infinitum. Jos joku sitten jää tarpeettomaksi, myydään pois ja hommataan uutta tilalle.

Oon mä joskus muka päättänyt, että nyt mä ostan sellasen kitaran jolla mä soitan loppuikäni, mutta ei siitä sitten ole tullut mitään kumminkaan.
 
Itselläni on ollut sama luottostrato yli kymmenen vuotta ykköskitarana (muut ovat menneet ja tulleet). Tiedän jo nyt, etten luovu tuosta koskaan ja tulen aina soittamaan sitä ainakin jonkin verran. =) Miksi sitten näin on käynyt? Mun mielestä kyse on aika lailla ajasta eli kun jotain skittaa soittaa tarpeeksi kauan, niin siihen vain kiintyy ja sen viatkin alkaa tuntua ominaisuuksilta puutteiden sijaan. Soitto mukautuu soittimeen, niin kuin joku aiemmin viestiketjussa taisi sanoa.

Itse olen pitkälti muiden linjalla, eli kyllä sitä nyt pari- kolme aina tarvitsee.. Esim. Janin kirjoitukseen, Gretschin oston jälkeen olen ollut sitä mieltä, että sitä ei tarvitse koskaan myydä. Samoin myös tuntemukset siitä kasvoivat, että "ritsoja" ei kannata nurkissa pitää, koska pellkästään rahalla saa unelma-hyviä soittimia, joilla on _niin_ hyvä soittaa.
 
Toisaalta esim. bändikaveri soittaa PRS Customilla rautalangat, rokit, Stonet, viiksihevit ja monet muut, että kyllä sitä niinkin varmaan pärjäisi. (jos oikeasti osaisi soittaa..)
 
Oma valikoima täydentyy tuon G:n lisäksi "kunnon" stratolla ja "kunnon" liimakaulaisella humpparikitaralla, ehkä lentoweellä tai jopa shechterin liekkikitaralla, maksoi mitä maksoi..

Niin, se piti vielä sanoa, JuSu, että yksi vaihtoehto tilalle hankittavaksi laatukitaraksi voisi olla G&L strato. Hyvin soivia laatukitaroita. Hellas Pianolle Aleksille tuli kuulemma justiinsa uusi erä.
 
G&L:ssä on lähes kaikissa malleissa vakiona jumbo-nauhat ja 12" radius, ominaisuuksia joita ei taida löytyä mistään Fenderin perustehdas-kepistä SRV-signaturea lukuunottamatta. Muuten mulle olisi aivan sama kummalla sitä soittelee, Fenderi olisi vaan tullut silloin hankkiessa kalliimmaksi kun nuo ominaisuudet halusin ja SRV-malli ei miellyttänyt.
 
Soundatasta taisi muuten tulla G&L:n uusi maahantuoja, hinnatkin tippuivat järkevämmälle tasolle. Hellaksella on ollut ne samat USA-mallit todella pitkään, syksyllä tuli uusia Korealaisia.

G&L:ssä on lähes kaikissa malleissa vakiona jumbo-nauhat ja 12" radius
 
Jahas, nyt kun on G&L tietäjä hollilla, niin kysäisenpä, jotta mitkä ovat Legacy ja S-500 -mallien olennaisimmat erot? Ei oikein netistä selvinnyt, muuta kuin jotain pientä elektroniikassa.
 
Lisäksi kiinnostaisi mielipiteet ja mahd. kokemukset noista korealaisista Tribute-malleista.
 
Ja tosiaan, Soundatan hinnat ovat aikalailla mukavampaa katseltavaa kuin Hellas-Pianon.
 
JuSu

Itse olen pitkälti muiden linjalla, eli kyllä sitä nyt pari- kolme aina tarvitsee.. Esim. Janin kirjoitukseen, Gretschin oston jälkeen olen ollut sitä mieltä, että sitä ei tarvitse koskaan myydä.
 
Joo, tarkennetaan siis, että on tullut funtsittua että nyt mä hommaan "sen yhden ainoan oikean" kitaran jolla soitan loppuikäni enkä hanki lisäksi mitään muuta.

Mitkä ovat Legacy ja S-500 -mallien olennaisimmat erot? Ei oikein netistä selvinnyt, muuta kuin jotain pientä elektroniikassa.
 
Eipä niissä juuri muuta eroa olekaan. Legacyssä on perinteiset alnico-mikit ja S-500-mallissa keraamiset, joissa voi säätää napojen korkeutta. Lisäksi S-500ssa on lukittuvat virittimet ja kolmiasentoinen minikytkin. Näin siis USA-malleissa, Tributeissa on molemmissa standardi-virittimet.
 
http://www.guitarsbyleo.com/

Sanoisin että 2-3 laadukasta kitaraa on hyvä olla, niillä pärjää.
 
1.Startocaster (Rautalangat, humpat, rockit)
2.Humpparikitara tyyliin Lespa tai SG (raskaampi rock, metal)
ja jos tykkää tilutella, niin
3. Ibanez, Jackson, ESP,...kampikitara tilutukseen
 
Noilla pärjännee pitkälle.

Kyyl pitää ainakin 2-3 kitaraa olla. Pari sähkistä tarvitaan, kun keikalla pitää kuitenkin olla varakeppi, jos ykköskepistä kilahtaa jotakin. Esim. kielen katkeaminen floikkatallaisessa kepissä vaatii aika pitkän säädön ennen kuin soitto voi taas jatkua. Toisaalta varakitaraksi sopisi samantyyppinen kitara, toisaalta taas olisi hienoa omistaa myös eri tyyppisiä kitaroita, mikä taas johtaisi määrän kasvuun. Parin sähkärin lisäksi on hyvä olla akustinen kotirimputteluun.
 
Itselläni ei mitään huippuhyvää kitaraa ole, joten sikäli olen "ritsojen" käyttäjä. Nytkin himottaisi joku halpa rimpula hankkia. Ehkä epipuhelimen lento-v tai sitten joku strato.