Kitarat: kitarakamat ›

Kiitoksia vastauksista. Vastaan vielä näin itse itselleni, jos jotakuta muutakin sattuisi kiinnostamaan nuo tarjoukset.
 
Elikkäs tilasin sitten saman tien tuon Peaveyn ja Epiphonen, ja samalla Digitech RP200-multiefektin, kun se on pitänyt muutenkin ostaa. Harmony-Centralin kommenttien ja tän ketjun ekojen viestien perusteella kepit vaikuttivat ihan lupaavantuntuisilta.
 
Sitten alkoi ketjuun tulla viestejä, että Epissä ei oliskaan liimakaulaa, eikä runkokaan olisi mahonkia kuten Thomannin sivuilla väitetään. No, sitten kiireesti pistämään mailia että "voisitteko viivyttää tilauksen mahdollista lähettämistä huomiseen, tsekkailisin vähän speksejä". No, parin tunnin päästä tilauksesta tuli sähköpostia, että paketti on lähtenyt tulemaan! Sinänsä erittäin kiitettävää ripeyttä. Parit kielisetit ja hihnalukot olisin ainakin pistänyt vielä tilaukseen, mutta itsepähän hätäilin.
 
Vähän myöhemmin tuli sitten Ireneltä viesti, että paketin voi tarvittaessa käännyttää takaisin, ja saksankielisissä teksteissä Epin speksit olivat oikein ("Erle/Ahornkorpus, geschraubter Mahagonihals"). Vuoden 1997 Guitar Playerissa muuten oli arvostelu kyseisestä mallista, ja siinä runkopuun kyllä kerrotaan olevan mahonkia. Nyt Thomannin sivuilla lukee "alder mahogany body".
 
No, paketti lähti siis tulemaan 20.4. ja saapui postikonttoriin 28.4. Asiallisen nopea toimitusaika. Tokihan tarkemmat tiedot kitaroista pitäisi malttaa etsiä valmistajien sivuilta, mutta ei sitä aina malta, jos sattuisi vaikka loppumaan... (Tätä kirjoittaessa: molempia on jäljellä...)
 
Peavey Raptor on lavan tekstin mukaan "Peavey Raptor Special". Eksoottinen instrumentti: "Made in Vietnam". Strato-tyylinen kitara, jossa body on vähän eri muotoinen, lapa on enemmän Music Mania kuin Fenderiä, tone-potikoita on yksi (vaikuttaa vain kaula- ja keskimikkeihin), ja volume-potikka on hiukkasen etäämpänä kielistä kuin perus-stratossa, sekä kitarajohdon jakki on bodyn kyljessä. Ja kitara on selvästi pienikokoisempi kuin Stratocaster, jolloin myös skaala on lyhyempi. Sekä kevyt.
 
Kaula on mainio, ei ollutkaan kukkakeppi kuten ounastelin. Mikit ovat ihan asiallisen kuuloiset. Ei välttämättä kovin heavyyn tyyliin sopivat, mutta rautalanka lähtee kivasti. Tallamikki soi aika ohuesti, mutta niinhän se mielestäni soi useimmissa halpis-stratoissakin. Vaihtanen joka tapauksessa mikit.
 
Vibrakampi on muuten tosi hyvän mallinen, matalammalle taipuva kuin yleensä. Pitää joskus ostaa sen malliset muihinkin vibrakampikitaroihin. Kolme yläkieltä menevät epikseen rankalla syvyyspommittelulla, alakielet eivät juuri korvinkuultavasti. Mutta tämä siis tehtaan (paikoin ruosteisen oloisilla?) ohkaisilla kielillä, ilman mitään säätöjä.
 
Eli mielestäni oikein hyvä kitara, ja ehdottomasti 105 euron arvoinen. Mukana tuli kuusiokoloavaimien lisäksi halpiskitarapussi, halpishihna, ihan OK oloinen kitarapiuha, sekä neljäs vibrajousi.
 
Ephiphonekin on mainio keppi, varsinkin tuolla hinnalla. Yllättävän asiallinen lespa-soundi ihan vakiomikeilläkin (ja ysin kielillä). Kaulaliitos on tosiaan pulteilla, ala-E:n puolella rako on silmin nähtävä. Samasta asiasta huomautettiin siinä Guitar Playerin jutussakin. Laminaattikerroksia olin erottavinani maalin alta kymmenkunta.
 
G-kieli menee välittömästi puoli sävelaskelta ylävireeseen kun painaa yläsatulan takaa, kilahdus vaan taitaa kuulua. Missähän vika: yläsatulan urassa, viritystapissa vai säädöissä (tai tällä hetkellä säätämättömyydessä)? (EDIT: tilasin Graph Techin grafiittisatulan, ainakin vaneri-LP-kopiossa vireongelmat lähtivät aika hyvin sellaisella)
 
Tää Thomannin myymä Special II on sivumennen sanoen "Made in China". Tossa vuosien takaisessa Guitar Playerin numerossa arvosteltiin indonesialaisvalmisteinen yksilö ja paremmaksi rankattu korealainen.