Kitarat: kitarakamat ›

Faijan Landola - merkkinen orkesterikitara 40-luvun loppupuolelta / 50-l alusta oli ensimmäinen, jolla pikkuskidinä (= 70-luvulla) tuli rämpyteltyä. Mulla on se vieläkin, tosin kaula on poikki, tarttis laitatuttaa kuntoon. Tyylikäs kitara ja siistissä kunnossa muuten.

Ibanez Stagestar vuoden -01 joulukuussa.
Kielet joutu kääntämään, vasuri kun olen.
Ekan vasurikitarani hankin -02 lokakuussa, siihen saakka olin stagestaria soitellut.

Peruskaavan mukaan rämpyttely alkoi isukin Fazer -merkkisellä akustisella. Hassua sinänsä, että faijalla oli kitara - ei meinaan ole niitä maailman musikaalisimpia ihmisiä.
 
Eka sähkökitara 80 -luvun puolivälissä oli kaverin serkulta 300 mk:lla (laukku sisältyi hintaan) ostettu, itse punavalkoiseksi sekasotkuksi maalattu stratokopio, jossa oli vain kaksi mikkiä, talla ja kaula. Keskimikille ei ollut edes koloa. Mikä lie Rocky tai Firefox mahtoi olla, en muista. Kokopuuta oli runko kuitenkin, se selvisi myöhemmin. Muistan olleeni yltiöonnellinen tuon saadessani, olin ihan varma että enää ei mitään tarvitse... Yeah right.
 
=)
 
JuSu

Alotin mutsin tennismailalla vetää Metallica ja G'n'R covereita joskus ala-asteem kolmannella tai tokalla luokalla (88-89).Sitten faija tajus homman ja ajo kolme tuntia landelle hakemaan vanhaa Landolaansa jolla opettelin ihan oikeasti vetämään noita kipaleita.
 
Laho paska hajos kuudessa kuukaudessa.Sen jälkeen hommasin ekan sähkökitaran synttärirahoilla.Oisko ollu vuonna 90 ja merkkinä oli Ibanez Blazer tupla humppareilla.Viidennen luokan alussa perustin ekan bändini ja ostin tokan kitarani.Hamer Slammer...Ainii, vaan eka kitara.On niin hauska verestää omia muistoja tälleen kirjallisesti.
 
EDIT:Huippuhyvä vintage-tennismaila myytävänä!Tästä legendaariset soundit huokealla!Alkuperäiset gripit sisältyy hintaan!!!

Rocky -merkkinen sunburst stratokopio vaahterakaulalla. Aivan hirveä kapistus. Niin ja tietysti Yamahan 15W vx styrkkarin. Se löytyy edelleen kyllä tallesta. Kitara tosin on jo jatkanut eteenpäin.

Moi,
Hurircane Rosa by Morris. Vuosi oli jotain 1985, ja soitan sillä edelleenkin, sakara-kitara, eli vähän Jacksonin MG-sarjan muotoa. Omituinen merkki sinänsä, kun ei löydy minkäänlaista infoa kyseisestä merkistä...Ei kellään olisi tieto ?

Yamaha c-40

olin noin 4v. kun yksi sukulainen teki minulle semmosen minikitaran missä oli kuitenkin virittimet ei mikkejä ja semmonen se eka "kitarani" oli, on mulla se tuolla hyllynpäällä vielä, koitin polttaa sen joskus pentuna kun iskä näytti hendrixiä ja minä tein perässä ja hakkasin sitä lattiaan ja sytkärillä poltin...sit olin joku 6v kun sain akustisen käteen, eihän sitä kyl niin pienenä viel jaksanut perehtyä soittamisen maailmaan...

Isän akustisella landolalla soitin ensimmäiset sointuni. Kitaran soittoon innostuin kunnolla saadessani Hohner Rockwood stratokopio sähkökitaran ja Peavey Rage 128 vahvistimen.

13-vuotiaana (-87) kaivoin isän vanhan nylonkielisen Landolan komerosta. Kirjahyllystä löytyi joku "Opi soittamaan kitaraa" tms. -opus. Siitä se lähti. Samalla kitaralla oppi sittemmin iso joukko kavereitani soittamaan. Isäni ei osaa edelleenkään soittaa mitään.
 
17-vuotiaana myin mopon ja ostin kaverilta Ibanez Studio ST-200:n + Marshall 5210 vahvarin. Eipä tullut silloin tajuttua, miten hyvä kitara oli kyseessä. Onneksi olen säilyttänyt sen. Landola on valitettavasti hukkunut jonnekin.

Squier järkyn huono? Kaikki on suhteellista. Tuskin yhtä huono kuin oma aloituskeppini Eko Manta + Eko Herald Junior-vahvistin. Se oli niin pehmeää puutakin, että hihnatapit ei edes pysyneet kiinni! Juuri tällainen huijauspaketti aloittelijalle. Oppirahathan on (vanhempien) maksettava, mutta siitä se lähti.
 
Juu Squier vastaisuutena on viime aikoina hellittänyt kun olen noita vähän parempia testaillut mutta se ensimmäinen sähkis oli yksilönä täys susi. Ei se silloin ollut huono mutta..........
Noh se oli puoli-ilmainen

Eka oma oli ja on edelleenkin epiphonen sg-310 ja ihan itse ostettu.

Äiten 50-luvun Landola joka löytyy vieläkin jostain huoneen perältä virityskoneisto paskana.

Tais olla vuonna 88, kun sain stratomallisen mustan williams merkkisen kepukan.

Kaikki ovat saaneet keppejä ja minä raukka olen joutunut ostamaan ne.
 
No okei. Squier standard fat strat. Edelleenkin kakkoskeppinä.

En ole saanut vielä yhtään kitaraa, kaikki on hankittu itse.

En ole saanut vielä yhtään kitaraa, kaikki on hankittu itse.
Veikkaan, että tämäkin riippuu iästä milloin kitara on hankittu. Jos olisin 16 vuotiaana kepukan halunnut niin varmasti itse sen olisi joutunut ostamaan. Silloin 10-vuotiaana oma likviditeetti ei ollut kunnossa... Mutta oman ostaminen on parasta siinä mielessä että osaa arvostaa sitä instrumenttiä ja kunniottaa kun se on omasta selkänahasta revitty. Vähän sapettaa jos joku aloittelija saa isukilta PRS:n ja ei osaa sitten arvostaa sitä... Toki tietysti hyvä ensikitara on järkevä ostos pidemmän päälle, mutta kuka vanhempi ostaa 3000€ kitaran pojalle, jos ei ole takeita harrastuksen jatkuvuudesta.

Ekaksi oli ihan pikkuinen puukitara oikeilla metallikielillä, muttei merkkiä n. -65.... ehkä -67-68 tuli sitten se legendaarinen Landola with nylon strings - siis ihan oikea skitta!

Hmm... Ensimmäinen kitarani oli nylonkielinen landola, sain sen tuossa vuonna -97 (sillon olin 10v.), isä opetti pari ekaa sointua ja siitä se homma sitten lähti... En oo ikinä mitään kitaratunteja ottanu, oikeastaan huono juttu mutta kun piano vie jo niin paljon aikaa. Ensimmäinen (ja nykyinen) sähkökitara tuli ostettua vuonna 2002 ja merkiltään Yamaha Pacifica 120 S :)

hmm.. ensimmäinen oli fender:in mexico strato..