Kitarat: kitarakamat ›

Mutta jos ajatellaan luonnollisesti värähtelevää puuta sitten hyvänä soundina.
 
Ja mä kun olen aina luullut, että se sähkökitaran ääni tulee sieltä vahvistimeen liitetyistä styrkkareista. Ja sehän nimenomaan on sitä puun luonnollista värähtelyä, kun se on vedetty särkijän ja ties minkä hilavitkuttimen läpi.
 
Hoho.

80-lukulaisia ei oikein tunnu liikkuvankaan, mikä on minusta hassua.
 
Ja täältäkin löytyy yksi, '87 Custom. Kahdella sanalla sanottuna pirun hyvä. Tuli tuosta lavan murtumisesta mieleen, että SG:stä voi irrota melkoisen helposti kuulemma koko kaula liimauksen kohdalta rungosta. Esim. jossain tapauksessa oli tippunut laukussa parin metrin korkeudesta ja naps kaula irti.

SG:stä voi irrota melkoisen helposti kuulemma koko kaula liimauksen kohdalta rungosta.
 
Tuohan lienee kuitenkin varsin helppo korjata (ainakin helpompi kuin murtunut lapa) irtoamiskohdan jäädessä siistiksi?

Ja mä kun olen aina luullut, että se sähkökitaran ääni tulee sieltä vahvistimeen liitetyistä styrkkareista. Ja sehän nimenomaan on sitä puun luonnollista värähtelyä, kun se on vedetty särkijän ja ties minkä hilavitkuttimen läpi.
 
Minä nyt tarkoitin kitaran akustista soundia, mutta mitäpä sinä siitä välittäisit.

Tuohan lienee kuitenkin varsin helppo korjata (ainakin helpompi kuin murtunut lapa) irtoamiskohdan jäädessä siistiksi?
 
Olen yhden tuolla tavalla katkenneen SG:n nähnyt. Kaula oli jouduttu korjaamaan lisäämällä liitoskohdan päälle metallilevy ja pulttaamalla se kahdella ruuvilla kaulaan ja kahdella bodyyn (ainakin näin muistelisin). Tuo kaulan liitoshan on kielien vedon ja vääntömomentin kannalta ikävässä paikassa ja ainakaan tuon kitaran korjaaja ei ollut uskaltanut luottaa pelkkään liimaukseen. Pelkäsi varmaan että kaula hajoaa uudestaan heti liimasauman vierestä.

ja ainakaan tuon kitaran korjaaja ei ollut uskaltanut luottaa pelkkään liimaukseen. Pelkäsi varmaan että kaula hajoaa uudestaan heti liimasauman vierestä.
 
Tai sitten liima ei ollut imenyt kunnolla halkeamaan.
 
Aikamoista poppamieshommaa tuo kaulan takaisin liimaaminen on, kun kiehuvan veden kanssa injektioruiskulla sitä liimaa murtumakohtaan ajetaan - ja sitten toivotaan että tuli tarpeeksi ja nappasi kiinni.
 
Nuo soitinrakentajien käyttämät liimat kyllä kestää aivan mitä vain. Ennemmin hajoaa puu kuin liimaus.
;-)

Nuo soitinrakentajien käyttämät liimat kyllä kestää aivan mitä vain. Ennemmin hajoaa puu kuin liimaus.
;-)
 
Joo titebondin kanssa saa olla tarkkana, paree ottaa käsipelillä valumat tms. pois, voi kone pian napata liimaan kiinni siten, että ei lähdekään pelkästään liima vaan sen mukana puuta, sekun antaa ekaksi periksi!

Vielä tuohon vuosimallikeskusteluun: Ostin itse hiljattain pitkän testailun jälkeen -90 Standardin. Toimii hienosti. Kuitenkin ehkä paras testaamani oli 2002 vuoden malli. Oli sustainia ja heleyttä, hyvät mikit, soitettavuus omassani on parempi.
Lapa katki olevia tuli vastaan monta. Joskus asia jopa tuli ilmi sivuseikkana: "..ainiin joo sinä on se lapa poikki, eikse oo ihan normaalia noissa käytetyissä lespoissa..."

Kuitenkin ehkä paras testaamani oli 2002 vuoden malli. Oli sustainia ja heleyttä, hyvät mikit,
 
Jaa missä mallissa oli hyvät mikit?

2002-mallin Burstbuckereissa. Lämmin kaulamikki. kuitenkin selkee. Tallamikissä oli rapea särösoundi. Myös tonepotikat toimivat hyvin, eli potikan koko alue käyttökelpoinen.
Puuthan ne kiutenkin tärkeimmät on...