Kitarat: kitarakamat ›

Ei kai noista tiedä pirukaan mitä eroa niissä todella on, kun vehjettähän saa myydä 'Made In U.S.A':na, kunhan se suurinpiirtein on käynyt rajan pohjoispuolella. Omassa jenkissä (stratossa siis) on kaikkia kivoja pikku fiboja, esim. yksi pleksin ruuveista ei uutenakaan ole ottanut kiinni kuin hiukan maaliin, eli ei sitä siinä enää ole. Takana jousien alla on joku pirun pyöreä paperitarra, ehkä sentin halkaisijaltaan, joka on puoliksi maalin alla ja puoliksi näkyvissä. Mikäköhän sekin mahtaa olla.
 
Jos ei nyt oteta Custom Shopin tuotteita samaan listaukseen, niin pelkäänpä pahoin, että samat henkilöt taitavat niitä Mehico- ja USA-malleja tehdä siellä rajan eteläpuolella, ilmeisesti 'jenkki'mallit kuitenkin kasattanee pohjoisessa. Tallat ja virityskoneistot taitavat olla se näkyvin ero, mutta muuten taitaa eniten eroa olla ihan yksilökohtaisesti. Oma taitaa olla Gilly Gonzalesin parempana päivänä tehty.

Pääasiassa mun mielestä sekä meksikon että USAn Fenkut on hyvälaatuisia. Itseasiassa suurin osa kaikista nykyisin myytävistä sähkiksistä on...
 
Itselleni ainoa syy ostaa American Series strato olisi se kaula (pyöristetty, satiinilakattu, 9,5", medium jumbos, 22 nauhaa). En pidä niistä mikeistä, joten ne lähtis vaihtoon joka tapauksessa. Eli siis en ole moista hankkinut. Sillä että Fenkku on tehty 200-300kilometriä etelämmässä ei paljon vaikuta. (Ja käsittääkseni rungot muunmuassa tehdään USAssa enivei etc).

Itselleni ainoa syy ostaa American Series strato olisi se kaula (pyöristetty, satiinilakattu, 9,5", medium jumbos, 22 nauhaa).
 
Aivan kuin mun vanhan Fenix straton kaula, johon ihastuin ensi kosketuksella 10 vuotta sitten. Ihmeen kauan meni vaan Fenderiltä keksiä tuo reunapyöristysjuttu.

Tuota tukisi sitä, mitä minulle sanottiin eräässä musiikkikaupassa, että nykyisillä Amerikan lainsäädännöillä ei saa kovin kovaa tököttiä laittaa, joten Mexicolaisissa on kestävempi maali. Tällä on varmasti myös kääntöpuolensa. Sanoi myös, että niillä on tarkat määrätkin Amerikassa, montako kitaraa saa päivässä maalata. Kaipa tuokin niiden hintaa nostaa.
 
Taisipa sano myös, että jenkkiläisissä ja mexicolaisissa on samat mikit. Se ihmetytti. Samat rungot niihin kuulemma meni myös, siis samaa puuta. Talla ja virityskoneet olivat kuulemma suurimmat erot.
 
Lainsäädäntö rajoittaa lähinnä nitrolakkojen käyttöä, joita käytetään edelleen joissakin malleissa. Suurimmassa osassa jenkkikitaroista on ihan vastava lakkaus kun meksikolaisissakin. Ohut lakkakerros on vaan hyvä asia, mutta sen tekeminen hyvin on jonkin verran vaativampaa.
 
Meksikolaisissa rungot voivat olla samaa materiaalia, mutta eivät ne silti samoja runkoja ole. Mikkien suhteenkin olen hieman epäilevällä kannalla.

Meksikolaisissa rungot voivat olla samaa materiaalia, mutta eivät ne silti samoja runkoja ole. Mikkien suhteenkin olen hieman epäilevällä kannalla.
 
Mitä sä tarkotat samalla materiaalilla? Siis mitä eroa niillä on? Minä toimin ihan papukaijana.

Meksikolaisissa rungot voivat olla samaa materiaalia, mutta eivät ne silti samoja runkoja ole. Mikkien suhteenkin olen hieman epäilevällä kannalla.
 
Tähän voisi kyynisesti heittää, että mahdollisesti tulee fendälle halvemmaksi tuottaa yksiä ja samoja mikkejä paljon, kuin että tuotettaisiin useamman laatuisia mikkejä usemmalla tuotantolinjalla - huolimatta siitä, että huonompien mikkien materiaalikustannuksissa säästettäisiin.
 
Kelamikki on kaiken kaikkiaan suhteellisen simppeli konstruktio. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka merkittävä osa materiaaleilla on hyvässä mikissä ja kuinka merkittävä on itse tuotannon osuus. Minulla ei myöskään ole mitään käsitystä siitä paljonko maksaa hyvä magneetti ja paljonko huono, tai onko kuparilangalla eroa toiseen kuparilankaan. Joka tapauksessa on niin, että fendälle materiaalikustannusten osuus valmiista mikrofonista on korkeintaan euron tai parin luokkaa - jos sitäkään. Loppupeleissä on siis varsin yhdentekevää, vaikka paremmat materiaalit maksaisivat kaksinverroin huonoihin nähden.
 
Henkilökohtaisesti en olisi yllättynyt, mikäli kaikki maailman mikrofonit ja kitarat tehtäisiin samoista materiaaleista samalla linjalla... G:n tai F:n intresseissä ei ole kertoa paljoakaan tuotteidensa valmistuksesta, tai materiaalien alkuperästä, sillä jos on niin, että samasta puusta ne on kaikki veistetty, niin mitä siitäkin seuraisi? Miljoonat kultakorvat tuntisivat itsensä petetyiksi ja se tekisi hallaa markkinoinnille.

American standardeissa oli niitä vaikka minkälaisia virityksiä, moniosainen poppelirunko jonka päällä leppäviilu näköä tuomassa, uima-allas, ja semmosia. Dumppasivat koko sarjan asioiden selkiyttämiseksi. Ja kaikkien Custom shopin työntekijöiden nimi on jotain Manuel Rodriguez, niin fendällä kuin jäksönilläkin. Mistähän johtuu.

American standardeissa oli niitä vaikka minkälaisia virityksiä, moniosainen poppelirunko jonka päällä leppäviilu näköä tuomassa, uima-allas, ja semmosia.
 
Se on hyvä tuo uima-allas. Ei tarvihe itse jyrsiä runkoa, vaan saa survottua pleksin alle elektroniikkaa aika rutkasti, jos tarve tulee. Tai sitten voi ottaa pleksin pois, pistää altaaseen vettä ja käyttää kissan juoma-astiana.

American standardeissa oli niitä vaikka minkälaisia virityksiä, moniosainen poppelirunko jonka päällä leppäviilu näköä tuomassa, uima-allas, ja semmosia. Dumppasivat koko sarjan asioiden selkiyttämiseksi. Ja kaikkien Custom shopin työntekijöiden nimi on jotain Manuel Rodriguez, niin fendällä kuin jäksönilläkin. Mistähän johtuu.
 
No.. Eipä tuo Am.std -sarja nyt aivan noin kehno ole kuin tuossa annetaan ymmärtää. Itselle on kyllä osunut eteen lähinnä hyviä yksilöitä, "uima-altaalla" tai ilman.
 
Meksikon stratoissa olen tavannut jonkun verran ongelmia elektroniikkapuolen kanssa, potikat kun ovat menneet normaalikäytössä päreiksi ihan mekaanisesti. En tiedä kuinka yleinen ongelma on kyseessä.

Mitä sä tarkotat samalla materiaalilla? Siis mitä eroa niillä on? Minä toimin ihan papukaijana.
 
Materiaalilla tarkoitan, että ne on tehty samasta puulajista, esim. juuri lepästä. Kun jenkkistaraton runko voi olla tehty 2-3 palasta, meksikon versiossa saattaa olla 5-7 palaa. Näin kaikki hukkapalatkin tulevat käytettyä ja kitara voidaan myydä "leppärunkoisena".
 
Tähän voisi kyynisesti heittää, että mahdollisesti tulee fendälle halvemmaksi tuottaa yksiä ja samoja mikkejä paljon, kuin että tuotettaisiin useamman laatuisia mikkejä usemmalla tuotantolinjalla - huolimatta siitä, että huonompien mikkien materiaalikustannuksissa säästettäisiin.
 
Osassa mexico-stratoja käytetään keraamisia magneetteja. Toisaalta monissa jenkkistratoissa on hurinattomat mikit, Texas Specialit tms.

...Ja kaikkien Custom shopin työntekijöiden nimi on jotain Manuel Rodriguez, niin fendällä kuin jäksönilläkin. Mistähän johtuu.
 
No siitä, että pisnes se on joka kannattaa. Tuottamalla kitaroita halvan työvoiman maissa, tai teettämällä työ nälkäpalkalla työskentelevillä siirtolaisilla, säästetään hurjat määrät rahaa. Säästetty raha on sitten hyvä käyttää myytin ylläpitämiseen - markkinointiin ja imagokampanjoihin, joissa ylistetään amerikkalaisen merkkikitaran ylivertaisuutta. Ja toisaalta raha säästetään markkinoinnistakin, niin kauan kun löytyy näitä perinnetietoisia kultakorvamusiikinharrastajia, jotka rummuttavat samaa asiaa ilmaiseksi intterwebin keskustelufoorumeilla ;)
 
Kuinkahan paljon se oikeasti vaatii, että kitaraan voidaan lätkäistä "made in usa" -tarra? Riittääkö, että kitara on käynyt Yhdysvaltain rajojen sisäpuolella? Ratkaiseeko kysymyksen yritysjohtajien omatunto, vai onko olemassa joitain säädöksiä? Ja onko sillä ylipäänsä mitään merkitystä kummalla puolella rajaa se Manuel kitaran kasaa...
 
Eihän siinä ollutkaan kysymysmerkkiä...

Osassa mexico-stratoja käytetään keraamisia magneetteja. Toisaalta monissa jenkkistratoissa on hurinattomat mikit, Texas Specialit tms.
 
Tekeekö fendä mikkinsä itse, vai alihankkijako ne kasaa?
 
Käsitääkseni kuitenkin noiden mikkien valmistus on jossain määrin arpapeliä, eli vaikka kahteen tuotettuun mikkiin oltaisiin käytetty samoja materiaaleja ja kierretty yhtä monta kierrosta kuparilankaa, niin soundiltaan ne saattavat poiketa toisistaan. Poikkeamaa aiheuttaa mm. kelan väljyys tai tiukkuus. Toisaalta näiden muuttujien luulisi olevan kontrollissa, niin kauan kun käämitys tapahtuu koneilla. Kuitenkin on mahdollista, että mikkien merkki, malli tai luokka päätetään vasta valmistuksen jälkeisissä testeissä; tietyt speksit täyttävät mikit saavat kylkeen eri nimitarran kuin toiset speksit täyttävät mikit. Joten samalla linjalla niin hyvät kuin huonotkin mikit silti saatetaan tehdä.
 
Ongelma näissä kitarakamojen hyvyyttä ja huonoutta koskevissa keskuteluissa on usein se, että väitteet ja myöskin niiden perustelut ovat täysin henkimaailman juttuja ja uskonasioita. Niin kauan kun kukaan ei kerro rationaalista perustelua sille, miksi esim texas specialit ovat hurinattomat, ei voida tietää syntyykö hurinattomia mikkejä täysin vahingossa, tai onko niiden valmistamien yhtään kalliimpaa kuin hurinallistenkaan mikkien valmistus (jos tiedätte mikä tekee t.s. -mikeistä hurinattomat, niin valaiskaa minua).
 
Ne harvat kerrat kun joku yrittää pohtia järjellisiä perusteluja esim kitaran sointiin vaikuttaviin tekijöihin (julgubben gradu) niin hänet tuomitaan heti - pyhiin asioihin ei sovi kajota. Kaikki jossain määrin tieteellinen informaatio palvelisi tässäkin asiassa vain ja ainoastaan kuluttajan etua. Niin kauan kun kitarallinen elämä on kokeineiden asianharrastajien johtamaa epämääräistä salatiedettä, jossa palvotaan kahta amerikkalaista epäjumalaa, kuluttajat häviävät rahaa ja elävät marxilaisittain ilmaistuna väärässä tietoisuudessa.

texas specialit ei ole hurinattomat. Mutta mikkien valmistupaikasta tahi teknologiasta en tiedä. Mutta suuri huijaus on kyllä käynnissä. Mikkejähän voisi hyvin myydä varmaan $25 ketale, mutta kaiken markkinapuhe-hulabaloon takia $100 mikistä ei ilmeisesti ole paha hinta.

Kuitenkin on mahdollista, että mikkien merkki, malli tai luokka päätetään vasta valmistuksen jälkeisissä testeissä; tietyt speksit täyttävät mikit saavat kylkeen eri nimitarran kuin toiset speksit täyttävät mikit. Joten samalla linjalla niin hyvät kuin huonotkin mikit silti saatetaan tehdä.
 
Ja tuohon tuotannon jälkeiseen valikoimiseen ja mittaamiseen sitä vasta kallista aikaa kuluisikin. *heh*
 
OK, myönnetään ymmärrän kyllä mikä tuossa oli perimmäisenä tarkoituksena. Kuitenkin jo vertaamalla eri valmistajien sinänsä "samanlaisten" mikkien pieniä ulkonäköeroja voidaan todeta etteivär Fenderin(kään) mikit tule tasan samasta pajasta kuin Duncanit, DiMarziot, Ruokankaat jne. Soundierot sitten joko kuulee tai ei, ne ovat subjektiivisia. Enkä kiellä etteivätkö ennäkkoluulot/asenteetkin vaikuta jokin hyvyyteen/huonouteen.
 
Niin kauan kun kukaan ei kerro rationaalista perustelua sille, miksi esim texas specialit ovat hurinattomat, ei voida tietää syntyykö hurinattomia mikkejä täysin vahingossa, tai onko niiden valmistamien yhtään kalliimpaa kuin hurinallistenkaan mikkien valmistus (jos tiedätte mikä tekee t.s. -mikeistä hurinattomat, niin valaiskaa minua).
 
Texas Specialit muuten eivät ole hurinattomia. www.kinman.com kertoo lisää hurinattomien "yksikelaisten" mikkien sielunelämästä. Fenderin omat "noiselessit" ovat samantyyppisiä. Fenderin Lace Sensorit taas eivät ole "oikeita" hurinattomia. Tosin rakenne vähentää hurinaa paljon ja poikkeaa perus yksikelaisesta.
 
Ne harvat kerrat kun joku yrittää pohtia järjellisiä perusteluja esim kitaran sointiin vaikuttaviin tekijöihin (julgubben gradu) niin hänet tuomitaan heti - pyhiin asioihin ei sovi kajota. Kaikki jossain määrin tieteellinen informaatio palvelisi tässäkin asiassa vain ja ainoastaan kuluttajan etua. Niin kauan kun kitarallinen elämä on kokeineiden asianharrastajien johtamaa epämääräistä salatiedettä, jossa palvotaan kahta amerikkalaista epäjumalaa, kuluttajat häviävät rahaa ja elävät marxilaisittain ilmaistuna väärässä tietoisuudessa.
 
Asiallista kommenttiahan siellä Gubben topicissa enimmäkseen oli muistaakseni. Ja empiiristä, käytännönläheistä tietoa joka on monelle soittajalle syntynyt vuosien saatossa. Tutkittu tieto on hyväksi (toivottavasti saadaan se gradu nähtäväksi!) mutta kyllä empiirinen tieto on vielä tärkeämpää näinkin maanläheisessä asiassa. Vaikkakin kitaran valinta peliteoreettisesta näkökulmasta taitaisi olla mielenkiintoinen tutkimuskohde ;)

texas specialit ei ole hurinattomat. Mutta mikkien valmistupaikasta tahi teknologiasta en tiedä. Mutta suuri huijaus on kyllä käynnissä. Mikkejähän voisi hyvin myydä varmaan $25 ketale, mutta kaiken markkinapuhe-hulabaloon takia $100 mikistä ei ilmeisesti ole paha hinta.
 
Ei olekaan. Tuli tuossa kiireessä muotoiltua lause hieman harhaanjohtavaksi. Pointtini oli, että monissa jenkkistratoissa käytetään hurinattomia noiseless mikkejä tai esimerkiksi Texas Specialeja..
 
Tuo mikeillä rahastus on kyllä aivan totta. Kun Fender ostaa materiaalit valtavissa bulkkierissä ja valmistaa mikit koneellisesti, ovat yhden mikin valmistuskustannukset aika olemattomat. Onhan toki selvää ettei liiketoiminnan idea ole myydä tavaraa omakustannushintaan tai olemattomalla katteella. Kohtuus silti kaikessa- tuntuu että pikkuruuvikin Fenderin alkuperäisosana maksaa aina maltaita.
 
Ongelma näissä kitarakamojen hyvyyttä ja huonoutta koskevissa keskuteluissa on usein se, että väitteet ja myöskin niiden perustelut ovat täysin henkimaailman juttuja ja uskonasioita. Niin kauan kun kukaan ei kerro rationaalista perustelua sille, miksi esim texas specialit ovat hurinattomat, ei voida tietää syntyykö hurinattomia mikkejä täysin vahingossa, tai onko niiden valmistamien yhtään kalliimpaa kuin hurinallistenkaan mikkien valmistus (jos tiedätte mikä tekee t.s. -mikeistä hurinattomat, niin valaiskaa minua).
 
Texas Specialit eivät tosiaan ole hurinattomat.. Hurinattomien mikkien rakenteet poikkeavat hieman toisistaan, mutta useimmat perustuvat kahteen erilliseen kelaan. Kysymys ei todellakaan ole uskonasiasta. Asiasta löytyy pienellä vaivalla niin paljon materiaalia, etten viitsi tarkemmin selostaa mikkien rakennetta ja toimintaperiaatteita.

Ne harvat kerrat kun joku yrittää pohtia järjellisiä perusteluja esim kitaran sointiin vaikuttaviin tekijöihin (julgubben gradu) niin hänet tuomitaan heti - pyhiin asioihin ei sovi kajota.
 
Itse olen harvemmin törmännyt tällaiseen ilmiöön. Millä tavoin Julgubben gradu on muuten tyrmätty? Toistaiseksi en ole nähnyt vielä missään viittausta siihen.
 
Niin kauan kun kitarallinen elämä on kokeineiden asianharrastajien johtamaa epämääräistä salatiedettä, jossa palvotaan kahta amerikkalaista epäjumalaa..
 
Mielestäni kokeneemmat harrastajat ovat usein juuri kaikkein kriittisimpiä tällaista nimenpalvontaa kohtaan. Enkä oikein ymmärrä mitä tällä salatieteellä tarkoitetaan.

Täällähän on menty varsin syvällisiksi, hienoa! Tähän voisi tietysti liittää Naomi Kleinin ja muut brändikriitikot, mutta ehkä en ihan uskalla itse siihen leikkiin lähteä...
 
Aiemmin joku sanoi että suurin osa nykykitaroista on ihan hyviä. Yhdyn tähän; ennen vanhaan tasoerot halpojen ja kalliiden kitaroiden välillä olivat paljon suuremmat, ja hyvää halpiskitaraa sai tosissaan etsiä. Nykyisin kaikkien merkittävien valmistajien edullisemman pään malleja uskaltaa suositella suhteellisen varauksettomasti. Toki eroa todellisiin huippukitaroihin yhä on (ja aina tulee olemaan), mutta nykyään jo aloittelijalla on paljon paremmat mahdollisuudet hankkia soitin, jolla on käyttöä pitkälle tulevaisuuteen.
 
Mutta toisaalta on hyvä muistaa, että musiikki on kuitenkin tunnepuolen juttu. Toisilla pelkkä ajatuskin siitä että heidän käsissään on vain Meksikossa/Kiinassa/Koreassa tehty halpamalli riittää pilaamaan soittofiiliksen, vaikka soitin olisi miten hyvä tahansa. Jos aito asia on ainoa mikä kelpaa, niin ei sille sitten mahda mitään. Joku voisi kutsua sitä turhamaisuudeksi, mutta jos se parantaa soittoa niin siitä vaan.

Mutta suuri huijaus on kyllä käynnissä. Mikkejähän voisi hyvin myydä varmaan $25 ketale, mutta kaiken markkinapuhe-hulabaloon takia $100 mikistä ei ilmeisesti ole paha hinta.
 
Niin mikä sitten lie ero vaikkapa Fenderin Custom Shop mikeillä (esim. Texas Specialit) verrattuna Fenderin ei-custom mikkeihin? Tuskin niissä sitä käsityötä sen enempää on. Samanlainen kone ne kuitenkin käämittää, luulisin.

Tuo mikeillä rahastus on kyllä aivan totta ... Onhan toki selvää ettei liiketoiminnan idea ole myydä tavaraa omakustannushintaan tai olemattomalla katteella.
 
Tyhmä ei ole edelleenkään ole se, joka pyytää... Tässäkin asiassa kuluttajaa auttaisi nimenomaan tieto asioista. Valitettava esimerkki "tiedosta" on, kun internetin keskustelupalstalla asioista kysyttäessä vastaus kuuluu: kyllä Kipson on aina Kipson, tai keijukaiset kiertävät käsityönä fendän mikkikeloja maailman hienoimmasta ja parhaimmanlaatuisesta kuparilangasta. Tälläiset kommentit ja "asiantuntijalausunnot" ainostaan ylläpitävät ja vahvistavat olemassa olevia myyttejä.
 
Hurinattomien mikkien rakenteet poikkeavat hieman toisistaan, mutta useimmat perustuvat kahteen erilliseen kelaan. Kysymys ei todellakaan ole uskonasiasta. Asiasta löytyy pienellä vaivalla niin paljon materiaalia, etten viitsi tarkemmin selostaa mikkien rakennetta ja toimintaperiaatteita.
 
Eli hurinattomat mikit ovat humppareita? Jos kerran mikeistä tiedetään niin paljon, niin miksi tieto ei tiivisty näihin keskustelupalstoihin? Luulisi, että kun asianharrastajat keskustelevat asioista ja antavat kokemattomammille ohjeistusta, niin asiantuntemus ja faktatieto huokuisi kilometrien päähän.

Kun menen erääseen toiseen foorumiin kysäisemään esimerkiksi tietokoneen näytönohjaimista, minulle kerrotaan mitä uskomattompia asioita muistikaistojen leveyksistä, liukulukuyksiköistä ja muista merkillisyyksistä sekä niiden vaikutuksista suorituskykyyn. Täältä en sen sijaan ole oppinut miten mikin resonointipiikki vaikuttaa mihinkin, tai missä määrin ja millä perustella mikin resistanssi korreloi ulostulovoimakkuuden kanssa. Ntäs se paljon puhuttu "erottelevuus", mistä se on peräisin?
 
Toki tähän asiaan vaikuttaa paljon se, ettei niillä kahdella suurella amerikkalaisella firmalla liene intressejä julkaista esimerkiksi mikkiensä taajuusvastekäyriä ynnä muita mittaustuloksia samoin kuin esim ämyreiden valmistajat tekevät. Mitä vähemmän asioista tiedetään, sitä suuremmassa roolissa on mytologia.
 
Itse olen harvemmin törmännyt tällaiseen ilmiöön. Millä tavoin Julgubben gradu on muuten tyrmätty? Toistaiseksi en ole nähnyt vielä missään viittausta siihen.
 
Ei itse grudua ole tyrmätty, mutta ylipäänsä sen aihe, kitaroiden tieteellinen tarkastelu tyrmätään hyvästikin.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=39133&o=0
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=40726&o=0
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=41387&o=0
 
Mielestäni kokeneemmat harrastajat ovat usein juuri kaikkein kriittisimpiä tällaista nimenpalvontaa kohtaan. Enkä oikein ymmärrä mitä tällä salatieteellä tarkoitetaan.
 
On varmasti niinkin. Siltikin joukkoon mahtuu näitä merkkiuskovaisia, jotka vakuuttavat 20 -vuoden soittokokemuksella ja 47:n omistetun kitaran tuntemuksella tietävänsä, että ainoastaan fendä tekee kelvollisia kitaroita. Kyllä sellainen tietämättömään vaikuttaa.
 
Ja sanottakoon nyt otsikon aiheesta sen verran, etten ikuna päivänä ostaisi kitaraa, jossa on fendä -tyylinen vintagetalla ilman kieliuria.

Materiaalilla tarkoitan, että ne on tehty samasta puulajista, esim. juuri lepästä. Kun jenkkistaraton runko voi olla tehty 2-3 palasta, meksikon versiossa saattaa olla 5-7 palaa. Näin kaikki hukkapalatkin tulevat käytettyä ja kitara voidaan myydä "leppärunkoisena".
 
Tuleekohan lepät Meksikon ja jenkkiläisten tehtaisiin samalta alihankkijalta? Äkkiseltään ajateltuna voisi olla halvempaa, sama periaate kuin tuossa luciferin mikinvalmistusteoriassa. Olisi varmaankin aikamoinen homma (liian kallis), valikoida niitä kahden tehtaan tarpeisiin.
 
Kaverini meksikolaisessa Fenderin sunburststratossa on ainakin runkoleppä 2 tai 3:sta palasta, ostettu vuosi takaperin. Ainoa kosmeettinen virhe kitarassa on pieni oksa ruusupuuotelaudassa. Tuollaiset varmaankin jenkkiversioista tipautetaan pois? Eräässä meksikolaisessa telecasterissa, jota kokeilin, oli ainakin erittäin kevyet ja mielestäni hyvin soivat puut. Musta maali oli päällä, joten en nähnyt monestako palasta oltiin koottu.

Ainoa kosmeettinen virhe kitarassa on pieni oksa ruusupuuotelaudassa. Tuollaiset varmaankin jenkkiversioista tipautetaan pois?
 
jenkkistratoissa pudotetaan todellakin tommoset kosmeettiset viat poies.