Kitarat: kitarakamat ›

Taitaa vain olla niin, että Suomi on ainoa maa joka oikeasti välittää noista tulleista ja tullattavista käsitavaroista. Ulkomailla kulkee niin paljon porukkaa, että vasta pommiepäilys saattaa käynnistää operaatio rahastuksen. Kyynistä on :)

Vähän rektaalista on tää homma. Itsekin olen haaveillut, että josko vaimon kanssa heitettäis joskus vielä lomareissua Jenkkilään, niin sillä kertaa varaisin sen verran pääomaa mukaan, että joku kiva alta 1000 taalan jenkki-Tele olisi mukaan tarttunut. Kai sitä pitää vaan toivoa, että oma armas kotomaan tulli joskus vielä höllää vähän. Olisihan se mukavampi päästä käpistelemään ja koestamaan sitä haaveilemaansa kallista ja (Suomessa) harvinaista kepukkaa, kuin tilata sokkona merten yli ja maksaa itsensä samalla kipeäksi.

Mitenkäs sitten esim. ammatti-(tai harrastelijamuusikot) tekee, kun kierretään maailmaa? Onko noilla sitten aina kourassa todistus jokaisesta kitarasta että tää on ostettu vuonna -86 Lontoosta ja tää taas on ostettu -92 Tokiosta? Kun tuolla kentillä joutuu duunin puolesta pyörimään aika paljon, niin jotenkin mun silmään näyttää siltä että kitara käsimatkatavarana on yleistynyt tosi paljon. Voisi jotenkin luulla että kaikilla ei todellakaan ole sitä kuittia koko ajan mukana, vai onko?
 
Eli siis jos ajattelee asiaa siltä kantilta että jospa matkalaisella olis kitara jo sinne mennessä niin vaaditaanko suomeen tultaessa aina todistus kitaran alkuperästä? Tää vaan siis tämmöstä pohdintaa.
 
Vaikea sanoa kun en ole ammattimuusikko, mutta luulisin että muusikon kotimaan tulli voi ne megakiertuekamat halutessaan kirjata ylös ja kun karavaani on maailman kiertänyt ja palaa kotiin, kysellään sit että mitä puuttuu ja mitä ei. Välimaita asia tuskin kiinnostaa pätkääkään. Eiköhän ne oleta että kaikki mikä tulee, lähtee myös.
 
Jollakin nettiläisellä Suomen tulli oli pistänyt lähtiessä ylös merkkiä ja sarjanumeroa. Siitähän voi takaisin tullessa helpositi tsekata jos sattuu olemaan vielä tiedot koneella.

Onko noilla sitten aina kourassa todistus jokaisesta kitarasta että tää on ostettu vuonna -86 Lontoosta ja tää taas on ostettu -92 Tokiosta?
 
Eli siis jos ajattelee asiaa siltä kantilta että jospa matkalaisella olis kitara jo sinne mennessä niin vaaditaanko suomeen tultaessa aina todistus kitaran alkuperästä? Tää vaan siis tämmöstä pohdintaa.
 
Jos oikeasti kiertelee paljon, niin sitä paperia on varmaan mukana muutenkin. Kyllähän siinä voi samassa nipussa jotkut alkuperätodistukset olla, jo pelkästään vakuutuksia varten, niin miksei myös tullia. => Kyllä asiallinen tullimies erottaa, jos on "viikon lomareissulle ottanut uuden Telen mukaan", tai jos on oikeasti ollut työmatkalla kamojen kanssa.
 
Mullakin on Thaimaan työmatkoilla ollut aina monta laatikollista työhön liittyvää tavaraa mukana. Thaimaassahan turistireissulla käydään niin, että lähtiessä on tyhjät laukut mukana, ja takaisin tullessa täydet, niin hyvät tsäänssit saada tullissa henk.koht. palvelua, kun katsotaan ne räätälillä teetetyt puvut läpi. Itse takaisin tullessa esitin vaan papereita, josta ilmeni, että työmatkalla ollaan, niin vastassa oli vain erittäin asiallista tullipalvelua, ja laatikkoja ei edes aukaistu.

No mitäs jos ajatellaan että perus- kitaristijantteri menee käymään tuttujen luona jenkeissä oma tele mukana. Nappaako Tulli mennessä kiinni ja vaatii että kitaran sarjanumero laitetaan ylös jne, "että pääsee sitten takaisin kotiin ilman tullimaksuja"?
 
Eli jos kotiin palatessa ei oo todistusta siitä että on vienyt kitaran pois maasta niin tapausta käsitellään automaattisesti veronkierto-yrityksenä?

No mitäs jos ajatellaan että perus- kitaristijantteri menee käymään tuttujen luona jenkeissä oma tele mukana. Nappaako Tulli mennessä kiinni ja vaatii että kitaran sarjanumero laitetaan ylös jne, "että pääsee sitten takaisin kotiin ilman tullimaksuja"?
 
Eli jos kotiin palatessa ei oo todistusta siitä että on vienyt kitaran pois maasta niin tapausta käsitellään automaattisesti veronkierto-yrityksenä?
 
Maahantuojan tehtävä on osoittaa parhaaksi katsomallaan keinolla, että hänen ei tarvitse maksaa tullia maahan tuomastaan tavarasta. Yksi vanha keino varautua tähän on leimauttaa maasta poistuessaan kaavake, johon mukana kulkeva instrumentti yksilöidään ja kirjataan. Ei tulli kysy oma-aloitteisesti maasta poistuttaessa mitään.
 
Mutta ei tämä ole ainoa tapa osoittaa omistaneensa soittimen jo aiemmin. Heti tulee mieleen kuitit, vakuutuslaput jne.

Yksi vanha keino varautua tähän on leimauttaa maasta poistuessaan kaavake, johon mukana kulkeva instrumentti yksilöidään ja kirjataan. ..
 
tätähän harrastettiin "ennenvanhaan" kun suomi ei ollut vielä EU:ssa ihan euroopanmatkoillakin - - no, nykyään onneksi ei joka paikkaan tarvitse varautua.
 
Minullakin kulki pari kertaa matkassa kopio uuden kalliin kameran takuulapusta (jossa myyjäliikkeen leima ja kameran sarjanumero) - alkuperäisen olisi voinut sitten tarpeen mukaankin esittää myöhemmin... eipä kyllä koskaan kyselty muutenkaan.
 
kun ei kikkaile niin ei yleensä ole mitään hätää - so. asialliset asiat voi aina selvittää - toista on "salakuljetus", jonka jokainen tekee riskillään eikä siihen ole syytä kannustaa/neuvoa. Kotimaan maahantuojat maksavat tullit yms. nurkumatta kun muuta ei voi - asiakas sitten lopulta. USAssa on usalaiset systeemit ja meillä meidän - rusinoita molemmista pullista ei ole aina helppoa poimia.

Olimme EU:ssa tai ei, mutta lähdetään siitä, että,
 
- ammatikseen hommia hoitavat tietävät mitä tekevät
- muut: - niin kysyvä ei tieltä eksy

Moniamonia, monia kymmeniä kertoja olen tullut keikkareissuilta kitaran tai kitaroiden kanssa helsinki-vantaalle enkä ole itse kyllä ikinä törmännyt siihen että matkatavaroita eli keppejä vilkaistaisiinkaan suomeen tullessa (tai mihinkään muuhunkaan maahan sen puoleen).. niin eu:n ulkoa tai eu:n sisällä. Kukaan ei ole ikinä kysellytkään mitään tänne tullessa.
 
Yleensä rapakon takaa ollaan saavuttu esim. Lontooseen tai Frankfurtiin, mistä jatkolennolla kotiin. Matkatavarathan tsekataan suoraan määränpäähän eli ne tällöin saa käteen Helsingissä, saapuessa eu:n sisäiseltä lennolta - minkä matkustajat eivät tullissa kiinnosta ketään, ei siellä schengen-saapumisaulassa ole tullipiste edes miehitetty.
 
En tajua miten tulli taas voisi lähtiessä kirjata mitään sarjanumeroita ylös, ellei sitten jossain mystisessä luolassa check-inin ja lentoasematason välillä ole joku tullimies availemassa kaikkia matkatavaroita sulkakynän ja paksun kirjan kanssa..
 
TOSIN 1. en ole ikinä saapunut sillä ainokaisella suoraan jenkkilästä yli Suomeen tulevalla lennolla. Jenkeistä kulkee siis suoraan Suomeen tasan yksi lento, Finskin new york-helsinki. Voipi olla että Seutulan tullipisteessä ollaakin tarkkana sen lennon saapuessa.
 
TOSIN 2. Jos taas tullimiehet ovat paikalla ei-schengen-puolella..(esim viime viikonloppuna ei näkynyt ketään), on varmasti merkitystä siltä näyttääkö (matkatavara, matkatavaran kantaja, ja molemmat yhdessä?) päällepäin siltä että saavutaanko keikkareissulta vai saavutaanko shoppailemasta. Tai näyttääkö ylipäänsä hermostuneelta salakuljettajalta. Mutta parikymmentä saapumista suoraan eu:n ulkopuolelta seutulaan kitaran kanssa ovat itselleni antaneet viime vuosina ainakin semmoista osviittaa ettei Helsinki sijaitsekaan Neuvostoliitossa.

Hieman vaikuttaisi nyt siltä ettei tuolta jenkkilästä ole mitään järkeä lähteä tavaraa tuomaan. Tullin osuuden sekä alvin jälkeen näyttävät nuo soittimet olevan aivan yhtä kalliita kuin Suomenkin vastaavat, elleivät jopa hieman kalliimpia.

Hieman vaikuttaisi nyt siltä ettei tuolta jenkkilästä ole mitään järkeä lähteä tavaraa tuomaan. Tullin osuuden sekä alvin jälkeen näyttävät nuo soittimet olevan aivan yhtä kalliita kuin Suomenkin vastaavat, elleivät jopa hieman kalliimpia.
 
Riippuu kitarasta yms. että mitä ostaa, ja onko tarjouksia päällä etc.
 
Itse olen tuonut Amerikan matkoilta kaksi kitaraa, ja molemmilla kerroilla n. puoleen hintaan Suomen hintatasoon verrattuna.
 
Useissa tapauksissa (viihde-elektroniikka, kamerat etc.) edelleen pätee sääntö, että Pohjois-Amerikassa numero hintalapussa on sama, mutta valuutta eri. Nyky kurssilla aivan hyviä diilejä saa, jos jotain oikeasti tarvii ja on aikaa kierrellä muutama liike läpi. siinä kamanpaljoudessa tulee helposti "Sulo Vilen" ilmiö, niin turha kamahan on tunnestusti sitä kalleinta.

Moniamonia, monia kymmeniä kertoja olen tullut keikkareissuilta kitaran tai kitaroiden kanssa helsinki-vantaalle enkä ole itse kyllä ikinä törmännyt siihen että matkatavaroita eli keppejä vilkaistaisiinkaan suomeen tullessa (tai mihinkään muuhunkaan maahan sen puoleen).. niin eu:n ulkoa tai eu:n sisällä. Kukaan ei ole ikinä kysellytkään mitään tänne tullessa.
 
Yleensä rapakon takaa ollaan saavuttu esim. Lontooseen tai Frankfurtiin, mistä jatkolennolla kotiin. Matkatavarathan tsekataan suoraan määränpäähän eli ne tällöin saa käteen Helsingissä, saapuessa eu:n sisäiseltä lennolta - minkä matkustajat eivät tullissa kiinnosta ketään, ei siellä schengen-saapumisaulassa ole tullipiste edes miehitetty.
 
En tajua miten tulli taas voisi lähtiessä kirjata mitään sarjanumeroita ylös, ellei sitten jossain mystisessä luolassa check-inin ja lentoasematason välillä ole joku tullimies availemassa kaikkia matkatavaroita sulkakynän ja paksun kirjan kanssa..
 
TOSIN 1. en ole ikinä saapunut sillä ainokaisella suoraan jenkkilästä yli Suomeen tulevalla lennolla. Jenkeistä kulkee siis suoraan Suomeen tasan yksi lento, Finskin new york-helsinki. Voipi olla että Seutulan tullipisteessä ollaakin tarkkana sen lennon saapuessa.
 
TOSIN 2. Jos taas tullimiehet ovat paikalla ei-schengen-puolella..(esim viime viikonloppuna ei näkynyt ketään), on varmasti merkitystä siltä näyttääkö (matkatavara, matkatavaran kantaja, ja molemmat yhdessä?) päällepäin siltä että saavutaanko keikkareissulta vai saavutaanko shoppailemasta. Tai näyttääkö ylipäänsä hermostuneelta salakuljettajalta. Mutta parikymmentä saapumista suoraan eu:n ulkopuolelta seutulaan kitaran kanssa ovat itselleni antaneet viime vuosina ainakin semmoista osviittaa ettei Helsinki sijaitsekaan Neuvostoliitossa.
 
Tähän varmaan vaikuttaa nykyään sekin että Suomen kautta tehdään ihan oikeaakin salakuljetusta. Tullin sedillä on parempaakin tekemistä kun syynätä kitaroita tai etsiä ylimääräisiä röökikartsoja tai viinapulloja.
 
Toista se oli kultaisen 1980-luvun loppupuolella kun junioriorkesterin kanssa äytiin Eestissä (ent Neuvostoliitto) soittamassa. Löysivät eräältäkin jätkältä vodkapullon joka oli piilotettu Englanninlakrtisilaatikkoon pohan kautta niin että ko paketti näytti avaamattomalta. Taisi olla silloin tylsää ukoilla kun yläastelaisten orkesterista tarkastettiin puolenkymmentä artistia.
 
Tuohon serialien kirjaamiseen oli ylempänä jo vastaus. Pitää itse mennä esittelemään soittopeli tullin sedille. Kyseessä ei ole automaatio.

En ole koskaan kuullut, että joku olisi joutunut maksamaan jo aikaisemmin omistamastaan soittimesta veroja ja tulleja. Ei tästä kenenkään pitäisi olla huolissaan. Jos on huolissaan, leimauttaa kupongin.
 
Ihan eri tason kysymys on se, "huomaako kukaan, kiinnostaako ketään", jos joku tekee veropetoksen väittämällä tullimiehelle maahantuomaansa soitinta jo omistamakseen matkatavaraksi. Tyhjän kitaralaukun roudaaminen on kyllä joka tapauksessa naurettavaa...

Tyhjän kitaralaukun roudaaminen on kyllä joka tapauksessa naurettavaa...
 
Olen Seattlessa käynyt työmatkoilla monta kertaa viime vuosina, ja siellä näitä kevyennäköisen skittalaukun kanssa haahuilijoita on näkynyt joka kerta...