Kitarat: kitarakamat ›

Moi.
 
Kefiiri: Pignosen virrankulutus varmaan on melko maltillinen, toki käytetystä äänenvoimakkuudesta riippuva.
 
Totta, kumpainenkin seikka.
B-luokkaan paristokäyttöisyyttä silmälläpitäen biasoituna on lepokulutus pienin mahdollinen tuollaisessa vahvistintopologiassa, ja käytännössä vain signaalin vahvistaminen kuluttaa virtaa.
Vaikka lepokulutus pieni onkin, silti ei tietenkään turhanpäiten kannata piuhaa pitää jakissa.
 
~30~40 tuntia näyttäisi kapealla otannalla olevan nettimielipiteet paristojen kestosta treenatessa, paristojen tyyppiä ei tietenkään kerrota ;).
Eikä treenivolumea.
 
Mulla on sellainen hataranpuoleinen muistikuva että yhdellä kaverilla aikoinaan 80-luvulla meni paristot tyhjäksi alle 10 tuntiin, ja värkki myyntiin.
Katusoitossa kaupungin taustahälinän yli pyrittäessä ihmettelen suuresti jos 20 tuntiin pääsee.
 

 
Kefiiri: Ihan ekana kokeilisin niitä ladattavia akkuparistoja, että miten pitkälle niillä pääsee.
 
Samaa ehdotan minäkin, loppujen lopuksi varmasti vähiten modaamista vaativa ratkaisu vaikka vahvasti alijännitteellä mennäänkin joten särökäyttäytyminen muuttunee.
Ellen aivan pieleen muista, tuo Pignosen kytkentä toimii mainiosti 12V jännitteellä, joten pikkuruinen lyijyhyytelö- tai AGM-akku olisi todennäköisimmin mun Pignosessa jos sellaisen omistaisin.
Tai vastaavanlaisen katusoittovahvarin irtokomponentein toteuttaisin ;).
 

 
Kefiiri: (Oikeasti laittaisin sinne vaan Tokmannin tarjousparistot. Nekin varmaan riittäisivät useamman kuukauden Pignose-tarpeeseen.)
 
Voisihan noitakin kokeilla, mutta omakohtainen kokemus noista halpiksista on se että ainakin audiovahvaria vähemmän ja tasaisemmin virtaa kuluttavissa kohteissa kapasiteetti on ~40~60% laatuparistoihn verrattuna.
Joten voi hyvinkin olla ettei loppupelissä juurikaan säästöä synny, paristojätettä senkin edestä.
 
T:Samuli

basisti1971:
Voisihan noitakin kokeilla, mutta omakohtainen kokemus noista halpiksista on se että ainakin audiovahvaria vähemmän ja tasaisemmin virtaa kuluttavissa kohteissa kapasiteetti on ~40~60% laatuparistoihn verrattuna.
Joten voi hyvinkin olla ettei loppupelissä juurikaan säästöä synny, paristojätettä senkin edestä.
 
Halpiksista Ikealaiset ja Biltemalaiset ovat kärkipäätä ja kapasiteettia riittää kuin kalliimmassakin patterissa. Ainakin tähän asti.
 
Toki sitten kun seuraava erä tulee niin...

Oivallisia paristohuomioita. Montako paristoa Pignoseen menee? Luulisin että kahdeksan, vai onko vain kuusi? Varmaan sen jännitteen äkkiä näkisi jostain kytkiksestäkin mutta en nyt ehdi katsoa!

Kefiiri: Oivallisia paristohuomioita. Montako paristoa Pignoseen menee? Luulisin että kahdeksan, vai onko vain kuusi? Varmaan sen jännitteen äkkiä näkisi jostain kytkiksestäkin mutta en nyt ehdi katsoa!
 
9V eli kuus 1,5V paristoa. Itellä kestänyt vuosia perus Vartan paristot, tosin ei nyt ihan päivittäisellä käytöllä oo ollut.

erty: 9V eli kuus 1,5V paristoa. Itellä kestänyt vuosia perus Vartan paristot, tosin ei nyt ihan päivittäisellä käytöllä oo ollut.
 
Kiitoksia. Näin justiin, harvalle Pignose lienee ihan päivittäisvahvistin.

Eric Clapton käytti Pignose prototyyppiä Layla albumilla. Esim "Keep on Growing" on soitettu Pignosella. Kiinnostaisi joskus kyl kokeilla sitä.

Jopet: Eric Clapton käytti Pignose prototyyppiä Layla albumilla. Esim "Keep on Growing" on soitettu Pignosella. Kiinnostaisi joskus kyl kokeilla sitä.
 
Zappahan käytti kans paljon Pignosea levytyksillään. Tää lienee klassikko liveveto Pignosella: https://www.youtube.com/watch?v=_q0nImsfMvE

Moi.
 
Jopet: Eric Clapton käytti Pignose prototyyppiä Layla albumilla. Esim "Keep on Growing" on soitettu Pignosella.
 
Tuon legendan todenperäisyyttä epäiltiin jo 80-luvulla, ja hyvistä syistä.
 
Ykkössyynä tietysti se että jos oikeasti sai tuohon aikaan sentasoiset jantterit kuin Eric Clapton ja Duane Allman testaamaan ja albumilla todistetusti käyttämään vahvistintaan, olisi ollut täysin idioottimaista venttailla kolmisen vuotta ennen markkinoinnin aloittamista.
Etenkin kun markkinoille päätynyt laite oli sähköisesti liki täysin ylijäämävalmisosista kasattu.
Eikä tuollaisen B-luokan muuntajakytketyn vahvarin askarteleminen tyhjästäkään olisi ollut temppu eikä mikään, kate vain olisi kaventunut.
 
Toki voi olla mahdollista että Layla-levytyksissä käytetyt prototyyppivahvistimet olivat saman vahvarimaakarin aikaansaannoksia jollain muulla päätelaitetopologialla, ja että niissäkin oli siankärsä volume/drive potikannuppina koska firman nimi oli jo olemassa, mutta edelleen on käsittämätöntä miksi olisi odoteltu vuosia ennen valmistuksen/markkinoinnin aloittamista.
Ei tuohonkaan aikaan ymmärretty sitä ettei jonkun staran levytyksissä käyttämä vahvari ollut välttämättä kuin korkeintaan ulkonäöltään yhtenevä myyntiversion kanssa.
Ei, vaikka muusikoilla oli varmasti hyvin vielä mielessä Thomas Organ Vox kusetus hivenen aiemmin.
Veikkaisin että pelkkä siankärsäpotikannuppi olisi riittänyt vallan mainiosti.
 
Myös maininnat siitä että ko. protovahvarit olivat erittäin hiljaisia (Marshallin kaapin läpi) tukevat BS-teoriaa, kaupallinen Pignose ei ole hiljainen vahvistin, ellei yritä soittaa täysin puhtailla soundeilla.
Ja kuka moista haluaisi, B luokan vahvarin vahvuus ei ole puhtaat soundit.
 
Todistetusti Pignosen kaupallisella versiolla levyllä ja livenä soittaneiden lista on pitkä kuin nälkävuosi, ja sitä käytettiin surutta ainakin 80-luvulla vakuuttamaan ostajakuntaa värkin erityisyydestä ja erinomaisuudesta.
Ja etenkin siitä että on kovan hintansa arvoinen.
 
T:Samuli

Täytyy kans tähän kommentoida, että en montaakaan niin suurta pettymystä 45 vuoden kitaristimatkani varrelta muista, kun se kun nuorna miehenä kasarilla Crossroads elokuvan jälkeen hairahduin itsekin hommaamaan siankärsämön. Ainoastaan Fenderin punanuppinen Dual Showman taisi olla vielä pahempi pettymys vahvistinosastolla.

Eric Planktonin siankärsämön käyttöä sen sijaan oikeastikin taitaa olla Motherless Children. 335 ja Pignose, tai näin hän ainakin itse väitti haastattelussa vuonna 1976. Ko. biisi on 461 Ocean Boulevardilta vuodelta '74 ja laite esitelty NAMM-messuilla '73, joten tuossa aikajanakin sentään täsmää.

Yritin kuunnella yllämainitun kappaleen mutta en kestä sitä komppia :(
 
Mutta ihan Pignosemaiseltahan se särö kuulosti. Onhan sen tötsän sointi pettymys jos odottaa muuta kuin laatikkomaisuutta. Mutta kunnollisen kajarin kautta soitettuna tuommoinen vahvistin tuottaa ihan tolkun rokkisoundin, ja omana itsenäänkin Pignose on ihan kelloradioon verrattava kuuntelunautinto :)
 
Ja kai sen elementin lähimikittäminen toimii myös, laatikkomaisuus ei pääse silloin domineeraamaan kokonaissointia.

basisti1971: Moi.
 

 
Tuon legendan todenperäisyyttä epäiltiin jo 80-luvulla, ja hyvistä syistä.
 
Ykkössyynä tietysti se että jos oikeasti sai tuohon aikaan sentasoiset jantterit kuin Eric Clapton ja Duane Allman testaamaan ja albumilla todistetusti käyttämään vahvistintaan, olisi ollut täysin idioottimaista venttailla kolmisen vuotta ennen markkinoinnin aloittamista.
Etenkin kun markkinoille päätynyt laite oli sähköisesti liki täysin ylijäämävalmisosista kasattu.
Eikä tuollaisen B-luokan muuntajakytketyn vahvarin askarteleminen tyhjästäkään olisi ollut temppu eikä mikään, kate vain olisi kaventunut.
 
Toki voi olla mahdollista että Layla-levytyksissä käytetyt prototyyppivahvistimet olivat saman vahvarimaakarin aikaansaannoksia jollain muulla päätelaitetopologialla, ja että niissäkin oli siankärsä volume/drive potikannuppina koska firman nimi oli jo olemassa, mutta edelleen on käsittämätöntä miksi olisi odoteltu vuosia ennen valmistuksen/markkinoinnin aloittamista.
Ei tuohonkaan aikaan ymmärretty sitä ettei jonkun staran levytyksissä käyttämä vahvari ollut välttämättä kuin korkeintaan ulkonäöltään yhtenevä myyntiversion kanssa.
Ei, vaikka muusikoilla oli varmasti hyvin vielä mielessä Thomas Organ Vox kusetus hivenen aiemmin.
Veikkaisin että pelkkä siankärsäpotikannuppi olisi riittänyt vallan mainiosti.
 
Myös maininnat siitä että ko. protovahvarit olivat erittäin hiljaisia (Marshallin kaapin läpi) tukevat BS-teoriaa, kaupallinen Pignose ei ole hiljainen vahvistin, ellei yritä soittaa täysin puhtailla soundeilla.
Ja kuka moista haluaisi, B luokan vahvarin vahvuus ei ole puhtaat soundit.
 
Todistetusti Pignosen kaupallisella versiolla levyllä ja livenä soittaneiden lista on pitkä kuin nälkävuosi, ja sitä käytettiin surutta ainakin 80-luvulla vakuuttamaan ostajakuntaa värkin erityisyydestä ja erinomaisuudesta.
Ja etenkin siitä että on kovan hintansa arvoinen.
 
T:Samuli
 
Bobby Whitlock kertoo tällä videolla, että Eric käytti Pignosea heidän äänittäessä "Keep On Growing".
https://www.youtube.com/watch?v=7ylFvUeckyE&t=1s

Pignosen kiinnostavin puoli on mielestäni mies homman takana.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Richard_Edlund
Löytyy Oscar-palkintoja ja Industrial Light and Magic.