Kitarat: kitarakamat ›

Guitarfreak: Nii mullaki oli vähä.
Purkit on kivoja kun pärjää alle kolmella :D siitä eteenpäi alkaa menemään soundinvaihdot ulkoaopetteluks et ketäs ja mitäs painetaa
 
Tuo se tietysti on, että menee helposti steppailuksi jos niitä polkimia enemmän käyttää. Toisaalta hyvä kitarasoundi ei välttämättä ole sellainen, että yhtä aikaa kovin montaa efektiä edes tarvitsee. Nämä on aika makujuttuja ja osittain myös sitäkin, mihin on tottunut.
Varmaan se multiefekti on kuitenkin ihan hyvä treeneihin, jos ne soundit vaan jaksaa hakea ja käyttää vähän ajatusta sille, ettei soundista tulee liian överi.

samiko: ...titaniumiakin kestävämmät nauhat...
 
Hauska, titaani on nimittäin pehmeää. Teräs on nauhamateriaalina merkittävästi kovempaa ja parempaa.

ituvirtanen: Hauska, titaani on nimittäin pehmeää. Teräs on nauhamateriaalina merkittävästi kovempaa ja parempaa.
 
Heh.
 
Entäs löytyikö kirjoitusvirheitä?
 
EDIT: Olisi edelleenkin kiva jos joku voisi perustella väitteen "nykyään juutuubissa 'vintage'-sanasta on yritetty tehdä jonkinlaista laatusanaa", koska itse en juurikaan tuollaiseen ole törmännyt vaan päinvastaiseen.
 
Olisi kiva vaihteeksi katsella tuollaista sisältöä Youtubesta.

Mä olen omistanut useita kymmeniä tele, strato, sg, lespa yms. osaston kitaroita tässä vuosien varrella ja arvioisin kyllä, että n. 80% perustui juurikin mielikuviin, että siinä on pitopelin speksit. Vaan todellisus olikin toinen, kiertoon lähti.
 
Hyvää tässä on se, että kokemusta on kertynyt niin paljon, että todellakin tiedän nykyään millin tarkkaan millainen kitara on mun juttu. Radius, nauhojen koko yms. perusjutut, mutta lisäksi tarkkaan esim. potikoiden taper, mikkien napapalojen radius, telen potikannuppien oikeanlainen karheus (se pinta mistä pyöritellään potikkaa), juuri tietynlaiset hihnatapit, millaiset johdotukset, tarkka malli mikkikytkimestä, mikä treble bleed versio, millä karheudella hiotut / kiilloitetut nauhat jne.
 
Sain vastikään vaihdossa yhden Fanon. Kitarasta löytyi tosi tarkat speksit ja se täytti odotukset täysin: tämäkin kitara vaatii tietyt muutokset, että siitä tulee itselle täydellinen. Muutokset ovat juuri niitä mitä oletin niiden olevan. Esim. kitaran mikkien balanssia kehuttiin kovasti joka paikassa, mutta spekseistä näin ettei voi pitää paikkaansa. Eikä pitänyt, ei lähellekään. Mulla on senkin suhteen tosi spesifiset vaatimukset. Esim. yhtään ainutta PAF tyylisillä mikeillä varustettua kitaraa en ole koskaan kokeillut tai omistanut missä oli tehtaalla laitettu imo hyvässä balanssissa olevat mikit. Ei vaikka netissä olisi kuinka kehuttu. Kaulaan on aina mennyt lopulta omilla spekseillä teetetty mikki. Ja niin kävi tälläkin kertaa Fanon kanssa.
 
Ei kamojen vaihdossa ole mitään pahaa. Kaikesta voi oppia jotain. Kannattaa testata mahdollisimman paljon erilaisia kamoja. Ja väijyä hyviä diilejä.

tackleberry: Esim. kitaran mikkien balanssia kehuttiin kovasti joka paikassa, mutta spekseistä näin ettei voi pitää paikkaansa. Eikä pitänyt, ei lähellekään. Mulla on senkin suhteen tosi spesifiset vaatimukset. Esim. yhtään ainutta PAF tyylisillä mikeillä varustettua kitaraa en ole koskaan kokeillut tai omistanut missä oli tehtaalla laitettu imo hyvässä balanssissa olevat mikit. Ei vaikka netissä olisi kuinka kehuttu. Kaulaan on aina mennyt lopulta omilla spekseillä teetetty mikki. Ja niin kävi tälläkin kertaa Fanon kanssa.
 
Pakko kysyä että millaiset on ultimaattisen hyvän kaulamikin speksit?

tackleberry: lisäksi tarkkaan esim. potikoiden taper, mikkien napapalojen radius, telen potikannuppien oikeanlainen karheus
 
No nyt on kunnollista.

samiko: Heh.
 
Siinä mielessä sohaisit tarkasti, että useat speksit taiotaan kuulostamaan hyvältä, vaikka olisivat sisällöltään täyttä hypeä. Mitä ihmeellistä lankun taakse kätkeytyy? No ei juuri mitään. Taitava rakentaja vain tekee erilaista jälkeä kuin se tyhjää hypettävä turisti.

vaikeamuistaa: Pakko kysyä että millaiset on ultimaattisen hyvän kaulamikin speksit?
 
Editoin vähän.
 
Itse pidän siitä, että eri mikkiasennoissa on mahdollisimman vähän eroa voimakkuudessa, kirkkaudessa ja bassojen määrässä. Haluan, että ero tulee lähinnä vain siitä miten mikit on sijoittuneet eri kohtaan kieliä. Käytännössä siis kaulamikit on useimmiten liian tehokkaita, liikaa bassoa ja liian vähän yläpäätä.
 
Jos haluan tuunata jotain mikkiä tummemmaksi, niin se onnistuu helposti vastuksilla ja/tai konkilla. Sen sijaan tumman mikin kirkastaminen ei oikein onnistu useinkaan. Isomman potikan vaihtaminen voi auttaa, mutta 1M potikassa on esim. surkea sweep toiminnassa. Aina jokin kompromissi kun yrittää kirkastaa soundia ja/tai poistaa bassoja. Konkilla saa leikattua liikoja bassoja, mutta ne taas aiheuttaa vastavaihevirhettä kun molemmat mikit on päällä yhtäaikaa. Jne. jne.
 
Kun mikki on suoraan oikeanlainen, niin välttyy kaikelta kikkailulta.

Itse olen monta kertaa langennut yhteen hypeen uudelleen ja uudelleen aina parin kolmen vuoden välein kun on tullut katsottua liikaa youtubea: kitarapedaalit. Ne on toisten käyttäminä hyvä juttu, mutta itse vain alkuinninnostuksen jälkeen alan inhoamaan kaikkea mikä on kitaran ja vahvarin välissä. Tai no, piuhaa en inhoa, mutta kaikkia pedaaleja kyllä. Ei väliä oli ne miten hyviä tahansa ja soundaisikin upealta, mutta lopulta ne aina päätyy kaappiin ja jatkan soittoa ilman mitään muuta kuin kitara, piuha ja vahvari.
 
Ei ikinä enää. Jos soundia ei lähde kitarasta tai vahvarista, niin saa olla lähtemättä.

tackleberry: Mä olen omistanut useita kymmeniä tele, strato, sg, lespa yms. osaston kitaroita tässä vuosien varrella ja arvioisin kyllä, että n. 80% perustui juurikin mielikuviin, että siinä on pitopelin speksit. Vaan todellisus olikin toinen, kiertoon lähti.
 
Hyvää tässä on se, että kokemusta on kertynyt niin paljon, että todellakin tiedän nykyään millin tarkkaan millainen kitara on mun juttu. Radius, nauhojen koko yms. perusjutut, mutta lisäksi tarkkaan esim. potikoiden taper, mikkien napapalojen radius, telen potikannuppien oikeanlainen karheus (se pinta mistä pyöritellään potikkaa), juuri tietynlaiset hihnatapit, millaiset johdotukset, tarkka malli mikkikytkimestä, mikä treble bleed versio, millä karheudella hiotut / kiilloitetut nauhat jne.
 
Ihailtavaa kitarismia kyllä. Itse en pystyisi. Olen sen sortin kamarunkkari, että nimenomaan tykkään, kun on erilaisia soittimia. Eri skaalat eri vireet, eri kielet, eri mikit jne. Potikat ja muut kiinnostaa hyvin, hyvin vähän. Huomaan aika ajoin, että mikkien korkeudetkin, saati sitten napapalat, on vähän miten sattuu. Toki pyrin ne aina säätämään, mutta siihen se jää.
 
Itse rakastan teletyyylistä (tai Nighthawk) mikkikonfiguraatiota, joissa mikit ovat selvästi erilaiset. Joku tasapaksu humbucker-kaksikko on se vihoviimeisein kombinaatio, mutta poikkeuksellisen vahvalla takamikillä ja isolla erolla vallan jees. Jostain syystä Strato-tyylin sinkkutrio ei myöskään haittaa.
 
Mieluummin toki ottaisin sen, että olisi juuri se yksi kitaramalli kaikkine yksityiskohtineen ja yhtä sellaista olen juuri modaamassakin.

tackleberry: Itse pidän siitä, että kaula- ja tallamikeissä on mahdollisimman vähän eroa voimakkuudessa, kirkkaudessa ja bassojen määrässä. Haluan, että ero mikkiasentojen välillä tulee lähinnä vain siitä miten mikit on sijoittuneet eri kohtaan kieliä.
 
Meinaatko siis että parasta olisi jos mikit olisivat keskenään identtiset?
 
En aivan tajua, mainitsemasi sointierothan syntyvät juuri siitä mikin siirtämisestä eri kohtaan.
 
Eli siis jos nuo mainitut erot saataisiin poistettua, mikä soinnissa muuttuisi mikiltä toiselle vaihdettaessa?
 
Taidan olla kyselyiässä :)

Kefiiri: Meinaatko siis että parasta olisi jos mikit olisivat keskenään identtiset?
 
En aivan tajua, mainitsemasi sointierothan syntyvät juuri siitä mikin siirtämisestä eri kohtaan.
 
Eli siis jos nuo mainitut erot saataisiin poistettua, mikä soinnissa muuttuisi mikiltä toiselle vaihdettaessa?
 
Taidan olla kyselyiässä :)
 
Edit: Kirjoitin aluksi vähän huonosti, vaikea hahmottaa kännykällä kirjoittaessa.
 
Haluan, että eri mikkiasennoissa on silti mahd. vähän soundieroa volumen, bassojen ja yläpään suhteen. Itse mikkien pitää olla ihan erilaiset eri asennoissa, että tuo voi toteutua. Soundiero tulee siitä mikin eri fyysisestä sijainnista ja se on hyvä juttu ja tuo silti ison eron soundiin vaikka muuten soundit onkin tasapainossa.
 
Stratoa en ole omistanut vuosiin, mutta esim. joku vintage setti missä on kolme identtistä mikkiä on IMO huono.Todennäköisesti muut asennot on OK, mutta pelkkä tallamikki sitten ihan bassoton ja ponneton.

mpekkanen: Tuo se tietysti on, että menee helposti steppailuksi jos niitä polkimia enemmän käyttää. Toisaalta hyvä kitarasoundi ei välttämättä ole sellainen, että yhtä aikaa kovin montaa efektiä edes tarvitsee. Nämä on aika makujuttuja ja osittain myös sitäkin, mihin on tottunut.
Varmaan se multiefekti on kuitenkin ihan hyvä treeneihin, jos ne soundit vaan jaksaa hakea ja käyttää vähän ajatusta sille, ettei soundista tulee liian överi.
 
Laiskuus edellä. Clean, crunch ja lead preseteiks ja niillä pelaa. Jos haluaa jotain silsaa ja mulinaa nii sit voi tehdä uusia presettejä.. pääasiassa kotona soittelee suoraan vaffariin ja kaikki kilkkeet pois välistä :D kuivana sisään ts.

tackleberry: ... Konkilla saa leikattua liikoja bassoja, mutta ne taas aiheuttaa vastavaihevirhettä kun molemmat mikit on päällä yhtäaikaa. Jne. jne.
 
Kun mikki on suoraan oikeanlainen, niin välttyy kaikelta kikkailulta.
 
Kyllä se konkka ei mitään vastavaihetta tee vaikka olis molemmat mikit päällä. noin oikaisuna.

fox: Kyllä se konkka ei mitään vastavaihetta tee vaikka olis molemmat mikit päällä. noin oikaisuna.
 
En tiedä johtuiko se siitä kun oli vastus ja konkka rinnan, mutta kyllä tekee vastavaihevirhettä mitä pienempää konkkaa käyttää. Esim. TV Jonesien kanssa korostui erityisen paljon väliasennon honotus. Pelkällä konkalla taas leikkaa kovin jyrkästi.
 
Jos konkan+vastuksen laittaa ulostulojakkiin kiinni, niin tule vastavaihevirhettä, mutta leikkaa tuolloin myös tallamikin alapäätä.
 
Ja mitä lähempänä on tonekonkan ja bassoleikkurikonkan arvo, niin sitä enemmän menee vastavaihevirheeseen. Tai ainakin kaikissa mun kitaroissa on noin tehnyt.

tackleberry: En tiedä johtuiko se siitä kun oli vastus ja konkka rinnan, mutta kyllä tekee vastavaihevirhettä mitä pienempää konkkaa käyttää.
 
Konkka signaalitiellä aiheuttaa 90 asteen vaiheen siirron. Eli joo aiheuttaa vaihevirhettä, mutta teknisesti ottaen ei ole jäsen Foxin mainitsemassa vastavaiheessa, joka on 180 astetta.
 
Eli molemmat on tavallaan oikeassa. :)
 
Siirtymä on sama konkan arvosta riippumatta, mutta se vaikuttaa ilmiön havaittavuuteen. Korkeilla taajuuksilla tuo on helpompi havaita, siksi pienemmällä konkalla tuntuu isommalta kun on vähemmän matalia taajuuksia maskaamassa siirtymää.

juhakki: Tuo vintagempi on parempi- näkökulma itselläkin on ollut soittimien kanssa itselläkin, mutta esimerkiksi stratocastereissa todennut, että 7,25 radius on ihan sietämätön, kielet pitää nostaa todella korkealle, että venyttäminen on mahdollista. Pidän perinteisten soittimien estetiikasta kyllä, mutta tiettyjen asioiden modernisoinnista ainakaan ole mitään haittaa ( isompi radius, lukkovirittimet yms) Vuosi vuodelta enemmän vaikuttaa saundi ja käyttömukavuus soittimissa.
 
Tietysti "todella korkealle" on suhteellinen käsite, mutta veikkaisin, että jos noin on, niin joku muu säätö on pielessä ja tekee kiusaa. Itsellä paljon 7,25" radiuksen kitaroita ja hyvin onnistuu bendailut. En ole ultralow matala actionin ystävä (mielestäni tosi paska soitettava), mutta toisaalta en tykkää setämieskorkeuksistakaan. Ihan "suht matalalla" kielet kuitenkin on. Saattahan se jonkun toisen mielestä olla sietämättömän korkealla.
 
Itse en tykkää 12" radiuksesta stratossa. Yhdessä stratossa on nyt 9,5" ja sekin tuntuu välillä vähän oudolta. 7,25" on aina kuin kotiin tulisi. Olenkin miettinyt, että mitä tuolla loivemmalla radiuksella tavoitellaan? Mikä siinä on käyttäjiensä mielestä parempaa kuin 7,25:ssa? Ts. mikä se hyöty on?
 
Noin muuten ajattelin hypen takia, että lukovirittimet ovat jotain parempaa, mutta lopulta kaikkein yksinkertaisimmat ja nopeimmat käyttää ovat perinteiset "lukkovirittimet", joissa kieli työnnetään virittimen sisään ylhäältä ja sitten kierretään tapin ympärille. Eli vintage vei voiton käyttäjäystävällisyydellä. Satulan pitää olla leveä, jos meinaa sointuja soittaa, muuten tulee ahdasta. En ole huomannut käytännön eroa 6- tai 2-ruuvisissa talloissa. Vintagenauhat ovat jees, mutta sointuhommissa saa olla mediumjumbot. Vintage tall -nauhojen (eli korkeiden vintagenauhojen) ajattelin olevan jotain mahtavaa, mutta olivatkin aika pettymys. Jostain syystä en tykännyt ollenkaan.
 
Kyllähän sitä päätä seinään hakkaamalla on alkanut oppia, mitkä ne omat jutut ovat. Toisaalta, seuraavaksi tekisi mieli ostaa kunnon Fender, koska Fender on helvetin mojokas ja siksi parempi kuin muut. :) Tosin spekseissä en enää jousta enkä osta muuten vaan hienon näköisiä kitaroita, koska sitten niitä joutuu hetken päästä myymään torilla.

Laulava Kylätohtori: Tietysti "todella korkealle" on suhteellinen käsite, mutta veikkaisin, että jos noin on, niin joku muu säätö on pielessä ja tekee kiusaa. Itsellä paljon 7,25" radiuksen kitaroita ja hyvin onnistuu bendailut. En ole ultralow matala actionin ystävä (mielestäni tosi paska soitettava), mutta toisaalta en tykkää setämieskorkeuksistakaan. Ihan "suht matalalla" kielet kuitenkin on. Saattahan se jonkun toisen mielestä olla sietämättömän korkealla.
 
Itse en tykkää 12" radiuksesta stratossa. Yhdessä stratossa on nyt 9,5" ja sekin tuntuu välillä vähän oudolta. 7,25" on aina kuin kotiin tulisi. Olenkin miettinyt, että mitä tuolla loivemmalla radiuksella tavoitellaan? Mikä siinä on käyttäjiensä mielestä parempaa kuin 7,25:ssa? Ts. mikä se hyöty on?
 
Noin muuten ajattelin hypen takia, että lukovirittimet ovat jotain parempaa, mutta lopulta kaikkein yksinkertaisimmat ja nopeimmat käyttää ovat perinteiset "lukkovirittimet", joissa kieli työnnetään virittimen sisään ylhäältä ja sitten kierretään tapin ympärille. Eli vintage vei voiton käyttäjäystävällisyydellä. Satulan pitää olla leveä, jos meinaa sointuja soittaa, muuten tulee ahdasta. En ole huomannut käytännön eroa 6- tai 2-ruuvisissa talloissa. Vintagenauhat ovat jees, mutta sointuhommissa saa olla mediumjumbot. Vintage tall -nauhojen (eli korkeiden vintagenauhojen) ajattelin olevan jotain mahtavaa, mutta olivatkin aika pettymys. Jostain syystä en tykännyt ollenkaan.
 
Kyllähän sitä päätä seinään hakkaamalla on alkanut oppia, mitkä ne omat jutut ovat. Toisaalta, seuraavaksi tekisi mieli ostaa kunnon Fender, koska Fender on helvetin mojokas ja siksi parempi kuin muut. :) Tosin spekseissä en enää jousta enkä osta muuten vaan hienon näköisiä kitaroita, koska sitten niitä joutuu hetken päästä myymään torilla.
 
Joku 4000€ CS Fenderistä on kyllä aika kova summa vai mitä ne maksaa nykyään.
Mä olen vähän miettinyt jos joskus teettäisi Finlandia Instrumentilla Jaguar tyylisen kitaran. Tosin se talla pitäisi olla modernimpi ja virityskoneisto ja 4 asentoinen kytkin niiden liukujen tilalla, mutta muuten se voisi olla ns aika perinteinen. Paino pitäisi olla maksimissaan 3,5 kiloa, että voi olla että body olisi oltava keisaripuuta, kun ei taida perus lepästä saada noin kevyttä.
Tuollainen olisi jopa halvempi kuin Fenderilta ja uskon että laatu ei ole ainakaan huonompi.
Onneksi pahin jagge kuume on hivenen helpottanut.