Kitarat: kitarakamat ›

Varmaan on kaikki boomerit hamstrannut hyllyt tyhjiksi heh juum :D
 
Takki ->

Milkop: Varmaan on kaikki boomerit hamstrannut hyllyt tyhjiksi heh juum :D
 
Juu mä just tilasin Savonlinnan soitinkulmasta kaikki jäljellä olevat 9-46 setit, 9 kpl, lieköhän oli valtakunnan viimeiset. :D
 
#pula-aika

Milkop: Varmaan on kaikki boomerit hamstrannut hyllyt tyhjiksi heh juum :D
 
Takki ->
 
Tuotenimi myös liian anti-woke
 
Takki #2 ->

Milkop: Varmaan on kaikki boomerit hamstrannut hyllyt tyhjiksi heh juum :D
 
Takki ->
 
en tunnusta kyllä tilanneen vaikka buumeri olenkin ja kotona on vain ernie ball:eja
 
takki 3

Kefiiri: Minua on aina kammottanut että Boomerseista puuttuu täysin se uusien kielten "zing".
 
Tää on näitä mistä nyt kukin tykkää. Mua viehättää Boomersien tietty pehmeän heleä sointi. Nää Slinkyt ja Daddariot on jotenkin kirskuvia omaan makuun, liian "trebly" tms. Ja jotenki ne boomerit tuntuu notkeammilta sormiin, mukavammat soittaa.

dajackal: Vai siitä se johtuu! Minulla on ollut kitaroissa GHS Boomers-kielisettejä aina viime vuosiin saakka (varmaan siksi kun Soitinkulmassa niitä minulle myivät) ja muistan nuorempana ihmetelleeni, että miksi näitä kieliä muka pitäisi kovin usein vaihtaa kun ihan samalle se uusi settikin soundaa. :D No, selvisipähän opiskelijana halvalla kun meni joskus vuosi-kaksikin samalla kielisetillä, mitä nyt katkennutta ylä-e:tä piti pari kertaa vaihdella.
 
Enpä ikinä ole ajatellut asiaa tuolta kannalta. Toisin sanoen, jos GHS Boomersien aika tumppuun soundiin on tottunut, niin onpahan ainakin hyvin tasalaatuinen soundi taattu pitkäksi ajaksi. Boomersit säilyttävät tasonsa pidempään kuin muut eli ovat pitkäikäisempiä.
 
Kolikolla on aina kaksi puolta.
 
Itse preferoin toki sellaisia kieliä jotka ainakin uutena soundaavat selkeämmältä ja eloisammalta. Mutta kuten tässäkin ketjussa todettu, kyllähän nekin Boomereilta alkavat kuulostaa, kun niitä on viikon pari rasvanäpeillä hypistellyt.

jkiva: Tää on näitä mistä nyt kukin tykkää. Mua viehättää Boomersien tietty pehmeän heleä sointi. Nää Slinkyt ja Daddariot on jotenkin kirskuvia omaan makuun, liian "trebly" tms. Ja jotenki ne boomerit tuntuu notkeammilta sormiin, mukavammat soittaa.
 
Boomerseissa punottujen kielten ydinlanka on pyöreä, siinä missä D'Addario, Ernie Ball ja monet muut valmistajat käyttävät kuusikulmaista "hex-core" ydinlankaa. Toki GHS käyttää sitä myös joissain kielisarjoissaan...
 
Roundcore-kielissä on sellainen ominaisuus, että punoslangan kieputtaminen on hieman tarkempaa puuhaa ja kieleen pitää tehdä vähintään 90-asteinen taitos, ennenkö sen leikkaa sivuleikkureilla katkipoikki. Muuten on riskinä, että punoslanka alkaa purkautumaan ydinlangan päältä ja kielestä tulee "suutari".
 
Aika moni ei edelleenkään tiedä tätä ja ovat saattaneet pilata uuden kielisetin puhtaasti käsittelyvirheellä (ja tietämättömyydellään).
 
Roundcore-kielissä on pehmeämpi, lämpimämpi sointi. Mä tykkään käyttää Telecastereissa täysnikkelisiä "roundcore" kieliä juuri siitä syystä, että se rauhoittaa juuri sopivalla tavalla sitä metallista kilinää ja kolinaa... mutta ei kuitenkaan hukkaa Telelle ominaista klangia.

McNulty: Roundcore-kielissä on sellainen ominaisuus, että punoslangan kieputtaminen on hieman tarkempaa puuhaa ja kieleen pitää tehdä vähintään 90-asteinen taitos, ennenkö sen leikkaa sivuleikkureilla katkipoikki. Muuten on riskinä, että punoslanka alkaa purkautumaan ydinlangan päältä ja kielestä tulee "suutari".
 
Aika moni ei edelleenkään tiedä tätä ja ovat saattaneet pilata uuden kielisetin puhtaasti käsittelyvirheellä (ja tietämättömyydellään).
 
Enpä ole tätä tiennyt, enkä moista taitosta ole koskaan tehnyt. Silti ei ole yhdenkään kielen tapauksessa noin käynyt.
 
Mutta kuten sanoin, en hirmuisen usein ole kieliä vaihdellutkaan, joten ehkä 10 setin kokemuksella ei liene ihme jos ei ole omalle kohdalle osunut. Yksi paketti taitaa olla vielä Boomerseja laukussa, pitänee tehdä taitokset ensi vaihdon yhteydessä. :)

dajackal: Enpä ole tätä tiennyt, enkä moista taitosta ole koskaan tehnyt. Silti ei ole yhdenkään kielen tapauksessa noin käynyt.

 
Enpä ole itsekään tehnyt taitosta, enkä muista 40 vuoden aikana kertaakaan kielen punoksen purkaantuneen, että lienee aika teoreettinen tai harvinainen tapahtuma.

LesPaul70: jos GHS Boomersien aika tumppuun soundiin on tottunut, niin onpahan ainakin hyvin tasalaatuinen soundi .
 
Jos ja kun se kelpaa David Gilmourille, niin kelpaa mullekin. ;-)

jkiva: Enpä ole itsekään tehnyt taitosta, enkä muista 40 vuoden aikana kertaakaan kielen punoksen purkaantuneen, että lienee aika teoreettinen tai harvinainen tapahtuma.
 
Se punoksen "purkautuminen" ei välttämättä näy tai tunnu millään tavalla, mutta se voi aiheuttaa esim. haamunuotteja, epämääräistä särinää tai sirinää soundissa, kieli ei välttämättä intonoidu kunnolla, sen soundi voi olla heikompi tai se voi kuoleentua nopeammin. Punoksen löystyminen voi ilmetä siis kovin monella eri tavalla.
 
Tässä on myös huomioitava tapa, jolla kieli asennetaan soittimeen. Esim. osassa viritintappeja kieli pujotetaan reiästä läpi, jolloin moni saattaa virittää kielen ensin ja katkaista vasta sitten ylimääräisen pätkän pois. Tällöin kielessä on sopiva kulma eikä punoksen löystymistä pääse tapahtumaan. Samoin jos kitarassa on esim. lukittava yläsatula, niin se yhdessä viritystapin kera estävät punosta löystymästä. Haasteellisin on ehkä perinteinen Fender-tyylinen Kluson-koneisto, jossa kieli usein katkaistaan ennenkö se laitetaan viritintapin halkioon ja aletaan rullaamaan tapin ympärille. Näissä tapauksissa suosittelen tekemään kieleen 90 asteen kulman ja jättämään noin 1,5cm mittaisen "hukkapätkän", jonka voi tunkea sinne Kluson-koneiston halkioon ja sen jälkeen virittää normaalisti. Sillä ainakin takaa, ettei tuota punoksen purkautumista pääse tapahtumaan.
 
Mutta hyvä ja hieno juttu jos kielisarjat eivät ole menneet pilalle. Tuo on tosi harmillinen ilmiö jos on vaikka juuri ostanut hieman arvokkaamman käsin kiillotetun täysnikkelisatsin... siihen kun ei löydy punottuja irtokieliäkään kovin helposti.

McNulty: ... Roundcore-kielissä on pehmeämpi, lämpimämpi sointi. Mä tykkään käyttää Telecastereissa täysnikkelisiä "roundcore" kieliä juuri siitä syystä...
 
Aikoinaan tuhat yheksänsattaa luvulla puhuivat että nikkelikielissä on pehmeämpi ja lämpimämpi sointi, ja sen huomasi itsekin kun vaihtoi nikkelikieliin. Oliko ne toiset kielet olleet hexcore vai ei...

Puavali: Aikoinaan tuhat yheksänsattaa luvulla puhuivat että nikkelikielissä on pehmeämpi ja lämpimämpi sointi, ja sen huomasi itsekin kun vaihtoi nikkelikieliin. Oliko ne toiset kielet olleet hexcore vai ei...
 
Nikkelikieli on siinä mielessä vähän hämäävä termi, että yleisimmät D'Addariot ja Ernie Ballitkin ovat "nikkelipäällysteisiä" teräskieliä. Niissäkin on siis nikkeliä mukana. No, toiset valmistajat käyttävät termiä "pure nickel" eli ns. täysnikkelikieliä, jossa koko punoslanka on nikkeliä. Terästä on ainoastaan ydinlanka, mutta se voi olla round- tai hexcore myös täysnikkelikielissä.
 
Ihan se vintage-korrektein tapa on siis roundcore-ydinlanka ja täysnikkelipunos. Ja se modernein tapa on hexcore-ydinlanka ja nikkelipinnoitteinen teräspunos (on toki myös täysteräksisiä kieliä esim. nikkeliallergikoille tai jos halajaa vielä kirkkaampaa soundia). Tuohon väliin on sitten kiilannut tämä modernimpi tuotantotapa, eli hexcore-ydinlanka ja täysnikkelipunos, joka asettuu ihan sen vintagetuhnun ja tuon modernimman kilinän ja kolinan väliin :)
 
Mutta tässäkin asiassa kannattaa muistaa se, että soundi on osiensa summa. Joku saattaa laittaa Stratocasteriin jotkut uskolliset 50s-tyyliset mikit, mutta käyttää normaaleja Ernie Balleja, jolloin esim. tallamikin soundi saattaa olla "liian ohut". Ja sitten alkaa hirveä mikkirumba, vaikka todellisuudessa sitä soundia voisi lämmittää ja tukevoittaa vaihtamalla ne peruskielet vaikkapa 50-luvun mukaisesti roundcore täysnikkeli kieliksi. Tai itseasiassa 50-luvulla Stratot ja Telet tulivat usein hiotuilla kielillä. Niiden kanssa ne 50s-tyyliset mikit saattavatkin herätä ihan uudella tavalla eloon. Eli tässäkin asiassa kielisetillä voi ohjata soundia haluttuun ja tavoiteltuun suuntaan. Ei se yötä päiväksi muuta, mutta itse vaihdoin Teleen (jossa Lollarin Vintage-T tallamikki) Rotosoundin Pure Nickel 11-setin ja nyt se on just ihana. D'Addarion NYXL-setillä tallamikki kuulosti todella ohuelta ja (p)onnettomalta.

Ei ole Elixirin voittanutta. Nuorempana aina mietin, että kuka ihme niitä ostaa, kun ei kukaan kuuluisakaan kitaristi niillä vedä, mutta kerran, kun syystä X, luultavasti sen takia, kun ei ollut muutakaan tarjolla tuli sellaset ostettua ja sen jälkeen en ole muilla suostunut soittamana. Niilläkin saatavuus välillä vaan vähän kiven alla.

M4ss3 m/: Ei ole Elixirin voittanutta. Nuorempana aina mietin, että kuka ihme niitä ostaa, kun ei kukaan kuuluisakaan kitaristi niillä vedä, mutta kerran, kun syystä X, luultavasti sen takia, kun ei ollut muutakaan tarjolla tuli sellaset ostettua ja sen jälkeen en ole muilla suostunut soittamana. Niilläkin saatavuus välillä vaan vähän kiven alla.
 
https://www.kitarapaja.com/elixir-kitarankielet?p=2
 
On niitä ainakin Kitarapajalla.

mpekkanen: https://www.kitarapaja.com/elixir-kitarankielet?p=2
 
On niitä ainakin Kitarapajalla.
 
Joo, ei ne maailmasta loppu ole. Vantaan F-musiikissa vaan tuntuu yleensä olevan. Ehkä eivät vaan osaa tilata lisää.

M4ss3 m/: Joo, ei ne maailmasta loppu ole. Vantaan F-musiikissa vaan tuntuu yleensä olevan. Ehkä eivät vaan osaa tilata lisää.
 
Ei pysty. Joutus tekee tietokoneella.

M4ss3 m/: Ei ole Elixirin voittanutta. Nuorempana aina mietin, että kuka ihme niitä ostaa, kun ei kukaan kuuluisakaan kitaristi niillä vedä, mutta kerran, kun syystä X, luultavasti sen takia, kun ei ollut muutakaan tarjolla tuli sellaset ostettua ja sen jälkeen en ole muilla suostunut soittamana. Niilläkin saatavuus välillä vaan vähän kiven alla.
 
Hieman voisin olla eri mieltä tuosta, mutta Elixir kielivalintana taitaa perustua niin vahvasti kielen tuntumaan soittajan sormissa, ettei sitä tulokulmaa kannata sen enempää ruotia. Totean vain, että Elixireissä on omat haasteensa (esim. kielten tasalaatuisuuden kanssa). Varsinkin Nanoweb-seteissä se goretex-kerroksen paksuus voi vaihdella koko kielen matkalla sekä kielisetistä toiseen vertailtaessa. Optiweb-sarjoissa vaihtelua pinnoitteen osalta on vähemmän, mutta alihankkijasta riippuen itse kielissä saattaa olla eroavaisuuksia eri settien välillä. Polyweb-sarjan pinnoitekerros on jo sen verran paksu, että kielen soiminen häiriintyy ja siksi kyseistä settiä markkinoidaankin "warm" termillä.
 
Elixirin Optiweb-sarjan kieliä käyttävien kannattaisi testata ja antaa mahdollisuus D'Addarion XS-sarjalle, tai Cleartone-merkkisille kielille. Taustatietona sen verran, että D'Addario valmisti Elixirit silloin kun brändi tuli markkinoille. Elixir ei ollut (en tiedä onko vieläkään) kielivalmistaja, vaan se luottaa vahvasti alihankintana ostettaviin kieliin. Pääasiassa D'Addariolta, mutta myös GHS:ltä ja American Windingilta (Dean Markley). Kaikilla näillä valmistajilla oli jo taustatyötä ja kyvykkyyttä valmistaa pinnoitettuja kieliä. Elixirin Nanoweb-valmistuksen yhteydessä mm. D'Addario kehitti EXP+ -kielisarjan, jonka Elixir myöhemmin lanseerasi Optiweb-nimellä. Nanowebin ja Optiwebin ero on siis lyhyesti se, että Nanoweb-sarjassa valmis punottu tai punomaton kieli päällystetään Goretex-kalvolla, kun Optiweb-sarjassa punoslanka tai punomattoman kielen teräslanka on päällystetty ohuella Goretex-kalvolla ennen kielen punomista tai työstämistä. Optiweb tuntuu enemmän "normaalilta" kitarankieleltä siinä missä Nanoweb huomattavasti sileämmältä ja liukkaammalta. Tuntuman lisäksi pinnoitustavalla on myös vaikutusta kieleen ja sen sointiin.
 
Nanoweb-kielessä Goretex-kerroksen ja punoslangan väleihin jää tyhjää. Sitä voisi ajatella eräänlaisena ilmataskuna. Pinnoite itsessään vaimentaa kielen värähtelyä ja pinnoite kuluu pois nauhojen ja plektran iskujen kohdalta, jolloin kieleen tulee syvempiä uria/lovia, jotka heikentävät kielen sointia, mutta myös keräävät skeidan otelaudasta ja sormista tehokkaasti. Likaa pääsee myös pinnoitteen alle, eli kieltä ei voi elvyttää puhdistusaineilla kuten perinteisiä kieliä (esim. GHS Fast Fret tms.)
 
Optiweb-sarjan kohdalla menetetään se liukas Nanoweb-sarjan tuntuma, mutta pinnoitteesta saadaan tasalaatuisempi ja kestävämpi. Täysin ongelmatonta ei ole sekään, koska pinnoitetun punoslangan kontakti ydinlankaan saa väliinsä vaimentavan pinnoitekerroksen. Tämä on kuitenkin pienempi paha kuin koko kielen demppaaminen kielen ylle vedettävällä Goretex-kondomilla. Koska Elixirit (ja D'Addariot) ovat 6-kulmaisella ydinlangalla (ajatuksena se, että hexcore-ydinlangan terävät kulmat pureutuvat punoslankaan ja lukitsevat punoksen kielen ympärille), ei ohut pinnoitekerros demppaa soundia liikaa, jos lainkaan. Lisäksi vieri vieressä olevat punoskierrokset takaavat, ettei pinnoite lähde irti punoslangan ympäriltä. Optiwebillä (ja vastaavilla D'Addario XS, Cleartone yms.) on siis pyritty optimoimaan pinnoitteen hyödyt ja pinnoittamattoman kielen värähtely ja soundi.
 
Mä käytin itse pitkään D'Addariota. Viime aikoina NYXL-settejä, mutta olen hiljalleen luopunut niistä. Kovempi ydinlankamateriaali tuottaa "kireämmän" ja kirkkaamman soundin, mutta se ei ole omassa käytössä kovinkaan hyvä tai toivottu asia. Kun vahvistimina on Fender-tyylisiä koneita, soittimena Stratot ja Telet, niin mä heivasin NYXL-setit pois ja korvasin ne täysnikkelisillä Pyramideilla sekä ihan tavallisilla Rotosoundeilla. Olin positiivisesti yllättynyt Rotosoundeista, kuinka tasalaatuisia ovat, kuinka hyvin kestävät kulutusta, kuinka hyvin pysyvät vireessä... Mä uskaltaisin jopa 12 setin kokemuksella sanoa, että tykkään niistä enemmän kuin perus D'Addarioista.
 
Kannattaa siis haastaa itsensä ja kokeilla. 5-15 euron kokeilu on kitaramaailman edullisimpia ja muutos saattaa olla just se toivottu pieni soundiero tai vivahde haluttuun suuntaan. Ja koska tämä aihe on itselle tärkeä, mulla on ajatuksena tehdä pieni blogikirjoitus kitaran erilaisista kielistä jossain vaiheessa.
 
Oli miten oli, tärkeintä on löytää itselleen hyvä setti joka innostaa soittamaan paremmin ja tarttumaan soittimeen kerta toisensa jälkeen.

McNulty: Hieman voisin olla eri mieltä tuosta, mutta Elixir kielivalintana taitaa perustua niin vahvasti kielen tuntumaan soittajan sormissa, ettei sitä tulokulmaa kannata sen enempää ruotia. Totean vain, että Elixireissä on omat haasteensa (esim. kielten tasalaatuisuuden kanssa). Varsinkin Nanoweb-seteissä se goretex-kerroksen paksuus voi vaihdella koko kielen matkalla sekä kielisetistä toiseen vertailtaessa. Optiweb-sarjoissa vaihtelua pinnoitteen osalta on vähemmän, mutta alihankkijasta riippuen itse kielissä saattaa olla eroavaisuuksia eri settien välillä. Polyweb-sarjan pinnoitekerros on jo sen verran paksu, että kielen soiminen häiriintyy ja siksi kyseistä settiä markkinoidaankin "warm" termillä.
 
Elixirin Optiweb-sarjan kieliä käyttävien kannattaisi testata D'Addarion XS-sarjalle, tai Cleartone-merkkisille kielille. Taustatietona sen verran, että D'Addario valmisti Elixirit silloin kun brändi tuli markkinoille. Elixir ei ollut (en tiedä onko vieläkään) kielivalmistaja, vaan luotti vahvasti alihankintana ostettaviin kieliin. Pääasiassa D'Addariolta, mutta myös GHS:ltä ja American Windingilta (Dean Markley). Kaikilla näillä valmistajilla oli jo taustatyötä ja kyvykkyyttä valmistaa pinnoitettuja kieliä. Elixirin Nanoweb-valmistuksen yhteydessä mm. D'Addario kehitti EXP+ -kielisarjan, jonka Elixir myöhemmin lanseerasi Optiweb-nimellä. Nanowebin ja Optiwebin ero on siis lyhyesti se, että Nanoweb-sarjassa valmis punottu tai punomaton kieli päällystetään Goretex-kalvolla, kun Optiweb-sarjassa punoslanka tai punomattoman kielen teräslanka on päällystetty ohuella Goretex-kalvolla ennen kielen punomista tai työstämistä. Optiweb tuntuu enemmän "normaalilta" kitarankieleltä siinä missä Nanoweb huomattavasti sileämmältä ja liukkaammalta. Tuntuman lisäksi pinnoitustavalla on myös vaikutusta kieleen ja sen sointiin.
 
Nanoweb-kielessä Goretex-kerroksen ja punoslangan väleihin jää tyhjää. Sitä voisi ajatella eräänlaisena ilmataskuna. Pinnoite itsessään vaimentaa kielen värähtelyä ja pinnoite kuluu pois nauhojen ja plektran iskujen kohdalta, jolloin kieleen tulee syvempiä uria/lovia, jotka heikentävät kielen sointia, mutta myös keräävät skeidan otelaudasta ja sormista tehokkaasti. Likaa pääsee myös pinnoitteen alle, eli kieltä ei voi elvyttää puhdistusaineilla kuten perinteisiä kieliä (esim. GHS Fast Fret tms.)
 
Optiweb-sarjan kohdalla menetetään se liukas Nanoweb-sarjan tuntuma, mutta pinnoitteesta saadaan tasalaatuisempi ja kestävämpi. Täysin ongelmatonta ei ole sekään, koska pinnoitetun punoslangan kontakti ydinlankaan saa väliinsä vaimentavan pinnoitekerroksen. Tämä on kuitenkin pienempi paha kuin koko kielen demppaaminen kielen ylle vedettävällä Goretex-kondomilla. Koska Elixirit (ja D'Addariot) ovat 6-kulmaisella ydinlangalla (ajatuksena se, että hexcore-ydinlangan terävät kulmat pureutuvat punoslankaan ja lukitsevat punoksen kielen ympärille), ei ohut pinnoitekerros demppaa soundia liikaa, jos lainkaan. Lisäksi vieri vieressä olevat punoskierrokset takaavat, ettei pinnoite lähde irti punoslangan ympäriltä. Optiwebillä (ja vastaavilla D'Addario XS, Cleartone yms.) on siis pyritty optimoimaan pinnoitteen hyödyt ja pinnoittamattoman kielen värähtely ja soundi...
 
Ainakin Elixir Nanowebeissä goretex-pinta alkaa käytön myötä rispaantumaan, mikä näkyy "karvoina" kielen pinnalla. Mulla tuo pinta rispaantuu siitä kohtaa mihin plektra osuu. Onkohan Optiwebin pinnoite tässä mielessä kestävämpi

Rämppy: Ainakin Elixir Nanowebeissä goretex-pinta alkaa käytön myötä rispaantumaan, mikä näkyy "karvoina" kielen pinnalla. Mulla tuo pinta rispaantuu siitä kohtaa mihin plektra osuu. Onkohan Optiwebin pinnoite tässä mielessä kestävämpi
 
Mä hommasin ekat Elixirit vasta viime vuonna, kun noita keppejä on useempia ja oon laiska vaihtamaan kieliä. Laitoin Optiwebbejä kolmeen kitaraan ja yhestä on selkeesti lähtenyt toi pinnote rispaantumaan plektran myötä vaikka se on ollut samanlaisella käytöllä kuin nuo muutkin. Liekö sit eri erää kuin noi muut. Pitänee kokeilla seuraavaks noita muita kevyesti pinnotettuja settejä jos ois tasalaatusempia.