Kitarat: kitarakamat ›

Vähän ehkä aiheen ohi, mutta mä en liikaa karsastaisi floikkia, jotka eivät ole aitoa floyd rosea tai schalleria. Ne halvemmatkin toimivat, kunhan eivät sitä Kiinan tuntematonta valmistajaa ole. Monesti ne kestävät erittäin pitkään ja tärkeintä niissä on vain säätää ne alusta alkaen hyvin.
 
Noita Jacksoneita en ole suoraan soittanut itse, mutta monen hintaluokan jaskoja kuitenkin. Se hinta ei suoraan tuo autuutta. 1200e kitara ei myöskään ole tuplasti parempi. Eikä tuo 600e soittokelvoton ole. Tämä on tosin niin elävä käsite, kun puhutaan omasta mieltymyksestä, että en luottaisi liikaa toisten sanoihin. Jos jossain pääset tuota koesoittamaan, niin käy tekemässä se. Tai sitten kun on varaa parempaan, niin voi tuon eka tilata thomannilta, ja jos se ei miellytä, niin palauttaa ja laittaa lisärahaa siihen kalliimpaan sitten.

Krice: Professional Pro Soloist Solo olisi hauskempi nimi. Mitä käytettyihin tulee, niin sellainen voi olla hyvä valinta, mutta ei liian vanhaa (1990-luvun tai vanhempi), koska ne on aika kulahtaneita. Ihan sama mitä ne on olleet uutena, kitarat kuluu ikävästi ajan myötä ja sellainen voi vaatia uusia osia yms. korjaamista..
 
Ne _voivat_ olla kulahtaneita. Ei kannata luulla että tuo kuluneisuus olisi jokin vakio. Aika moni hyväkin kitara kuitenkin on jäljistä tai lähinnä niiden puutteista päätellen lojunut pääosin laukussa, tai ainakaan niillä ei ole soitettu kovin paljoa. Jos nauhat ovat kunnossa, niin pohjalevyvikaisen Schallerin tallan saa kyllä käyttökuntoon yhtä helposti kuin uuden "tinasta" tehdyn Floyd Rose Specialin.
 
Käytetty kitara täytyy osata tarkistaa huolella ennen ostopäätöstä. Näin ollen jos on ostamassa ensimmäistä kitaraa eikä tuttavapiiristä löydy apuja asian suhteen, on viisainta ostaa uusi, ja asiantuntevasta myymälästä.

jhlamm: Vähän ehkä aiheen ohi, mutta mä en liikaa karsastaisi floikkia, jotka eivät ole aitoa floyd rosea tai schalleria. Ne halvemmatkin toimivat, kunhan eivät sitä Kiinan tuntematonta valmistajaa ole. Monesti ne kestävät erittäin pitkään ja tärkeintä niissä on vain säätää ne alusta alkaen hyvin.
 
Niiden "special" tallojen kanssa voisi tulla jonkin aikaa toimeen sellainen, joka tietää mitä on tekemässä, ja osaa varoa liikakiristystä.
Paradoksaalisesti kuitenkin niiden kanssa joutuu useimmiten tekemisiin se aloittelija. Kun se aloittelija sitten kiristää liikaa elikkäs apinan raivolla sitä sinkkivalurunkoista tallapalaa sillä kuusiokolopultilla, nin siihen painuu hyvin äkkiä kielen mentävä ura tai uria. Kun kieli sitten on siellä urassa, se löystyy ja irtoaa ynnä läpsähtää kivasti naamalle..
 
Kunnon teräksestä tehty Schallerin "saddle shell" voisikin kestää tuota väärinkäyttöä jotenkin, mutta ei sinkkivalukikkare.

zedder: Niiden "special" tallojen kanssa voisi tulla jonkin aikaa toimeen sellainen, joka tietää mitä on tekemässä, ja osaa varoa liikakiristystä.
Paradoksaalisesti kuitenkin niiden kanssa joutuu useimmiten tekemisiin se aloittelija. Kun se aloittelija sitten kiristää liikaa elikkäs apinan raivolla sitä sinkkivalurunkoista tallapalaa sillä kuusiokolopultilla, nin siihen painuu hyvin äkkiä kielen mentävä ura tai uria. Kun kieli sitten on siellä urassa, se löystyy ja irtoaa ynnä läpsähtää kivasti naamalle..
 
Kunnon teräksestä tehty Schallerin "saddle shell" voisikin kestää tuota väärinkäyttöä jotenkin, mutta ei sinkkivalukikkare.
 
Totta tämäkin, mutta ei ne kyllä noin vain pilalle mene. Toki apinan raivolla ne saa rikki. Väitän että saa myös sen aidonkin jos oikein yrittää. Mä jotenkin oletan, että niitä apinoita on kuitenkin hieman vähemmän ja jos säätäminen on uutta hommaa, niin varmasti perehtyvät asioihin hieman ennen. Ainakin itsellä eka floikka aikoinaan onnistui vaikka ihan vasta-alkaja olinkin.

jhlamm: Totta tämäkin, mutta ei ne kyllä noin vain pilalle mene. Toki apinan raivolla ne saa rikki. Väitän että saa myös sen aidonkin jos oikein yrittää. Mä jotenkin oletan, että niitä apinoita on kuitenkin hieman vähemmän ja jos säätäminen on uutta hommaa, niin varmasti perehtyvät asioihin hieman ennen. Ainakin itsellä eka floikka aikoinaan onnistui vaikka ihan vasta-alkaja olinkin.
 
Otantani ei ole niin suuri että lähtisin arvailemaan kuinka paljon niitä raskaskätisiä kädellisiä esiintyy. Mutta ilmiö on joka tapauksessa olemassa, ja vaihtamalla esim. nämä sinkkisten tilalle pääsevät hekin ainakin kiertämään ongelman:
 
https://floydrose.com/collections/p … products/fr1bss?variant=29882314450
 
Kunnollisten tallapalojen kanssa tuntuma on täsmällisempi kun kieltä kiristetään "ruuvipenkkiin".

The Jack: Onko tärkeää, että on juuri Jackson vai onko necktrough tai Soloistia muistuttava superstratomainen musta hevikitara se juttu mitä haet?

 
Kyllä ylipäätään ihan kaikki floikkatallaiset superstratot humbucker-mikeillä kiinnostaa. Neckthrough ei ole välttämätön mutta tähänastisten kitaroiden oltua aina pulttikaulaisia haluaisin joskus kokeilla neckthru:ta ihan vaihtelun vuoksi.

Jouduin kaivamaan hyllystä Jacksonin 1994-1995 kuvaston. Kyllähän tommonen USA series Soloist Sculls -värityksellä oli se ultimate dream guitar tuohon aikaan. Kaveri sai Concept -sarjan JDR -mallin ja seki tuntu mahtavalta tuohon aikaan. Näköjään Soloist Pro -sarjan kepukan olis saanu omakseen 6895mk (eli noin reilulla tuhannella eurolla, inflaatiota ei oo otettu huomioon).
 
Nuo Standing woman/Reclining woman väritykset puhutteli myös seiskaluokkalaista kitaristin alkua. =DD

Vomitormentor: Kyllä ylipäätään ihan kaikki floikkatallaiset superstratot humbucker-mikeillä kiinnostaa. Neckthrough ei ole välttämätön mutta tähänastisten kitaroiden oltua aina pulttikaulaisia haluaisin joskus kokeilla neckthru:ta ihan vaihtelun vuoksi.
 
Solarilla on ainaki tohon hintaluokkaan mielestäni ihan hyviä keppejä. Neckthrough, humpparit ja floikalla tai ilman. Vanhaa Jackson-miestä myös reverselapa puhuttelee.

Mulla on ollu pari tuoretta indonesilaista Pro- ja X-sarjalaista ja ne kaikki siirtyny eteenpän. Esimerkiksi 6-kielisessä Juggernaut Prossa oli talla ruosteessa ja kytkin väärin juotettu uutena, soittofiiliksessä oli muutenkin vähä sellasta ritsamaisuutta, en oikein tiedä mistä se johtuu, puista tai niiden laadusta mahdollisesti? se oli myös sen näkönen, että on lojunu jossaa pajan nurkassa ennen paketointia keräämässä pölyä pitemmän tovin.
 
Juggernaut 7-kielisen kanssa oli parempi tuuri, se on kitarana paljon jämäkämpi ja kun kaikki hardware on nyttemmin vaihdettu niin siitä tuli kelpo peli.
 
Harmillista kun Jackson julkasee uusia kuvissa erittäin houkuttelevan näkösiä uusia X-sarjan malleja joissa hinta on kivunnu jo 1000€ hujakoille kun luotto työn jälkeen on alkanu horjua ja hardwaret halvinta romua mitä on varastoista löytyny esim. tämä https://www.musacorner.fi/kitarat_j … ackson_rrx24_winter_camo?order=DESC

antikristus: Harmillista kun Jackson julkasee uusia kuvissa erittäin houkuttelevan näkösiä uusia X-sarjan malleja joissa hinta on kivunnu jo 1000€ hujakoille kun luotto työn jälkeen on alkanu horjua ja hardwaret halvinta romua mitä on varastoista löytyny esim. tämä https://www.musacorner.fi/kitarat_j … ackson_rrx24_winter_camo?order=DESC
 
On se kyllä surkeaa kun tuohon hintaan ei saa edes 1000-sarjan floikkaa eikä esim. EMG:n mikkejä.

antikristus: Harmillista kun Jackson julkasee uusia kuvissa erittäin houkuttelevan näkösiä uusia X-sarjan malleja joissa hinta on kivunnu jo 1000€ hujakoille kun luotto työn jälkeen on alkanu horjua ja hardwaret halvinta romua mitä on varastoista löytyny esim. tämä https://www.musacorner.fi/kitarat_j … ackson_rrx24_winter_camo?order=DESC
 
Speksit on kuin hinnat alkaen -mallissa ja silti hintapyyntö tonnin luokkaa. On kyllä ihme perseilyä tuo Jacksonin nykyinen toiminta.

zedder: On se kyllä surkeaa kun tuohon hintaan ei saa edes 1000-sarjan floikkaa eikä esim. EMG:n mikkejä.
 
On kyllä ihmeellistä miten Jacksonilla JS3x-sarjalaisissa saa 300 euroon melkoisen paljon kitaraa, mutta budjetin tuplaamalla tai jopa triplaamalla saatava lisäetu on melkein marginaalisen luokkaa.
 
Osassa RRX:iä on Seymour Duncanin Blackouts-mikit, jotka kiinnostelisivat kovin jopa tällaista puukorvaa joka ei yleensä juuri mikkien välillä eroja kuule (jos siis puhutaan edes sinne päin laatumikeistä; INF-pökäleet erikseen). Ei vain kiinnosta laittaa 800 euroa kiinni soittimeen, jonka laadunvalvonta on kyseenalainen ja floikkakin mallia special.
 
Minulla on RRXMG (käytettynä ostin) ja se on kyllä ollut tähän asti ihan miellyttävä tuttavuus. Laadullisesti ollaan kyllä kaukana MIJ Ibanezeista, mutta ei nyt huonoksi voi haukkua. Tuo lie ollut aikanaan juuri noin 600 euron keihäs. Kelpaa minulle paremman puutteessa, vaikka torilla juuri pyörähtänyt viime hetkinään tonnin pintaan hinnoiteltu päivitelty Edwards olisi kyllä maistunut.

dajackal: Minulla on RRXMG (käytettynä ostin) ja se on kyllä ollut tähän asti ihan miellyttävä tuttavuus. Laadullisesti ollaan kyllä kaukana MIJ Ibanezeista, mutta ei nyt huonoksi voi haukkua. Tuo lie ollut aikanaan juuri noin 600 euron keihäs. Kelpaa minulle paremman puutteessa, vaikka torilla juuri pyörähtänyt viime hetkinään tonnin pintaan hinnoiteltu päivitelty Edwards olisi kyllä maistunut.
 
Meikällä on kaksi intialaista RRXMG:tä, toinen uutena T-kaupasta ja toinen on demoyksilö jenkkiläläisestä kaupasta koteloineen. Kummastakin talla vaihdettu toisessa OFR ja toisessa Lockmeister (käytännössä sama asia).Toinen maalautettu kitarasepällä. Muutenkin aika lailla tuunattuja. Mutta rungot ja kaulat nauhoineen ja bindauksineen olivat kyllä ihan OK jo alun perinkin tehtaan jäljiltä. Uutena taisivat maksaa 599 €.

dajackal: On kyllä ihmeellistä miten Jacksonilla JS3x-sarjalaisissa saa 300 euroon melkoisen paljon kitaraa, mutta budjetin tuplaamalla tai jopa triplaamalla saatava lisäetu on melkein marginaalisen luokkaa.
 
...
 
Pointti. Pahan kuulonen tilanne ku sen noin sanoo.