Kitarat: kitarakamat ›

Jos kitara on pulttikaulainen, niin kaula irti ja takin hihaan kaula ja mahan kohdalle runko.
 
Jos on liimakaulainen kitara, niin sitten menet tamppaamaan matot ja ulkona ollessasi kierrät maton kitaran ympärille.

Jäsen Haeroe hölötti ostoketjussa jotain sen suuntaista että sai kitaraan soittoluvan vasta muutaman kuukauden jälkeen ja se tarina olisi hyvä kuulla.
 
Itellä ei varsinaisten kitaroiden kanssa ole ongelmia. Narinaa aiheuttaa lähinnä kitaralaukut, mutta myönnettävähän se on että mustat laatikot ei ole erityisen esteettisiä. Ongelmahan ratkeis sillä että veis ne häkkivarastoon, mutta jotenkin se vaihtoehto ei mielytä...

Ei pidä ottaa vaimoa joka ei hyväksy kitaroita sisustuselementteinä. Valintojen maailma.

Kysy itseltäsi, miltä sinusta tuntuisi jos tietäisit että puolisosi kokee tarpeelliseksi salata sinulta itselleen tärkeitä hankintoja?
 
Mä suosittelen keskustelemaan kotona omista ja puolison tarpeista ja unelmista jotta syntyy riittävä luottamus ja yhteisymmärrys jonka varaan terve parisuhde voi pohjautua.
 
Sen jälkeen ei tarvitse ostella puolisolta salaa itselle tärkeitä asioita.
 
Just saying.
 
Toi skisma omien harrastusvälineiden, jotka on hyvällä säkällä säilötty rumiin ja haiseviin mustiin laatikoihin ja jotka vie helvetisti tilaa, on todellinen. Mä itse ajattelen niin että mun ja puolison koti on todellakin ensisijaisesti koti, eikä varasto. Mä itse olen ratkaissut asian siten, että mä varastoin mun kitaroita, vahvareita, pedaaleita, PA kamoja ja äänityslaitteistoo studiolla, koska tuntuisi epäreilulta että niitä pitäisi saada säilyttää kotona viemässä tilaa (ja haisemassa) etenkin jos toivomus on että niihin ei enimmäkseen koskettaisi...

Tämä on kieltämättä vähän huumoriaihe ;) Varmaan ei kannata hommata salaa, vaan tunnustaa suoraan ja perustella: "Mää haluan sen kitaran."
 
Varmaankin perheen taloudellinen kokonaistilanne vaikuttaa tuohon hyvin paljon. Mikäli rahaa on kuin roskaa ja löytyy "Mancave/Womancave" jonne voi tunkea soittokamat niin että ei sotke muun asunnon sisustusta, niin silloin ei varmaan edes ole tällaista ongelmaa. Mutta sitten kun rahat on tiukalla yms yms, ei tilanne olekaan niin helppo.
 
Onneksi kitarat ovat kuintekin keskimäärin halvempia kuin moottoripyörät, moottorikelkat, moottori- (ja eritysiesti purjeveneet). Luulisin että tuollaisista jutuista tulee perheissä vielä enemmän kiistaa kuin soittokamppeista.
 
Joissakin perheissä on sovittu niin, että molemmat aikuiset siirtävät yhteisellä käyttötilille tuloihinsa suhteutettuna jonkin tietyn summan, millä pyöritetään arjen kulut (lainat, polttoaineet, ruuat, lasten vaatteet ja harrastukset, sähkölaskut, vesimaksut, vakuutukset, vastikkeet, ...) ja sitten molemmille jää saman verran käyttörahaa omiin harrastuksiin, vaatteisiin yms henkilökohtaisiin asioihin. Varmasti löytyy monia muitakin tapoja, mutta tuo oli vain yksi esimerkki joka ei toimi ehkä kaikilla.
 
EDIT: Jäsen PJS kiteytti asian todella hyvin. Tuohon ei oikein ole itsellä mitään lisättävää.

itse kyllä kerron avoimesti hankinnoistani - viimeistään tavaroiden saapuessa - ja ainoa järkevä tapahan se onkin. Käytännön realiteettien vuoksi on kuitenkin taivuttava kompromisseihinkin.
 
Olisipa kuitenkin täysin oma soittohuone - tai kotistudio, joko kotona tai edes lähellä kotia. Bändin treeniskin on niin kaukana, ettei sinne viitsi ajellä yksikseen soittelemaan, eikä perhetilanne oikein sallikaan - hyvä kun bänditreeneissä pystyn käymään.
 
Täytyy kyllä sanoa, että hiukan kateellinen olen muutamalle maalaistalossa asuvalle kaverille, joilla on pihapiirissä harrastustiloja vaikka mihin. On soittotiloja, punttisaleja, verstastiloja, tiloja moottoriajoneuvoille, tiloja isohkonkin vierasjoukon majoittamiseen, nuotiopaikat, mahtavat saunasysteemit järven äärellä jne. Tiedän kyllä, ettei se ylläpito ihan kevyttä ja myöskään ilmaista ole, mutta olisi se silti hienoa...

Jarkre: Eli kitaran osto salaa vaimolta ja salakuljetus kotiin.
 
Mitkä strategiat toimivat?

 
Murhaat vaimon?

Yksi tapa on harhautus, eli kiinnittää sidosryhmien huomio muualle hämäysoperaation avulla.
 
Itse tein tämän hankkimalla pihaan Porschen jonka jälkeen kitaroiden lukumäärä ei ole enää kiinnostanut ketään.
 
Olisiko jollain ylimääräisenä punaista gibson SGJ:tä?

Eikös Torilla juuri näkynyt semmoinen?
Hyvä että sulla on se Porsche, kun liimakaulakitaraa ei kovin sujuvasti saa jaettua kahteen osaan salakuljetusta varten.

munkero: Jäsen Haeroe hölötti ostoketjussa jotain sen suuntaista että sai kitaraan soittoluvan vasta muutaman kuukauden jälkeen ja se tarina olisi hyvä kuulla.
 
Itellä ei varsinaisten kitaroiden kanssa ole ongelmia. Narinaa aiheuttaa lähinnä kitaralaukut, mutta myönnettävähän se on että mustat laatikot ei ole erityisen esteettisiä. Ongelmahan ratkeis sillä että veis ne häkkivarastoon, mutta jotenkin se vaihtoehto ei mielytä...
 
Tweed-kuosia vaan kehiin, niin helpottaa!

munkero: Jäsen Haeroe hölötti ostoketjussa jotain sen suuntaista että sai kitaraan soittoluvan vasta muutaman kuukauden jälkeen ja se tarina olisi hyvä kuulla.

 
Kitara tuli taloon täysin luvan kanssa. Vain soittoluvan saaminen kesti. Tarina oli niinkin yksinkertainen, että lupasin itselleni (ja rouvalle), että pudotan painoa 10kg, minkä jälkeen saan uuden kitaran. Tilasin kitaran sepältä, koska oletin toimitusajan olevan samaa luokkaa molemmissa projekteissa, mutta kitara valmistui ennen -10-projektiani. Muuten rouva ei liiemmin ole ollut kiinnostunut kitarahankinnoistani, koska ne mahtuvat musiikkihuoneeseeni, jota kai joissain piireissä kutsutaan miesluolaksi.
 
Ainakin kerran uusi kitara roikkui seinällä viikkokausia eikä kukaan huomannut tai ainakaan maininnut mitään.

Pitää vaan ensin hankkia paljon tyhjiä kitaralaukkuja joihin voi sitten vaivihkaa sujauttaa kitaroita.

Siis hetkinen, pahin skenaariohan tässä on se, että vaimoke lähtee.. ja jos se lähtee jonkun kitaran takia, ni sehän on vaan hyvä juttu!

Juu, on vieläkin mutta etämyynti ei ollut ilmoittajan mukaan vaihtoehto.
 

 
Kefiiri: Eikös Torilla juuri näkynyt semmoinen?

Swayne: Jos kitara on pulttikaulainen, niin kaula irti ja takin hihaan kaula ja mahan kohdalle runko.
 
Jos on liimakaulainen kitara, niin sitten menet tamppaamaan matot ja ulkona ollessasi kierrät maton kitaran ympärille.
 
Tämä kuulostaa jo niin ytimekkäältä kiteytykseltä, että pakostakin epäilee metodien olevan empiirisesti todennettuja.

Olkoonkin huumoriaihe, mutta itsellä on niin sieviä soittimia, että kolme roikkuu olohuoneen seinällä ihan toivottuna - juuri oli puhe että olisi pikkuhiljaa aika vaihtaa telineisiin jotkut syysvärisemmät, ja onneksi minulla on sellaisiakin!
 
Eli soitinten ulkonäkö on hyvä valita niin että sopii sisustukseen!
 
Kitaralaukkumeininki ratkesi hyvin sillä tavalla, että rakensin meille uuden sängyn, joka on riittävän leveä, ja myös korkea, että sen alle kätkeytyy useampi laukku; nyt on kaksi pinoa, kolmekin mahtuu päällekkäin, ja puolisollekin on ihan yhtä paljon tilaa siellä, mitä nyt haluaakaan siellä säilyttää.

Jahas, uusavuttomat taas liikkeellä...
 
Elikkäs. Väärennä fotarilla superhoukutteleva patjamainos kotiinkujetuksella. Osta patja ja parille kaverille patjankuljettajan työasut (kukaan ei tiedä miltä ne näyttää, että mitkä vaan työasut). Laita vaimon kahviin laksatiivi (voit ottaa myös itse). Kun vaimo sanoo, että käypi vessassa, sano, että älä ny just mene kun patjaukot on tulossa. Ikkunasta vaimon kanssa katsot, että kaverit haahuilevat pihalla epämääräisesti. Nyt sulla on syy lähteä vastaan. Mene varastoon ja ota kitara ja laita se vaimon sokeassa kulmassa patjan sisään. Patja kannetaan sisälle ja toinen kavereista sanoo, "voinko käydä paskalla", johon vaimo vastaa "oota käyn pissalla eka". Kun vaimo on "pissalla", ota kitara patjasta ja laita sängyn alle. Sano "voi hitsi patjassahan on reikä, pitää reklamoida" kun vaimo tulee vessasta. Tässä vaiheessa kaverit vie patjan pois, mutta ei ennen kuin se toinen on käynyt paskalla, ettei juoni paljastu. Sit vaan tilaat uuden patjan.

Löysin torilta poikkeuksellisen halvan Les Paulin. Vähän aikaa sitä vaimon kanssa ihmeteltiin, niin vaimo sanoi, että kai sun pitää toi ostaa. Laittoi siihen vielä veronpalautuksensa. Tosin haaviin tarttui myöhemmin parempi toisen merkkinen LP, niin tuo piti myydä. Noh, ollaan oltu yhdessä kohta 40 vuotta, niin on tottunut, että kitaroita pitää olla.

Pulttikaulainen kitara kannattaa purkaa osiin. Ne on helppo kuljettaa kotiin sen kummempia kikkailuja. Sitten sopivan hetken tullen kertoo vaimolle: "Ostin muuten parilla kympillä kitaranosia, koska huomasin, että mulla on vanhoja kitaran osia tallessa melkein kokonaisen kitaran verran... Taidanpa kokeilla kasata millainen kitara niistä syntyisi...". Ja sitten eikun ruuvailemaan CS telecaster taas kasaan. Avot, tulipas nätti keppi muutaman kympin panostuksella.

o0o: Pulttikaulainen kitara kannattaa purkaa osiin. Ne on helppo kuljettaa kotiin sen kummempia kikkailuja. Sitten sopivan hetken tullen kertoo vaimolle: "Ostin muuten parilla kympillä kitaranosia, koska huomasin, että mulla on vanhoja kitaran osia tallessa melkein kokonaisen kitaran verran... Taidanpa kokeilla kasata millainen kitara niistä syntyisi...". Ja sitten eikun ruuvailemaan CS telecaster taas kasaan. Avot, tulipas nätti keppi muutaman kympin panostuksella.
 
Vielä jos on joku relikoitu CS Tele niin menee tarina läpi helpommin.
"Katso nyt... tällainen kulahtanut paska. Irtosi parilla kympillä."