Kitarat: kitarakamat ›

Strobostomp HD
Tästä kannatti maksaa se mitä pyydettiin, nyt virittäminen on vallan mukavaa

Korg CA-30 + Yamaha THR-5:n sisäinen viritin

Korg pitchblack ollut pitkään.

hallu: Ei absoluuttista sävelkorvaa ole olemassakaan. Jos olisi, se tuskin soittaisi kitaraa..... luultavasti ei tekisi musiikkia ollenkaan kun ei voisi ymmärtää miten muut ihmiset sävelet havaitsee.
 
Absoluuttisen sävelkorvan olemassaolo ei ole mikään "mielipideasia" vaan täysin todistettu ilmiö. Ei suoraan yhteydessä musikaalisuuteen tms. vaan pikemminkin osittain perinnöllinen "ominaisuus" ja herkkyysiän (alle 9 vuotias) aikana kehittyvä. Termihän tarkoittaa siis vain sitä, että pystyy havaitsemaan (tai äärimmillään jopa tuottamaan) säveliä ilman mitäin ulkoista vertailukohtaa. Ja tämä on eriasia kuin arkikielessä esiintyvä "sävelkorva", jossa ihminen kuulee epävireisyyden, mutta vain suhteessa soitetuun musiikkiin.
 
Itse lukeudun jälkimmäiseen osastoon eli pienikin epävire häiritsee välillä suunnattomasti, mutta vain suhteessa käytettyyn vireeseen eli en esim. pysty samomaan mikä on 440 Hz A ilman jotain apuvälinettä, mutta kuulen sen sijaan herkästi jos esim. jollain soittajalla on yksittäinen kieli hiukankin epävireessä. Ja kyllä - tarkka sävelkorva tekee välillä soittamisesta ja kuuntelemisesta raskasta kun kitarasoinnut kuulostavat usein epävireisiltä ja monen laulajan tuntuu laulu olevan "sinne päin". Näistä syistä itse pidän siitä, että oma instrumentti on niin vireessä kuin mahdollista ja järkevää (ilman hillitöntä kikkailua). Moni menee tällä saralla itseä pidemmälle erilaisilla nauharatkaisuilla (liian ufoa itselle) tai satulaa/tallaa kompensoimalla - vielä olen pärjännyt ilman ja Buzz Feiten tms. ei saa toistaiseksi rahojani. ;)

TC Polytune 2 ja TC Polytune clipsi.

Lähes aina kitara/kitarat ovat epävireessä, mutta esim. trio kokoonpanossa se on ihan ok, ei kuulu niin selvästi. Kahden kitaran kokoonpanossa alkaa jo vähän irvistyttämään kun kitaristit virittää virittimen kanssa mutta eivät vaivaudu (tai osaa) ottaa muutamaa sointua virityksen jälkeen ja korjata tilannetta vaan mennään sillä mitä mittari näyttää. Biisistä riippuen vire joko on tai ei ole, tuurilla mennään.

Juutas: Absoluuttisen sävelkorvan olemassaolo ei ole mikään "mielipideasia" vaan täysin todistettu ilmiö. Ei suoraan yhteydessä musikaalisuuteen tms. vaan pikemminkin osittain perinnöllinen "ominaisuus" ja herkkyysiän (alle 9 vuotias) aikana kehittyvä. Termihän tarkoittaa siis vain sitä, että pystyy havaitsemaan (tai äärimmillään jopa tuottamaan) säveliä ilman mitäin ulkoista vertailukohtaa. Ja tämä on eriasia kuin arkikielessä esiintyvä "sävelkorva", jossa ihminen kuulee epävireisyyden, mutta vain suhteessa soitetuun musiikkiin.
 
Itse lukeudun jälkimmäiseen osastoon eli pienikin epävire häiritsee välillä suunnattomasti, mutta vain suhteessa käytettyyn vireeseen eli en esim. pysty samomaan mikä on 440 Hz A ilman jotain apuvälinettä, mutta kuulen sen sijaan herkästi jos esim. jollain soittajalla on yksittäinen kieli hiukankin epävireessä. Ja kyllä - tarkka sävelkorva tekee välillä soittamisesta ja kuuntelemisesta raskasta kun kitarasoinnut kuulostavat usein epävireisiltä ja monen laulajan tuntuu laulu olevan "sinne päin". Näistä syistä itse pidän siitä, että oma instrumentti on niin vireessä kuin mahdollista ja järkevää (ilman hillitöntä kikkailua). Moni menee tällä saralla itseä pidemmälle erilaisilla nauharatkaisuilla (liian ufoa itselle) tai satulaa/tallaa kompensoimalla - vielä olen pärjännyt ilman ja Buzz Feiten tms. ei saa toistaiseksi rahojani. ;)
 
Jos korvakuulolta virittämisen ajattelun perustaa tuohon "tieteellinen 440 Hz" ajatteluun, ei varmasti onnistu keneltäkään.
Harjoita korvasi kuulemaan ääni eikä aivosi näkemään hertsejä tai viritysmittarin taulua.

Juutas: Itse lukeudun jälkimmäiseen osastoon eli pienikin epävire häiritsee välillä suunnattomasti, mutta vain suhteessa käytettyyn vireeseen eli en esim. pysty samomaan mikä on 440 Hz A ilman jotain apuvälinettä
 
Tuota voisi sanoa varmaankin relatiiviseksi korvaksi ja sehän on aika yleistä soittajilla, että kuulee jos vaikka yksi kieli on epävireessä suhteessa muihin. Absoluuttinen korva on vähän harvinaisempi. Relatiivinen riittää ihan hyvin silti, ja minusta on aina tuntunut hassulta jos soittajalla ei ole kykyä kuulla virettä tai siis epävireisyyttä.

Krice: Tuota voisi sanoa varmaankin relatiiviseksi korvaksi ja sehän on aika yleistä soittajilla, että kuulee jos vaikka yksi kieli on epävireessä suhteessa muihin. Absoluuttinen korva on vähän harvinaisempi. Relatiivinen riittää ihan hyvin silti, ja minusta on aina tuntunut hassulta jos soittajalla ei ole kykyä kuulla virettä tai siis epävireisyyttä.
 
Tää alkaa mennä rankasti off-topicin puolelle (ja oli vain alunperin kommentti tuohon Hallun väitteeseen koskien absoluuttisen sävelkorvan olemassaoloa), mutta aika isoja eroja on ihmisten välillä tuon "relatiivisen korvankin" suhteen. Toisille riittää hyvin se +/-3cent, mitä ensimmäisen polven viritysmittarit lupasivat ja toisille reilusti alle sentinkin heitto on liikaa... Korvan tarkkuus ei sinällään ole suoraan yhteydessä muuhun musikaalisuuteen eli se ei ole sen enempää musikaalisuuden tae kuin vaatimuskaan. Esim. pianoa/koskettimia voi sujuvasti soittaa aikamoinen puukorvakin, kun vireestä ei tarvitse välittää tuon taivaallista.
 
Mutta jospa palattaisiin itse aiheeseen eli galluppiin, johon on jo kertynyt kiitettävästi ääniä! :)
 
Jos jotain kiinnostaa, niin aiheeseen liittyen (erilaiset virityspedaalit ja niiden käyttö jne.) oli That Pedal Show:ssa mielenkiintoinen jakso: https://www.youtube.com/watch?v=OuMlFt8QdcM.

Juutas: Absoluuttisen sävelkorvan olemassaolo ei ole mikään "mielipideasia" vaan täysin todistettu ilmiö. ........
 
No voi olla, mä luin tuon wikipediamäärittelyn siitä niin minusta se haiskahtaa silti vahvasti relatiiviselta. Jos kyse on siitä että muistaa sävelkorkeuksia, niin eikö siinäkin ole kyse vertailusta kuullun ja oman mielikuvan välillä. Kyllähän esimerkiksi moni kitaristi muistaa vaikkapa 440hertsin taajuuden, koska monet aloittaa virittämisen korvakuulolta siitä.
 
Mutta ei tämän takia kannata vängätä, kysehän on vain siitä mitä absoluuttisena pidämme. Mietin absoluuttista sävelkorvaa samankaltaisena ilmiönä kuin "värinäköä" tunnistamme ainakin perusvärit ilman vertailukohtaa, mutta sävyjen tunnistaminen edellyttää kuitenkin usein vertailukohdan ja värien havaitseminen riippuu ympäröivistä väreistä eli voimme nähdä värin hyvinkin erilaisena riippuen siitä mitä siinä vieressä on. Eli värinäkö on vähän niinkö absoluuttinen, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Absoluuttinen sävelkorvakin on uskoakseni samankaltainen ilmiö, mutta en tiedä tästä asiasta läheskään riittävästi voidakseni olla asiasta oikein mitään mieltä.

Juutas: Tää alkaa mennä rankasti off-topicin puolelle (ja oli vain alunperin kommentti tuohon Hallun väitteeseen koskien absoluuttisen sävelkorvan olemassaoloa), mutta aika isoja eroja on ihmisten välillä tuon "relatiivisen korvankin" suhteen. Toisille riittää hyvin se +/-3cent, mitä ensimmäisen polven viritysmittarit lupasivat ja toisille reilusti alle sentinkin heitto on liikaa... Korvan tarkkuus ei sinällään ole suoraan yhteydessä muuhun musikaalisuuteen eli se ei ole sen enempää musikaalisuuden tae kuin vaatimuskaan. Esim. pianoa/koskettimia voi sujuvasti soittaa aikamoinen puukorvakin, kun vireestä ei tarvitse välittää tuon taivaallista.
 
Mutta jospa palattaisiin itse aiheeseen eli galluppiin, johon on jo kertynyt kiitettävästi ääniä! :)
 
Jos jotain kiinnostaa, niin aiheeseen liittyen (erilaiset virityspedaalit ja niiden käyttö jne.) oli That Pedal Show:ssa mielenkiintoinen jakso: https://www.youtube.com/watch?v=OuMlFt8QdcM.
 
No sitä korvan tarkkuuttahan voi harjoitella ja toisaalta jos ei harjoittele, niin se surkastuu.

hallu:Kyllähän esimerkiksi moni kitaristi muistaa vaikkapa 440hertsin taajuuden, koska monet aloittaa virittämisen korvakuulolta siitä.
 
Jos "muistaa", niin tämä liittyy juuri siihen miten mainittu absoluuttinen sävelkorva määritellään... Eli kehään päädytään.
 
hallu: No sitä korvan tarkkuuttahan voi harjoitella ja toisaalta jos ei harjoittele, niin se surkastuu.
 
Kannattaa tsekata esim. tämä: https://www.youtube.com/watch?v=816VLQNdPMM -
relatiivista korvaa voi kyllä treenata lopun ikäänsä, mutta absoluuttisen suhteen peli on menetetty aika nuorella iällä...

hallu: No voi olla, mä luin tuon wikipediamäärittelyn siitä niin minusta se haiskahtaa silti vahvasti relatiiviselta. Jos kyse on siitä että muistaa sävelkorkeuksia, niin eikö siinäkin ole kyse vertailusta kuullun ja oman mielikuvan välillä. Kyllähän esimerkiksi moni kitaristi muistaa vaikkapa 440hertsin taajuuden, koska monet aloittaa virittämisen korvakuulolta siitä.
 
Mutta ei tämän takia kannata vängätä, kysehän on vain siitä mitä absoluuttisena pidämme. Mietin absoluuttista sävelkorvaa samankaltaisena ilmiönä kuin "värinäköä" tunnistamme ainakin perusvärit ilman vertailukohtaa, mutta sävyjen tunnistaminen edellyttää kuitenkin usein vertailukohdan ja värien havaitseminen riippuu ympäröivistä väreistä eli voimme nähdä värin hyvinkin erilaisena riippuen siitä mitä siinä vieressä on. Eli värinäkö on vähän niinkö absoluuttinen, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Absoluuttinen sävelkorvakin on uskoakseni samankaltainen ilmiö, mutta en tiedä tästä asiasta läheskään riittävästi voidakseni olla asiasta oikein mitään mieltä.
 
Off topicista ja värinäöstä kun puhutaan.. värinäkö on toki relativistinen, koska se perustuu aina valon läsnäoloon ja sen heijastukseen (tai valonlähteen säteilyyn + sen filtteröintiin ). Väripinnat yms. toimivat yleensä filttereinä (jos puhutaan subtraktiivisesta, esim painetut ja printatut pinnat) mistä vallitsevasta valosta heijastuu takaisin tietty osa aallonpituuksista. Ja valonlähteellä on jo omat "väriominaisuutensa" lähtökohtaisesti. Lisätään tähän vielä aistinsolujen fyysiset epätarkkuudet ja päälleekkäisyydet (puna/viher -värisokeus, metameria).. sekä "värien" epäpuhtaudet. Juu, absoluuttista värinäköä ei ole olemassa.
 
Ääniaallot muodostuvat taas hiukan erilailla ("suoraviivaisemmin"?).. en ole asiantuntija, mutta mun käsityksen mykaan fyysiset edellytykset (ainakin lähes) absoluuttiselle sävelkorvalle (sävelkorkeus) ovat olemassa.
 
Ite en kyllä kuulu näihin.. Mutta värinäkö, tai siis kyky erottaa sävyjä toisistaan on ollut suhteellisen hyvä.
 
E: korjauksia ja tarkennuksia

Juutas: Jos "muistaa", niin tämä liittyy juuri siihen miten mainittu absoluuttinen sävelkorva määritellään... Eli kehään päädytään.
 

 
Kannattaa tsekata esim. tämä: https://www.youtube.com/watch?v=816VLQNdPMM -
relatiivista korvaa voi kyllä treenata lopun ikäänsä, mutta absoluuttisen suhteen peli on menetetty aika nuorella iällä...
 
Juu relatiivisen sävelkorvan harjoittelemista juurikin tarkoitin. Ja niin ei minun puolesta tätä offtopikkia tarvitse jatkaa. Myönnän, että alkujaan otin ihan liian jyrkän kannan väittäessäni että absoluuttista sävelkorvaa ei ole...... vaikka ihan helppoa se myöntäminen ei ollut :-D piti vähän kummiskin äivätä, mutta lopetan sen nyt.
 
Tuli muuten mieleen muuan kiinnostava kysymys absoluuttisesta sävelkorvasta, että jos kyse on tietyn herkkyysiän aikana tapahtuvasta tavasta havaita ääniaaltoja absoluuttisesti, niin voiko se virittyä väärin? siis että kuulisi äänet absoluuttisen väärin tai siis että jotenkin jäsentäisi ne virheellisesti?

hallu: Juu relatiivisen sävelkorvan harjoittelemista juurikin tarkoitin. Ja niin ei minun puolesta tätä offtopikkia tarvitse jatkaa. Myönnän, että alkujaan otin ihan liian jyrkän kannan väittäessäni että absoluuttista sävelkorvaa ei ole...... vaikka ihan helppoa se myöntäminen ei ollut :-D piti vähän kummiskin äivätä, mutta lopetan sen nyt.
 
Tuli muuten mieleen muuan kiinnostava kysymys absoluuttisesta sävelkorvasta, että jos kyse on tietyn herkkyysiän aikana tapahtuvasta tavasta havaita ääniaaltoja absoluuttisesti, niin voiko se virittyä väärin? siis että kuulisi äänet absoluuttisen väärin tai siis että jotenkin jäsentäisi ne virheellisesti?
 
Suurimmalla osalla ihmisistä se on virittynyt väärin. Eikä se siinä mielessä voi, että jos et kuule ääniä oikein, niin eihän se ole absoluuttinen sävelkorva.
 
Mutta tuo absoluuttinen sävelkorva on kyllä vähän hämmentävä. Kaverilla on sellainen ja on jotenkin hassu fiilis, kun painelet vaikka pianosta koskettimia, niin hän tietää aina, mitä painat.

Boss TU-3.
 
Aiemmin oli pitkään Korgin DT-10, mutta se piti outoa ääntä virittäessä. Lisäksi Bossi tuntuis olevan hiukan tarkempi ja ennenkaikkea nopeampi reagoimaan.
 
Ja käytettynä löytyy kivaan hintaan, what's not to like.

Kitaran oma epämääräisyys vireen suhteen on suurempaa kuin mittareiden heitot... vai toimiiko jonkun kitara kromaattisen mittarin kanssa niin, että esimerkiksi G-kielellä nauhalta toiselle siirryttäessä äänet ovat mittarilla tarkasteltuna joka nauhalla tasan vireessä?

Laulava Kylätohtori: Suurimmalla osalla ihmisistä se on virittynyt väärin. Eikä se siinä mielessä voi, että jos et kuule ääniä oikein, niin eihän se ole absoluuttinen sävelkorva.
 
Mutta tuo absoluuttinen sävelkorva on kyllä vähän hämmentävä. Kaverilla on sellainen ja on jotenkin hassu fiilis, kun painelet vaikka pianosta koskettimia, niin hän tietää aina, mitä painat.
 
https://savelkorva.heureka.fi
 
Kävin tekemässä tuon testin. Tulos oli 6/12 joka kai vastaa suunnilleen samaa kuin täysin summittainen arvailu :-D. Relatiivinen sävelkorva mulla on tuon testin mukaan kohtalainen, mutta absoluuttisuudesta ei ole tietoakaan. Olin toivonut, että relatiivinen sävelkorvani olisi edes hyvä...... mutta ei kukaan jaksa olla täydellinen aamusta iltaan :-D .

Kefiiri: Kitaran oma epämääräisyys vireen suhteen on suurempaa kuin mittareiden heitot... vai toimiiko jonkun kitara kromaattisen mittarin kanssa niin, että esimerkiksi G-kielellä nauhalta toiselle siirryttäessä äänet ovat mittarilla tarkasteltuna joka nauhalla tasan vireessä?
 
No sanoisin että ei se ihan tavatonta ole, että pientä heittoa matkan varrella voi olla kun mennään vapaalta kieletä jokainen nauha aina 12. nauhaan saakka. Mutta kokeilin huvikseni juuri Yamaha SA2200 kitarallani, niin yllätyin itsekin että ihan ensimmäistä nauhalla on pikkuriikinen heitto, mutta sen jälkeen kaikki nauhat soivat vireessä siis nimenomaan G-kielen kohdalla ja tuosta mun Polytunemittarista oli vielä se taaraus pois päältä.
 
Mutta tuossahan on kyse kitaran intonaatiosta ja kielen ikääntyminen vaikuttaa tuohon kuinka vireessä se soi ja lisäksi painoin tosi varovaisesti ihan nauhan vierestä niin etten vahingossakaan venytä kieltä yhtään.
 
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että kitaran vire on lähtökohtaisesti vähän epämääräinen myös niin että alukkeessa ja päästössä vire voi hiukan liikkua (itse viritän aina nimenomaan atakin niin kohdalleen kuin saan ja viritettyäni vielä tarkistan vielä mitekvartit, kvintit ja terssit soi eri kieliltä ja tarvittaessa korjailen korvakuulolta sitä (vaikka juuri Heurekan testissä huomasinkin että mun ei kannattaisi paljoa kuulooni luottaa :-D ).

En osaa ainakaan sanoa että mitä käytännön merkitystä nykyisten mittareiden pienillä tarkkuuseroilla on mutta mittarin nopeus on hyvä piirre.