Kitarat: kitarakamat ›

LaXu: Mulla on tälläkin hetkellä melko monen hintaluokan vehjasta, noin tonnista aina yli 3 tonnin skeboihin. Voin ihan suoraan sanoa, että niissä 3000+ euron skebat ei ehkä ihan aikuisten oikeasti ole NIIN paljon parempia verrattuna noihin halvempiin peleihin. Halvempana tarkoitan tässä kontekstissa noita 1000-1500 euron soittimia, eli siis ihan ammattilaisellekin kelpaavasta luokasta kyse.
 
Totta kai niissä kalliissa skeboissa on yksityiskohdat viimeisen päälle, puut eksoottista ja nättiä, pintakäsittelyt hienoja jne. Mutta instrumenttina ajatellen mielestäni raja tulee vastaan jo huomattavasti halvemmassa hintaluokassa, jonka jälkeen maksetaan ihan muista kuin soundista ja soitettavuudesta.
 
Näin se varmastikin on. Itse en tosin ole tällaista suoraa vertailua edes tehnyt. Luin kuitenkin sattumoisin tänään Andy Powellin (Wishbone Ash) kirjaa "Eyes Wide Open." Andy on kirjoittanut yhden luvun myös kitaroistaan ja muista soittokamoistaan. Yksi strato pitäisi kuulemma jokaisen kitaristin omistaa.
 
Andy kehuu Fenderin Jimmie Vaughan stratoa yhdeksi parhaista, joita hänellä on ollut. No sehän on edukas mex-peli, joka ei ole enää/tällä hetkellä tuotannossa. Sitten hän kertoo, kuinka hän osti yli neljän tonnin Custom Shop straton, josta mainitsee kyllä tykänneensä. Sen jälkeen Andy toteaa, ettei voi rehellisesti väittää että tuo 10x kalliimpi custom Fender olisi ollut yhtään parempi kitara kuin Jimmie-sigu. Ja kyllähän Andy on muutaman muunkin kitara omistanut ja eräänkin levyn ja keikan tehnyt vuosikymmenien uransa aikana.
 
Ekskursiona ja off toppicina mainittakoon, että Andy kertoilee myös pitkästi ja perusteellisesti kokemuksiaan yhteistyöstä Ben Granfeltin ja Muta Mannisen kanssa, siis ajoilta jolloin nämä soittivat Wisbone Ashissa.

Varmaankin siinä vaiheessa kun kitaran hankintahinta alkaa olemaan >2000e, kannattaa jo alkaa harkitsemaan ostaako massatuotantosoitinta, vai satsaako esimerkiksi kotimaiseen käsityöhön. Muutamamia kotimaisten soitinrakentajien Les Pauleja olen soitellut ja heidän tuotoksensa ovat olleet parempia kuin esimerkiksi samanhintaiset Gibson Les Paul standardit. Minulla itselläni on Les Paul studio, jonka ostin aikanaa uutena hintaan 999e ja eihän sekään mikään maailman paras Les Paul ole, mutta olen soittanut sillä yli 100 keikkaa ja kasvanut jollakin lailla yhteen kitaran kanssa kaikkine sen puutteineen, joten ei ole tehnyt mieli hankkiutua eroon, vaikka moni japsi-Tokai on ollut periaatteessa parempi ja hankintahinnaltaan torilla edullisempikin. Lähtökohtaisestihan käytetyn kitaran hinta-käyttöarvo on paljon uutta kovempi. Ne 500e käytetyt japanilaiset Tokait ovat kyllä hinta-laatusuhteeltaan aika lyömättömiä.

Kefiiri: Minkä hintaisista kitaroista M.netissä olisi asiallista keskittyä keskustelemaan?
 
Ihan järjetön aihe. Jokainen ostaa joka tapauksessa omasta mielestä parhaan hintalaatusuhteen kitaran (omien varojensa mukaan).

samiko: Ihan järjetön aihe. Jokainen ostaa joka tapauksessa omasta mielestä parhaan hintalaatusuhteen kitaran (omien varojensa mukaan).
 
Ei se noin aina mene. Kitaraan voisi laittaa vaikka 10 000 mutta joku tolkku se on oltava kerjätessäkin.

Oleellinen käsite tässä on laskeva rajahyöty, josta esim. Andertonsin videoillakin mainittu kitaroiden yhteydessä:
 
Mitä enemmän ladot euroja tiskiin, sitä vähemmän enää keskimäärin parannusta tulee sitä mukaa kun hinta nousee.
 
Silti kallis hinta ei takaa, että esim. resonanssi deadspotteja ei löytyisi, vaikka kitara on periaatteessa virheetön. Olipa puukeskustelusta mitä mieltä tahansa, niin kyllä sustain ainakin vaihtelee kitara yksilöittäin eri nuoteilla. Halpa voi olla oikeasti parempi soimaan kun yksilöitä vertaillaan.
 
Varmaan suurin osa ostaa kuitenkin sen mihin järkevästi on varaa, sen sijaan että etsisi jotain optimaalista kulmakerrointa hinta/laatu-käyrältä.

LaMotta: Ei se noin aina mene. Kitaraan voisi laittaa vaikka 10 000 mutta joku tolkku se on oltava kerjätessäkin.
 
Miksi on oltava? Eikö juuri tuo ajattelu ole tolkullisen hintalaatusuhteen tavoittelua?

Lepinkäinen: Oleellinen käsite tässä on laskeva rajahyöty, josta esim. Andertonsin videoillakin mainittu kitaroiden yhteydessä:
 
Mitä enemmän ladot euroja tiskiin, sitä vähemmän enää keskimäärin parannusta tulee sitä mukaa kun hinta nousee.
 
Tämähän taitaa olla selviö laitteessa kuin laitteessa. Satasen Squier taitaa olla sitten tämän kisan voittaja.

samiko: Tämähän taitaa olla selviö laitteessa kuin laitteessa. Satasen Squier taitaa olla sitten tämän kisan voittaja.
 
Nykyiset Bullet Stratot ovat tosiaan ihan kärkikahinoissa, jos hinnan ja laadun suhdetta mietitään :D Laatu hintahaitarin alapäässä on noussut vuosien mittaan huomattavasti, kalliimmissa soittimissa vastaavaa kehitystä ei ole tapahtunut.

Järkevämpi kysymys onkin (ja lähes aina se niin muotoillaankin): mikä on paras X hintaluokassa Y?
 
Tai sitten voi pohtia vaikka, mikä paranee kun hinta nousee, niinkuin avauksessa vähän onkin.
 
Muuten saa tosiaan miettiä lähinnä niinkin mielekästä kysymystä onko Squier Classic Vibe neljä kertaa parempi kitara kuin bullet strat.

Lepinkäinen: Muuten saa tosiaan miettiä lähinnä niinkin mielekästä kysymystä onko Squier Classic Vibe neljä kertaa parempi kitara kuin bullet strat.
 
Olennainen kysymys kai loppupelissä on että kokeeko ostaja niiin.

Silloin kun on kyse oikein kalliin oloisista kitaroista lienee tilanne sama kuin postimerkkien kanssa: Se parin miljoonan hintainen keltainen kummitus ei taida olla sen parempi postimerkki kuin muutkaan, mutta jostakin syystä joku on ollut sen hinnan valmis maksamaan ja haluaa sellaisen välttämättä omistaa.
 
Harrastelijarämpyttäjänä totean että viime aikoina olen mieluusti soittanut halvemmilla kepukoillani ja ne aavistuksen enemmän maksaneet, jotka eivät kuitenkaan ole mitenkään maagisia ja sikamaisen arvokkaita, ovat olleet telineessään pyyhkeen alla ja pois tieltä. Kun soittopelin toiminnallisuus ja käteen sopivuus ovat riittävällä tasolla niin ne ovat, se nyt vain on niin.

LaMotta: Olennainen kysymys kai loppupelissä on että kokeeko ostaja niiin.
 
En mä ainakaan koe olennaisena tai oikeana väitettä, että Suhr olisi 30 kertaa parempi kuin bullet tai 3 kertaa parempi kuin vaikka joku American stankku. Silti sellaisia on tullut ostettua.

Lepinkäinen: En mä ainakaan koe olennaisena tai oikeana väitettä, että Suhr olisi 30 kertaa parempi kuin bullet tai 3 kertaa parempi kuin vaikka joku American stankku. Silti sellaisia on tullut ostettua.
 
En tiiä. En pysty laittamaan kumpaakaan mihinkään kategoriaan.

Jokainen kai ostaa semmoisia kitaroita millä tykkää soittaa. Olkoon sitten hieno viimeistely taikka esikuvat innoittamassa tiettyyn malliin/merkkiin. Hyvällä kitaralla on mukava soittaa. Joskushan sitä ostaa kitaran ihan jonkin hassun syyn takia, jos haluaa vaikka kokeilla uutta mallia. Työ ja brändi ovat kai suurimmat kulut kitaranvalmistuksessa. Kiinassa lapsetkin osaavat nykyään tehdä parin dollarin viikkopalkalla hyviä keppejä.

Nyt on pahat paikat. Pelin näyttää vievän ylivoimaisesti satasen Squju, ei sen näin pitänyt mennä. Äkkiä pitäisi jotenkin saada siirrettyä maalitolppia että oikea vastaus olisi HB fusion tai ees joku Solar/ltd.

Hyvä hinta/laatusuhde on ihan turha meriitti yksinään. Kitarassa voi olla aivan upea hinta/laatusuhde mutta jos se maksaa 100€ niin se on todennäköisesti siltikin aivan tolkuttoman huono.
 
ESP LTD tuntuu tekevän Suomessa tällä hetkellä parasta hinta/laatusuhdetta siinä kriittisessä pisteessä missä soittimen laatu oikeasti tekee siitä melko moitteettoman. Toki parempiakin saa, mutta esimerkiksi LTD:n 400-sarja tai 1000-sarja tarjoaa jo aika reippaasti ominaisuuksia ja hyvää työnjälkeä.
 
Korkeassa hintaluokassa taasen parasta jälkeä tuntuvat tarjoavan kotimaiset soitinrakentajat. Kaikki kitarat ja bassot mitä olen heiltä päässyt testaamaan ovat yleensä soinniltaan aivan seuraavalla tasolla esimerkiksi parhaimpiinkin Fenderin tehdasmalleihin verrattuna.

MolliS:
 
Korkeassa hintaluokassa taasen parasta jälkeä tuntuvat tarjoavan kotimaiset soitinrakentajat. Kaikki kitarat ja bassot mitä olen heiltä päässyt testaamaan ovat yleensä soinniltaan aivan seuraavalla tasolla esimerkiksi parhaimpiinkin Fenderin tehdasmalleihin verrattuna.
 
Jos minä haluaisin esim stratocasterin, niin olisi kumma jos vaikka Todd Krausen tekemä Fenkku ei mulle kelpaisi. Tai miksi luottaisin enemmän suomalaisen sepän osaamiseen?

samiko: Jos minä haluaisin esim stratocasterin, niin olisi kumma jos vaikka Todd Krausen tekemä Fenkku ei mulle kelpaisi. Tai miksi luottaisin enemmän suomalaisen sepän osaamiseen?
 
Toki tietty Custom Shopin masterbuildit ovat asia erikseen, ja jos se Fenderi ilman sen kummempia spesialiteetteja on se juttu niin ei niitä kannata ehdoin tahdoin mennä muualla teettämään. Pyrinkin tässä kommentissani eriyttämään Custom Shopin rakentamat soittimet muista puhumalla nimenomaan tehdasmalleista. Tosin kotimaisista esimerkiksi Vuorensaku sekä Gas Guitarworks tekevät erinomaisia Fender-inspiroituneita instrumentteja.

Minusta asiaa vois ajatella näin.
 
On todennäköisempää, että kalliimman kitaran elektroniikka tai rauta kestää aikaa ja on tehty huolella ja kitara pysyy vireessä. Nauhanpäät on todennäköisemmin hiottu kuntoon ja kaikista pienistä yksityiskohdista näkee, että rakentaja on panostanut yksityiskohtiin. Kitara soi tasaisesti joka puolelta ja actionin saa halutessaan matalalle. Mutta sattumia mahtuu joukkoon. Siksi jollakin voi olla kokemuksia, että halvemman hintaluokan kitara oli vähintään yhtä hyvä kuin kalliimman. Ja kalliimpi onkin tuottanut pettymyksen, kun pajalta on lipsahtanu joku vahinko.
 
Lisäksi joidenkin merkkien liukuhihnaosasto on kehittänyt systeeminsä niin tehokkaaksi, että niitä hyviä ja luotettavia yksilöitä on tipahtanut riittävästi ulos hyvän maineen luomiseksi.
 
Tältäkin sivustolta löytyy varmasti kokemusperäistä tietoa ja mielipiteitä, että mikä se minimihinta on, että voi jo uskoa saavansa soivan ja kestävän soittimen.

MolliS: Toki tietty Custom Shopin masterbuildit ovat asia erikseen, ja jos se Fenderi ilman sen kummempia spesialiteetteja on se juttu niin ei niitä kannata ehdoin tahdoin mennä muualla teettämään. Pyrinkin tässä kommentissani eriyttämään Custom Shopin rakentamat soittimet muista puhumalla nimenomaan tehdasmalleista. Tosin kotimaisista esimerkiksi Vuorensaku sekä Gas Guitarworks tekevät erinomaisia Fender-inspiroituneita instrumentteja.
 
Varmasti tekevät hyviä kitaroita vaikken ole päässyt ikinä kokeilemaan. Kun kirjoitit korkean hintaluokan kitaroista niin on minusta epäreilua rajata Fenderiltä lippulaivat pois ja pistää vertailuun käsityöpajan kitaroihin. En tiedä mitä Sakun tai GASin kitarat maksavat, mutta voisin olettaa ettei niitä ihan Fenderin American Standardin hinnalla kuitenkaan saa.