Kitarat: kitarakamat ›

jhlamm: Tällä mäkin lähtisin itse tutkimusnäkökulmasta liikkeelle. Aloittajalla kyllä siisti ja hieno idea ja propsit siitä. Hankala vaan on noissa sitä mikkiä erottaa a) soittajasta b) vahvistimesta c) kaiuttimesta d) mikityksestä ja e) musatyylistä.
 
Omana huomiona on ollut mikkirumban yhteydessä, että toiselle vahvarille toinen mikki on ollut parempi kuin toinen syystä x. Sama kitarojen kanssa. Sitten soitettaessa esim humppaa haluttaneen hieman eri soundimaailmaa kuin shreddatessa niin että on kyrpänä säröä. Siinä siis lähinnä toi arvostelupolitiikka ja mieltymykset tulee enemmän kysymykseen. Jos mä sanon, että mun mikki on 5/7 niin toiselle se voi olla jotain muuta aivan samoilla vermeillä.
 
Itse pohdin joskus, että just palikkaan kielet samaan vireeseen, alta ladataan mikki aina samalle etäisyydelle ja kädellä pyritään lyömään noin 10 kertaa samalla voimalla aina yksittäistä kieltä. Näistä taajuuskäyrä keskiarvoistettuna. Ei kaappia, ei vahvistinta, vaan suoraan se mikin signaali. Näin saisi suhteet toisiin mikkeihin ehkä objektiivisemmin selville. Se mitä se tarkottaa sitten oikeassa soitossa niin jää täysin unholaan. Ainakin saa tietoon millä mikillä saa mitäkin taajuusaluetta ja kuinka lujaa buustattua. Ehkä kerrannaisten piikinleveydestä saisi jotain kiinni erottelukyvystä. Tiedähäntä...
 
Peukkua tälle !!

Pitäis varmaan soittaa akustesisti eli siten ettei soittaja ei kuule vahvistettua soundia.
 
Itsellä on kitaroissa Texas Specialit ja Lollar Vintaget. On hyvinkin erilaiset.
Sen olen huomannu, että plekukäsi toimii mikkien mukaan ilman, että siihen juuri kiinnittää huomiota. Jos on tietty soundi mielessä (Stairway to heaven vs Highway to hell), niin plekukäsi tietysti yrittää saada sen esille.
Esim TS:llä jos haluaa hempeillä, niin plektralla pitää soittaa tosi kevyeseti. Lollarilla sama tulee melkein itsestään. Aivot ajaa tarvittavaan tulokseen.
Tosin Lollareista ei saa TS:n "lämpöjä" vaikka miten räimis eikä TS:stä Lollareiden "hempeyttä".

Sitten, kun nämä tieteelliset kokeet on suoritettu, niin pitää vielä keksiä, mitä sillä tiedolla tehdään. :)

Laulava Kylätohtori: Sitten, kun nämä tieteelliset kokeet on suoritettu, niin pitää vielä keksiä, mitä sillä tiedolla tehdään. :)
 
Valitaan se sopivin mikki tietenkin.

Entropia666: Valitaan se sopivin mikki tietenkin.
 
Mutta jos se on tehty "näppäilyrobotilla", ilman kitaraa, "laboratoriossa" ja suoraan mikistä otettuna, niin mistä sen tietää, miten se toimii juuri sinun kitarassasi sinun signaaliketjusi kanssa?

No jos ensin on labrassa haettu kunkin mikin karakteerit ja parametrit, niin sitten lienee sen seuraavan testin aika, eli "miltä ne kuullostaa"..
 
Sen takia mä noita äänittelinkin, että olis "nopeempaa korvalle" kuullostella eroja. Aika vähän täs nyt kuitenkin siihen tuli kommentteja, että millä metodilla tuota itse tallennusta tekis. Jos saatais aikaan joku "standardi", niin siihen kirjastoon vois muutkin lisätä näytteitä.

Laulava Kylätohtori: Sitten, kun nämä tieteelliset kokeet on suoritettu, niin pitää vielä keksiä, mitä sillä tiedolla tehdään. :)
 
Sepä se. Jos haluaakin soittaa samalla keikalla AC/DC:tä ja Stairway to Heavenia, ja ehkä vielä kolmattakin biisiä, pitää joko raahata monta kitaraa tai varata aikaa mikkien vaihtoon biisien välissä ;)

Myös sen kitaran elektroniikka vaikuttaa jonkin verran.Potikoiden resistanssit kun ne on kytketty mikin rinnalle,käytetty kitarapiuha ja vielä sen vahvistimen input piiri vaikka onkin korkeaohminen.Mutta jos puhutaan vain mikistä itsestään niin silloin tuollainen samanlainen kliini testi kaikille tasapuolisesti toisi kaikki ainakin samalle viivalle.Jos niitä eroja livenä haluaisi kansalle julkaista pitäisi kaikilla olla tasan samanlainen soitto ja tallennuslaitteisto.Ja signaali viedä tallentimeen linjana eikä mikitettynä.Muuten tulee tilan akustiikka,käytetty mikki ja sen sijoittelu vaikuttamaan asiaan.Taitaisi olla loppujen lopuksi VTT laboratorion hommia. Mitäs mieltä muuten olette,signature nimikkeen alla myytävät mikit,onko se loppupeleissä vain keinotekoista myynnin ja hinnan lisäämistä ? Nythän kuitenkin se lopputulos on kiinni kitarasta,soittajasta ja laitteistosta.Eihän Subarunkaan omistaminen tee automaattisesti rallikuskia ihmisestä.

Laulava Kylätohtori: Mutta jos se on tehty "näppäilyrobotilla", ilman kitaraa, "laboratoriossa" ja suoraan mikistä otettuna, niin mistä sen tietää, miten se toimii juuri sinun kitarassasi sinun signaaliketjusi kanssa?
 
Mä en tarttee ite noin tarkkoja testejä, saan käsityksen sen mikin soundista vähemmänkin akateemisilla testeillä. Tietty jos sulla ei oo mitään hajua sun soittotatsista, kamojen yleissoundista ja ennen kaikkea soundimieltymyksistä, niin sit homma menee vaikeemmaks.

Kefiiri: .. tai varata aikaa mikkien vaihtoon biisien välissä ;)
 
Tai sitten koittaa "metsästää" vaikka Gibsonin LP PTG (Pickup Test Guitar) tai samalla periaatteella oleva. Tai pitää vääntäytyä jonkun soitinrakentajan puoleen, josko tekisi sellaisen. PTG:ssa menee mikkien vaihtoon ehkä minuutti..
 
Mun omissa kuvissa on PTG..

fox: Tai sitten koittaa "metsästää" vaikka Gibsonin LP PTG (Pickup Test Guitar) tai samalla periaatteella oleva. Tai pitää vääntäytyä jonkun soitinrakentajan puoleen, josko tekisi sellaisen. PTG:ssa menee mikkien vaihtoon ehkä minuutti..
 
Mun omissa kuvissa on PTG..
 
Sitten on olemassa myös sveitsiläinen vaihtoehto Relish. Kallis ja ruma valitettavasti.
 
https://youtu.be/qDVfQhdmmV8?t=42

Entropia666: Mä en tarttee ite noin tarkkoja testejä, saan käsityksen sen mikin soundista vähemmänkin akateemisilla testeillä. Tietty jos sulla ei oo mitään hajua sun soittotatsista, kamojen yleissoundista ja ennen kaikkea soundimieltymyksistä, niin sit homma menee vaikeemmaks.
 
Iisisti vaan. Sulta meni nyt lainaamasi tekstin pointti ohi.

Laulava Kylätohtori: Iisisti vaan. Sulta meni nyt lainaamasi tekstin pointti ohi.
 
Meikä on kyllä ihan täysin rauhallinen. :D
 
Kyllähän kamoja kannattaa anylysoida ja vertailla mahdollisimman neutraalisti, mut joku roti siihen nysväämiseenkin.

Entropia666: Meikä on kyllä ihan täysin rauhallinen. :D
 
Kyllähän kamoja kannattaa anylysoida ja vertailla mahdollisimman neutraalisti, mut joku roti siihen nysväämiseenkin.
 
Joka tätä threadia lukee pilkuntarkasti ja vähän ryppyotsalla menee metsään jo alkumetreillä osaamatta lukea ironiaa rivien välissä.
Ei kukaan ole niin idiootti että käyttäisi energiaa laboratorio-testeihin asiassa jossa ei ole sellaista totuutta joka sopisi jokaisen käteen. Tämä ketjuhan suhtautuu asiaan hiukan "maalailemalla erilaisia mahdollisuuksia" tässä säännellyssä maailmassa.
Jokin mikki x soundaa ihan erilaiselta herra A:n handuissa kuin herra B:n handuissa.'
Eri soittajat voinevat pystyä kaivelemaan samasta mikistä useitakin mikin kertaominaisuuksia ilmoille riippuen siitä mitä niiltä haluavat.Eli joku ei saa jostain mikistä sitä mieleistään pihalle mitä toinen sormillaan ja setupillaan saa.
Tämän vuoksi kaikenlainen mikin suosittelu toiselle soittajalla argumentilla "tämä on SE mikki josta säkin saat sen lopullisen soundin" on täysin mahdotonta.
Voi korkeintaan esitellä mitä itse on siitä saanut esille ja ehdottaa kokeilua,
Summa summarum: tämä mikkien testausketju ei ole tosikoille , tosi muusikoille kylläkin, sellaisille joiden maailmaan mahtuu myös pilke sinne silmäkulmaan. Aika velikultia nuo rennot muusikot :=)

Se nyt vaan on niin että sähkökitara - vahvistin -yhdistelmä pedaaleineen on varsin moni-ilmeinen ja kompleksi instrumentti jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja niitä isosti vaikuttavia seikkoja ovat ainakin:
 
-kaikki kitaran rakenteeseen ja elektroniikkaan liittyvät isot perusratkaisut. Tämä on minusta kaikista suurin asia. Näitä ovat tallan tyyppi, mikrofonien tyyppi ja tyypin sisällä sen speksit (merkki, kuumuus, alnico/ker jne), puiden laatu kuten keveys jne, mensuuri, pulttikaula vai liimakaula, pulttikaulan liitoksen laatu enemmän tai vähemmän. Jos laitetaan kitaraan vaikkapa telen talla ja telen tallamikki niin aika lailla se teleltä kuulostaa olipa muut ratkaisut mitä vain. Jotkut ratkaisut vain dominoi muita.
 
Vähemmän vaikuttavia mutta jotenkin mystisesti kasautuvia onkin sitten monia:
 
-nauhojen koko ja vähäisemmässä määrin materiaali, käytetyt puulajit, yläsatulan materiaali ja sen työstön laatu, pintakäsittely, kieltenohjaimet, kielikulmat, kielten paksuudet enemmän tai vähemmän. Jos samasa kitarassa muuttaa noita kaikkia niin takuulla kuuluu ero. Jos vaihtaa vain yhtä niin eron voi kuulla tai sitten ei?
 
Sitten vielä kaikki nämä tekijät vuorovaikuttavat toistensa kanssa joskus ennustamattomasti. Ja sitten vielä vahvistin reagoi tuohon kaikkeen jotenkin kuten Hallukin edellä kirjoitti.
 
Siinäpä sitä säätämistä on. Oma kokemukseni on että mikrofoni on yksi niistä isoista seikoista vaikkei ihan joka testissä isoja eroja nopeasti kuulisikaan.
 
Yksi näkökulma Tim Pierceltä voisi olla vaikka tämä: https://www.youtube.com/watch?v=FL3gonbX3L4

Laulava Kylätohtori: Sitten, kun nämä tieteelliset kokeet on suoritettu, niin pitää vielä keksiä, mitä sillä tiedolla tehdään. :)
 
Sehän on se kuuluisa Iltalehden satatarkka artikkeli, joka kertoo, että pieruista voidaan haistaa syöpä. Käytännössä tieteellisessä tutkimuksessa tulee esittää faktat mahdollisimman toistettavalla metodilla ja niistä sitten lukijan tulee oman tietonsa ja osaamisensa läpi tulkita sitä. Käytännössä, onko siitä oikeaa hyötyä, jäänee vähän hämärän peittoon - kuten herra epäjärjestyksen mitta sanoikin.
 
Entropia666: Mä en tarttee ite noin tarkkoja testejä, saan käsityksen sen mikin soundista vähemmänkin akateemisilla testeillä.
 
Kyllähän kamoja kannattaa anylysoida ja vertailla mahdollisimman neutraalisti, mut joku roti siihen nysväämiseenkin.
 
Täysin eri mieltä. Täähän on just kamarunkkaamisen kultamaata. Jokainen tyylillään ja toiset erilailla. Itsekin valitsen mikit vähemmän akateemisesti eli lähinnä Harrison-Stetson menetelmällä yhdistettynä fiilikseen.
 
Käytännössä tässähän olisi juuri se hienous, että karsitaan se niin simppeliin muotoon kun voidaan ja eliminoidaan muuttujat. Ei ehkä vastaa täysin oikeaa tilannetta, mutta antaisi kivan lähtökohdan. Entä jos se sitten osuukin oikein hyvin kohdilleen? Ei yrittäminen ainakaan vahinkoa aiheuta. Enintään lisää huutelua puiden vaikutuksesta soundiin ja sormien diu-diu tatsista.

Mikrofoneja voi aika yksinkertaisesti mitata LCR-mittarilla, jossa on säädettävä taajuus. Kauan sitten mittasin kaksi bassohumbuckeria kela kelalta 20 Hz - 5kHz. Kolmen - viiden kilon jälkeen ei ulos tullut oikeastaan mitään, siksi lopetin yläpään muistaakseni noille main.
 
Tulokset eivät hämmästyttäneet mutta mittaus oli a) toimiva, b) toistettava ja c) nopeahko. Käppyrät saa selville aika pienellä työllä. Välillä olen haaveillut moisen mittasillan ostamisesta mutta ovat aikamoisen hintavia käytettyinäkin. Parin taajuuden värkit ovat vain niille parille taajuudelle eikä koko käyrä aukea sellaisella. Ynnä nekin maksavat jotain.
 
Jos käyriä voisi hyödyntää, tuommoisen testipenkin hankkiminen voisi olla påp, mikkejäkin tietysti pitäisi kasata läjä mitattaviksi nurkkiin. Kokonaiskustannukset 10 k€ + kulutettu aika. Hyöty: "se kuriositeetti siellä pohjoisessa, joka näpertää jotain mikkien kanssa eikä kukaan ymmärrä, mitä".

Seymour Duncan teki 20v sitten CD-levyn, jossa oli kaikilla niiden mikeillä soitettuna samat riffit, sama soittaja ja vahvistin. Erittäin hyvä testi. Missähän se levy ois, mulla on, tai ainakin oli se.

askomiko: ...CD:n, jossa oli kaikilla niiden mikeillä soitettuna samat riffit, sama soittaja ja vahvistin.
 
Ja tämä pitäisi sitten liittää niihin mittauskäyriin, jotta testillä olisi edes joku yhteys reaalimaailmaan.

No niin, tässä on jo kylliksi (?) aiheesta kirjoitettu ja aiheen sivustakin, mutta "paras into" suli kyllä itseltä jo alkaa tätä testiä uusiksi tekemään. Voin toki tähän vielä (joksikin aikaa) heittää linkin noihin tallenteisiin, jos se ketään kiinnostaa. Kuuleepahan siitä myös sen, missä meni pieleen. Eli vähän menee huput ruvelle, mutta kuten sanoin, myöskään merkittäviä eroja en saa noista itsekään irti ja varmaan toisen jannun käsissä nuo kuullostais kaikki tosi hyviltä..?
 
https://drive.google.com/drive/fold … qt7c7c3WPkxQ_qEZ62P70Xb?usp=sharing